Miten jotkut onnistuvatkin ostamaan täysin epäsopivia lahjoja??

Tästä on täällä ollut aiemminkin piiitkä keskustelu. Ilmiö ei siis ole kadonnut mihinkään, harmi :/

Ajatelkaa mikä pettymys se on lapselle, joka innolla avaa pakettia ja sieltä paljastuu jotain täysin tarpeetonta. 

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi kysyä toiveita,jos sitten kuitenkaan ei niitä osta.Lapsi toivoi Pokemon kortteja.Sai laatikollisen Pokemon roinaa (roskaa...):ylisuuren mukin,lakanat joissa ylisuuri tyynyliina (ei ollut edes puuvillaa),lompakon joka meni heti rikki,liian pieniä vaatteita...Ja nämä siis maksoi yli 100e...Ja käytännössä yhtäkään ei voi käyttää...mukia ehkä.

Kai sinä huolimatta pettymyksistänne opetit sentään lastasi kiittämään antajaa lahjoistaan? Ylisuuresta tyynyliinasta ja ylisuuresta mukista ja lomsasta huolimatta? Ja opetat lastasi käsittelemään sitä lompakkoa oikein?

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa mikä pettymys se on lapselle, joka innolla avaa pakettia ja sieltä paljastuu jotain täysin tarpeetonta. 

Siinä tuotetaan kyllä pettymystä ihan huolella. Ensin luodaan toivoa ja sen jälkeen läiskäistään märällä rätillä naamaan. Melkein parempi vaihtoehto on jäädä ilman lahjaa..

Pahimpia on toisten kotien sisustajat... Kun minulla on tällainen ja se on niin kiva niin kyllä sinullakin pitää olla ja kas, tässä sinulle ruma sininen lasihökötys joka kerää pölyä. Tai kun minulla on tällainen kapselikahvinkeitin, niin toki toivon sinunkin sellaisesta ilahtuvan siitä huolimatta, että ne kapselit on turhaa muoviroskaa ja helvatan kalliita ja sen pömpelin peseminen on saata nasta ja se koko rakkine pitää sellaista älämölöä, että kuolleetkin herää. Sillä sitten surautan aamukahvit itselleni aamuviideltä herättäen perheen ja naapurit.

Tässäpä sinulle huoltoa vaativa hiiliteräspannu, jota voit kunnolla käyttää noin vuoden päästä kunhan olet ensin taistellut siihen edes jonkinlaisen liukuvan pinnan, ole vuosi ilman paistettuja munia, koska munat nyt ainakin tarttuu siihen kiinni kuin paska junttilantuvan seinään.

Mummon lapsuudessa ja nuoruudessa tuskin oli niitä vaaleanpunaisia kimalletossuja. Osti varmaan sellaista mistä olisi itse aikanaan tykännyt. Aina se oma mieltymys ei mene ihan nappiin nykynuoren mieltymyksen kanssa. Voi laittaa kaikessa hiljaisuudessa kietoon nuo lahjat.

Vielä minunkaan aikana ei ollut mitään valmiita prinsessapukuja. Olisin pienenä halunnut "kiiltohameen." No, ei sellaisia ollut. Ei minusta tullut myöhemminkään prinsessaa, vaan tällainen tyylitön verkkari-oloasu-junttitantta.

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa mikä pettymys se on lapselle, joka innolla avaa pakettia ja sieltä paljastuu jotain täysin tarpeetonta. 

Kasvattaa luonnetta, sanoi anoppi. Aikoinaan anoppi oli luvannut lapselle Ryhmä Hau -pehmon synttärilahjaksi. Itkuhan siinä tuli, kun paketista kuoriutui joku koiranleluksi tarkoitettu "pehmo", alelappukin oli vielä lapussa kiinni. Siinä itkevää lasta lohduttaessani anoppi vielä haukkui mut huonoksi äidiksi ja lasta hemmotelluksi kakaraksi, ihan yhtä hyvä se koiran lelu kuulemma on. Olisi hel ve tin haaska edes ymmärtänyt olla lupaamatta mitään. Oli kireähkö tunnelma niillä synttäreillä. Haettiin seuraavana päivänä lapselle toivotun kaltainen pehmo kaupasta.

Vierailija kirjoitti:

Tästä on täällä ollut aiemminkin piiitkä keskustelu. Ilmiö ei siis ole kadonnut mihinkään, harmi :/

Ei ole. Ei nuo oman napansa ympärillä pyörijät opi.

Tämä on sitä rajattomuutta. Tiedetään paremmin mikä sinulle sopii kuin lahjansaaja itse. Osoitetaan että ei sinun toiveilla ole väliä (eikä sinulla muutenkaan) kävelen kaikessa sinun yli koska minä osaan ostaa paremmin sinulle lahjan. Pätee kaikkeen muuhunkin kun lahjojen antamiseen. Tiedetään muka paremmin vaikka sanoisi mitä. Kuvottavaa.

Minä sain tasavuosia täyttäessäni  synttärilahjaksi kaveriltani korvakorut. Ihan kiva muuten, mutta kun minulla ei ollut reikiä korvissa, eikä ollut aikomustakaan hankkia. Kyseiset korvakorut ovat olleet useita vuosia 'tallessa' kaapin perukoilla. Ehkä voisin viimeinkin laittaa ne kiertoon. Varsinkin, kun kulta ja hopea ovat nyt hyvissä hinnoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Mummon lapsuudessa ja nuoruudessa tuskin oli niitä vaaleanpunaisia kimalletossuja. Osti varmaan sellaista mistä olisi itse aikanaan tykännyt. Aina se oma mieltymys ei mene ihan nappiin nykynuoren mieltymyksen kanssa. Voi laittaa kaikessa hiljaisuudessa kietoon nuo lahjat.

Vielä minunkaan aikana ei ollut mitään valmiita prinsessapukuja. Olisin pienenä halunnut "kiiltohameen." No, ei sellaisia ollut. Ei minusta tullut myöhemminkään prinsessaa, vaan tällainen tyylitön verkkari-oloasu-junttitantta.

Sit voi ostaa ne pinkit glittertossut itselleen. Ei niitä omia muinaisia toiveita tarvitse toteuttaa lapsenlapsen kautta. Varsinkaan sellaisen lapsenlapsen, joka ei voisi vähempää innostua niistä tossuista.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sitä rajattomuutta. Tiedetään paremmin mikä sinulle sopii kuin lahjansaaja itse. Osoitetaan että ei sinun toiveilla ole väliä (eikä sinulla muutenkaan) kävelen kaikessa sinun yli koska minä osaan ostaa paremmin sinulle lahjan. Pätee kaikkeen muuhunkin kun lahjojen antamiseen. Tiedetään muka paremmin vaikka sanoisi mitä. Kuvottavaa.

Kyllä! Ei nyt liity lahjoihin, mutta rajattomuuteen. Anoppi ja lasteni täti tuli käymään. Radiosta tuli musiikkia, täti pisti kummipoikansa (1 v) kanssa tanssiksi. Anoppi siihen tuli välittömästi opastamaan, että tämä täti tanssii väärin, kun lapsi "panoo nuan". Mä siinä jäin suu auki ihmettelemään, että mitä ihmettä nyt tapahtui. No, sai kaikkitietävä tuonKIN tilanteen pilattua muilta.

Vierailija kirjoitti:

Pahimpia on toisten kotien sisustajat... Kun minulla on tällainen ja se on niin kiva niin kyllä sinullakin pitää olla ja kas, tässä sinulle ruma sininen lasihökötys joka kerää pölyä. Tai kun minulla on tällainen kapselikahvinkeitin, niin toki toivon sinunkin sellaisesta ilahtuvan siitä huolimatta, että ne kapselit on turhaa muoviroskaa ja helvatan kalliita ja sen pömpelin peseminen on saata nasta ja se koko rakkine pitää sellaista älämölöä, että kuolleetkin herää. Sillä sitten surautan aamukahvit itselleni aamuviideltä herättäen perheen ja naapurit.

Tässäpä sinulle huoltoa vaativa hiiliteräspannu, jota voit kunnolla käyttää noin vuoden päästä kunhan olet ensin taistellut siihen edes jonkinlaisen liukuvan pinnan, ole vuosi ilman paistettuja munia, koska munat nyt ainakin tarttuu siihen kiinni kuin paska junttilantuvan seinään.

Kyllä, koska jos mulla on omien valintojeni vuoksi keittiössä kaaos ja laskupinta-alaa nolla, niin pitää sullakin olla! Tässä vielä xxl-kokoinen air fryer ja blender. Kylkiäisenä hammastikkuja, jotta saa pienemmistä koloista kaivella mansikan siemeniä. Kätevää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa mikä pettymys se on lapselle, joka innolla avaa pakettia ja sieltä paljastuu jotain täysin tarpeetonta. 

Kasvattaa luonnetta, sanoi anoppi. Aikoinaan anoppi oli luvannut lapselle Ryhmä Hau -pehmon synttärilahjaksi. Itkuhan siinä tuli, kun paketista kuoriutui joku koiranleluksi tarkoitettu "pehmo", alelappukin oli vielä lapussa kiinni. Siinä itkevää lasta lohduttaessani anoppi vielä haukkui mut huonoksi äidiksi ja lasta hemmotelluksi kakaraksi, ihan yhtä hyvä se koiran lelu kuulemma on. Olisi hel ve tin haaska edes ymmärtänyt olla lupaamatta mitään. Oli kireähkö tunnelma niillä synttäreillä. Haettiin seuraavana päivänä lapselle toivotun kaltainen pehmo kaupasta.

Kasvattaa luonnetta kun lannistetaan toiveet ja aiheutetaan pahaa mieltä. Mitä ihmeen karaisemalla kasvatusta. Kuuluuko samaan tyyliin seisottaa nurkassa, pilkata ulkonäköä, halveksia kavereita ja koulutyötä, ja muutenkin osoittaa paikka ettei nyt vaan luule mitään olevansa.

Voi miten olin onnellinen lahjoistani: itsetehtyä sinappia ja pipareita, kauppaan 20 euron lahjakortti...ihania

Heitä ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa mikä pettymys se on lapselle, joka innolla avaa pakettia ja sieltä paljastuu jotain täysin tarpeetonta. 

Kasvattaa luonnetta, sanoi anoppi. Aikoinaan anoppi oli luvannut lapselle Ryhmä Hau -pehmon synttärilahjaksi. Itkuhan siinä tuli, kun paketista kuoriutui joku koiranleluksi tarkoitettu "pehmo", alelappukin oli vielä lapussa kiinni. Siinä itkevää lasta lohduttaessani anoppi vielä haukkui mut huonoksi äidiksi ja lasta hemmotelluksi kakaraksi, ihan yhtä hyvä se koiran lelu kuulemma on. Olisi hel ve tin haaska edes ymmärtänyt olla lupaamatta mitään. Oli kireähkö tunnelma niillä synttäreillä. Haettiin seuraavana päivänä lapselle toivotun kaltainen pehmo kaupasta.

Kasvattaa luonnetta kun lannistetaan toiveet ja aiheutetaan pahaa mieltä. Mitä ihmeen karaisemalla kasvatusta. Kuuluuko samaan tyy

Tuota. Sattuneesta syystä ei juurikaan olla tekemisissä. Ulkonäön arvostelua on, kaveriksi pitäisi havitella joku anopin tutun lapsenlapsi, kun ko tutun lapsi ja lasteni täti olivat aikanaan bestiksiä. Koulussa kiunnostaa anopin mukaan väärät aineet, ihan höpöhöpöä on englannin ja matematiikan 10. Harrastukset ovat vääriä myös. Piano ja kitara huonoja, harmonikka olisi parempi!

Mikään ei ole koskaan hyvin, ihan joka asiasta löytyy valitettavaa ja kritiikkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi kysyä toiveita,jos sitten kuitenkaan ei niitä osta.Lapsi toivoi Pokemon kortteja.Sai laatikollisen Pokemon roinaa (roskaa...):ylisuuren mukin,lakanat joissa ylisuuri tyynyliina (ei ollut edes puuvillaa),lompakon joka meni heti rikki,liian pieniä vaatteita...Ja nämä siis maksoi yli 100e...Ja käytännössä yhtäkään ei voi käyttää...mukia ehkä.

Siis tämä on oikeasti ihan käsittämätöntä! Silkkaa v ittuilua ja toisen toiveiden lyttäämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi kysyä toiveita,jos sitten kuitenkaan ei niitä osta.Lapsi toivoi Pokemon kortteja.Sai laatikollisen Pokemon roinaa (roskaa...):ylisuuren mukin,lakanat joissa ylisuuri tyynyliina (ei ollut edes puuvillaa),lompakon joka meni heti rikki,liian pieniä vaatteita...Ja nämä siis maksoi yli 100e...Ja käytännössä yhtäkään ei voi käyttää...mukia ehkä.

Kai sinä huolimatta pettymyksistänne opetit sentään lastasi kiittämään antajaa lahjoistaan? Ylisuuresta tyynyliinasta ja ylisuuresta mukista ja lomsasta huolimatta? Ja opetat lastasi käsittelemään sitä lompakkoa oikein?

Miten voit puolustaa tuollaista käytöstä, jossa ihan oikeasti lytätään toisen toiveet? Noin tekevä ihminen ei ansaitse kiitosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheeta. Ei voi muuta sanoa. On sulla ongelmat. 

On se ongelma, kun laitetaan rahaa ihan turhaan tavaraan, josta pitää nyt vielä hankkiutua eroon.

Ap

Jos mummi olisi jättänyt ostamatta lahjan, sä itkisit siitäkin. Mummin rahat, hän päättää.

Mutta pääsitpä provoilemaan, jotan kaiken vaivan arvoinen.