Te, jotka olette eronneet muuten hyvästä suhteesta toimimattoman seksielämän vuoksi
Miten teillä nykyään menee? Olisiko suhteeseen kuitenkin kannattanut jäädä vai oliko ero oikea päätös? Tuli toisesta ketjusta tämä asia mieleen, tyydyttämätön seksielämä koskettaa varmasti monia pariskuntia.
Kommentit (272)
Tunkkainen alapää johon ei pesu tepsinyt.
Vaikka seksiä pidetään suhteen yhtenä kulmakivenä eroa pohtiessa kannattaa miettiä kolmea muutakin kulmakiveä: oma rahatalous, parisuhteen tuoma muu turvallisuus ja millaisesta arjesta pitää lasten kanssa. Niitä kulmakiviä on muitakin, oman arvomaailmansa mukaisesti, mutta kun miettii mitä omassa elämässään pitää seksin lisäksi tärkeänä kannattaa niitäkin painottaa.
Minä kaduin ja raskaasti. Puoliso kuoli kaiken lisäksi, etten ehtinyt kertomaan miten kaipasin kotiin.
Meillä ei ole edes yhteistä taloutta, yhteisiä lapsia, ei yhteistä asuntoakaan. Silti en aio erota seksittömyyden vuoksi, koska suhteessa kertakaikkiaan on kaikki muu. En sano että tilanne on mulle helppo, mutta otan sen kasvun paikkana. Yritän kehittyä paremmaksi ihmiseksi, joka voi nousta tämän yläpuolelle.
En todellakaan ole katunut. Seksi on yksi tärkeimpiä parisuhteen elementtejä mulle, kaiken muun saan kavereiltakin. Ilman (hyvää!) seksiä puuttuu tietty intiimiys sen toisen henkilön kanssa, mikä johtaa siihen, että lopulta tunne koko parisuhteesta puuttuu.
Mitään lapsia mulla ei ole eikä tule, joten onneksi ei tarvitse miettiä miltään muulta kannalta asiaa. Ja sitä paremmalla syyllä niitä lapsia ei tulekaan, koska en halua niiden jumittavan mua huonoon suhteeseen. Parisuhde on siis vain kahden kauppa ja todellakin siihen kauppaan kuuluu rakastelu.
Ja ennen kuin kukaan tulee tähän mitään neuvomaan, niin en edellä yleistä mitään vaan puhun ainoastaan omalta kohdaltani. Sulla sun mielipiteet, mulla mun.
Vierailija kirjoitti:
Toinen valitsee selibaatin, syystä tai toisesta. Toinen hyväksyy sen, eiku etiäpäin elämässä. Muslimi leikkaa kyseisessä tapauksessa vaimon pään irti. 🥴
Entä tosinpäin?
Hyvin menee. Nyt on seksiä haluava mies.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ole katunut. Seksi on yksi tärkeimpiä parisuhteen elementtejä mulle, kaiken muun saan kavereiltakin. Ilman (hyvää!) seksiä puuttuu tietty intiimiys sen toisen henkilön kanssa, mikä johtaa siihen, että lopulta tunne koko parisuhteesta puuttuu.
Mitään lapsia mulla ei ole eikä tule, joten onneksi ei tarvitse miettiä miltään muulta kannalta asiaa. Ja sitä paremmalla syyllä niitä lapsia ei tulekaan, koska en halua niiden jumittavan mua huonoon suhteeseen. Parisuhde on siis vain kahden kauppa ja todellakin siihen kauppaan kuuluu rakastelu.
Ja ennen kuin kukaan tulee tähän mitään neuvomaan, niin en edellä yleistä mitään vaan puhun ainoastaan omalta kohdaltani. Sulla sun mielipiteet, mulla mun.
Olen täysin samaa mieltä. En kerro ikääni, koska eräässä muussa ketjussa minut haukuttiin, koska tykkään, että seksi on mulle erittäin tärkeää.😨
Joskushan yhteinen seksi kuitenkin loppuu (paitsi ehkei joiltakuilta poikkeuksellisen viriileiltä vanhuksilta). Mikähän on se ikä ja aika, jolloin sen helpommin hyväksyy?
Ikäännymme ja vanhenemme kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin menee. Nyt on seksiä haluava mies.
Hyvä tilanne, jos se mies on myös fiksu ja mukava.
Vierailija kirjoitti:
Joskushan yhteinen seksi kuitenkin loppuu (paitsi ehkei joiltakuilta poikkeuksellisen viriileiltä vanhuksilta). Mikähän on se ikä ja aika, jolloin sen helpommin hyväksyy?
Ikäännymme ja vanhenemme kaikki.
Kyllä mutta ennen sitä pitää olla seksiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskushan yhteinen seksi kuitenkin loppuu (paitsi ehkei joiltakuilta poikkeuksellisen viriileiltä vanhuksilta). Mikähän on se ikä ja aika, jolloin sen helpommin hyväksyy?
Ikäännymme ja vanhenemme kaikki.
Kyllä mutta ennen sitä pitää olla seksiä
Samaa mieltä toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ole katunut. Seksi on yksi tärkeimpiä parisuhteen elementtejä mulle, kaiken muun saan kavereiltakin. Ilman (hyvää!) seksiä puuttuu tietty intiimiys sen toisen henkilön kanssa, mikä johtaa siihen, että lopulta tunne koko parisuhteesta puuttuu.
Mitään lapsia mulla ei ole eikä tule, joten onneksi ei tarvitse miettiä miltään muulta kannalta asiaa. Ja sitä paremmalla syyllä niitä lapsia ei tulekaan, koska en halua niiden jumittavan mua huonoon suhteeseen. Parisuhde on siis vain kahden kauppa ja todellakin siihen kauppaan kuuluu rakastelu.
Ja ennen kuin kukaan tulee tähän mitään neuvomaan, niin en edellä yleistä mitään vaan puhun ainoastaan omalta kohdaltani. Sulla sun mielipiteet, mulla mun.
Olen täysin samaa mieltä. En kerro ikääni, koska eräässä muussa ketjussa minut haukuttiin, koska tykkään, että seksi on mulle erittäin tärkeää.
Ei seksi ole tärkeää. Hikistä eläimellistä ähellystä. Vanhempana myös yhä vaarallisempaa sydämelle.
Itse erosin, toki oli siinä taustalla nyt muitakin tekijöitä, mutta se tietynlainen kireyskin siinä suhteessa saattoi kyllä johtua nimenomaan toimimattomasta seksielämästä. Ex oli sellainen että todella harvoin ylipäänsä halusi ja silloin kun halusi, niin se oli aina sitä tavallista. Ei ikinä koskaan mitään muuta. Eli ajan mittaan ne harvatkin kerrat muuttuivat tylsiksi varmaan meidän molempienkin mielestä. Tuollaista asiaa on vain mahdotonta korjata yksin. Jos toinen ei halua edes kokeilla mitään, niin kyllä siinä sitten keinot vain loppuu. Sitten siinä havahtuu jossain pisteessä, että oma "seksielämä" on todellisuudessa aikuisviihteen katselua netistä. Se sitten johti eroon.
Mukavasti on mennyt sen jälkeen. Seksi on monipuolista ja sitä on sopivassa määrin. Varmaan osin sen ansiostakin koko suhde voi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Joskushan yhteinen seksi kuitenkin loppuu (paitsi ehkei joiltakuilta poikkeuksellisen viriileiltä vanhuksilta). Mikähän on se ikä ja aika, jolloin sen helpommin hyväksyy?
Ikäännymme ja vanhenemme kaikki.
Näin kuuluu ollakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskushan yhteinen seksi kuitenkin loppuu (paitsi ehkei joiltakuilta poikkeuksellisen viriileiltä vanhuksilta). Mikähän on se ikä ja aika, jolloin sen helpommin hyväksyy?
Ikäännymme ja vanhenemme kaikki.
Näin kuuluu ollakin.
Niinpä. Mutta moni tuntuu protestoivan vääjäämätöntä kulkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan ole katunut. Seksi on yksi tärkeimpiä parisuhteen elementtejä mulle, kaiken muun saan kavereiltakin. Ilman (hyvää!) seksiä puuttuu tietty intiimiys sen toisen henkilön kanssa, mikä johtaa siihen, että lopulta tunne koko parisuhteesta puuttuu.
Mitään lapsia mulla ei ole eikä tule, joten onneksi ei tarvitse miettiä miltään muulta kannalta asiaa. Ja sitä paremmalla syyllä niitä lapsia ei tulekaan, koska en halua niiden jumittavan mua huonoon suhteeseen. Parisuhde on siis vain kahden kauppa ja todellakin siihen kauppaan kuuluu rakastelu.
Ja ennen kuin kukaan tulee tähän mitään neuvomaan, niin en edellä yleistä mitään vaan puhun ainoastaan omalta kohdaltani. Sulla sun mielipiteet, mulla mun.
Olen täysin samaa mieltä. En kerro ikääni, koska eräässä muussa ketjussa minut haukuttiin, k
😀
Seksin varaan ei kannata rakentaa. Se hiipuu aikanaan uudessakin suhteessa. Erosin, ei olisi kannattanut ja saan katua ratkaisua lopun elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Joskushan yhteinen seksi kuitenkin loppuu (paitsi ehkei joiltakuilta poikkeuksellisen viriileiltä vanhuksilta). Mikähän on se ikä ja aika, jolloin sen helpommin hyväksyy?
Ikäännymme ja vanhenemme kaikki.
No sitä paremmalla syyllä sitä on paras olla silloin kun vielä haluaa ja pystyy!
Olen eronnut ja yleensä siinä taustalla on muutakin, mikä sitten johtaa toimimattomaan. seksielämään. Hyvin menee nykyään, kun on oikean ihmisen kanssa yhdessä.