Lasten saanti "pilasi" joulun
Provosoiva otsikko mutta näin se on.Ennen joulu oli sellainen mitä odotti innolla mutta kun sai lapsia niin kaikki muuttui. Ennen rentouduttiin kunnolla, saunottiin, syötiin hyvin, maisteltiin vähän viiniä ja tunnelma oli jotenkin taianomainen. Nyt kun on lapsia niin se rentous ja kaikki on kadonnut. Ymmärrän kyllä että se kuuluu asiaan ja pikkulapsiaika voi olla raskasta, varsinkin kun lapset on monta päivää kotona. Nyt pelkkä siivous on hankalaa, kaikki sotkeentuu heti uudestaan kuitenkin. Ruokia ja mitään ei voi laittaa ja tehdä rauhassa ja kun vihdoin saa lapset nukkumaan niin on aivan puhki. Se lasten ilo on kyllä ihanaa katsoa mutta itselle kaikesta on tullut vaan suorittamista ja perään katsomista. Noh, muutamia vuosia kun kuluu niin ehkä se siitä taas paranee.
Kommentit (277)
Vierailija kirjoitti:
Miten niin taaperon kanssa on niin kiire, ettei meinaa ehtiä istumaan edes hetkeksi?? Höpönlöpön. Oletko opettanut lapsesi niin, että lässyttäen kysyt häneltä, mitä tehdään ja miten, mitä syödään ja milloin? Vinkkiviitonen, lapselle voi, ja hänelle pitää opettaa käytöstapoja pienestä pitäen. Vanhemmat päättävät, lapsi voi päättää vain ihan pienistä, häntä itseään koskevista asioista.
Sulla ei taida kokemusta olla taaperoista?
Sitten kun lapset on 12-16v niin ei niitä joulut niin enää kiinnosta, painuvat huoneisiinsa pelaamaan. Sitten voit taas olla rauhassa ap.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun lapset on 12-16v niin ei niitä joulut niin enää kiinnosta, painuvat huoneisiinsa pelaamaan. Sitten voit taas olla rauhassa ap.
Kyllä meillä ainakin tuon ikäiset vielä möykkää ja riitelee milloin mistäkin. Ja kuskata täytyy sinne ja tänne. Ja odottaa koska saa hakea. Ei siinä paljon ehdi rentoutua.
Mutta kun aikuistuvat ja muuttavat omilleen, niin voi vain toivoa että on edes joku vuosi väliä ennen kuin alkaa lastenlasten kanssa sama joulurumba.
-eri
Kyllähän se näin on. Ei rentoutumisesta tietoakaan, kun perheenjäsenten lapset on joulun vietossa. Koko ajan saa olla erotuomarina isompien riidoissa tai viihdyttämässä, kun ei jakseta keskenään keksiä sitä tekemistä. Hirveät aikataulut ja kiire koko ajan, että päikkäriajat ja lounaat ja päivällisajat toteutuu.
Hätäinen ja levoton tunnelma syntyy niistä muksuista. En jaksaisi kyllä tuota joka ikinen päivä. Onneksi ei ole omia lapsia.
Vietän oman joulun, kun sukulaiset häipyy meluamasta ja hälisemästä. Pistän hyvää musiikkia, otan vähän shamppanjaa ja laitan rauhassa oman joulupöydän. Nautiskelen pitkään, kun ei tarvitse olla kiirehtimässä sitä kahvipöytää muksujen aikataulujen mukaan. Katson lempisarjoja, luen kirjoja, nappailen suklaata ja glögiä, katson lempisarjoja ja teen parit palapelit. Nautin rauhasta.
Vierailija kirjoitti:
Sori, etten jaksa lukea koko ketjua, ehkä tämä on jo noussut esille. Itselleni lapset toivat joulun. Pääsin vihdoinkin viettämään sitä unelmieni joulua, jossa on ehjä perhe, isovanhempia, setiä ja tätejä koolla. On hautausmaakäyntiä ja joulukirkkoa. Joulusaunomista omassa saunassa jne. Kun lapset kasvoivat, karsin ohjelmasta. Mutta nyt vasta joulusta nautinkin, kun on lapsenlapsiakin. Mummola kukoistaa jouluna!
No kiva sinulle, mutta eivät kaikki nauti samoista asioista. Me introvertimmät nautimme siitä rauhasta, eikä kaivata sitä jäätävää häsyämistä lasten kanssa.
Tartun tuohon joulukirkkoasiaan. On ihan yleistä käydä joulukirkossa lasten kanssa, pientenkin. Aattohartaudet ovat yleensä lyhyitä, ja löytyy myös suoraan lapsille suunnattuja versioita. Toki taaperoilla voi olla omaa tohinaansa, ja välillä joudutaan käymään eteisen puolella, eivätkä molemmat vanhemmat pysty keskittymään tilaisuuteen täysillä. Aika moni viitsii silti siinäkin tilanteessa tulla paikalle, ja siirtää perinnettä samalla myös eteenpäin. (Lisäksi on myös sellaisia perheitä, jotka saapuvat kirkkoon isonkin lapsilauman kanssa joka sunnuntai. Silloin toki yleensä käydään sellaisessa paikassa, jossa on pyhäkoulu lapsille samaan aikaan.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä! Siis tässä on yksi syy, ettei lapsia synny. Kun pitäisi olla aina niin ihanaa ja kaikki just niinku minä haluan.
Jos mulla ois ollu onni saada lapsia niin siivoaisin heidän sotkujaan ilosta itkien. Pääasia että lapset sais joulun. Melkein toivon, että elämä vähän kopsauttas sua niin, että ymmärtäisit, mitä on onni.
Provo kai tämä on, mutta ajatus on monilla tuo.
Olen pahoillani, ettet saanut toivomiasi lapsia. Voin kuitenkin kertoa, että sinullakin todellisuus olisi saattanut olla sitten ihan muuta kuin nyt kuvittelet.
En tiedä mitä kuvittelet mun kuvittelevan, mut mä oisin ihan vilpittömästi niitä lapsiani varten, jos niitä mulla ois. En sitä varten että saisin istua ukon kans joulusaunassa kahdestaan.
Hyvin harva on sellainen kuin sinä, joka jaksaa olla 24/7 täysin toisia varten. Itsekin välillä toivoin, että kun saisi olla hetken omissa ajatuksissa. Aikansa se kesti, mutta oli välillä raskasta.
Ne vaan ne joulunvieton rutiinit tuppaa vaihtumaan sen mukaisesti, että mikä se oma elämäntilanne kulloinkin sattuu olemaan.
Jos sattuu olemaan niin, ettei ole lähipiirissä pieniä lapsia eikä iäkkäitä vanhempia huolehdittavana, niin silloin ehkä saattaa voida keskittyä vain itseensä ja "hiljentyä" jouluun.
Muksujen jouluun ääntä yleensä kuuluu. Vanhusten kanssa ehkä myös, jos eivät kuule kunnolla ja joululauluja huudatetaan vaikkapa telkkarista kovalla volyymillä kun muuten eivät kuule. Molemmista on nyt jo kokemusta.
Onneksi tääkin on nyt tältä vuodelta jo ohi.
Viikon päästä jatketaan rakettien ampumisen tarpeellisuudesta ja pähkäillään taas sitä kuinka koirat pelkää, kissat pelkää, talitintit ja kaikki metsän elukat pelkää ilotulitteita.
Oltaispa jo loppiaisessa ja tulis taas ihan tavallinen arki niin päästäis näistäkin jokavuotisista asioista taas eteenpäin, ja seuraamaan ihan joitain muita uutisaiheita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me mentiin aina lomalle jouluna, Ilman lapsia. Hui kamala. Parisuhde ja perhe voi loistavasti.
Me mentiin lasten kanssa lomalle. 2 viikkoa Thaimaassa tai Väli-Amerikassa altaan reunalla, lapset joi cokista ja söi ranskalaisia ja uitiin kaikki päivät. Pelkkiä mahtavia muistoja. Älkää tehkö stressiä siitä lapsen saamisesta hyvät ihmiset.
Hienoa teille, mutta ei kaikilla ole varaa tuollaiseen elämään.
Joulut oli parhaita kun me sisarukset oltiin teineistä nuoriin aikuisiin. Koristeltiin kuusi, tehtiin ruokaa, käytiin kävelyllä, laitettiin ulkotulia, käytiin saunassa, syötiin, joulupukkikin kävi, iloittiin lahjoista ja pelattiin lautapelejä porukalla.
Kun ensimmäinen sisarus sai lapsen koko joulun taika meni pilalle. Olen itse lapseton ja viimeisen vuosikymmenen viettänyt joulua kahdestaan puolison kanssa, en vaan kestä sitä härväämistä ja meteliä mitä lapset saa aikaan.
Vanhemmuus on toisten eli lasten elämän fasilitointia. Ei se ikuisesti kestä ja jos on sinut asian kanssa, niin varmasti saa lapsellisesta joulusta tavattomasti irti.
Itse nautin niin paljon lapsettomasta joulusta.
Vierailija kirjoitti:
Tartun tuohon joulukirkkoasiaan. On ihan yleistä käydä joulukirkossa lasten kanssa, pientenkin. Aattohartaudet ovat yleensä lyhyitä, ja löytyy myös suoraan lapsille suunnattuja versioita. Toki taaperoilla voi olla omaa tohinaansa, ja välillä joudutaan käymään eteisen puolella, eivätkä molemmat vanhemmat pysty keskittymään tilaisuuteen täysillä. Aika moni viitsii silti siinäkin tilanteessa tulla paikalle, ja siirtää perinnettä samalla myös eteenpäin. (Lisäksi on myös sellaisia perheitä, jotka saapuvat kirkkoon isonkin lapsilauman kanssa joka sunnuntai. Silloin toki yleensä käydään sellaisessa paikassa, jossa on pyhäkoulu lapsille samaan aikaan.)
Olet kyllä oikeassa, että joulukirkkoon voi mennä lasten kanssa. "Ongelma", jos tämän haluaa ongelmaksi mieltää, on se, että pariin tuollaiseen juttuun se takki sitten pienten lasten kanssa tyhjeneekin. Aikuisellehan se on ihanan leppoisa päivä, että aamulla heräillään vasta kahdeksan-yhdeksän maissa, aamu nautiskellaan ja valmistellaan mielenkiintoisia ja huolella mietittyjä ruokia glögiä hörppien, käydään hautausmaalla ja kirkossa, ehkä jossain kahvittelemassa, sitten reippaillaan raittiissa ilmassa ja saunotaan pitkän kaavan mukaan, saunan jälkeen kuunnellaan joululauluja ja valmistellaan jouluateriaa, syödään rauhassa nautiskellen, laitetaan jälkkärikahvit, kello alkaa olla kahdeksan ja on aika avata lahjat, loppuilta luetaan kirjoja ja pelaillaan. Aikuisten kesken tuo on pitkälti palauttavaa ja rentouttavaa joutenoloa, jollaiseen tulee harvoin muutoin heittäydyttyä. Pienten lasten kanssa tuollainen on jatkuvaa ravia ja kelloa vastaan juoksemista, että lapset pääsevät tiettynä aikaikkunana nukkumaan, etteivät pääsisi yliväsyneiksi, jolloin nukahtaminen voi kestää jopa tunteja. Joulupukki ja ulkoilukin pitäisi ahtaa johonkin kohtaan. Samoin jakamaton huomio, edes hetkittäin. Päivän varrella on siivottavana aika monet sotkut (joku täällä ehdotti, että älä siivoa, mutta kuka haluaa kirjaimellisesti kävellä porkkanalaatikossa tai antaa puuron kuivua pöydänkanteen kiinni?) ja setvittävänä monet tappelut, jos on useampi lapsi. Ja ne siirtymät paikasta toiseen ovat aivan eri asia, kun on pikkulapsia matkassa (käy pissalla ennen lähtöä, nyt pitää käydä kun siellä ei ole vessaa, älä ota kenkiä pois, palataanpa sisälle pissalle, minne olet piilottanut lapasesi, kun ne sinulle tunti sitten tähän laitoin valmiiksi, ovathan vaihtohousut mukana...)
Itse en ainakaan valita täällä, koska ajattelisin, että minulla on oikeus rentouttavaan jouluun, vaan vertaistuki tuntuu hyvältä. Se, että joku muu ymmärtää, mitä on menettänyt ja miksi se tuntuu haikealta, vaikka ei entiseen haluaisi enää palata.
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan lapset tuovat taikaa jouluun.
Lapset tuovat vaivaa jouluun. Ja elämään yleensä.
Eikö juuri tuollaisia ylimääräisiä lapsia varten ole kehitetty ne huostaanotot? Sossu tulee ja hakee ne kiireelliseen sijoitukseen vai miksi hätäapumajoitukseksi sitä kutsutaan? Ihan vasiten tulee perheessä ongelmia kun jonkun muun tekemät lapset pääsevät päsmäröimään ja viemään kaiken mielenrauhan. Minua kyllä turhauttaisi entistä enemmän jos tietäisin että turhista lapsista voi periaatteessa päästä eroon mutta jostain syystä vaan niiden annetaan majailla kodissa joka ei heille kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me mentiin aina lomalle jouluna, Ilman lapsia. Hui kamala. Parisuhde ja perhe voi loistavasti.
Me mentiin lasten kanssa lomalle. 2 viikkoa Thaimaassa tai Väli-Amerikassa altaan reunalla, lapset joi cokista ja söi ranskalaisia ja uitiin kaikki päivät. Pelkkiä mahtavia muistoja. Älkää tehkö stressiä siitä lapsen saamisesta hyvät ihmiset.
Hienoa teille, mutta ei kaikilla ole varaa tuollaiseen elämään.
Miten niin ei ole? Kovasti hinnat laskeneet nyt talouskriisin aikana kun toivovat turisteja näihin kohteisiin.
Naiset poikivat lisää ja lisää vaikka valmiiksi ylikansoitetulle saastuneelle pallolle kuolemaan, ja miehet tekevät tarpeensa emättimeen ilman kortsua vaikkeivat lapsia halua.
Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.
Vierailija kirjoitti:
Eikö juuri tuollaisia ylimääräisiä lapsia varten ole kehitetty ne huostaanotot? Sossu tulee ja hakee ne kiireelliseen sijoitukseen vai miksi hätäapumajoitukseksi sitä kutsutaan? Ihan vasiten tulee perheessä ongelmia kun jonkun muun tekemät lapset pääsevät päsmäröimään ja viemään kaiken mielenrauhan. Minua kyllä turhauttaisi entistä enemmän jos tietäisin että turhista lapsista voi periaatteessa päästä eroon mutta jostain syystä vaan niiden annetaan majailla kodissa joka ei heille kuulu.
Oletpas sinä nokkela ja hauska. Ihan miltei lirahti housuun.
Emme me sille mitään voi, että meidät on tänne joku törkimys heikkouttaan pakottanut kuolemaan. Ikinä ei olisi sydäntä pakottaa omaa lasta kuolemaan. Siksi en ole häntä hankkinut <3
Olen eri, mutta kyllä meillä mennään ihan lasten ehdoilla, äläpä huoli. On ihanaa nähdä lasten riemu ja ilo, kun odotetaan pukkia ja se pukki sitten saapuu... Meillä on 2v. ja 4v. pojat.
4-vuotiaan kanssa menee jo suht iisisti kaikki, mutta kyllä sitä riitaa, kiukuttelua, uhmailua, härväämistä mahtui meidänkin jouluun. Ei se joulusauna ja jouluruokailu ole mitään seesteistä rentoutumista lasten kanssa. Ei kai kukaan voi näin väittää edes?