Eipä taas kiitoksen kiitosta lahjoista

Vierailija kirjoitti:

Kissa kiitoksella elää.

Annatko siis lahjoja jotta saisit kiitosta? Minä annan vain läheisille ja rakkaille, ja heidän ilonsa on isoin kiitos.

Itselläni on niin, että tykkään antaa lahjoja joiden uskon ilahduttavan saajaansa.  Joista saa  sen tunteen että ne on sydämestä annettu.  Muutenhan koko lahja menettää merkityksensä. En kyttää kiitosta ja selän takana sähise että taas ei kiitetty edes!

Itselleni ei myöskään ole tärkeää lahjojen saanti ja lukumäärä, siinäkin pätee sama että ne on sydämestä annettu, ajatuksella.



Sen kiitoksenkin voi sanoa hyvästä sydämestä. Jouluhan on rakkauden ja hyvän tahdon aikaa, joten toivon mukaan sinulla ja läheisilläsi on aikaa myös siihen hyvän tahdon eleeseen. Ja oletko huomannut, miten vähän  ihmiset ylipäätään kiittävät mistään olipa kyse hyvästä palvelusta tai joku vieras avaa sinulle oven? Jos et itse toimi esimerkkinä rakkaillesi ja sano kiitos he eivät opi myöskään tajuamaan sen sanan suurta vaikutusta. Sana opitaan kotona , ei maailmalla, joten nyt vain treenaamaan. Kiitos avaa monet ovet maailmalla.

Ilo on todella vaikea lukea vieraan kasvoilta. Etenkin ilmeettömiltä suomalaisilta. Siksi se sana kiitos on ihan järkevääkin opetella sanomaan. Sillä viestittää toiselle, että on paikalla ja tajuaa mitä tapahtuu.

Onko riittävästi jos laittaa Facebookiin päivityksen: "Kiitos kaikille kivoista lahjoista!"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjat ja lahjojen arvo vähenee joka joulu, jos ei millään tavalla kiitetä, edes vanhemmat voisivat vaivautua.

Vanhemmat voisivat laittaa viestiä, että paketti on tullut (postitse) perille. Kiitoksista viis!

Onpa Suomen kansa tyhmää.

Omat lapseni kyllä osaavat kiittää mutta kolmikymppinen kummipoikani sai hiljattain minulta viimeisen lahjan kun kiitosta ei ole kuulunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä olis aiheellista ohjeistaa lapset kiitämään edes tekstiviestillä/ whatsappissa tai joku muutaman minuutin puhelu, jos kummi tms. on lähettänyt lahjan. Se vie vaan sen kaksi minuuttia. 

Ja tämä on nimenomaan vanhempien tehtävä kasvattaa ne käytöstavat. Jos mitään ei kuulu, ei pienintäkään joilutervehdystä edes, olettaisin että ihmissuhde on vaan välineellinen ja mitä turhaa sellaista pitää yllä. 

Minä en ole ikinä saanut kummilapsilta kiitosta en edes heidän vanhemmiltaan silloin kun lapset ovat vielä uskoneet joulupukkiin. Minulla useampi kummilapsi eikä edes nyt jo yli 20 vuotiaat ole koskaan kiittäneet silloin kuin olivat jo sen ikäsiä että tiesivät lahjan minulta tulleen. Nämö nyt vielä pienet eivät vielä ymmärrä kiittämisen perään mutta kyllä vanhempien kuuluisi laittaa edes viesti että kiitos nicopetterin lahjasta.

Miksi *lahjot* kiittämättömiä kummilapsia?

Vierailija kirjoitti:

Onko riittävästi jos laittaa Facebookiin päivityksen: "Kiitos kaikille kivoista lahjoista!"?

Ei tietenkään koska se ei ole henkilökohtainen, lisäksi on suht merkittävä todennäköisyys ettei lahjan antaja huomaa jonkun somepäivitystä. Moni ei edes avaa somea lomalla. Tekstiviesti on vähintä minkä voi katsoa hyväksi käytökseksi.

Vierailija kirjoitti:

Kissa kiitoksella elää.

Annatko siis lahjoja jotta saisit kiitosta? Minä annan vain läheisille ja rakkaille, ja heidän ilonsa on isoin kiitos.

Itselläni on niin, että tykkään antaa lahjoja joiden uskon ilahduttavan saajaansa.  Joista saa  sen tunteen että ne on sydämestä annettu.  Muutenhan koko lahja menettää merkityksensä. En kyttää kiitosta ja selän takana sähise että taas ei kiitetty edes!

Itselleni ei myöskään ole tärkeää lahjojen saanti ja lukumäärä, siinäkin pätee sama että ne on sydämestä annettu, ajatuksella.

Alkeellisimmatkin käytöstavat kuuluvat sivistykseen.

Ehkä ei sinun piireissäsi.

Kiittääkö ap sitten joka kerta siitä kun saat puolisoltasi seksiä? 

Niinpä. . .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjoitan kuukausittain tietyn summan, niin ei tullut edes joulutervehdystä. Nyt lopetan nämä tilisiirrot. 

Ilmeisesti omalle lapsellesi. Itsehän olet hänet kasvattanut.

No ei ole oma lapsi. 

Miksi ette lopeta lahjojen ostamista, jos lahjaanne ei arvosteta? 

Toisaalta voi myös olla niin, ettei lahjansaaja alunperinkään ole halunnut lahjaa kyseiseltä henkilöltä, eikä kiitä sen vuoksi. 

Meillä on esim. sukulaisia, joiden kanssa emme erityisemmin halua olla tekemisissä. Emme halua heiltä mitään lahjoja, koska emme halua nähdä heitä, emme halua kiitellä, emmekä ainakaan olla kiitollisuuden velassa, koska lahjan saaminen tarkoittaa yleensä odotusta vastapalveluksista. Ei kiitos! Emme halua lahjaa, jos se tarkoittaa siivousurakkaa tai sitä, että meidän pitäisi vierailla lahjanantajan luona kuuntelemassa, kun hän haukkuu koko perheemme maan rakoon. Ei kiinnosta. 

Jättäkää ihmiset rauhaan, jos he sitä toivovat. 

Lahjoja ei tarvitse antaa muille kuin omille lapsille. Koita ensi vuonna olla jakamatta lahjoja ja saada ilosi ihan jostain muusta. Eivät he tee mitään toisten ostamilla krääsöillä ja senhän näkee siitä kun ei edes vaivauta kiittelemään, kortillakaan edes.

Lahjasta ei kiitetä.

Kertoo aika paljon piireistä joissa liikut.

En tarvitse kiitosta, mutta tieto postitetun lahjan perillemenosta olisi mukava saada.

Vinkkinä erityisesti sinulle kiittämätön ja välinpitämätön kummilapsen äiti.

Toki täällä on edustettuna joukko ääliöitä, jotka periaatteesta vastustavat kaikkea normaliutta, kuten kasvatusta käytöstapoineen, mutta olen kuullut nyt muualtakin tästä kiittämättömyydestä. 

Erään leskeksi jääneen ystäväni luona lapsenlapset käyvät tasan kerran vuodessa joulun alla jurottamassa, kun isänsä pakottaa lähtemään mummoa tervehtimään. Kumpikin saa aina rahakuoren lahjaksi, ja myös tämä aikuinen poika. Muuten eivät varmasti vaivautuisi visiitille. Ei puhettakaan, että teini-ikäiset koltiaiset tekisi jotain mummoa auttaakseen. Nurmikonleikkuu ja pensasaidan siistiminen kesällä ja lumityöt talvella on ulkoistettu firmalle, ja toisinaan fiksulle, mutta iäkkäälle naapurille. 

Koko kuvio on minusta järkyttävä ja käsittämätön. Aivan samantekevää, löytyykö taustalta jotain katkeruutta tms. (koska sitähän tullaan oitis tiedustelemaan täällä). Jos sellaista on, ei tulla sitä setelikuortakaan sitten hakemaan, jos yhtään ylpeyttä löytyy. Eikä katkeruutta ole pakko siirtää seuraavalle sukupolvelle.

Vierailija kirjoitti:

Kertoo aika paljon piireistä joissa liikut.

Voi kertoa molemmista osapuolista. Jos saa lahjan, niin yleensä kiitetään. Se kuuluu hyviin tapoihin. Poikkeuksena on kuitenkin tilanne, jos lahjanantaja on mulkku. Silloin en välttämättä lähtisi kiittelemään, eli voi kertoa myös lahjanantajasta. Eli joko lahjansaaja on sivistymätön tollo tai lahjanantaja mulkku. Tietysti on olemassa vielä vahingon mahdollisuus, eli että lahja jää saapumatta perille, kiitos jää kuulematta tai katoaa viestitulvaan, kiitoskortti katoaa postissa, lahjansaaja luulee lahjan olevan joltain muulta jne.

Vierailija kirjoitti:

Toki täällä on edustettuna joukko ääliöitä, jotka periaatteesta vastustavat kaikkea normaliutta, kuten kasvatusta käytöstapoineen, mutta olen kuullut nyt muualtakin tästä kiittämättömyydestä. 

Erään leskeksi jääneen ystäväni luona lapsenlapset käyvät tasan kerran vuodessa joulun alla jurottamassa, kun isänsä pakottaa lähtemään mummoa tervehtimään. Kumpikin saa aina rahakuoren lahjaksi, ja myös tämä aikuinen poika. Muuten eivät varmasti vaivautuisi visiitille. Ei puhettakaan, että teini-ikäiset koltiaiset tekisi jotain mummoa auttaakseen. Nurmikonleikkuu ja pensasaidan siistiminen kesällä ja lumityöt talvella on ulkoistettu firmalle, ja toisinaan fiksulle, mutta iäkkäälle naapurille. 

Koko kuvio on minusta järkyttävä ja käsittämätön. Aivan samantekevää, löytyykö taustalta jotain katkeruutta tms. (koska sitähän tullaan oitis tiedustelemaan täällä). Jos sellaista on, ei tulla sitä setelikuortakaan

Kukaan ei varmaan pakota mummoa antamaan setelikuorta. Omalle lapselleen antaa. Ja mitä kauhisteltavaa siinä on, että huoltoyhtiö käy ajamassa mummon nurmikot ja lumet? Ovat huolehtineet pihan hoidosta näin, jos eivät omilta töiltään ehdi. 

Edelliselle kommentoijalle, koska tekstin lainaaminen ei onnistu:

Tämä poika ei todellakaan ole maksanut firmalle äitinsä pihan huoltoa. Jos olisi, asia olis ihan ok. 

Oli jotenkin "lohdullista" tietää, että on muitakin kummeja, joita ei ole koskaan kiitetty yhtään mistään. Tiedän, että minua olisi pidetty hyvin huonotapaisena, jollen olisi muistanut kummilastani mitenkään, mutta ilmeisesti kummilapsen (tai alkujaan hänen vanhempiensa) kiittämättömyys on ihan normaalia, hyvää käytöstä. Kyllä minua vuosien kuluessa hiukan harmitti, kun mistään ei tullut mitään palautetta. Ei tullut rippikuvaa eikä ylioppilaskuvaa, vaikka niitä läheteltiin kyllä toisille. Mutta se siitä, se on mennyttä nyt.

Mä en ikinä odota kiitosta lahjoista. Tosin annan lahjoja vain omille lapsilleni, enkä ole ryhtynyt kenenkään kummiksi. Silti kun ostin nyt jouluna tyttäreni (15v.) toivomat lahjat (200€:lla) ja niiden lisäksi Kånken-repun (sic!) niin hän tuli aivan erikseen kiittämään minua, vaikka ei olla opetettu, että pitää kiittää. 

Näin tiesin, että se tuli häneltä sydämestä, ja se on minulle sen tärkein tieto se.

Opettele säkin ap samaan. Jos kiitos ei tulisi sydämestä, mitä sä sillä teet?

Vierailija kirjoitti:

Onko riittävästi jos laittaa Facebookiin päivityksen: "Kiitos kaikille kivoista lahjoista!"?

Ei tietenkään. Aika harvaa lukee mitään tyhmää facea.