Lue keskustelun säännöt.
Puolison lapsi ja ahdistus kotona
30.12.2024 |
Tämä on aihe josta ei pysty puhumaan oikeastaan kenellekään. Olen havahtunut tunnistamaan itsessäni, että ahdistun valtavasti puolison lapsen ollessa meillä. Olen jännittynyt ja se rauha joka on normaalisti kodissa on pois.
Havahduin tunnistamaan, että tilanne on samankaltainen kuin olisi vieras kylässä. Se väsyttää ja tunnelma kotona ei ole normaalin rento ja huoleton. Onko teillä muilla samaa elämäntilannetta elävillä tällaisia kokemuksia? Olisi kiva kuulla muiden ajatuksia tästä asiasta.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että rakastan miestäni ja tykkään siitä ajasta kun olemme kaksistaan.Lapsi on jo 14v, joten ei mikään pikku lapsi ja ei minulla ole mitään velvollisuutta nauttia hänen seurastaan. Olen peruskohtelias, kuten olisin kelle tahansa muullekin vieraalle.
Kunhan muistat, että lapsi ei kuitenkaan ole vieras isänsä kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä munkaan lapset tykännyt, kun iskä toi NIIDEN kotiin isän uuden pirkon. Joka kyräilee nurkissa ja jolla on oudot tavat olla ja elää. Ja siis nimenomaan _lasten kotiin_, koska lapset oli ensin. Sä olet ap vieras, joka tuli niiden lasten kotiin; niiden lasten elämään.
Ja mikä tärkeintä, sulle se oli valinta, lapsille ei. Joten mitäpäs jos kantaisit vastuun, ihan niistä omista valinnoistasi ja teoistasi.
Itse olen ollut 3 vuotta uuden miehen kanssa, enkä edes elättele toiveita että mies muuttaisi tänne, niin kauan kun lapset asuu kotona. Mikä järjetön himo ja tarve ihmisillä on kiusata itseään niillä yhteenmuutoilla ja uusperhekuvioilla? Kauhea kiima muuttaa yhteen, vaikka jokainen järkevä ymmärtää, ettei noi kuviot juuri koskaan toimi (hyvin satunnaisia tapauksia lukuunottamatta). Kahta kotia on oikein hyvä elää näissä tapauksissa, ne lapset kyllä kasvaa ajallaan ja muuttaa pois, jol
Kun lapset kasvavat ja aikuistuvat, tulevat heidän lapsensa. Nuo uusioperhehelvetit eivät koskaan muutu helpommaksi, sitä on turha odottaa. Lapset on ja pysyy vanhempien elämässä, vaikka miten kasvavat. Päinvastoin välit voivat olla entistä läheisemmät etenkin isällä pojan kanssa.
Vierailija
Vierailija kirjoitti:
Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ihan sama tunne. Tuo kuvaus, että tuntuu kuin olisi vieras kylässä on hyvin osuva. Onneksi voin olla suurimman osan ajasta omissa oloissani ja puuhissani ja onneksi vierailuviikonloppuja on vain yksi kuukaudessa.
Yrittäkää järjestää teille useampia tapaamisia, ainakin joka toinen viikonloppu. Kerran kuukaudessa on liian vähän ja omiaan vieraannuttamaan isää omasta lapsestaan. Lisäksi loma-aikoina ja muutenkin arkeenne lapsi mukaan. Kyllä te uudet puolisot siinä tutustutte lapsiin. Aikuiset ihmiset!
No en todellakaan ala häntä tänne pyytämällä pyytämään, kerran kuussa vkl riittää ihan hyvin. En ole ikinä välittänyt lasten seurasta ja se tuskin tulee muuttumaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olen ilkeä. Miksen saa puuhailla omiani rauhassa silloin kun lapsi on meillä?Miksi aloitit tuollaisen suhteen, jossa on perheenisä toisena osapuolena, kun se ei tee sinua onnelliseksi? Etkö ymmärtänyt, mitä tarkoittaa vastuu lapsesta ja ettei lasta voi heivata kuin eläintä löytöeläin/lapsikotiin?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Mutta kuuluu asiaan ja kestettävä on.
Kyllä, jos kerran uusperhekuvioon lähtee. Ei ole minua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että rakastan miestäni ja tykkään siitä ajasta kun olemme kaksistaan.Lapsi on jo 14v, joten ei mikään pikku lapsi ja ei minulla ole mitään velvollisuutta nauttia hänen seurastaan. Olen peruskohtelias, kuten olisin kelle tahansa muullekin vieraalle.
Kyllä sulla on velvollisuus.
Mies ja lapsi ovat samaa pakettia. Se paketti joko otetaan tai jätetään.
Toinen vaihtoehto on tavata miestä vain silloin kun lapsi äidillään eli asutte eri mökeissä.
Outo näkemys. Ei minulla ole velvollisuutta pitää miehen kenestäkään sukulaisesta näin oletusarvoisesti. Kuten sanoin, peruskohteliaisuus riittää. Olen se sama kirjoittaja, joka kirjoitti, että lapsi on kerran kuukaudessa täällä meillä.
Voi lapsi parka, näkee isäänsä vain kerran kuukaudessa ja silloinkin saa tuntea, että isän uusi ei voi sietää
Se puolison lapsi maksaa kuluistasi puolisosi kanssa 2/3.
Sulle jää vain se kullinpieni
1/3 maksettavax, mikäli sikäli maxat.
Lätty umpeen pönttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on puoliso?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että rakastan miestäni ja tykkään siitä ajasta kun olemme kaksistaan.Lapsi on jo 14v, joten ei mikään pikku lapsi ja ei minulla ole mitään velvollisuutta nauttia hänen seurastaan. Olen peruskohtelias, kuten olisin kelle tahansa muullekin vieraalle.
Kyllä sulla on velvollisuus.
Mies ja lapsi ovat samaa pakettia. Se paketti joko otetaan tai jätetään.
Toinen vaihtoehto on tavata miestä vain silloin kun lapsi äidillään eli asutte eri mökeissä.
Outo näkemys. Ei minulla ole velvollisuutta pitää miehen kenestäkään sukulaisesta näin oletusarvoisesti. Kuten sanoin, peruskohteliaisuus riittää. Olen se sama kirjoittaja, joka kirjoitti, että lapsi on kerran kuukaudessa täällä meillä.
Voi lapsi parka, näkee isäänsä vain kerran kuukaudessa ja silloinkin saa tuntea, että isän uusi ei voi sietää
Mietin itse, että voisitko ap noina viikonloppuina keskittyä omiin tekemisiisi, harrastuksiisi yms?
Itse tuollaisessa tilanteessa varaisin itselleni kerran kuussa kylpyläloman hotelleineen. Lapsi ja isä saisivat sillävälin laatuaikaa keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se puolison lapsi maksaa kuluistasi puolisosi kanssa 2/3.
Sulle jää vain se kullinpieni
1/3 maksettavax, mikäli sikäli maxat.
Lätty umpeen pönttö.
Kuules pönttö ottaisitko itse kotiisi viikon kohokohtana eli vkl vieraan lapsen säännöllisesti.
Toinen vaihtoehto on tavata miestä vain silloin kun lapsi äidillään eli asutte eri mökeissä.
AI SE MÖKKIMIES
28 vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on nyt yksi tai useampi muukin kirjoittanut kokemuksistaan uusperheessä ja tuo yllä oleva ei ole minun kirjoittamani.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Mutta kuuluu asiaan ja kestettävä on.
Kyllä, jos kerran uusperhekuvioon lähtee. Ei ole minua varten.
Tämä, jos ei uusperhekuviota kestä, sellaiseen ei todellakaan pidä lähteä. Lapsilla on aina oikeus vanhempiinsa ja jos ryhtyy suhteeseen sellaisen kanssa, jolla on lapsi ennestään, lapsi kuuluu vääjämättä pakettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaus ei onnistunut, siis tuo missä lapsi käy 1xkk.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi puoliso kelpaa, mutta ei tämän lapsi? He on samaa puuta, hyväksy se.
Opettele olemaan kotonasi ilman stressiä. Todennäköisesti olet itse sen kehitellyt. Herran tähden, se on vain lapsi. Ei muuta. Mitä jos teillä asuisi anoppisi?
Nuo esimerkkisi on kaukaa haettu ja kertoo vain siitä, ettei lapsi ole juurisyy, vaan sen lapsen äiti. Eli olet mustasukkainen.
Miksi? Eikö mies ole sinun, eikä sen exänsä? Elä tätä päivää, älä miehen menneisyyttä! Menneisyys se on ollut sinullakin. Tuuleta nyt vähän päätäsi. Sinä otit miehen, lapsi tuli mukana, selvä pyy! Se exä siinä EI tullut mukana, se on vain sinun mielikuvissasi.
No, jonain päivänä kenties eroat miehestäsi. Nykyään erotaan paljon, miksipä ette tekin. Sitten omat lapsesi ovat niitä, joiden vuoksi joku nainen kärsii kauheasti, kun on ottanut miehen, jolla on lapsia, eli lapsesi ov
Tuolla "samaa puuta" - logiikalla on varmaan hyväksyttävä myös anoppi saman katon alle päättämään mitä syödään, miten sisustetaan ja mitä telkkarikanavia katsotaan. Ja illalla mennään ajoissa nukkumaan, muuten anoppi häiriintyy. Samaa puuta, kato!
ARVAA MITÄ?
Niistä lapsista/siitä lapsesta tuntuu ihan tismalleen samalta sinun läsnäolosi. Ahdistavalta.
On täysin eri asia olla ja kasvaa biologisten vanhempien kanssa. Silloin kaikilla on rento ja normaali olo, kun ei ole vieraita aikuisia.
Miehelläkin saattaa olla helpompi olo lastensa kanssa ilman sinun paikalla oloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että rakastan miestäni ja tykkään siitä ajasta kun olemme kaksistaan.Lapsi on jo 14v, joten ei mikään pikku lapsi ja ei minulla ole mitään velvollisuutta nauttia hänen seurastaan. Olen peruskohtelias, kuten olisin kelle tahansa muullekin vieraalle.
Lapset ovat etusijalla. He olivat ennen sinua.
Kenelläkään ei ole vastaavasti velvollisuutta asua toisen ihmisten lasten kanssa. Eronneiden pitäisi kai pysyä sinkkuina, kunnes lapset muuttavat pois kotona.
En olisi noin jyrkkä, mutta uuden puolison kanssa kannattaisi muuttaa yhteen vasta kun lapset on lentäneet pesästä. Parempi ratkaisu kaikkien osapuolten kannalta.
Aivan inhimillinen tunne. Ja uusperhe on järjetön ja itsekäs päätös.
Juuri tämän vuoksi en ole kertaakaan eron jälkeen eli siis yhdeksään vuoteen harkinnut uusperhekuviota. Aikuiset ihmiset voivat hyvin asua erillään ja nähdä pääsääntöisesti lapsivapaina aikoina.
Kyllä se lapsi kuuluu samaan pakettiin miehen kanssa. Ja enemmän kuin sinä ja mies kuulutti samaan lootaan.
Outo olet itse.