Miten jotkut onnistuvatkin ostamaan täysin epäsopivia lahjoja??

Ihmettelen myös ihmisiä joiden mielestä pakettien määrä korvaa laadun. Olen itse diy-henkinen ihminen, askartelen yms. Joka vuosi saan eräältä perheenjäseneltä monta pakettia sekalaista askartelutavaraa jostain Tokmannilta tai saiturin pörssistä. Haluaisin ilahtua, mutta en oikeasti koskaan tee sillä tavaralla mitään. Harmittaa että ostellaan kaikenlaista tilpehööriä. Joku askartelukaupan lahjakortti samalla summalla ilahduttaisi paljon enemmän kuin paketti paketin perään jotain muovihelmiä, huonolaatuisia vesivärejä, yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheeta. Ei voi muuta sanoa. On sulla ongelmat. 

On se ongelma, kun laitetaan rahaa ihan turhaan tavaraan, josta pitää nyt vielä hankkiutua eroon.

Ap

Jos mummi olisi jättänyt ostamatta lahjan, sä itkisit siitäkin. Mummin rahat, hän päättää.

Mutta pääsitpä provoilemaan, jotan kaiken vaivan arvoinen.

Parempi olisi, jos ei ostaisi mitään kuin taatusti mielipahaa aiheuttava lahja. Et ole ilmeisesti itse ikinä saanut v---uilulahjaa, joten et voi ymmärtää.

Lahjakortti tai käteinen. No summa olisi tietysti väärä, mutta ehkä kelpaisi paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen myös ihmisiä joiden mielestä pakettien määrä korvaa laadun. Olen itse diy-henkinen ihminen, askartelen yms. Joka vuosi saan eräältä perheenjäseneltä monta pakettia sekalaista askartelutavaraa jostain Tokmannilta tai saiturin pörssistä. Haluaisin ilahtua, mutta en oikeasti koskaan tee sillä tavaralla mitään. Harmittaa että ostellaan kaikenlaista tilpehööriä. Joku askartelukaupan lahjakortti samalla summalla ilahduttaisi paljon enemmän kuin paketti paketin perään jotain muovihelmiä, huonolaatuisia vesivärejä, yms.

Mun lapsi piirtelee. Olen ostanut kalliimpia tusseja ja paperia hänelle. Äitini ei halua ymmärtää, miksi joku halpakaupan puuvärit ja halvin kopiopaperi ei aja samaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Lahjakortti tai käteinen. No summa olisi tietysti väärä, mutta ehkä kelpaisi paremmin. 

Jos aidosti ei "osaa ostaa", silloin ei liene ongelma ostaa esim lahjakorttia. Eikö normaali ihminen halua ilahduttaa lahjan saajaa? En mä ainakaan halua ostaa turhaa krääsää lahjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa mikä pettymys se on lapselle, joka innolla avaa pakettia ja sieltä paljastuu jotain täysin tarpeetonta. 

Mun anoppi taitaa vähän nauttiakin, kun saa pahoitettua lasteni mielen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheeta. Ei voi muuta sanoa. On sulla ongelmat. 

On se ongelma, kun laitetaan rahaa ihan turhaan tavaraan, josta pitää nyt vielä hankkiutua eroon.

Ap

Jos mummi olisi jättänyt ostamatta lahjan, sä itkisit siitäkin. Mummin rahat, hän päättää.

Mutta pääsitpä provoilemaan, jotan kaiken vaivan arvoinen.

Miksi mummi haluaa tahallaan kerta toisensa jälkeen tuhlata rahansa "lahjaan", joka aiheuttaa lahjan saajalle pahan mielen? Ostakoon oman kämppänsä täyteen roinaa, sitä ei kukaan estä. Mutta miksi se roska pitää pistää pakettiin, antaa lapselle ja vielä ryhtyä marttyyriksi, kun "mikään ei kelpaa"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheeta. Ei voi muuta sanoa. On sulla ongelmat. 

On se ongelma, kun laitetaan rahaa ihan turhaan tavaraan, josta pitää nyt vielä hankkiutua eroon.

Ap

Jos mummi olisi jättänyt ostamatta lahjan, sä itkisit siitäkin. Mummin rahat, hän päättää.

Mutta pääsitpä provoilemaan, jotan kaiken vaivan arvoinen.

Glittertossujen ostaja ilmoittautui :D Olen aina ajatellut, että lahjan on ensisijaisesti tarkoitus ilahduttaa sen saajaa, mutta näin siis ei ilmeisesti olekaan?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheeta. Ei voi muuta sanoa. On sulla ongelmat. 

On se ongelma, kun laitetaan rahaa ihan turhaan tavaraan, josta pitää nyt vielä hankkiutua eroon.

Ap

Jos mummi olisi jättänyt ostamatta lahjan, sä itkisit siitäkin. Mummin rahat, hän päättää.

Mutta pääsitpä provoilemaan, jotan kaiken vaivan arvoinen.

Glittertossujen ostaja ilmoittautui :D Olen aina ajatellut, että lahjan on ensisijaisesti tarkoitus ilahduttaa sen saajaa, mutta näin siis ei ilmeisesti olekaan?

Ap

Näin mäkin luulin, kunnes tapasin anoppini. Lahjan on ensisjaisesti tarjoitus ilahduttaa lahjan antajaa (koska hän sen maksaa), jos lahjan saaja ei tykkää, niin sen lahjan saajan ongelma. Huvittavinta on se, että "lahjan" omistajuus säilyy lahjan antajalla, eikä tästä syystä lahjasta saa hankkiutua eroon. 

Välillä tuntuu ettei lahjanantaja tunne ollenkaan lahjansaajaa. Eräskin ystävä sai mieheltään (ovat olleet yhdessä yli 10 vuotta) lahjakortin erääseen erikoisliikkeeseen mikä ei liippaa läheltäkään saajan kiinnostuksenkohteita. 

Vierailija kirjoitti:

Välillä tuntuu ettei lahjanantaja tunne ollenkaan lahjansaajaa. Eräskin ystävä sai mieheltään (ovat olleet yhdessä yli 10 vuotta) lahjakortin erääseen erikoisliikkeeseen mikä ei liippaa läheltäkään saajan kiinnostuksenkohteita. 

Kunhan nyt on "jotain" paketissa, niin se riittää? Siihen vielä päälle lausutaan latteus "ajatus on tärkein". Mikähän tosiaan on ollut ajatus, kun esim mustiin pukeutuvalle teinille ostaa vaaleanpunaiset glittertossut?

Aika kiittämätöntä porukkaa täällä kirjoittelee. Kai lapselle voi sanoa että saattaa olla että ei aina saa just sitä mitä haluaa. Vai oikeestiko  nyky lapset saa kaiken haluamansa . Eikö pitäisi opettaa myös pettymyksiä.

:D

Jaa, eikö viestini kelvannut jollekin lahjaa kinuvalle aikuiskakaralle kun piti poistattaa.

🔴 Rakas pikku ystäväni. Kuule vanhan ja viisaan neuvoa. Autuaasti edesmennyt isoäitini, siunattu olkoon hänen muistonsa, opetti minua näin sanoen kun olin lapsi 1960-luvulla: "Aina pitää muistaa olla kiitollinen, jos jotain saa lahjaksi toiselta ihmiseltä, ja pitää aina kiittää! Vaikka sinulle annettaisiin käteen koiranpaskapökäle, niin ole silti kiitollinen ja kiitä. Ei siksi, että sait paskaa, vaan siksi, että ihminen tunsi antamisen tarvetta ja huomioi sinut. " 

Vierailija kirjoitti:

Aina ei voi saada mitä haluaa ja yleensä ei halua sitä mitä saa.

Joten miksi ei ilahduttaa lapsenlasta jouluna?

Vierailija kirjoitti:

🔴 Rakas pikku ystäväni. Kuule vanhan ja viisaan neuvoa. Autuaasti edesmennyt isoäitini, siunattu olkoon hänen muistonsa, opetti minua näin sanoen kun olin lapsi 1960-luvulla: "Aina pitää muistaa olla kiitollinen, jos jotain saa lahjaksi toiselta ihmiseltä, ja pitää aina kiittää! Vaikka sinulle annettaisiin käteen koiranpaskapökäle, niin ole silti kiitollinen ja kiitä. Ei siksi, että sait paskaa, vaan siksi, että ihminen tunsi antamisen tarvetta ja huomioi sinut. " 

Näin juuri. Ei nämä "minä itse" ihmiset mitään käytöstavoista ymmärrä ja välitä.  Eikö se sananlasku  sano että kiittämättömyys on maailman palkka, vai onko se nyt riittämättömyys...

Minä olen mummo, en saanut lapsenlapsilta yhtään lahjaa, kaikki saivat minulta kaksi lahjaa kukin. Ensi jouluna en osta ja rahani testamenttaan hyväntekeväisyyteen, aika pankkiin on jo varattu testametin muuttamiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheeta. Ei voi muuta sanoa. On sulla ongelmat. 

On se ongelma, kun laitetaan rahaa ihan turhaan tavaraan, josta pitää nyt vielä hankkiutua eroon.

Ap

Jos mummi olisi jättänyt ostamatta lahjan, sä itkisit siitäkin. Mummin rahat, hän päättää.

Mutta pääsitpä provoilemaan, jotan kaiken vaivan arvoinen.

Glittertossujen ostaja ilmoittautui :D Olen aina ajatellut, että lahjan on ensisijaisesti tarkoitus ilahduttaa sen saajaa, mutta näin siis ei ilmeisesti olekaan?

Ap

Näin mäkin luulin, kunnes tapasin anoppini. Lahjan on ensisjaisesti tarjoitus ilahduttaa lahjan antajaa (koska hän sen maksaa), jos lahjan saaja ei tykkää, niin sen l

Lahjan pakollinen säilytysaika lahjojan lähdön jälkeen on kaksi minuuttia.

Mun äiti on just tuommoinen. Haluaa jelpata esim syksyisin, kun koulut alkaa kouluvaatteiden ostossa. Ottaa lapsen kerrallaan ja lähtevät shoppailemaan, jotain LAPSELLE MIELEISTÄ. niinpä niin...

Joka ikinen kerta sieltä tulee sitten takaisin kiukkunen mummo ja lapsenlapsi silmiään pyöritellen. "kiittämätön kakara, kun ei mikään kelpaa!" Eli lapsi näkee omasta mielestään kivan paidan, mummo näkee vielä kivemman. Ostaa tietty oman makunsa mukaan ja kun lapsi sanoo, ettei aio tuota pitää alkaa marmatus ja haukkuminen.

TAI tytär, joka ei mekkoja tykkää käyttää, eikä muutenkaan ole niin tyttömäinen. Se harrastaakin äidin mielestä väärin, kun on jalista ja lätkää. Joka kerta se lahjoo lapsen ostamaan itselleen yhden mekon, niin sitten saa sen kivan paidankin tms. Eli siis mekkohan jää täysin käyttämättä. Turhaa rahan menoa.

Juttelen äidille asiasta joka kerta, että anna sitten lasten ostaa oman makunsa mukaan, mutta kun ne vaatteet on niin rumia. Niin ja meillä on niitä glitteripinkki asuja kaapeissa jo käyttämättömiä. Laitoin kiertoon, siskolle ja serkun muksuille. Ei äiti taaskaan tykännyt.

Tai sitten se osaa piinata tekemisillään lapsia. Se vie lapsen Lintsille, joka ei tykkää yhtään käydä laitteissa. Oli ostanut rannekkeen etukäteen ja siellä poika 10v oli sitten istunut penkillä ja nauttinut huvipuistosta, kuten hän yleensä tekee, kun esim perheenä käydään. Korkeintaan käy pelejä vähän pelaamassa ja narun vedossa jne. mutta laitteissa ei tykkää käydä. Äiti suuttu, kun kalliin rannekkeen ostatti. Ei ostattanut, kun ihan ite ostit ja päättelit, että kaikki lapset rakastaa laitteita. "toimittakaa tuo pentu hoitoon, ei ole normaalia käytöstä lapselta!" Juu, tämä lapsi ei ole enää mummon kanssa tavannut kahden. Muutkin piti taukoa..

TAI sitten vie lapset teatteriin. Hurjan kaunis ajatus, mutta lapsille olisi ollut omia esityksiä. Ei nämä alakouluikäiset oikein jaksa istua ja katsoa "dostojevskiä" kolmatta tuntia. Kiittämättömät kakarat!

Toisinaan pääsen vaikuttamaan etukäteen, mitä äiti meinaa, muttei se kuuntele. Sitten se taas riitelee lapsen kanssa ja myöhemmin mun. Tekee samaa siskolle ja tämän lapsille. MIKSI? Koskaan ei saada vastausta, kun kysytään. Olisko vaan helpompi ostaa se lapselle mieleinen, kun kerran ostamassa on? Mä en tajua.