Eipä taas kiitoksen kiitosta lahjoista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kiitän ovenavauksestakin. Kiitän myös esmes hyvistä ja sujuvista kaupoista, kun olen tehnyt ostoksen yksityiseltä netissä.

Kiitän puolisoani, kun hän tuo pyytämäni ostokset kauppareissullaan. Kiitän kun hän hoitaa tiskit. Tulla tavalla se motivaatio pysyy siinä tekemisessä ja lahjan antamisessa.

Eli kiität tulevien lahjojen toivossa?

Lahjan antamisesta sanoin. En saamisesta. Kokemuksesta puhun. Kun olen se lahjojen antaja ollut ikäni. Kun hyvien tapoihin kuuluva kiitos tulee annettuani lahjan, niin se motivaatio pysyy siinä antamisessa.

Tapaus, joka ei kiittänyt tai viestittänyt koskaan sitä, että tuliko lahja perille, lopetti motivaationi lähettää yhtään mitään.

Yksinkertaisetkin varmasti ymmärsi pointtini.

Aikuisten luulisi kyllä tietävän sen, että lahjasta kuuluu kiittää. Aikani vein syntymäpäivälahjoja ja joululahjoja jopa erottuani lasteni isästä hänelle.

Kun ei kiitoksen sanaa tullut edes vastavuoroisuudesta puhumattakaan, -jota ei tietysti juntilta voi edes odottaa- niin loppuihan se lysti parin vuoden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kiitän ovenavauksestakin. Kiitän myös esmes hyvistä ja sujuvista kaupoista, kun olen tehnyt ostoksen yksityiseltä netissä.

Kiitän puolisoani, kun hän tuo pyytämäni ostokset kauppareissullaan. Kiitän kun hän hoitaa tiskit. Tulla tavalla se motivaatio pysyy siinä tekemisessä ja lahjan antamisessa.

Eli kiität tulevien lahjojen toivossa?

En vaan se kuuluu käytöstapoihin se kiittäminen muulloinkin kun lahjaa saadessa. Tossa viittasin yleisesti lahjan antamiseen, joka on ketjun aihe.

Tuollaisille kiittämättömille ei enää lahjoja kannata ostaa. Joillakin on myös se ajatus, että lahja täytyy olla hintava. Nuorempana seurustelin pojan kanssa, joka oli sitä mieltä, että lahja ei ole minkään arvoinen jos se ei ole tietyn hintainen. Eli hän kertoi minulle vähimmäissumman minkä arvoinen hänen saamansa lahja tulisi olla. Oli kyllä niin snobi tapaus. Erikoista se, että tyyppi oli lähtöisin todella vähävaraisesta perheestä, mutta hänestä oli tullut itsekäs ja pinnallinen materialisti. Muistan, kun ostin itselleni rannekellon, niin nauroi päin naamaa sen halvalle hinnalle ja lannisti minun iloni uudesta mieluisasta kellosta. Jos joku nykypäivänä kohtelisi minua noin, niin saisi sanallisen selkäsaunan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on kiittää lahjasta? Kaikki normaalijärkiset ihmiset ovat kiitollisia lahjasta. Yhtä paljon järkeä kuin tuomita esim. väkivaltainen teko. 

Jaa mitä järkeä kiittää lahjasta? Tiesitkö, että se kuuluu yleisiin hyviin tapoihin? Kuulostat sosiaalisesti kyvyttömältä moukalta.

Vierailija kirjoitti:

Laitoin kans yli 500€ lasten lahjoihin, ei kiitosta, ei edes hyvää joulua viestiä. ilmeisesti ex vsimo kieltäny laittamasta.

Sama toistunut jo monena juoluna. Menee lompakko kiiinni nyt.

Otapa asia puheeksi lastesi kanssa! Ei nyt jouluna, mutta myöhemmin. kuuluu hyviin tapoihin kiittää, kun saa jotain. Edesmennyt äitini kertoi kuinka asui opiskeluaikana Helsingissä ja sai postitse paketin isältään. Paketissa oli näkkileipää  ja muuta syötävää. Äitini ei kiittänyt paketista. Kun hän seuraavan kerran tapasi isänsä, tämä sanoi: "Sinä et kiittänyt paketista. Jos  saat jotain etkä halua kiittää, niin ilmoita ainakin lähettäjälle, että paketti on tullut perille."

Vierailija kirjoitti:

Lahjat ja lahjojen arvo vähenee joka joulu, jos ei millään tavalla kiitetä, edes vanhemmat voisivat vaivautua.

Vanhemmat voisivat laittaa viestiä, että paketti on tullut (postitse) perille. Kiitoksista viis!

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö kiittää jos puolin ja toisin on toimitettu lahjat? Joidenkin tuttavien kanssa laitetaan joulukortit, ja sitten ne tuttavat laittaa viestin ja kiittää siitä kortista... ja sitten kiitellään ja toivotellaan jouluja vielä viestilläkin. Sitä en ihan ymmärrä, kun pointti on nimenomaan toivottaa ne joulut sillä kortilla.

Postin kulku on hidasta nykyisin. Varmasti se takia on tekstari laitettu, että kortti tuli perille.

Kerran odotin pikkupakettia postilaatikkooni. Kahden vkon kuluttua soitin lähettäjälle, että sitä ei ole tullut.

Sanoi ihmetelleensä, kun en mitään ollut aiemmin siitä kiittänyt tai ilmoitellut, että perille tuli.

Kun lahjan antaja näkee vaivaa lahjan valinnassa, etsimisessä ja lähettämisessä, paketoinnissa ja viemisessä, niin vähintä mitä lahjan saajalta voi odottaa on pieni sana; kiitos.

Ei se mitään maksa. Vai oisko niin, että kiitos sanan sanominen on ylivoimaisen vaikeaa ja rasittää äänihuulia liiaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisille kiittämättömille ei enää lahjoja kannata ostaa. Joillakin on myös se ajatus, että lahja täytyy olla hintava. Nuorempana seurustelin pojan kanssa, joka oli sitä mieltä, että lahja ei ole minkään arvoinen jos se ei ole tietyn hintainen. Eli hän kertoi minulle vähimmäissumman minkä arvoinen hänen saamansa lahja tulisi olla. Oli kyllä niin snobi tapaus. Erikoista se, että tyyppi oli lähtöisin todella vähävaraisesta perheestä, mutta hänestä oli tullut itsekäs ja pinnallinen materialisti. Muistan, kun ostin itselleni rannekellon, niin nauroi päin naamaa sen halvalle hinnalle ja lannisti minun iloni uudesta mieluisasta kellosta. Jos joku nykypäivänä kohtelisi minua noin, niin saisi sanallisen selkäsaunan.

Joo minä pyöräytin pariin otteeseen silmiäni kans poikaystävän kommentista, jonka sanoi annettuani hänelle synttärilahjan. Ensinnäkin olimme nuoria yläasteikäisiä. Tuli käymään perähikiälle minua päiväseltään treffaamaan. Kylällä on yksi ruokakauppa, josta ostin lahjan.

Hänen kommentti; tämänkö/tällaisenko sinä vain annat????? Mun olis varmaan pitänyt matkustaa isolle kirkolle kultasepänliikkeestä ostamaan rolex pikkuherralle.

Seukkailua takana 3 kk ja se päättyikin pian siihen vähättelyyn muissakin asioissa. Tyyppi ei ole muuttunut tavoiltaan muutamassa vuosikymmenessäkään. Tällaiset jää vaan mieleen.

Kissa kiitoksella elää.

Annatko siis lahjoja jotta saisit kiitosta? Minä annan vain läheisille ja rakkaille, ja heidän ilonsa on isoin kiitos.

Itselläni on niin, että tykkään antaa lahjoja joiden uskon ilahduttavan saajaansa.  Joista saa  sen tunteen että ne on sydämestä annettu.  Muutenhan koko lahja menettää merkityksensä. En kyttää kiitosta ja selän takana sähise että taas ei kiitetty edes!

Itselleni ei myöskään ole tärkeää lahjojen saanti ja lukumäärä, siinäkin pätee sama että ne on sydämestä annettu, ajatuksella.

Vierailija kirjoitti:

Kissa kiitoksella elää.

Annatko siis lahjoja jotta saisit kiitosta? Minä annan vain läheisille ja rakkaille, ja heidän ilonsa on isoin kiitos.

Itselläni on niin, että tykkään antaa lahjoja joiden uskon ilahduttavan saajaansa.  Joista saa  sen tunteen että ne on sydämestä annettu.  Muutenhan koko lahja menettää merkityksensä. En kyttää kiitosta ja selän takana sähise että taas ei kiitetty edes!

Itselleni ei myöskään ole tärkeää lahjojen saanti ja lukumäärä, siinäkin pätee sama että ne on sydämestä annettu, ajatuksella.

Osaatko kiittää saamastasi lahjasta, vai onko kaikki teidän piireissä käytöstavattomia ja sosiaalisesti taidottomia?

Älä osta lahjoja jos vaadit kiitosta. 

Vierailija kirjoitti:

Älä osta lahjoja jos vaadit kiitosta. 

Lopetin jo 10 vuotta sitten

- eri

No ens vuonna tiedät olla ostamatta lahjoja. 

Lahjoitan kuukausittain tietyn summan, niin ei tullut edes joulutervehdystä. Nyt lopetan nämä tilisiirrot. 

Eräs henkilö ei koskaan kiitä kun toivotan hyvää joulut tai syntymäpäivät. Olisiko se niin iso vaiva lähettää viesti "Kiitos!"?

Vierailija kirjoitti:

Laitoin kans yli 500€ lasten lahjoihin, ei kiitosta, ei edes hyvää joulua viestiä. ilmeisesti ex vsimo kieltäny laittamasta.

Sama toistunut jo monena juoluna. Menee lompakko kiiinni nyt.

Osta noilla rahoilla lapsillesi rahasto-osuuksia ja anna sitten, kun ovat täysi-ikäisiä. Ikävä syyllistää lapsia siitä, että ei ole kasvattanut heitä kiittämään.

Vierailija kirjoitti:

Lahjoitan kuukausittain tietyn summan, niin ei tullut edes joulutervehdystä. Nyt lopetan nämä tilisiirrot. 

Ilmeisesti omalle lapsellesi. Itsehän olet hänet kasvattanut.

Olen aina tykännyt antaa lahjoja, miettiä ja selvittää etukäteen mitä voisin antaa  ja petin itseäni myös ajatuksella, ettei kiitos olisi tärkeä. Kuitenkin vuosien myötä, jos välit lahjan saajaan jäävät vain minun huomaavaisuuteni varaan, tilanteeseen yksinkertaisesti kyllästyy. Kysyy itseltään saanko minä tästä mitään ja onko joululahja millään lailla lisännyt läheisyyttä, yhteydenpitoa lahjan saajaan? Jos vastaus on ei lopetan muistamasta. 

Se, että kiitollisuus ja kiitos kuuluisivat lahjan  saajan ajatuksiin ei kuitenkaan tavoita minua. En ole meedio saati ajatuksen lukija, joten jään täysin pimentoon oliko lahja ihan peestä. Kiitoksen voi siis muokata myös palautteeksi ja josta saisin vinkkiä onnistuinko muistamaan hyvällä tavalla. Karkeana AV-palstan lempiesimerkkinä villasukat, että jos sellaiset antaisin olisi myös tärkeää tietää onko lahjan saajalla jo niitä laatikko täys käyttämättöminä.

Kiitoksen odottaminen ei ole pelkkää kerjäämistä, vaan sillä rakennetaan ihmissuhteita ja nimenomaan pidetään yhteyttä. Jos lahjan saajalla ei ole vuoden aikana aikaa olla yhteyksissä joulua pidetään hyvän tahdon aikana ja se kiitos on myös sitä.