Miten miehenne ovat jättäneet teidät pitkästä avioliitosta?

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on kyllä uskomatonta luettavaa. Vahvistuu vaan ajatus siitä, että ehkä yksin on vain helpompaa mielenrauhan kannalta.

En tiedä itkettäisikö vai naurattaisiko enemmän näitä lukiessa. Tragikoomisia piirteitä aika monessa tarinassa kaikessa käsittämättömyydessään. Mutta voin kyllä hyvin uskoa tarinat tosiksi. Itse en ole naimisissa ollut ikinä, mutta silti on tullut koettua suhteissa asioita jotka tuntuvat lähinnä huonon tv-sarjan käsikirjoitukselta. Ei kiitos ikinä enää.

Mä sain suomi.fi sovellukseen avioerohakemuksen. Ei voinut mies edes kasvotusten kertoa asiaa vaikka asui mun kanssa saman katon alla. Kyllä meillä vaikeuksia oli, mutta kun yritin selvittää asioita, niin mies piti mykkäkoulua. Miten yksin yrität selvittää asioita?

Mun elämä romahti aivan täysin ja vaikka tästä on reilu puolitoista vuotta aikaa, niin hajalla olen edelleen. En usko enää rakkauteen ja parisuhteeseen. En usko, että kukaan voi mua oikeasti rakastaa. En voi enää luottaa miehiin. 

Lainaan omaa aiempaa viestiäni. Tuli niin paha mieli kun luin tätä ketjua. Entistä enemmän meni usko rakkauteen ja parisuhteeseen. Mietin mitä olisin voinut tehdä toisin, mutta samalla mietin, että miten olisin voinut yksin selvittää asioita kun toinen ei halunnut puhua. Mies mietti eroa yksin tahollaan vuoden ja mulle asia tuli täytenä pommina. Helppohan se oli miehen siitä jatkaa elämää kun oli jo eroa työstänyt. Itki mieskin sentään kun vuosi sitten laitettiin yhdessä toisen vaiheen hakemus. En sitten tiedä itkikö syyllisyyttään vai mitä.

Selvisikö sulle, oliko miehellä jättöhetkellä jo toinen nainen?

Miksi suostuit hakemaan yhdessä kakkosvaiheen avioeroa? Olisit antanut miehen hakea sitäkin yksin, kun kerta hän oli se, joka halusi eron.

Yllätyseron taustalla on usein paljon kätkettyjä ja tukahdutettuja tunteita. Näin arvioi terapeutti ja eroasiantuntija, 19 vuotta eroseminaareja vetänyt Marika Rosenborg. Hän tietää myös tapauksia, joissa ero on tullut toiselle osapuolelle täysin puskista.

On käynyt suurin piirtein niin, että kumppani on lähtenyt viemään roskia ja jäänyt sille tielle. Ero voi tulla täysin yllättäen, jos toinen on pitänyt naamiota, hämännyt ja jättänyt asioita kertomatta.

Jos ihminen ei ole yhtään osannut varautua eroon, se on yleensä hyvin traumaattinen, pelottava ja haavoittava kokemus varsinkin, jos ero tulee rakastumisvaiheen aikana.

Rakastumisen vaihe kestää 1-3 vuotta henkilöstä riippuen.

Tavallisin yllätysero on Rosenborgin mukaan sellainen, jossa eron merkit ovat olleet kyllä ilmassa, mutta niistä ei ole puhuttu tai niitä ei ole haluttu nähdä. Hälytyskellot on ikään kuin vaimennettu.

Toinen on voinut jopa sanoa, että harkitsee eroa. Ihminen kieltäytyy uskomasta ikäviä ja uhkaavia asioita, eikä halua kiinnittää niihin huomiota. Ne selitetään itselle parhain päin.

Erotilastoissa näkyy yleensä piikki lomakausien jälkeen. Rosenborg selittää ilmiötä sillä, että loma antaa mahdollisuuden pysähtyä pohtimaan suhteen tilaa joko yksin tai yhdessä kumppanin kanssa.

Asian prosessointi ei mahdu kiireisen arjen keskelle, kun usein kuviossa on mukana myös lapsia. Heille myös halutaan antaa vielä tämä loma tai tämä joulu, eikä haluta pilata sitä. Päätös tehdään loman loppuun mennessä.

Aina kumppani ei halua keskustella erosta, mikä tarkoittaa, että toinen osapuoli joutuu pohtimaan asioita yksin.

On voinut käydä niin, että kun on ottanut asian aiemmin puheeksi, kumppani on reagoinut siihen niin voimakkaasti, ettei siitä ole sen koommin uskaltanut puhua. Silloin joutuu pohtimaan ja tekemään päätöksiä yksin, jolloin asia tuleekin toiselle yllätyksenä.

Jätetty osapuoli saa ulkopuolisilta paljon sympatiaa ja myötätuntoa, vaikka hän olisi ollut juuri se, joka ei ole halunnut keskustella parisuhteen ongelmista.

Sillä, joka joutuu prosessoimaan ja tekemään eroa yksin, on todella rankkaa.

Kaksoiselämää asiantuntija ei suosittele kellekään. Hän kannustaa avoimeen parisuhdekeskusteluun tai eroon siinä vaiheessa, kun alkaa nähdä ympärillään uusia kumppaniehdokkaita.

Ei pidä lähteä salailuun. Avoimuus on tosi keskeistä tällaisessa tilanteessa.

Toipuminen eroshokista voi viedä aikaa, eikä keskustelu useinkaan ole mahdollista nopealla aikataululla. Itseään tai exää ei pidä pakottaa tai vaatia keskusteluun ennen kuin siihen ollaan valmiita.

Voi olla, että toinen on heti valmis keskustelemaan ja toinen vasta kolmen vuoden päästä.

Jos exä on niin haavoittunut, ettei halua koskaan käsitellä asiaa, se ei tarkoita sitä, ettet voisi sitä itse käsitellä ja pyytää anteeksi häneltä. Omista tunteista täytyisi ottaa vastuu, miettiä, mikä oli oma osuus tilanteessa ja mitkä asiat johtivat siihen.

Uuteen suhteeseen ei kannata hypätä ennen kuin eroon liittyvät tunteet on käsitelty. Rosenborg varoittaa myös addiktiivisesta käyttäytymisestä tunteiden käsittelyn sijasta.

Seksi, päihteet, työnteko, urheilu. Niihin moni pakenee kipuaan sen sijaan, että haluaa kohdata asioita.

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000008985415.html

Mun opiskelukaveri sai reilu parikymppisenä kaksi lasta perättäin 5 vuotta vanhemman miehen kanssa. Hän kertoi minulle silloin , että haluaisi vielä kolmannenkin lapsen , mutta Mies oli sanonut, että hän ei enää lisää lapsia halua. Sitten kuitenkin vuoden kuluttua opiskelukaveri kertoi olevansa raskaana. Kun heidän kolmas yhteinen lapsi oli vasta vauva, jätti mies vaimonsa toisen naisen takia ja sitten se nainen tuli raskaaksi. Ja tämä opiskelukaveri oli siis pienituloinen opiskelija, jolla oli vielä pari vuotta opintoja jäljellä, niin onpa kiva olla kolmen pienen lapsen yksinhuoltaja ja sanalla suorittaa opintoja, johon kuuluu pitkiä pakollisia harjoitteluja joissa pitää tehdä kolmea työvuoroja.

Tutustuimme Tinderissä, rakastuimme tulisesti, kihlauduimme kahden kuukauden päästä ja menimme naimisiin puolen vuoden seurustelun jälkeen.

Minulle se oli ensimmäinen avioliitto. Mies halusi edetä nopeasti.

Hän veikin jalat altani. En nähnyt enkä kuullut mitään, en kavereiden tai läheisten varoittelua. Vaikka vaistoni huusi, että älä tee sitä, en kuunnellut.

Menimme naimisiin 2020. Pian sen jälkeen alkoivat jäätävät riidat. Osa riidoista meni varmasti koronan piikkiin, osa siihen, ettei tunnettu toisiamme tarpeeksi hyvin. Riitelimme rankasti, sovimme ja taas riideltiin.

Sitten mies alkoi käyttäytyä tavalla, joka herätti epäilyni. Tunsin, ettei kaikki ole kunnossa. Kysyin varmaan viisitoista kertaa, kuka on se toinen nainen, jota hän tapaa. Hän vannoi, ettei ole ketään toista ja vaati minua luottamaan sanaansa.

Riidat pahenivat niin, että loppukesästä 2021 päätimme muuttaa asumuseroon. Eropaperit laitettiin yhteistuumin.

Annoimme suhteellemme puoli vuotta harkinta-aikaa ja päätimme yhdessä sitoutua hoitamaan sitä. Menimme myös pariterapiaan.

Tapasimme toisiamme, juttelimme asioista ja kävimme leffassa. Tuntui, että kaikki on tosi hyvin. Mies ehdottikin, että alkaisimme suunnitella uutta, yhteistä arkea. Fiilikset olivat korkealla.

Sitten yhtäkkiä heräsin yöllä, kun puhelimeeni kilahti viesti. Yksi nainen, jonka etäisesti tiesin, oli laittanut Instagram-viestin, jossa hän kehua retosteli harrastaneensa seksiä mieheni kanssa koko kesän ajan.

Mies oli siis valehdellut minulle koko ajan. Pariterapiassakin hän oli väittänyt, ettei ketään toista naista ole. Aloin epäillä ja kyseenalaistaa kaikkea mitä oli tapahtunut. Hän oli kertonut käyvänsä itsekin terapiassa, mutta myös se taisi olla valetta.

Päätin, että tämä on tässä. Kaikelta putosi pohja pois, ja tuntui kuin olisin vajonnut mustaan kuiluun, josta ei pääse pois. Se satutti aivan älyttömästi.

Kun päästiin marraskuuhun, aloimme taas pitää yhteyttä. Minä idiootti halusin uskoa, että meidän välillä on jotakin. Hän vaikutti niin säälittävältä, ja kun kysyin, haluaisiko hän tulla takaisin, hän kertoi edelleen rakastavansa minua ja tahtovansa palata.

Polkaisimme homman taas käyntiin, sovittiin tietyistä ehdoista ja asioista. Valoimme uutta toivoa puolin ja toisin.

Kuitenkin viikon kuluttua hän soitti minulle ja huusi korvaani, että suhteemme on nyt loppu. Hän teki selväksi, ettei rakasta minua ja että aikoo jatkaa suhdettaan sen toisen muijan kanssa.

Sen jälkeen en enää tavoittanut häntä. Avioeron loppuun vieminen meni niin hankalaksi, että piti ottaa lakimiehet avuksi. Nyt se on saatu vihdoin päätökseen.

Jos hän olisi sanonut suoraan, että käy panemassa toista naista, asiat olisivat menneet toisin. Eniten sattui se valehtelu, ei itse teko.

https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000008985415.html

Yllätysero varsinkin pitkästä suhteesta on järkyttävä kokemus. Se voi viedä uskon ihmisiin ja parisuhteisiin pitkäksi aikaa.

Mutta mistä yllätysero johtuu? Miksi joku lähtee parisuhteesta yhtäkkiä, edes yrittämättä korjata asioita? Vai mistä on kyse, kun toinen ilmoittaa täysin yllättäen, että tämä oli nyt tässä?

Yllätyseroja on muutamia erilaisia:

Yritin puhua sinulle, mutta et kuunnellut

Toinen osapuoli on yrittänyt puhua tyytymättömyydestään suhteeseen kauan, kenties jopa vuosia. Hän on ehkä ehdottanut pariterapiaa ja siellä on kenties käytykin. Huolimatta mahdollisesta terapiasta ja siitä, että toinen on puhunut tunteistaan ja ajatuksistaan useastikin, ero tulee toiselle osapuolelle yllätyksenä. Samasta syystä suhde ei ole ollut korjattavissa: toinen ei ole halunnut nähdä ongelmia lainkaan.

En pystynyt puhumaan, lähteminen oli ainoa ratkaisu

Näissä tapauksissa eroa suunnitteleva osapuoli tekee kaiken kuten ennenkin. Hän ei puhu suhteen tilasta eikä tuntemuksistaan toiselle, vaan pitää rutiinit normaaleina ja jatkaa kuin mikään ei olisi vialla kunnes lähtee. Jätetty ei välttämättä tiedä lainkaan, että toinen on ollut tyytymätön, eikä siksi ole voinut tehdä asialle mitään. Mahdollisesti hän on huomannut jotain merkkejä, mutta pitänyt itseään vainoharhaisena tai asioiden esilleottaminen on ollut vaikeaa kun toinen ei ole puhunut suoraan.

Selityksenä lähtijän käytökselle on usein oletus siitä, miten toinen tulisi erouutisen vastaanottamaan. Joskus kyseessä on ennakkoluuloon perustuva näkemys, ja joskus käsitys on täysin perusteltu.

Ei selitystä

Osa shokkieron kohdanneista ei ikinä saa tapahtuneelle mitään selitystä. Toinen osapuoli voi vain häipyä ja antaa joko täysin epäuskottavia ja ontuvia selityksiä, tai olla selittämättä lähtöään lainkaan. Näissä tapauksissa vain eron ottaja tietää oikean syyn lähtöönsä, mutta syitä voivat olla esimerkiksi uuden suhteen aloittaminen ja yritys pitää se salaisuutena, tai jopa mielenterveyden ongelmat. Esimerkiksi sosiopaatti tai narsisti tuskin pystyy antamaan tosiasioihin perustuvaa selitystä. Sen sijaan hän saattaa maalata jätettävästä mielessään hirviön, joka on ansainnut sen, että hänet jätetään.

Yllätysero on voimakkaasti traumaattinen kokemus. Jos sinut jätetään täysin yllättäen ja kenties ilman mitään selityksiä, voi ammattiapu olla tarpeen. Shokkieron jälkeen on tyypillistä kokea fyysisiä ja psyykkisiä oireita, kuten masennusoireita, unettomuutta ja ahdistusta sekä pelkotiloja. 

https://www.huonoaiti.fi/ma-lahden-nyt-naista-syista-johtuu-yllatysero/

Vierailija kirjoitti:

Mun opiskelukaveri sai reilu parikymppisenä kaksi lasta perättäin 5 vuotta vanhemman miehen kanssa. Hän kertoi minulle silloin , että haluaisi vielä kolmannenkin lapsen , mutta Mies oli sanonut, että hän ei enää lisää lapsia halua. Sitten kuitenkin vuoden kuluttua opiskelukaveri kertoi olevansa raskaana. Kun heidän kolmas yhteinen lapsi oli vasta vauva, jätti mies vaimonsa toisen naisen takia ja sitten se nainen tuli raskaaksi. Ja tämä opiskelukaveri oli siis pienituloinen opiskelija, jolla oli vielä pari vuotta opintoja jäljellä, niin onpa kiva olla kolmen pienen lapsen yksinhuoltaja ja sanalla suorittaa opintoja, johon kuuluu pitkiä pakollisia harjoitteluja joissa pitää tehdä kolmea työvuoroja.

Niin miksi hän välttämättä halusi kolmannen lapsen, vaikka elämäntilanne oli jo valmiiksikin kuormittava/levällään ja ei ilmeisesti ollut edes töissä?

Joskus ihmetyttää eivätkö ihmiset edes yritä suunnitella elämäänsä edes 1-2v eteenpäin.

Lisää kokemuksia

upupup

Miten teillä jätetyillä menee? Kuinka monta vuotta menee toipumiseen? 

Kolme vuotta menee vähintään toipumiseen yllätyserosta, jos avioliitto on kestänyt lähemmäs koko aikuiselämän.

Miksi täällä niin monessa kohtaa tuntuu olevan niin kovin tärkeää onko eroajalla uusi puoliso katsottuna vai ei? Joka tapauksessa hän ei jätettävää enää halua ja ero on tosiasia.

En tajua mitä väliä sillä on onko tapahtumaketju:

haluaa eroon nykyisestä, hommaa uuden selän takana, eroaa

vai

haluaa eroon nykyisestä, eroaa, hommaa uuden?

Jälkimmäinen toki siistimpi, mutta ei kummassakaan jätetty eikä jättäjä mitenkään pyhimyksenä selviä. Oli kaksi ihmistä joiden suhde ei toiminut, eivätkä he saaneet sitä toimimaan. Vikaa molemmissa.

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkin viikon kuluttua hän soitti minulle ja huusi korvaani, että suhteemme on nyt loppu. Hän teki selväksi, ettei rakasta minua ja että aikoo jatkaa suhdettaan sen toisen muijan kanssa

Mullekin mies sanoi ihan päin naamaa, ettei rakasta. Katsoi kylmillä silmillä vailla mitään tunnetta. Yhdessä kuitenkin olimme yli 20 vuotta. Oli uusi nainen jo mukana ollut salaa, ennenkuin minut jätti kylmästi, ilman mitään muuta syytä kuin tuo, ettei rakasta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä niin monessa kohtaa tuntuu olevan niin kovin tärkeää onko eroajalla uusi puoliso katsottuna vai ei? Joka tapauksessa hän ei jätettävää enää halua ja ero on tosiasia.

En tajua mitä väliä sillä on onko tapahtumaketju:

haluaa eroon nykyisestä, hommaa uuden selän takana, eroaa

vai

haluaa eroon nykyisestä, eroaa, hommaa uuden?

Jälkimmäinen toki siistimpi, mutta ei kummassakaan jätetty eikä jättäjä mitenkään pyhimyksenä selviä. Oli kaksi ihmistä joiden suhde ei toiminut, eivätkä he saaneet sitä toimimaan. Vikaa molemmissa.

Jos et tätä tajua, parempi pysyä sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä niin monessa kohtaa tuntuu olevan niin kovin tärkeää onko eroajalla uusi puoliso katsottuna vai ei? Joka tapauksessa hän ei jätettävää enää halua ja ero on tosiasia.

En tajua mitä väliä sillä on onko tapahtumaketju:

haluaa eroon nykyisestä, hommaa uuden selän takana, eroaa

vai

haluaa eroon nykyisestä, eroaa, hommaa uuden?

Jälkimmäinen toki siistimpi, mutta ei kummassakaan jätetty eikä jättäjä mitenkään pyhimyksenä selviä. Oli kaksi ihmistä joiden suhde ei toiminut, eivätkä he saaneet sitä toimimaan. Vikaa molemmissa.

Jos et tätä tajua, parempi pysyä sinkkuna.

Minua kiinnostaa erotilanteessa mikä ei toiminut ja mitä voin tehdä ensi kerralla toisin. Vähemmän kiinnostaa virallisen syyllisen etsinen omassa mielessäni ja kaikkein vähiten syyllisleiman uliseminen ulkopuolisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä niin monessa kohtaa tuntuu olevan niin kovin tärkeää onko eroajalla uusi puoliso katsottuna vai ei? Joka tapauksessa hän ei jätettävää enää halua ja ero on tosiasia.

En tajua mitä väliä sillä on onko tapahtumaketju:

haluaa eroon nykyisestä, hommaa uuden selän takana, eroaa

vai

haluaa eroon nykyisestä, eroaa, hommaa uuden?

Jälkimmäinen toki siistimpi, mutta ei kummassakaan jätetty eikä jättäjä mitenkään pyhimyksenä selviä. Oli kaksi ihmistä joiden suhde ei toiminut, eivätkä he saaneet sitä toimimaan. Vikaa molemmissa.

Jos et tätä tajua, parempi pysyä sinkkuna.

Minua kiinnostaa erotilanteessa mikä ei toiminut ja mitä voin tehdä ensi kerralla toisin. Vähemmän kiinnostaa virallisen syyllisen etsinen omassa mielessäni ja kaikkein  vähiten syyllisleiman uliseminen ulkopuolisille.

Kas kun erotilanteessa et välttämättä saa mitään järkevää syytä, miksi toinen sut jättää. Mun mies vaihtoi mut lennosta toiseen ja syy oli, ettei rakasta mua. Miten siis voin tehdä ensi kerralla toisin? Enhän mä sille mitään ikäänkuin voi, jos toinen ei vain rakasta.

En voi olla kuin oma itseni yhä vain. Joko sitä toinen sitten rakastaa tai ei rakasta. Mulle ei eritelty mitään sellaisia syitä eroon, joita olisin voinut korjata. Miten sellaisen asian voi korjata, kun koko rakkaus puuttuu? Ei mitenkään.

upupup

Ihmetyttää miksi aina lapset jäävät äidille. Miehellä on yleensä suuremmat tulot, jos olisin eronnut, olisin jättänyt lapsen isälle. Uutta alkua ei tule, jos ihmisellä on lapsia entisestä liitosta, miehellä on heistä yhtä paljon vastuuta, mutta jostain syystä lapset jäävät aina äidille.

Tuttava halusi erota ja väitti kivenkovaan, että ei ole ketään odottamassa. Noin vuoden kuluttua synnytti työpaikalta löydetty nainen jo lapsen, olivat olleet suhteessa salaa jo pitkään.

Sydäntä särki kun näin tämän pariskunnan vähän ennen eroa ja mies kohteli naista hyvin kylmästi. Olivat olleet ainakin 20 vuotta yhdessä ja lapsettomia kummankin tahdosta. Onneksi nainen löysi parin vuoden kuluttua uuden miehen vanhojen tuttaviensa joukosta ja vaikuttavat onnellisilta yhdessä. Mies ei ole kaveripiirissä enää lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt on vähän aiheen ohi sillä en ole vielä miehestäni eronnut, mutta taitaa se olla edessä. Olemme siis olleet yhdessä 15 vuotta ja tästä 10v naimisissa. Kolme pientä lasta. Mies on alkanut käyttäytymään oudosti. On kyllä aina ollut itsekäs, mutta tympeästi jättää minun vastuulle lapsista huolehtimisen, laskujen maksun yms. asiat. Aina kun tulee kinaa häipyy tiehensä ja jättää minut yksin lapsia hoitamaan. Ei nää tässä mitään vikaa kun häntä nyt ottaa päähän niin hän voi vaan lähteä ilman mitään vastuunkantoa. Itse sitten joudun vitutuksesta huolimatta pitämään kulissia yllä, jottei lapsille tulisi paha mieli tms. tilanteesta. Nyt tätä menoa jatkunut jonkin aikaa.. tälläkin hetkellä siis ukko ties missä. Jos pettää niin tietää, että jätän saman tien. Tiedän, että kun luottamus menee ei ole mitään järkeä jatkaa...

Sinuna jo valmistelisin

Suosittelen omaehtoisen luottokiellon tekoa. On niitäkin, jotka ottavat toisen nimissä loppusuoralla kaikki maailman vipit ja tapit, vaikka yhteiset lapset jäisivät ilman ruokaa.