Te, jotka olette eronneet muuten hyvästä suhteesta toimimattoman seksielämän vuoksi

Erosin kuusi vuotta sitten ja ehdin jo uskomaan että elän loppuelämäni yksin. Tänä vuonna uskalsin sitten olla rehellinen itselleni, vaihdoin kinkydeittailuun, ja nyt loppuvuodesta tapasin miehen jonka kanssa klikkaa sängyssä ja sen ulkopuolella  

En olisi ikinä uskonut että olemassa olisi ollut ihminen jonka kanssa voi a) harrastaa näin hyvää seksiä ja b) se haluaisi suhteeseen kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan ole katunut. Seksi on yksi tärkeimpiä parisuhteen elementtejä mulle, kaiken muun saan kavereiltakin. Ilman (hyvää!) seksiä puuttuu tietty intiimiys sen toisen henkilön kanssa, mikä johtaa siihen, että lopulta tunne koko parisuhteesta puuttuu. 

Mitään lapsia mulla ei ole eikä tule, joten onneksi ei tarvitse miettiä miltään muulta kannalta asiaa. Ja sitä paremmalla syyllä niitä lapsia ei tulekaan, koska en halua niiden jumittavan mua huonoon suhteeseen. Parisuhde on siis vain kahden kauppa ja todellakin siihen kauppaan kuuluu rakastelu.

Ja ennen kuin kukaan tulee tähän mitään neuvomaan, niin en edellä yleistä mitään vaan puhun ainoastaan omalta kohdaltani. Sulla sun mielipiteet, mulla mun. 

Olen täysin samaa mieltä. En kerro ikääni, koska eräässä muussa ketjussa minut haukuttiin, k

Ei seksi ole tärkeää. Hikistä eläimellistä ähellystä. Vanhempana myös yhä vaarallisempaa sydämelle.

 

Mikään ei tunnu niin hyvältä kuin rakkaan ihmisen kanssa koettu orgasmi. Sellaiseen läheisyyteen ei pääse mitään muuta kautta.

Vierailija kirjoitti:

Olen eronnut ja yleensä siinä taustalla on muutakin, mikä sitten johtaa toimimattomaan. seksielämään. Hyvin menee nykyään, kun on oikean ihmisen kanssa yhdessä.

Samaa mieltä ja sama kokemus itsellä. Toimimaton seksielämä on yleensä pikemminkin oire jostakin syvemmällä piilevästä ongelmasta kuten erilleen kasvamisesta, huonosta kommunikaatiosta, erilaisista arvoista ja tulevaisuuden toiveista tai kolmannesta osapuolesta. Tai sitten ihan vaan siitä, että on alun perinkin menty kimppaan itselle sopimattoman kumppanin kanssa.

Nykyisen kumppanin kanssa olen monesti ihmetellyt, miten helppoa, vaivatonta ja antoisaa voi parisuhde olla, kun rinnalla on oikeanlainen ihminen.

Kyllä  pääosa oli eroon. Sen jälkeen pitkä suhde  toiseen, jonka  kanssa seksi pelaa

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole edes yhteistä taloutta, yhteisiä lapsia, ei yhteistä asuntoakaan. Silti en aio erota seksittömyyden vuoksi, koska suhteessa kertakaikkiaan on kaikki muu. En sano että tilanne on mulle helppo, mutta otan sen kasvun paikkana. Yritän kehittyä paremmaksi ihmiseksi, joka voi nousta tämän yläpuolelle. 

Mitä se kaikki muu siis on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole edes yhteistä taloutta, yhteisiä lapsia, ei yhteistä asuntoakaan. Silti en aio erota seksittömyyden vuoksi, koska suhteessa kertakaikkiaan on kaikki muu. En sano että tilanne on mulle helppo, mutta otan sen kasvun paikkana. Yritän kehittyä paremmaksi ihmiseksi, joka voi nousta tämän yläpuolelle. 

Mitä se kaikki muu siis on?

Meillä on rakkautta ja kunnioitusta, paljon muuta läheisyyttä ja kosketusta, toisen huomioimista, yhteisiä harrastuksia, iloa ja naurua, mukavaa ja helppoa olla yhdessä. En ole tällaista rakkautta kokenut koskaan ennen. 

Meillä on ero tulossa 25 yhteisen vuoden jälkeen osittain tämän vuoksi. Seksi on loppunut vuosi sitten kokonaan, tosin sitäkään ennen se ei ollut vuosiin kovin viriiliä tai mitenkään kovin keskeinen osa pitkää parisuhdettamme.

Syitä seksin vähyyteen ja lopulta loppumiseen on useita, esim. miehen vuosikymmeniä kestänyt (lievä) alkoholismi ja minun sairastumiseni. Sairastuin suolistosairauteen, joten seksin harrastaminen ei todellakaan ole ollut mielessä. Humalaista miestäni en ole halunnut enää pitkään aikaan, kivuissa en kykene itseäni seksiin enää pakottamaan.

Meillä kyllä toimisi muuten oikeastaan kaikki. Lapsiakin on ja olemme olleet aina parhaita ystäviä. Näin ei kuitenkaan enää ole, sillä mies ei kestänyt sairastumistani ja teki sen varjolla seksistä kynnyskysymyksen. Hän ei siis ole valmis hyväksymään vanhenemista ja erilaisia vaiheita elämässä, vaan inhoaa minua, kun olen kipeä enkä "anna" hänelle enää. Myötä- ja vastamäessä ei tarkoittanutkaan hänelle mitään.

Nykyisin emme siis ole enää ystäviä, vaan odotamme, jotta pääsisimme toisistamme eroon. Isolta osin seksin vuoksi laitetaan elämät rikki myös lapsilta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ero tulossa 25 yhteisen vuoden jälkeen osittain tämän vuoksi. Seksi on loppunut vuosi sitten kokonaan, tosin sitäkään ennen se ei ollut vuosiin kovin viriiliä tai mitenkään kovin keskeinen osa pitkää parisuhdettamme.

Syitä seksin vähyyteen ja lopulta loppumiseen on useita, esim. miehen vuosikymmeniä kestänyt (lievä) alkoholismi ja minun sairastumiseni. Sairastuin suolistosairauteen, joten seksin harrastaminen ei todellakaan ole ollut mielessä. Humalaista miestäni en ole halunnut enää pitkään aikaan, kivuissa en kykene itseäni seksiin enää pakottamaan.

Meillä kyllä toimisi muuten oikeastaan kaikki. Lapsiakin on ja olemme olleet aina parhaita ystäviä. Näin ei kuitenkaan enää ole, sillä mies ei kestänyt sairastumistani ja teki sen varjolla seksistä kynnyskysymyksen. Hän ei siis ole valmis hyväksymään vanhenemista ja erilaisia vaiheita elämässä, vaan inhoaa minua, kun olen kipeä enkä "anna" hänelle enää. Myöt

Ero kuulostaa hyvältä idealta. Ei se lasten elämä siitä huonone, saattaa parantuakin, jos hoidatte eron järkevästi siten, että eron jälkeinen elämä on lapsille mahdollisimman kitkatonta.

Mulla oli aivan täydellinen nainen, kaikin puolin se mitä halusin. Meillä oli ihan mielettömän hyvä olla yhdessä, oltiin kuin paita ja peppu, tuntui etten olisi tarvinnut ketään muuta ihmistä elämääni, niin hyvä oli olla yhdessä, kaikki tehtiin yhdessä, siivoukset, ruuat, mitään piikaa en kaipaa, rakastin hänen ulkonäköään, oli kuin hänet olisi tehty just minulle, mutta seksi ei ollut hänelle niin kovin tärkeä. Sain kyllä panna jos halusin ja sain välillä suuseksiäkin jos pyysin, mutta kun se ei vaan yksinkertaisesti minulle riittänyt, haluan että minua halutaan ihan itse, eikä niin että se toinen uhrautuu. 

Nyt tuo täydellinen nainen on yksinäinen, ei halua ketään muuta ja haikailee mun perään ja on aivan selvästi todella masentunut. Itselläni on nyt sitten uusi nainen joka täyttää mun seksi tarpeet haluamalla minua oikein kovasti ja itse olen täyttänyt sen muun hankkimalla ystäviä ympärilleni. Haluaisin takaisin sen mitä oli, mutta en usko, että ne seksihalut hänellä olisi yhtäkkiä herännyt ja vaikka olisikin niin uskon ettei se kauaa kestäisi kuitenkaan. Tästä huolimatta, en ole hetkeäkään katunut, enkä tule katumaan. Katsotaan mikä tilanne on sitten jos itseltäni joskus halut kuolee kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aivan täydellinen nainen, kaikin puolin se mitä halusin. Meillä oli ihan mielettömän hyvä olla yhdessä, oltiin kuin paita ja peppu, tuntui etten olisi tarvinnut ketään muuta ihmistä elämääni, niin hyvä oli olla yhdessä, kaikki tehtiin yhdessä, siivoukset, ruuat, mitään piikaa en kaipaa, rakastin hänen ulkonäköään, oli kuin hänet olisi tehty just minulle, mutta seksi ei ollut hänelle niin kovin tärkeä. Sain kyllä panna jos halusin ja sain välillä suuseksiäkin jos pyysin, mutta kun se ei vaan yksinkertaisesti minulle riittänyt, haluan että minua halutaan ihan itse, eikä niin että se toinen uhrautuu. 

Nyt tuo täydellinen nainen on yksinäinen, ei halua ketään muuta ja haikailee mun perään ja on aivan selvästi todella masentunut. Itselläni on nyt sitten uusi nainen joka täyttää mun seksi tarpeet haluamalla minua oikein kovasti ja itse olen täyttänyt sen muun hankkimalla ystäviä ympärilleni. Haluaisin takaisin sen

Kaikilla ei ole samanlaista libidoa. Ei se välttämättä tarkoita sitä etteikö haluaisi sitä rakastaan mutta että heille ei tule sellaista spontaania halua. Ei sellaista voi toiselta alkaa sitten vaatiakaan. Pakko sanoa että aika erikoisin perustein olet luopunut sielunkumppanistasi mutta toivotaan tosiaan että et koskaan joudu sitä katumaan. Ja toisaalta voit olla onnellinen siitä että olet sellaisen ihmisen kerran elämässäsi kohdannut. Ei niitä nimittäin kaikille tule vastaan koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ero tulossa 25 yhteisen vuoden jälkeen osittain tämän vuoksi. Seksi on loppunut vuosi sitten kokonaan, tosin sitäkään ennen se ei ollut vuosiin kovin viriiliä tai mitenkään kovin keskeinen osa pitkää parisuhdettamme.

Syitä seksin vähyyteen ja lopulta loppumiseen on useita, esim. miehen vuosikymmeniä kestänyt (lievä) alkoholismi ja minun sairastumiseni. Sairastuin suolistosairauteen, joten seksin harrastaminen ei todellakaan ole ollut mielessä. Humalaista miestäni en ole halunnut enää pitkään aikaan, kivuissa en kykene itseäni seksiin enää pakottamaan.

Meillä kyllä toimisi muuten oikeastaan kaikki. Lapsiakin on ja olemme olleet aina parhaita ystäviä. Näin ei kuitenkaan enää ole, sillä mies ei kestänyt sairastumistani ja teki sen varjolla seksistä kynnyskysymyksen. Hän ei siis ole valmis hyväksymään vanhenemista ja erilaisia vaiheita elämässä, vaan inhoaa minua, kun olen kipeä enkä "anna" hänelle enää. Myöt

Ehkä se "osoittaa sinulle rakkautta niin myötä kuin vastamäessä" ei sulle merkinnytkään mitään. Nythän on vastamäki, seksi on rakkauden osoitus ja sinä et vastamäessä lupauksista huolimatta olekaan valmis osoittamaan rakkautta. Myös miehen lievä alkoholismi on vastamäki ja siinäkin sinä petit lupauksesi. Parempi antaa miehen vaan mennä ettei hänellä mene loppuelämä ihan hukkaan kun et kerran lupauksista ja valoista välitä.

Deittipalstoilla pari vuotta pyörineenä, olen huomannut miten paljon varatut miehet hakee seksiä muualta, jos kotona ei saa lainkaan, tai tarpeeksi paljon tai tietynlaista tai sitten muuten vaan. Erota eivät halua missään tapauksessa. On kivat talot, kaunis vaimo, appiukon vene ym etuudet, joista ei haluta luopua. Eikä välttämättä halua vaimokaan erota, vaikka miehensä puuhista tietäisikin. Kulissit on monille yllättävän tärkeitä

"Kaikilla ei ole samanlaista libidoa. Ei se välttämättä tarkoita sitä etteikö haluaisi sitä rakastaan mutta että heille ei tule sellaista spontaania halua. Ei sellaista voi toiselta alkaa sitten vaatiakaan. Pakko sanoa että aika erikoisin perustein olet luopunut sielunkumppanistasi mutta toivotaan tosiaan että et koskaan joudu sitä katumaan. Ja toisaalta voit olla onnellinen siitä että olet sellaisen ihmisen kerran elämässäsi kohdannut. Ei niitä nimittäin kaikille tule vastaan koskaan."

No enhän minä nimenomaan alkanut mitään vaatimaan. Asian kyllä otin useasti puheeksi ja kerroin miten se minuun vaikuttaa. Silloin toinen voi itse päättää mitä asialle tekee vai tekeekö mitään. Jos tilanne olisi ollut toisinpäin ja kyseessä olisi vaikka ollut se että minä vihaan siivoamista ja toiselle se olisi joku kynnyskysymys niin kyllä minä olisin voinut esittää että yhtäkkiä siivoaminen olisi alkanut kiinnostamaan jos mielestäni tuo toinen ihminen olisi sen arvoinen, joten näen asian niin että en ollut sen uhrauksen arvoinen.

Ei ollut mielestäni kovinkaan erikoiset perusteet. Se menee nimittäin niin, että jos seksiä kaipaa eikä sitä saa, niin se muuttuu ensin turhautumiseksi, sitten kiukuksi ja lopulta toisen halveksunnaksi (en keksinyt parempaa sanaa) ja en halunnut viedä kummaltakaan enempää aikaa elämästä jos lopputulos on huono kuitenkin, enkä missään nimessä halunnut alkaa lopulta halveksimaan häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ero tulossa 25 yhteisen vuoden jälkeen osittain tämän vuoksi. Seksi on loppunut vuosi sitten kokonaan, tosin sitäkään ennen se ei ollut vuosiin kovin viriiliä tai mitenkään kovin keskeinen osa pitkää parisuhdettamme.

Syitä seksin vähyyteen ja lopulta loppumiseen on useita, esim. miehen vuosikymmeniä kestänyt (lievä) alkoholismi ja minun sairastumiseni. Sairastuin suolistosairauteen, joten seksin harrastaminen ei todellakaan ole ollut mielessä. Humalaista miestäni en ole halunnut enää pitkään aikaan, kivuissa en kykene itseäni seksiin enää pakottamaan.

Meillä kyllä toimisi muuten oikeastaan kaikki. Lapsiakin on ja olemme olleet aina parhaita ystäviä. Näin ei kuitenkaan enää ole, sillä mies ei kestänyt sairastumistani ja teki sen varjolla seksistä kynnyskysymyksen. Hän ei siis ole valmis hyväksymään vanhenemista ja erilaisia vaiheita elämässä, vaan inhoaa minua,

No, olen kestänyt alholinkäyttöä 25 vuotta. Tukenut, kuunnellut, ymmärtänyt, salannut, osallistunut terapiaankin. Yrittänyt rakastella humalaisen kanssa, jolla ei edes seiso kunnolla.

Olen ollut nyt itse niin kipeä, että olen joutunut jäämään töistäkin pois. Oireet ovat myös "alakerrassa", joten seksi olisi sattunut monella tapaa ja uhkana olisi ollut myös ulostaa kesken puuhan, kun pidätyskyky ei toimi ponnistuksessa. Vaikea nähdä, että syy eroon olisi minun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eronnut ja yleensä siinä taustalla on muutakin, mikä sitten johtaa toimimattomaan. seksielämään. Hyvin menee nykyään, kun on oikean ihmisen kanssa yhdessä.

Samaa mieltä ja sama kokemus itsellä. Toimimaton seksielämä on yleensä pikemminkin oire jostakin syvemmällä piilevästä ongelmasta kuten erilleen kasvamisesta, huonosta kommunikaatiosta, erilaisista arvoista ja tulevaisuuden toiveista tai kolmannesta osapuolesta. Tai sitten ihan vaan siitä, että on alun perinkin menty kimppaan itselle sopimattoman kumppanin kanssa.

Nykyisen kumppanin kanssa olen monesti ihmetellyt, miten helppoa, vaivatonta ja antoisaa voi parisuhde olla, kun rinnalla on oikeanlainen ihminen.

 

Ei se kyllä aina pidä paikkaansa. Meillä oli exän kanssa oikeastaan aina tietyllä tavalla "toimimaton" seksielämä. Alkuhuumassa tietenkin seksiä oli useammin, muttei silloinkaan mitenkään ns. liian usein. Tällöin se oli myös sellaista tavallista panemista, kun siihen hekumaan riitti vain se että siinä on juuri hän. Mutta näin jälkeen päin ajateltuna ei se alusta pitäenkään mitään hyvää seksielämää ollut. Ihmisillä on vain eri vahvuiset libidot. Toiset haluaa päivittäin, jotkut kerran kuukaudessa, kolmannet ei ehkä sitäkään. Ihastumisen huumassa tähän ei ehkä tule niin syvällisesti paneuduttua. Kun meillä suhde sitten eteni, niin sitä sitten vain itsekin tottui. Näin se menee, tämä on sykli ja ei tässä mitään erikoisuuksia koskaan ole. Mutta sitten jossain kohtaa tulee se hetki kun hoksaa, että ei tämä ole seksielämä mitä oikeastaan olen elämältä halunnut ja tämä nykyinen on puutteellista. Sitten alkaakin useimmiten ne ongelmat, kuten omassa liitossani tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin menee. Nyt on seksiä haluava mies.

Hyvä tilanne, jos se mies on myös fiksu ja mukava.

Kyllä on. Kuka nyt ketä tahansa huolii?

Ehkä se "osoittaa sinulle rakkautta niin myötä kuin vastamäessä" ei sulle merkinnytkään mitään. Nythän on vastamäki, seksi on rakkauden osoitus ja sinä et vastamäessä lupauksista huolimatta olekaan valmis osoittamaan rakkautta. Myös miehen lievä alkoholismi on vastamäki ja siinäkin sinä petit lupauksesi. Parempi antaa miehen vaan mennä ettei hänellä mene loppuelämä ihan hukkaan kun et kerran lupauksista ja valoista välitä.

Tota noin. Jos on suoliston kanssa ongelmaa ja vatsa kipeänä, niin ei siinä tilanteessa kyllä mikään yhdyntäseksi oikein onnistu. Käsiä voi kyllä käyttää ja silleen, mutta mitään keskivartaloa liikuttavaa ei todellakaan. Ei avioliittolupaukseen kuulu se, että seksiä pitäisi aina antaa vaikka se olisi kivuliasta. Sitä voi kyllä pitää avioliittolupauksen vastaisena, jos ilman painavia terveyssyitä ja ilman selityksiä noin vain lakkaa suostumasta mihinkään seksin muotoihin, mutta tämä on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

"Kaikilla ei ole samanlaista libidoa. Ei se välttämättä tarkoita sitä etteikö haluaisi sitä rakastaan mutta että heille ei tule sellaista spontaania halua. Ei sellaista voi toiselta alkaa sitten vaatiakaan. Pakko sanoa että aika erikoisin perustein olet luopunut sielunkumppanistasi mutta toivotaan tosiaan että et koskaan joudu sitä katumaan. Ja toisaalta voit olla onnellinen siitä että olet sellaisen ihmisen kerran elämässäsi kohdannut. Ei niitä nimittäin kaikille tule vastaan koskaan."

No enhän minä nimenomaan alkanut mitään vaatimaan. Asian kyllä otin useasti puheeksi ja kerroin miten se minuun vaikuttaa. Silloin toinen voi itse päättää mitä asialle tekee vai tekeekö mitään. Jos tilanne olisi ollut toisinpäin ja kyseessä olisi vaikka ollut se että minä vihaan siivoamista ja toiselle se olisi joku kynnyskysymys niin kyllä minä olisin voinut esittää että yhtäkkiä siivoaminen olisi alkanut kiinnostamaan jos mielestäni tuo toinen ih

Niin, äsken sinä kirjoitit että seksiä kyllä oli, se ei vain ollut sellaista kuin halusit, eli nainen ei osoittanut riittävästi haluavansa sinua. 

Spontaania halua on vaikea teeskennellä, enkä usko että olisit ollut siihenkään tyytyväinen. Kun kyse on erilaisista libidoista, ei siihen ole yksinkertaista ratkaisua. Jos kumpikaan ei kykene kompromisseihin, eikä molempia tyydyttävää ratkaisua löydy, ero lieneekin paras ratkaisu. 

Niin siis seksiaddiktion vuoksi? Jos teillä on lapset tehty niin seksielämä on virkansa hoitanut. Sen jläkeen on kyse enää seksuaalisesta hyväksikäytöstä, toisen kehon avulla masturboinnista

Kyllähän noita setiä näkee jos jossakin, myös deittiapplikaatioiden ulkopuolella, jotka ovat jättäneet perheensä. Ollaan niin ylpeitä yh-isukkeja ja vongataan jokaista naisen näköistä. Tiedä sitten lankeaako joku tällaiseen, itse ainakin laitan suoraan blokkiin ja muteen

Ihmisinä sinkkuisät ovat yksi halveksuttavimpia elämänmuotoja. Lapset tarvitsevat äitejään ja miehen rooli on huolehtia naisesta

Vierailija kirjoitti:

Hyvin menee. Nyt on seksiä haluava mies.

Aivan. Kun tietää miehen haluavan, voi hinnoitella seksin reilummin. Voi myös kiristää ja nauttia toisen kärsimyksestä koko rahalla.