Lasten saanti "pilasi" joulun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei joulu mennyt pilalle lasten vuoksi, mutta eipä ollut mitään odotuksiakaan. En toivonut edes joululahjaa tänä vuonna, kun arvasin, että hanurista on koko päivä kuitenkin. 

Lapset siis 1,5v ja 3v. Aamu alkoi tappelulla. Isompi hyökkäilee mustasukkaisena taaperon kimppuun. Taapero on oppinut puremaan takaisin, joten näitä ei voi jättää edes vessakäynnin ajaksi keskenään. Ruoat olivat kaikki valmisruokaa, jotta saisin jotain edes pöytään. Vieraat tulivat aamupäivästä lounaalle. Syötiin noin 10min, jonka jälkeen tappelu jatkui. Pukki toi lahjat ja sitten olikin ihan leppoisa puolituntinen, kun availtiin niitä. Vieraat lähtivät ja taapero meni päiväunille. Samoin mies, joka oli valvonut yöllä pari tuntia itkuisen taaperon kanssa. Minä yritin pitää esikoisen hiljaa kaksi tuntia. Tunnin siitä kävimme ulkoilemassa. Sitten välipala ja sukuloimaan ja haukuttavaksi. Ehdin taas olJa kukahan sinut pakotti menemään epälapsiystävälliseen kotiin juuri jouluaattona tai kutsumaan ketään kylään? Olisit käynyt pikavisiitillä ennen joulua ja viettänyt joulun rauhassa perheen kanssa kotona, omat rutiinit ja lapsille tuttu ympäristö, voi keksiä ihan omat perinteet. Kaksi aikuista ja kaksi lasta on vielä muutenkin aika helppoa, kun on yksi aikuinen jokaista lasta kohti :D

Imettelen suuresti mikä saa noin mahdottomasti suuttumaan toisen joulutarinasta? Tulee mieleen että oliko sinulla itselläsi katastrofijoulu ja sen takia tarvitsit löytää jonkun johon purkaa paha mielesi?

-eri

Totta. Meillä joulun pilasi naapurin rääkyvät kakarat vieraineen. Täyttä rääkyä, mekastusta, huutoa ja juoksua klo 23 asti :(

Imettelen suuresti mikä saa noin mahdottomasti suuttumaan toisen joulutarinasta? Tulee mieleen että oliko sinulla itselläsi katastrofijoulu ja sen takia tarvitsit löytää jonkun johon purkaa paha mielesi?

-eri

Ihmettelen siis, en imettele :-D :-D

-sama eri

Tätä lukiessa tulee mieleen, että kaipa sitä vastoinkäymisistä pitää kiittää. Olin pitkään vasten tahtoani lapseton, ensimmäisestä keskenmenosta meni yli 7 vuotta ensimmäisen lapsen syntymään. Ja kyllähän ne lapsiperhejoulut on rasittavia. Meillä moninaisesta syystä itse järkkään melkein kaiken yksin, mies saa yleensä sen kuusen järkättyä. Nykyään rutiinilla aloitan jo kaiken niin hyvissä ajoin, ettei yleensä tule pahempaa kiirekiirettä - tänä vuonna tuli, kun oli toinen iso projekti nyt joulukuussa. Tarkoittaa, että sitä ne jouluaattoa edeltävät päivät painetaan hommaa yöhön asti ja se jouluaattoaamupäiväkin meni vielä tänä vuonna. Mutta itse tykkään noista kaikista asioista paljon ja nautin valtavasti, kun lapsilla on mukavaa. Me ei edes tehdä mitään rasittavia sukulaisuusvierailuja siinä joulunpyhinä kuin yksi, niin sitten voi köllöttää kirjan kanssa, lopun joululoman aikanakin ehtii. Olen viettänyt elämässäni monenlaisia erilaisia jouluja ja kyllä nämä joulut lasten ollessa pieniä on parhaita, vaikka näissä nyt eniten tekemistäkin on ollut. Mutta olen valtavan kiitollinen, niinäkin jouluina kun koko sakki on maannut kuumeessa. Sitten huojutaan ja vähän vedetään jotain ruokaa mitä jaksaa ja tehdään, mitä kukakin jaksaa eikä se niin vakavaa ole. Ehkä itseäni on auttanut tässä se, etten ole enää ylisuorittaja enkä tavoittele "täydellistä" joulua? Enkä myöskään ajattele, että mikä tahansa moka tai joku lapsen hermostuminen tms. jotenkin pilaisi sen joulun. Ei meidän joulua pilaa oikein mikään niin kauan kun ollaan yhdessä hengissä. Mutta tosiaan jos se touhuaminen alkaa rasittaa, niin telkkari lapsille päälle ja hetkeksi sohvalle rauhoittumaan. Lasten kanssa ei tosiaan mitään hiljentymis/meditaatio/kuuntelen hiljaisuudessa joululauluja -voi kokonaisuudessaan pitää, mutta nukkuuhan nekin joskus. Ja ne hiljaisemmat joulut palaa kyllä suurimmalle osalle meistä jossain vaiheessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me mentiin aina lomalle jouluna, Ilman lapsia. Hui kamala. Parisuhde ja perhe voi loistavasti. 

Me mentiin lasten kanssa lomalle. 2 viikkoa Thaimaassa tai Väli-Amerikassa altaan reunalla, lapset joi cokista ja söi ranskalaisia ja uitiin kaikki päivät. Pelkkiä mahtavia muistoja. Älkää tehkö stressiä siitä lapsen saamisesta hyvät ihmiset.

Siis joku taaperoikäinen, noin 2v tarvitsee ihan saman huolenpidon siellä Thaimaassakin. Lasta ei voi jättää altaan reunalle, kun itse huolettomasti  huitelet siellä ja täällä. Toki kaikki se ruuanlaittaminen ym jää pois, mutta pikkulapsen vahtiminen ei. 

Ja hotelliin voi mennä lähemmäksikin, kuin  Väli-Amerikkaanjos haluaa huolettoman joulun siltä osin, että hotelli hoitaa ruuat ja siivouksen. 

Pientä lasta ei voi jättää  hetkeksikään silmistään, olipa sitä sitten missä tahansa.  Eikä ainakaan veden/uima-altaan reunalla. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin moni tekee joulusta suoritusradan ja stressaa niin helvetisti?! Ruuat voi ostaa valmiina ja siivous on imurointi silloin tällöin. Löysätkää vaatimustasoa ja keskittykää ihmisiin. 

Tästä siivoamisesta tulee aina eriäviä mielipiteitä ja joidenkin mielestä imurointi "silloin tällöin" riittää ja toisten mielestä pitää siivota usein ja kunnolla. 

Tässä yhtenä päivänä tajusin, että kun ihmisillä on eri elämänvaiheet, on vaikea ymmärtää sitä, että joillakin ei se "imurointi silloin tällöin" ole ollenkaan riittävää ja toiselle se on ok. Moni yksin elävä naiseläjä kertoo, miten ei siivoa juuri koskaan, koska pistää aina kaikki tavarat käytön jälkeen paikoilleen ja pyyhkäisee keittiön pinnat, saman tien, kun on lämmittänyt sen ruokansa mikrossa. Aina on siistiä ja puhdasta, ja näin varmasti onkin. 

Mutta lapsiperheessä tuo ei päde enää ollenkaan. Vasta itse syömään opetteleva lapsi heittelee puolet ruuistaan ympäri keittiöä jne. Ja sotkua tulee, kun eriruokiea valmistetaan (kaikki ei syötä pelkkiä purkkiruokia lapsille)Ja jos imuroit kerran kahdessa viikossa, on ruokaa lattialla puoleen sääreen. Ihan joka ruokailun jälkeen on lattia putsattava. 

Ruuanlaitto on ihan eri juttu perheelle, kuin yksinasujalle, joka usein oikaiseen ruokajutuissa. Itselle ei viitsi valmistaa monimutkaisia ruokia, joissa kattiloita ja pannuja likaantuu. Siivottavaa tulee ihan erilailla keittiössä.

Me ollaan nykyään miehen kanssa kaksin. Siivotaan noin 2 viikon välein ja mikään ei ole kovin sotkuista ja likaista vielä silloinkaan.  Joskus imuroidaan välillä kerran, jos on tarvetta.

Toista oli silloin, kuin kaikki 4 lasta oli kotona ja kissa ja koira. Joka perjantai/lauanatai piti tehdä suursiivous ja sotkun ja ulkoa tulleen ravan/roskan siivo oli valtava, vaikka kengät jätettiin tuulikaappiin. Eläinten tassutkin toivat rapaa sisälle.  Nyt kun ajattelee, niin se sotkun määrä on ollut ällistyttävän suurta. Siinä ei imuroimiset olisi auttaneet, vaan kaikki piti pestä. 

Lattoista lähti likainen vesi  ja vesi piti vaihtaa useamman kerran. Nyt vaikka pesen koko 160 neliön asunnon samalla vedellä, ei vesi likaannu.

Jos perheessä on konttaus/ryömimisikäinen lapsi, ei hänen voi antaa ryömiä likaisella lattialla ja jos perheessä on isompia lapsia, he voi pudotella lattialle jotakin, johon pieni tukehtuu. lattiat on pidettävä puhtaina ja ilman pieniä esineitä esim pieniä legoja, helmiä tms. 

Lasta ei voi pitää sotkuisessa/likaisessa asunnossa, ja lapsiperheen asunto sotkeentuu/likaantuu ihan erilailla, kuin yksin asuvan aikuisen. 

Uskon! Onneksi itse olen ymmärtänyt painostuksesta huolimatta olla lähtemättä tuon junan kyytiin.

Takana ihana joulu ja edelleen minulla ja miehellä lomaa. Pitkiä hitaita aamuja, leffoja, napostelua, kavereiden tapaamista, sopivasti bailaamistakin.. Pian lähdetään johonkin syömään ja leffaan.

Voimia lisääntyneille vielä uudenvuoden sirkukseen.

Anna ne lapset adoptioon niin voitte taas rentoutua kunnolla, saunoa, syödä hyvin, maistella vähän viiniä ja nauttia siitä jotenkin taianomaisesta tunnelmasta ihan kuin silloin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Anna ne lapset adoptioon niin voitte taas rentoutua kunnolla, saunoa, syödä hyvin, maistella vähän viiniä ja nauttia siitä jotenkin taianomaisesta tunnelmasta ihan kuin silloin ennen.

Näinhän se menee. Pois, pois ne tunnelman pilaavat lapset sotkemasat taianomaista ja aitoa jouluelämystä.

Eikö niitä voi lukita huoneeseensa häiritsemästä Joulua?

Laita ap ilmoitus lehteen, että myytte ne lapset edullisesti. Niistä saatte rahaa rakentaa ihana taianomainen joulu maisteluviineineen ja herkullisine aterioineen.

Jollain meni nyt totaalisesti tunteisiin se, etteivät kaikki esitä lapsiperhe-elämän olevan jatkuvaa auvoa ja ihanuutta. Mistäköhän johtuu? Vähän pelottavaa.

Ap, onko lapsesi epämiellyttävän näköisiä ja siksi pilaavat jouluiset somekuvat?

Olisit pitänyt jalat yhdessä

Elän ilmeisesti täysin eri maailmassa kuin 99 % kommentoijista. Minä en pysty näkemään mitään yhtäläisyyttä aikuisten juhlimisen ja lapsiperhejoulun välillä. Aikuinen elämäni ilman ilman kotona asuvaa lasta on aivan eri planeetalta kuin lapsiperhevaihe. Me ihan kirjaimellisesti laitoimme oman, aikuisen elämämme tauolle 18 vuodeksi. Nyt kun lapsi on lentänyt pesästä, meidän maailmaamme eivät enää kuulu joulupukki, lahjat, sukujoulut, pipareiden leipominen, joulusauna tai kinkunpaisto kuten lapsen kanssa. Tuota showta pyöritettiin lapsen takia. Nyt elämäämme on palannut aikuinen juhlallisuus: oopperaillat, pitkät ravintolapäivälliset, tuntikausia kestävät vaeltelut maailman parhaissa taidemuseoissa, koko illan jatkuvat älylliset keskustelut, romanttiset viikonloppumatkat Keski-Euroopan kaupunkeihin yms. 

Vuodet lapsen kanssa olivat omalla tavallaan mukavia ja lapsi on meille molemmille rakas. Mutta eihän se ole samaa elämää kuin kahden aikuisen elämä. Olen kiitollinen lapsiperheajasta mutta olen myös onnellinen siitä, että oma elämäni on palannut aikuisen elämäksi.

Lapsi on tänä jouluna reppureissaamassa Aasiassa kavereidensa kanssa. Me miehen kanssa olemme Lontoossa nauttimassa aikuisesta lomailusta.

Ymmärrän siis todella hyvin ap:tä! Ainakin oma elämämme muuttui aivan täysin lapsen myötä. Muutoksen ei kuitenkaan tarvitse olla lopullinen. Elämä lapsiperheenä ei ollut mitenkään huonompaa, se oli vain erilaista. Nyt sen aika on ohi, ja olemme palanneet vanhemman roolista takaisin aikuisuuteen. Molemmista vaiheista olen pystynyt nauttimaan.

Vaikka tuttavaperheitä seuratessa huomaa ja muutenkin lapsista ihan maalaisjärjellä voi tietää että pikkulapsiaika ei ole heikkosydämisille niin se yllätti aikanaa täysin että miten raskasta se voikaan olla. Mutta ei siihen voi mitenkään valmistautua, toki asennoituminen etukäteen auttaa. Joskus tuntuu että mielenterveys menee vaikka parhaansa yrittää. Aina kun on raskaampaa ja miettii että pääsisipä jonnekin pakoon, niin mietin että elin itselleni jo monta vuotta ja nyt on aika luopua omista jutuista joksikin aikaa jonkun toisen vuoksi joka on nyt tärkeämpi. Kaikki juhlat ja lomat muuttui nopeasti ja menettivät vähän jopa merkityksensä ns. aikuisessa mielessä ja kaikki suunnitelmat ja ohjelmat tehtiin lasten ehdoilla tietysti. Vaikka niin ihania ja rakkaita pikkulapset ovatkin niin kyllä sitä odottaa sitä aikaa kun kaikesta tulee rauhallisempaa. 

Lapsethan on just parasta joulussa! Ei tuntuisi joulu joululta ilman lapsia!