Puolison lapsi ja ahdistus kotona
Tämä on aihe josta ei pysty puhumaan oikeastaan kenellekään. Olen havahtunut tunnistamaan itsessäni, että ahdistun valtavasti puolison lapsen ollessa meillä. Olen jännittynyt ja se rauha joka on normaalisti kodissa on pois.
Havahduin tunnistamaan, että tilanne on samankaltainen kuin olisi vieras kylässä. Se väsyttää ja tunnelma kotona ei ole normaalin rento ja huoleton. Onko teillä muilla samaa elämäntilannetta elävillä tällaisia kokemuksia? Olisi kiva kuulla muiden ajatuksia tästä asiasta.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että rakastan miestäni ja tykkään siitä ajasta kun olemme kaksistaan.Lapsi on jo 14v, joten ei mikään pikku lapsi ja ei minulla ole mitään velvollisuutta nauttia hänen seurastaan. Olen peruskohtelias, kuten olisin kelle tahansa muullekin vieraalle.
Kyllä sulla on velvollisuus.
Mies ja lapsi ovat samaa pakettia. Se paketti joko otetaan tai jätetään.
Toinen vaihtoehto on tavata miestä vain silloin kun lapsi äidillään eli asutte eri mökeissä.
Minä en juuri tuosta syystä suostunut muuttamaan miehen kanssa yhteen. Olisin tietenkin muuttanut hänen asuntoonsa, koska hänellä on omistusasunto. Siellä kuitenkin majailee ennalta määräämättöminä aikoina miehen teini-ikäiset lapset. En minä halua omassa kodissani joutua väistelemään ketään tai huomioimaan vieraita. Yksi lapsi jopa asui miehen luona kaksi vuotta ja on mahdollista, että joku muukin lapsi sinne muuttaa, kun äitinsä heittää pihalle siinä vaiheessa, kun ei enää hyödy taloudellisesti lapsesta. Omatkin aikuiset lapseni voivat tulla minun luokseni ja tuntea olevansa kotona, eikä muiden nurkissa.
Monelta muultakin murheelta on vältytty tällä järjestelyllä.
Tällaiset ylimääräiset lapset voi helposti lähettää huostaanottoon. Sijoitetaan sitten muihin perheisiin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ihan sama tunne. Tuo kuvaus, että tuntuu kuin olisi vieras kylässä on hyvin osuva. Onneksi voin olla suurimman osan ajasta omissa oloissani ja puuhissani ja onneksi vierailuviikonloppuja on vain yksi kuukaudessa.
Yrittäkää järjestää teille useampia tapaamisia, ainakin joka toinen viikonloppu. Kerran kuukaudessa on liian vähän ja omiaan vieraannuttamaan isää omasta lapsestaan. Lisäksi loma-aikoina ja muutenkin arkeenne lapsi mukaan. Kyllä te uudet puolisot siinä tutustutte lapsiin. Aikuiset ihmiset!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että rakastan miestäni ja tykkään siitä ajasta kun olemme kaksistaan.Lapsi on jo 14v, joten ei mikään pikku lapsi ja ei minulla ole mitään velvollisuutta nauttia hänen seurastaan. Olen peruskohtelias, kuten olisin kelle tahansa muullekin vieraalle.
Kyllä sulla on velvollisuus.
Mies ja lapsi ovat samaa pakettia. Se paketti joko otetaan tai jätetään.
Toinen vaihtoehto on tavata miestä vain silloin kun lapsi äidillään eli asutte eri mökeissä.
Outo näkemys. Ei minulla ole velvollisuutta pitää miehen kenestäkään sukulaisesta näin oletusarvoisesti. Kuten sanoin, peruskohteliaisuus riittää. Olen se sama kirjoittaja, joka kirjoitti, että lapsi on kerran kuukaudessa täällä meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin ymmärrettävää että ei välitä liiemmälti ulkopuolisista ihmisistä omassa kodissa. Etenkin kun käytöstavat eivät ole hallussa (videopuhelut yms).
Talo elää tavallaan, vieraat lähtee ajallaan. EIks vaan?
Miehen lapsi ei ole vieras. Kyseessä on hänen kotinsa.
Kyllä miehen lapsi on vieras. Tämä on lisäksi minun kotini 100%.
Jos mies on sinulla alivuokralaisena, niin vaadi häntä hankkimaan itselleen ja lapselleen oma koti, jossa sinä voit sitten vierailla parhaaksi katsominasi aikoina. Lapsen koti on siellä, missä hänen vanhempansa koti on.
Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ihan sama tunne. Tuo kuvaus, että tuntuu kuin olisi vieras kylässä on hyvin osuva. Onneksi voin olla suurimman osan ajasta omissa oloissani ja puuhissani ja onneksi vierailuviikonloppuja on vain yksi kuukaudessa.
Yrittäkää järjestää teille useampia tapaamisia, ainakin joka toinen viikonloppu. Kerran kuukaudessa on liian vähän ja omiaan vieraannuttamaan isää omasta lapsestaan. Lisäksi loma-aikoina ja muutenkin arkeenne lapsi mukaan. Kyllä te uudet puolisot siinä tutustutte lapsiin. Aikuiset ihmiset!
No en todellakaan ala häntä tänne pyytämällä pyytämään, kerran kuussa vkl riittää ihan hyvin. En ole ikinä välittänyt lasten seurasta ja se tuskin tulee muuttumaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olen ilkeä. Miksen saa puuhailla omiani rauhassa silloin kun lapsi on meillä?
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset ylimääräiset lapset voi helposti lähettää huostaanottoon. Sijoitetaan sitten muihin perheisiin.
Eläimet sentään voi viedä zzz ja onneksi lapsista pääsee eroon jättämällä ne laitoksiin. Uutta perhettä putkeen taas!
Ymmärrän APn tuntemuksia hyvin, vaikken olekaan ollut vastaavassa tilanteessa. Tämän vuoksi en itse ota kotiini - samalla lasteni kotiin - ketään asumaan.
Samalla sanon kuitenkin, että voi lapsiparkaa. Hän aistii saman tunnelman, hänelläkään ei ole isän luona oikeaa kotia. Näissä oloissa pakotamme lapsemme asumaan, ja toisin kuin me aikuiset, he eivät voi edes asioihin vaikuttaa.
Eipä munkaan lapset tykännyt, kun iskä toi NIIDEN kotiin isän uuden pirkon. Joka kyräilee nurkissa ja jolla on oudot tavat olla ja elää. Ja siis nimenomaan _lasten kotiin_, koska lapset oli ensin. Sä olet ap vieras, joka tuli niiden lasten kotiin; niiden lasten elämään.
Ja mikä tärkeintä, sulle se oli valinta, lapsille ei. Joten mitäpäs jos kantaisit vastuun, ihan niistä omista valinnoistasi ja teoistasi.
Itse olen ollut 3 vuotta uuden miehen kanssa, enkä edes elättele toiveita että mies muuttaisi tänne, niin kauan kun lapset asuu kotona. Mikä järjetön himo ja tarve ihmisillä on kiusata itseään niillä yhteenmuutoilla ja uusperhekuvioilla? Kauhea kiima muuttaa yhteen, vaikka jokainen järkevä ymmärtää, ettei noi kuviot juuri koskaan toimi (hyvin satunnaisia tapauksia lukuunottamatta). Kahta kotia on oikein hyvä elää näissä tapauksissa, ne lapset kyllä kasvaa ajallaan ja muuttaa pois, jolloin sulla on loppuelämä aikaa piereskellä sen miehen kanssa samoissa nurkissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sen takia, että puolison lapset saattavat yhtäkkiä soittaa äidilleen esim. videopuheluita, samalla videokuvaavat asuntoa (normaalisti ihan perussiisti, mutta en todellakaan halua esitellä päivän aikana kertynyttä sotkua), tai jos juuri kailotan vaikka jollekin lapselle jotain hölmöä. Ahdistaa, koska miehen exä on jatkuvasti tavallaan kolmantena aikuisena.
Tuon tietysti kiellätte kunnon sanktion uhalla! Joku sallittu aika/paikka videopuheluille, ja aina ilmoitettava ennen puhelua.
Vain hullu kieltää lapselta videopuhelut kotoaan toiselle vanhemmalleen. Miten hitossa te eukot olette noin epävarmoja ja mustasukkaisia? En olisi ikinä voinut vaatia tuollaista mieheni lapsilta.
Videokuvaaminen on vähän oma juttunsa. Olen joskus ihan omaa lastani kieltänyt videokuvaamasta ympäri asuntoa, koska haluan säilyttää kotirauhan. Eli en halua päätyä videon välityksellä naureskeltavaksi, kun paplarit päässä leikkaan varpaankynsiäni, näin nyt esimerkkinä.
Jos ns yleisissä tiloissa kuvaa tai soittaa videopuhelua, olisi tästä kohteliainta eka kysyä, että onko ok. Silloin muutkin tietävät varautua, että toisella on videoinnit päällä.
Tutut on tunteet. Miehellä kaksi aikuista lasta edellisestä liitosta, toinen näistä lapsista on tehnyt kaikkensa, jotta parisuhteemme ei onnistuisi. Kun hän kyläilee luonamme, yritän vain kestää ja toivon, että vierailut olisivat nopeasti ohi. Toinen lapsista taas oikein mukava ja häntä tulee oikein ikäväkin.
Tämä toinen tytär on tehnyt selväksi mitä mieltä on minusta, isänsä uudesta suhteessa ja parisuhteessamme. Hänen suhteensa noudatan ajatusta: you don't have to rebuilt a relationship with everyone you have forgiven. Just because you're at peace doesn't mean they're not still toxic.
Videokuvaaminen on vähän oma juttunsa. Olen joskus ihan omaa lastani kieltänyt videokuvaamasta ympäri asuntoa, koska haluan säilyttää kotirauhan. Eli en halua päätyä videon välityksellä naureskeltavaksi, kun paplarit päässä leikkaan varpaankynsiäni, näin nyt esimerkkinä.
Jos ns yleisissä tiloissa kuvaa tai soittaa videopuhelua, olisi tästä kohteliainta eka kysyä, että onko ok. Silloin muutkin tietävät varautua, että toisella on videoinnit päällä.
Tätä on todella vaikeaa kieltää teini-ikäisiltä, lähes aikuisilta ihmisiltä. Tai no, kieltää voi mutta loppumaan sitä ei saa. Tekevät mitä lystäävät ja kuvailevat naureskellen someihinsa videoita. Ahdistavaa on kotonaan olla ja elää kuten itse haluaisi.
Noudattakaa Jeesuksen sanoja, niin vältytte (uusperhe)helvetiltä.
1. Mies älköön hylätkö vaimoaan eikä vaimo miestään.
2. Eronnut pysyköön naimattomana (tai sopikoon ja palatkoon yhteen ex-puolisonsa kanssa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi puoliso kelpaa, mutta ei tämän lapsi? He on samaa puuta, hyväksy se.
Opettele olemaan kotonasi ilman stressiä. Todennäköisesti olet itse sen kehitellyt. Herran tähden, se on vain lapsi. Ei muuta. Mitä jos teillä asuisi anoppisi?
Nuo esimerkkisi on kaukaa haettu ja kertoo vain siitä, ettei lapsi ole juurisyy, vaan sen lapsen äiti. Eli olet mustasukkainen.
Miksi? Eikö mies ole sinun, eikä sen exänsä? Elä tätä päivää, älä miehen menneisyyttä! Menneisyys se on ollut sinullakin. Tuuleta nyt vähän päätäsi. Sinä otit miehen, lapsi tuli mukana, selvä pyy! Se exä siinä EI tullut mukana, se on vain sinun mielikuvissasi.
No, jonain päivänä kenties eroat miehestäsi. Nykyään erotaan paljon, miksipä ette tekin. Sitten omat lapsesi ovat niitä, joiden vuoksi joku nainen kärsii kauheasti, ku
Lumihiutaleet ei kestä suoria sanoja.
Vierailija kirjoitti:
Videokuvaaminen on vähän oma juttunsa. Olen joskus ihan omaa lastani kieltänyt videokuvaamasta ympäri asuntoa, koska haluan säilyttää kotirauhan. Eli en halua päätyä videon välityksellä naureskeltavaksi, kun paplarit päässä leikkaan varpaankynsiäni, näin nyt esimerkkinä.
Jos ns yleisissä tiloissa kuvaa tai soittaa videopuhelua, olisi tästä kohteliainta eka kysyä, että onko ok. Silloin muutkin tietävät varautua, että toisella on videoinnit päällä.
Tätä on todella vaikeaa kieltää teini-ikäisiltä, lähes aikuisilta ihmisiltä. Tai no, kieltää voi mutta loppumaan sitä ei saa. Tekevät mitä lystäävät ja kuvailevat naureskellen someihinsa videoita. Ahdistavaa on kotonaan olla ja elää kuten itse haluaisi.
Itse ottaisin lapseltani älypuhelimen pois ja vaihtaisin vanhaan näppäinpuhelimeen, jos tuollaista kiusaa tekisi. Älypuhelin ei ole mikään välttämätön elinehto.
Jos ns yleisissä tiloissa kuvaa tai soittaa videopuhelua, olisi tästä kohteliainta eka kysyä, että onko ok. Silloin muutkin tietävät varautua, että toisella on videoinnit päällä.
Tätä on todella vaikeaa kieltää teini-ikäisiltä, lähes aikuisilta ihmisiltä. Tai no, kieltää voi mutta loppumaan sitä ei saa. Tekevät mitä lystäävät ja kuvailevat naureskellen someihinsa videoita. Ahdistavaa on kotonaan olla ja elää kuten itse haluaisi.
EI AHDISTA. KUVAA VAIKKA KUSILEIKKIÄ. IHA SAMA. 😄😆😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sen takia, että puolison lapset saattavat yhtäkkiä soittaa äidilleen esim. videopuheluita, samalla videokuvaavat asuntoa (normaalisti ihan perussiisti, mutta en todellakaan halua esitellä päivän aikana kertynyttä sotkua), tai jos juuri kailotan vaikka jollekin lapselle jotain hölmöä. Ahdistaa, koska miehen exä on jatkuvasti tavallaan kolmantena aikuisena.
Tuon tietysti kiellätte kunnon sanktion uhalla! Joku sallittu aika/paikka videopuheluille, ja aina ilmoitettava ennen puhelua.
No ei kai lapsen tarvitse lupaa anella ottaakseen äitiinsä yhteyttä? Kamalaa.
puhelimella pystyy puhumaan myös ilman videoyhteyttä. Videopuheluhan on hiukan katkeralle exälle oikein lottovoitto kun pääsee toisen kotiin. Musta ihan perustelt
Nyxä tuossa tuntuu olevan katkera, kun perhe-elämä iski kuherruspesään. Tukka takussa sohvalla? Joko ukko lähti hehkeämpää hakemaan?
Tämä kirjoittelija en taaskaan ole minä. -ap