Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka olette eronneet muuten hyvästä suhteesta toimimattoman seksielämän vuoksi
27.12.2024 |
Miten teillä nykyään menee? Olisiko suhteeseen kuitenkin kannattanut jäädä vai oliko ero oikea päätös? Tuli toisesta ketjusta tämä asia mieleen, tyydyttämätön seksielämä koskettaa varmasti monia pariskuntia.
Kommentit (272)
Vierailija kirjoitti:
Elämän realiteetit ovat just sitä, että et voi taata itsellesi loppuelämän kestävää seksitaivasta, jos panet kaikki toivosi sopivan seksikumppanin löytymiseen. Voi olla, että omat halusi lopahtavat jossain vaiheessa. Voi olla, että puolison halut lopahtavat. Kaikille tulee ikää ja sairauksia. Sitäkin ennen prioriteetit ja arvot saattavat muuttua. Lasten saannin jälkeen saattaa keskittyä vain lapsiin jne. Et vaan voi tietää. Kauanko aiot hyppiä kukasta kukkaan? Etsitkö seksisuhdetta vai parisuhdetta, rakkautta?
Minä etsin parisuhdetta ja rakkautta. Minulle niihin kuuluu myös seksuaalinen halu ja hyväksyntä. Minä en täysin hahmota sellaista romanttista rakkautta johon ei kuulu seksuaalinen halu, luulen ettei se kuulu ollenkaan tunneskaalaani. Ehkä siksi näen seksin loppumisen ennen kaikkea rakkauden loppumisena toisen puolelta.
Ja joo, tietysti vanhainkoti-ikään mennessä seksi todennäköisesti loppuu. Puhun nyt suhteellisen hyväkuntoisista työikäisistä. Vaikka seksi joskus loppuisi, minulle ei ole yhdentekevää loppuuko se 40 v vai 70 v.
Onko itsellesi ihan sama, tarvitsetko rollaattoria jo keski-ikäisenä vai vasta vanhuksena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja se ikivanha argumentti... "en tuntenut itseäni naiseksi ollenkaan". Eikö teillä hyvät naiset ole itsetuntoa ilman että joku mies kuolaa teidän peräänne?
Tämä. Itsetunto tai oma arvo ei voi olla kiinni siitä, haluaako toinen sinua vai ei. Tai tietysti voi, mutta silloin on helposti hyvin onneton, jos huonolle itsetunnolleen ei tee mitään.
Nimim. elän seksittömässä hyvässä suhteessa ja minulla on hyvä itsetunto
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja se ikivanha argumentti... "en tuntenut itseäni naiseksi ollenkaan". Eikö teillä hyvät naiset ole itsetuntoa ilman että joku mies kuolaa teidän peräänne?
Tämä. Itsetunto tai oma arvo ei voi olla kiinni siitä, haluaako toinen sinua vai ei. Tai tietysti voi, mutta silloin on helposti hyvin onneton, jos huonolle itsetunnolleen ei tee mitään.
Nimim. elän seksittömässä hyvässä suhteessa ja minulla on hyvä itsetunto
Ja sinä olet se joka haluaisi seksiä? Olet hieno ihminen.
Olen eronnut vaikka ja kestä, mutta en muistaakseni kenestäkään minkään seksin takia. Hyvät on suhteet kaikkiin eksiini, seksiä emme harrasta. Tykkään heistä. Eihän me muuten varmaan oltais oltukaan. Upeita tyyppejä kaikki.
Jotenkin vaikea kuvitella, mikä sellainen seksiasi olisi, minkä takia pitäisi erota. Seksihän on sopimusasia.
>> Minä en täysin hahmota sellaista romanttista rakkautta johon ei kuulu seksuaalinen halu, luulen ettei se kuulu ollenkaan tunneskaalaani. Ehkä siksi näen seksin loppumisen ennen kaikkea rakkauden loppumisena toisen puolelta.
Huh, toivottavasti kerrot kumppaniehdokkaille, että olet suhteessa vain seksuaalisen jännitteen ja seksuaalisen himon vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksin varaan ei kannata rakentaa. Se hiipuu aikanaan uudessakin suhteessa. Erosin, ei olisi kannattanut ja saan katua ratkaisua lopun elämääni.
Ei seksi hiivu yhtään mihinkään, jos suhde on kunnossa, se PARANEE vaan. Toki ne alkuaikojen 3 kertaa päivässä sessiot hiipuu, mutta se on normaalia elämää. Tulee työt, vastuut ja lapset sekä ikää, niin ei enää itsekään jaksa mitään kolme kertaa päivässä kuten teininä.
Ei seksi lopu, jos suhde toimii. Kukaan ei halua paneskella ääliön kanssa.
10 vuotta on lyhyt aika. Minä olen ollut saman ihmisen kanssa parisuhteessa 36 vuotta ja nyt kipuilen puolison haluttomuuden takia. Olen kadottanut sen takia kaikki tunteeni häntä kohtaa. Joskus suorastaan toivon, että hän löytäisi jonkun toisen ja lähtisi ja tilanne ratkeaisi sillä. Haluttomuus tuli kuvioihin muutama vuosi sitten.
Totta sekin. Mutta oltiin siinä iässä ja elämäntilanteessa, jossa joidenkin mielestä seksin loppuminen on luonnollista ellei jopa väistämätöntä. Koska tiedän, että minulla on potentiaali säilyttää halu kymmenvuotisessa suhteessa olen hyvin haluton hyväksymään seksin loppumisen muutaman vuoden kohdalla sillä perusteella, että jotkut väittävät kaikissa suhteissa niin tapahtuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko itsellesi ihan sama, tarvitsetko rollaattoria jo keski-ikäisenä vai vasta vanhuksena?
No tätähän juuri kukaan ei voi tietää. Keski-ikäisenä voi olla, että kieltää ikinä tarvitsevansa rollaattoria. Sitten maailma loppuu, jos tarve rollaattorille tuleekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
>> Minä en täysin hahmota sellaista romanttista rakkautta johon ei kuulu seksuaalinen halu, luulen ettei se kuulu ollenkaan tunneskaalaani. Ehkä siksi näen seksin loppumisen ennen kaikkea rakkauden loppumisena toisen puolelta.
Huh, toivottavasti kerrot kumppaniehdokkaille, että olet suhteessa vain seksuaalisen jännitteen ja seksuaalisen himon vuoksi.
No kun en ole. Olen suhteessa rakkauden vuoksi. Minulle siihen kuuluu sekä henkinen puoli että fyysinen puoli. Jos toinen on henkisesti miellyttävä mutta fyysisesti epämiellyttävä, niin minulle se ei ole enää rakkautta, se on ystävyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja se ikivanha argumentti... "en tuntenut itseäni naiseksi ollenkaan". Eikö teillä hyvät naiset ole itsetuntoa ilman että joku mies kuolaa teidän peräänne?
Tämä. Itsetunto tai oma arvo ei voi olla kiinni siitä, haluaako toinen sinua vai ei. Tai tietysti voi, mutta silloin on helposti hyvin onneton, jos huonolle itsetunnolleen ei tee mitään.
Nimim. elän seksittömässä hyvässä suhteessa ja minulla on hyvä itsetunto
Ja sinä olet se joka haluaisi seksiä? Olet hieno ihminen.
Olen tottunut tilanteeseen, joten en ihmeemmin halua enää. Minusta aikuiselle itsetunnon omaavalle ihmiselle on ihan perusjuttu, että itsetunto ei rakennu toisen ihmisen varaan, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Nuorilla sitten on yleisempää, että määrittelee itsensä sen mukaan miten muut sinuun suhtautuvat/miten muut sinut näkevät, mutta olen luullut sellaisesta pääsevän aikuistumisen myötä yli. Näemmä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta on lyhyt aika. Minä olen ollut saman ihmisen kanssa parisuhteessa 36 vuotta ja nyt kipuilen puolison haluttomuuden takia. Olen kadottanut sen takia kaikki tunteeni häntä kohtaa. Joskus suorastaan toivon, että hän löytäisi jonkun toisen ja lähtisi ja tilanne ratkeaisi sillä. Haluttomuus tuli kuvioihin muutama vuosi sitten.
Tällaiset tarinat ovat mielestäni aivan hirveitä. Toivottavasti olet tehnyt seksin merkityksen selväksi puolisollesi suhteen alussa. Jos olisit suhteessa kanssani, romahduttaisit maailmani, jos rupeaisit nyt syyttämään haluttomuudesta ja haluaisit päättää yhteisen elämämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja se ikivanha argumentti... "en tuntenut itseäni naiseksi ollenkaan". Eikö teillä hyvät naiset ole itsetuntoa ilman että joku mies kuolaa teidän peräänne?
Tämä. Itsetunto tai oma arvo ei voi olla kiinni siitä, haluaako toinen sinua vai ei. Tai tietysti voi, mutta silloin on helposti hyvin onneton, jos huonolle itsetunnolleen ei tee mitään.
Nimim. elän seksittömässä hyvässä suhteessa ja minulla on hyvä itsetunto
Ja sinä olet se joka haluaisi seksiä? Olet hieno ihminen.
Olen tottunut tilanteeseen, joten en ihmeemmin halua enää. Minusta aikuiselle itsetunnon omaavalle ihmiselle on ihan perusjuttu, että itsetunto ei rakennu toisen ihmisen varaan, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.
Halu tulla hyväksytyksi läheisissä ihmissuhteissa on täysin inhimillistä ja normaalia. Ja torjunnan satuttavuus samoin. Ei siinä ole mitään "lapsellista". Minä luulen, että sinä olet kovettanut itsesi, kadottanut herkkyyden ja pidät sitä aikuistumisena. Ei se ole.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>> Minä en täysin hahmota sellaista romanttista rakkautta johon ei kuulu seksuaalinen halu, luulen ettei se kuulu ollenkaan tunneskaalaani. Ehkä siksi näen seksin loppumisen ennen kaikkea rakkauden loppumisena toisen puolelta.
Huh, toivottavasti kerrot kumppaniehdokkaille, että olet suhteessa vain seksuaalisen jännitteen ja seksuaalisen himon vuoksi.
No kun en ole. Olen suhteessa rakkauden vuoksi. Minulle siihen kuuluu sekä henkinen puoli että fyysinen puoli. Jos toinen on henkisesti miellyttävä mutta fyysisesti epämiellyttävä, niin minulle se ei ole enää rakkautta, se on ystävyyttä.
Täälläkin on jo muutamaan kertaan aanottu, että seksin puuttuminen ei tarkoita välttämättä mitään fyysistä epämiellyttävyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>> Minä en täysin hahmota sellaista romanttista rakkautta johon ei kuulu seksuaalinen halu, luulen ettei se kuulu ollenkaan tunneskaalaani. Ehkä siksi näen seksin loppumisen ennen kaikkea rakkauden loppumisena toisen puolelta.
Huh, toivottavasti kerrot kumppaniehdokkaille, että olet suhteessa vain seksuaalisen jännitteen ja seksuaalisen himon vuoksi.
No kun en ole. Olen suhteessa rakkauden vuoksi. Minulle siihen kuuluu sekä henkinen puoli että fyysinen puoli. Jos toinen on henkisesti miellyttävä mutta fyysisesti epämiellyttävä, niin minulle se ei ole enää rakkautta, se on ystävyyttä.
Romanttinen rakkaus, jota ei ole ilman seksuaalista halua = seksuaalinen jännite/himo. Se kuuluisa kemia siis. Ei siinä ole mitään pahaa, mutta romanttisen rakkauden kanssa sillä ei minusta ole mitään tekemistä. Samaan tapaan kuin rakkaus ensisilmäyksellä on todellisuudessa himoa/ihastumista, ei rakkautta.
Tämä erilainen katsantokanta varmaan aiheuttaa sen, että osan mielestä parisuhde voi olla parisuhde ilman seksiä ja osan mielestä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilkaa pitkän parisuhteen kariuduttua olla ilman mitään suhteita. Saatatte yllättyä, että täysin yhtä hyvin pärjää yksinkin, eikä seksi ole mikään välttämättömyys, eikä siitä tule ongelmaa, kun on yksin.
Mitä järkeä naisen olla suhteessa jossa seksi on huonoa?
Eikö se parisuhde ole juurikin seksisuhde?
Ystävyys on toinen juttu
>> Halu tulla hyväksytyksi läheisissä ihmissuhteissa on täysin inhimillistä ja normaalia. Ja torjunnan satuttavuus samoin. Ei siinä ole mitään "lapsellista". Minä luulen, että sinä olet kovettanut itsesi, kadottanut herkkyyden ja pidät sitä aikuistumisena. Ei se ole. >>
Koen kyllä tulevani hyväksytyksi itsenäni. Ei minulle hyväksytyksi tuleminen tarkoita sitä, että toisen pitää haluta minua seksuaalisesti. En vain koe, että haluttomuus liittyisi minuun, hän ei vain itse halua mm. hormonaalisista syistä riippumatta minusta. En oikein ymmärrä, miksi sen pitäisi minua satuttaa tai miksi sen pitäisi vaikuttaa itsetuntooni. Pystyn tarvittaessa hoitamaan haluni itsekin eikä kumppanini ole sitä koskaan yrittänyt estää. Se tietenkin olisi loukkaavaa, jos hän sanoisi, että olen vääränlainen kun minulla on haluja tms., mutta sellaista ei ole tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>> Minä en täysin hahmota sellaista romanttista rakkautta johon ei kuulu seksuaalinen halu, luulen ettei se kuulu ollenkaan tunneskaalaani. Ehkä siksi näen seksin loppumisen ennen kaikkea rakkauden loppumisena toisen puolelta.
Huh, toivottavasti kerrot kumppaniehdokkaille, että olet suhteessa vain seksuaalisen jännitteen ja seksuaalisen himon vuoksi.
No kun en ole. Olen suhteessa rakkauden vuoksi. Minulle siihen kuuluu sekä henkinen puoli että fyysinen puoli. Jos toinen on henkisesti miellyttävä mutta fyysisesti epämiellyttävä, niin minulle se ei ole enää rakkautta, se on ystävyyttä.
Romanttinen rakkaus, jota ei ole ilman seksuaalista halua = seksuaalinen jännite/himo. Se kuuluisa kemia siis. Ei siinä ole mitään pahaa, mutta romanttisen rakkauden kanssa sillä ei minusta ole mitään
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Triangular_theory_of_love
Tuo vastaa sitä miten minä näen rakkauden. Intohimo on siinä yksi tasaveroinen komponentti. Jotkut haluavat kutistaa sen kemiaksi/alkuhuumaksi/himoksi mitä se ei ainakaan minulle ole, vaan yksi olennainen rakkauden komponentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
>> Minä en täysin hahmota sellaista romanttista rakkautta johon ei kuulu seksuaalinen halu, luulen ettei se kuulu ollenkaan tunneskaalaani. Ehkä siksi näen seksin loppumisen ennen kaikkea rakkauden loppumisena toisen puolelta.
Huh, toivottavasti kerrot kumppaniehdokkaille, että olet suhteessa vain seksuaalisen jännitteen ja seksuaalisen himon vuoksi.
No kun en ole. Olen suhteessa rakkauden vuoksi. Minulle siihen kuuluu sekä henkinen puoli että fyysinen puoli. Jos toinen on henkisesti miellyttävä mutta fyysisesti epämiellyttävä, niin minulle se ei ole enää rakkautta, se on ystävyyttä.
Täälläkin on jo muutamaan kertaan aanottu, että seksin puuttuminen ei tarkoita välttämättä mitään fyysistä epämiellyttävyyttä.
Ei välttämättä. Itse kuitenkin koen parisuhteessa olennaiseksi sen, että kumppani kokee kehoni haluttavana. Jos ei koe, suhteesta puuttuu jotain kriittisen olennaista. En oikein osaa hahmottaa tilannetta, jossa kumppanin kehoa pidetään haluttavana vaikkei haluta kumppanin kanssa seksiä.
Vierailija kirjoitti:
>> Halu tulla hyväksytyksi läheisissä ihmissuhteissa on täysin inhimillistä ja normaalia. Ja torjunnan satuttavuus samoin. Ei siinä ole mitään "lapsellista". Minä luulen, että sinä olet kovettanut itsesi, kadottanut herkkyyden ja pidät sitä aikuistumisena. Ei se ole. >>
Koen kyllä tulevani hyväksytyksi itsenäni. Ei minulle hyväksytyksi tuleminen tarkoita sitä, että toisen pitää haluta minua seksuaalisesti. En vain koe, että haluttomuus liittyisi minuun, hän ei vain itse halua mm. hormonaalisista syistä riippumatta minusta. En oikein ymmärrä, miksi sen pitäisi minua satuttaa tai miksi sen pitäisi vaikuttaa itsetuntooni. Pystyn tarvittaessa hoitamaan haluni itsekin eikä kumppanini ole sitä koskaan yrittänyt estää. Se tietenkin olisi loukkaavaa, jos hän sanoisi, että olen vääränlainen kun minulla on haluja tms., mutta sellaista ei ole tapahtunut.
En tarkoittanut että sen pitäisi loukata sinua. Tarkoitin sitä, että suhtauduit aika alentuvasti muiden ihmisten inhimillisiin tunteisiin ja tarpeisiin. Ikäänkuin olisi jotenkin keskenkasvuista kokea surua siitä, että toinen ei halua.
10 vuotta on lyhyt aika. Minä olen ollut saman ihmisen kanssa parisuhteessa 36 vuotta ja nyt kipuilen puolison haluttomuuden takia. Olen kadottanut sen takia kaikki tunteeni häntä kohtaa. Joskus suorastaan toivon, että hän löytäisi jonkun toisen ja lähtisi ja tilanne ratkeaisi sillä. Haluttomuus tuli kuvioihin muutama vuosi sitten.