Lue keskustelun säännöt.
Luokkahyppy ja omat vanhemmat harmittaa
25.12.2024 |
Vanhempani olivat meillä jouluaaton vietossa ja jotenkin heräsin siihen, miten eri maailmoissa he elävätkään.
Aloituksen tarkoituksena ei ole mitenkään leuhkia, että minulla menee erityisen hyvin, en ole älyttömän rikas, mutta olen ihan normaali korkeakoulutettu, omalla osaamisella sellaisen työuran rakentanut, että olen keskituloinen, työ on mukavan vapaata, tosin myös vaativaa ja vastuullista. Fiksulla rahankäytöllä ja ahkeralla säästämisellä on uudehko, tilava koti pk-seudulla ja mökki meren rannalla, hyvä vähänajettu auto, lapset harrastavat mieluisiaan melko kalliita lajeja.
Vanhemmillani olisi ollut ihan hyvät lähtökohdat ja toinen heistä opiskellutkin, mutta jotenkin koko elämänsä ollut sellaista suunnittelematonta ajelehtimista: on asuttu lukuisilla eri paikkakunnilla, työnkään suhteen ei ole ollut oikein pitkäjänteisyyttä, vaan on vaihdeltu paikasta toiseen ja lopulta aiheutettu itselle se, että lupaavatkin mahdollisuudet ovat menneet, kun niihin ei ole jaksettu panostaa. Sama jutttu vähän lapsen kanssa, pärjäsin hyvin koulussa, mutta se taitaa olla lähinnä oman tunnollisuuteni ja ahkeruuteni ansiota. Minulla oli lapsena kiva harrastus, mutta kun siihen olisi pitänyt alkaa käyttää enemmän aikaa ja todennäköisesti rahaa, muistan kun se piti lopettaa. Paljon syötiin aina jotain valmisruokaa, aloin tehdä itse meidän ruoat heti yläkouluikäisenä kun opin ja en halunnut joka päivä syödä jotain kaupan hampurilaisia ja mikropizzoja. Muutin nuorena yksin asumaan, osittain siksi kun en halunnut taas muuttaa uudelle paikkakunnalle.
Varsinkin vanhentuessa tuo omien vanhempien tietty näköalattomuus vaan korostuu, esimerkiksi minun työtäni eivät ymmärrä yhtään, todennäköisesti kun se ei ole samalla tavalla konkreettista kuin jos olisin kaupassa myyjänä tai sairaalassa hoitajana, eivät he ymmärrä esimerkiksi etätöitä ja se, että käyn asiakastapaamisessa on heille jotain kyläilyä, ei työntekoa. Työpaikkani nimeä ei vielä vuosienkaan jälkeen edes muisteta, tuskin edes mitä teen. Se, että on kaunis koti, jonka haluaa pitää siistinä ja puhtaana on vierasta, he marssivat likaisilla kengillä ja päivän vierailullekin raahataan kymmenet epämääräiset nyssykät ympäri nurkkia. Lapsille jos on koko syksy taas puhuttu, että jos jotain haluaa hankkia, riittää oikein mieluusti yksi sellainen lahja, jota ovat toivoneet ja missään nimessä ei montaa tai mitä sattuu. Tämä toive joku ihan 10-30 euron juttu, ei mikään satojen eurojen. No, lopputulos? Ne kymmenen pientä, sekalaista krääsää, mitä haalittu jostain todennäköisesti alennuksesta ja ovat jotain, mikä lapsia ei kiinnosta ollenkaan, joka ikinen vuosi. Joulupöydässä kaikki muu, paitsi ne perinteiset laatikot, kinkku ja peruna ovat outoja, äitini kyllä päivittelee, että onpa hienoja, mutta kumpikaan ei uskalla maistaa. Ja kyse voi olla siis ihan perus mädistä, skagenrörasta tai vastaavasta. Viini juhlapöydässä erikoista, alkoholikin on sellainen, että joko ollaan juomatta pisaraakaan tai sitten juodaan taju kankaalle, ei välimuotoja eikä varsinkaan jotain viinistä nauttimista aterian osana.
jatkuu
Kommentit (425)
Ap, sun pitää analysoida mikä vanhemmissasi ärsyttää?
Jos heitä ei olisi kertoisitko totuuden juuristasi vai valehtelisitko jos joku kysyy?
Paljo kirjottamasi on pelkkää sukupolvien välistä häikkää, ei luokkaerosta johtuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lasten hyvää yhteyttä isovanhempiin estäisi asuminen kerrostaloasunnossa, joka on pieni ja jossa on paljon tavaraa? Ihan muut asiat siihen vaikuttaa.
Esimerkiksi siten, että nuorempi lapsemme ei ole koskaan käynyt isovanhempiensa luona, koska emme ole tervetulleita, esikoinen kerran puolipakolla vuosia sitten (minulla oli parhaan ystäväni häät heidän asuinkaupungissa ja sovittu lastenhoitokuvio peruuntui tunteja ennen häiden alkua, silloin sai mennä kun en ihan oikeasti olisi saanut mitään muuta). Viime kesänä koitin viimeksi ehdottaa, jos olisimme tullut käymään yhdessä lasten kanssa, mutta se ei sopinut, lähinnä aina siksi, kun on niin sekaista, on niin paljon tavaraa, ei sinne oikein voi lapsia tuoda. En ole minäkään vuosiin päässyt, niin en rehellisesti tiedä, miten paha tilanne on.
Ei tarvitsisi olla mitään hienoa mummolaa, isoa tai omakotitaloa, mut
Kuulostaa siltä, että vanhempasi häpeävät kotiaan. Ymmärrettävää. Olisiko mahdollista, että tapaisitte jossain muualla?
Vierailija kirjoitti:
"Perus mäti" on kalan ovulaatiota ja täysin luonnotonta, oksettavaa ruokaa. Vaikutat muutenkin oksettavalta ihmiseltä, kun pilkkaat sitä maaperää, josta olet omaan kukoistukseesi ponnistanut. Olosuhteet, josta vanhempasi ovat lähteneet, ovat olleet hyvin erilaiset kuin ne, jotka sinulle on tarjottu. Ja siinä sinä arvostelet heitä kuin vertaisiasi. Kertakaikkiaan häpeällistä, jättäisivätpä sinut jo oman onnesi nojaan. Olet oksettava
Onko luonnotonta syödä kananmuniakin?
Ota heidät sellaisena kun he ovat. Niin sinäkin varmaan haluat, että saat olla sellainen kuin olet ja sinut hyväksytään niin.
Yksi kiva lahja lapsille? Vanhempien "nyssäköitä" nurkissa päivän vierailujen ajan? Ei ymmärretä mätiä? Voisin huutonauraa sun "ongelmille". Hyväksy että he ovat eri sukupolvea ja elävät erilaista elämää ja syytä olisi myös hävetä tota asennettasi. Eivät he ole täällä ikuisesti sinun täydellisiä joulujasi pilaamassa, nauti heidän seurastaan kun vielä voit, jos osaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli vanhemmat pysyi juurevina tavallisina ihmisinä, mutta AP:sta tuli teennäinen nousukas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lasten hyvää yhteyttä isovanhempiin estäisi asuminen kerrostaloasunnossa, joka on pieni ja jossa on paljon tavaraa? Ihan muut asiat siihen vaikuttaa.
Esimerkiksi siten, että nuorempi lapsemme ei ole koskaan käynyt isovanhempiensa luona, koska emme ole tervetulleita, esikoinen kerran puolipakolla vuosia sitten (minulla oli parhaan ystäväni häät heidän asuinkaupungissa ja sovittu lastenhoitokuvio peruuntui tunteja ennen häiden alkua, silloin sai mennä kun en ihan oikeasti olisi saanut mitään muuta). Viime kesänä koitin viimeksi ehdottaa, jos olisimme tullut käymään yhdessä lasten kanssa, mutta se ei sopinut, lähinnä aina siksi, kun on niin sekaista, on niin paljon tavaraa, ei sinne oikein voi lapsia tuoda. En ole minäkään vuosiin päässyt, niin en rehellisesti tiedä, miten paha tilanne on.
Ei tarvitsisi olla
Joo ollaan sitten oltu air bnb:ssa tai hotellissa, kun ollaan siellä käyty ja tietysti pyydetty heitä sinne tai tavattu puistossa tai jossain lastenpaikassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:n harmistusta, mutta kannattaa miettiä, mikä asiassa oikeasti harmittaa. Toista kun ei voi muuttaa. Omat saavutukset eivät kalpene siitä, että joku ei niitä arvosta.
Veikkaan myös että nykyään on aika tavallista, etteivät vanhemmat ymmärrä lastensa työtä. Omat vanhempani ovat korkeakoulutettuja ja molemmat edelleen työelämässä, silti kumpikaan ei tunnu tajuavan, mitä minä tai suurin osa ystävistäni tekee työkseen. En ota siitä itseeni. Nykytyöelämä on oikeasti tosi erilainen kuin vielä 10-20 vuotta sitten.
Eniten harmittaa vanhempien välinen kilpailu ja oman hännän nostaminen aikuisten lasten menestyksellä, koulutuksella ja työelämässä pärjäämisellä. Nyt heillä esimerkiksi on hampaankolossa, kun kukaan lapsista ei ole tehnyt väitöskirjaa, kun joku tutun lapsi on semmoisen mennyt väsäämään. Olen kuitenkin jo kauan sitten oppinut, etten ota tällaista itseeni tai elä elämääni ketään muuta varten.
Vierailija kirjoitti:
Eli vanhemmat pysyi juurevina tavallisina ihmisinä, mutta AP:sta tuli teennäinen nousukas.
Elämänkoululainen = juureva, tavallinen. Kouluttautunut, yritteliäs ja maailmaa nähnyt ihminen = teennäinen nousukas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman sivun lukeneena kuulostaa enemmän siltä, että olet vain katkera, kun vanhempasi ei olleet rikkaita. Aikalailla kaikki noissa ensimmäisissä vastauksissa mainitut "epäkohdat", on enemmän tai vähemmän ostettavien mukavuuksien puuttumista.
Rakastivat kyllä, mutta ei sillä rahassa mitattavalla tavalla, mikä aloittajalle tuntuu olevan ensisijaisen tärkeä tapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässähän ei ole kyse siitä, että ap haluaa korostaa omaa erinomaisuuttaan. Vaan siitä, että ap harmittelee sitä, etteivät vanhempansa ymmärrä lapsensa elämäntapaa ja pidä sitä minään, että lapsi on tehnyt kovasti töitä ja pärjää elämässään.
Meillä on hyvin samankaltainen tilanne. Kun lapset olivat pieniä, tilanne oli vielä jotenkin ihan ok, mutta nykyään välit ovat etäiset ja yhdessäolo jotenkin vaivaannuttavaa. Tuntuu, että vanhempani eivät tunne minua lainkaan eikä heitä kiinnosta tutustua aikuiseen minuun ja se harmittaa.
Alkuperäiselle kirjoittajalle halaus. Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet!
Jos jälkikasvuni ei osaisi keskustella muusta kuin työstään, lastensa harrastuksista tai siitä, mihin on rahansa kuluttanut, olisin suunnattoman pettynyt, sillä olisin kuvitellut kasvattaneeni jälkikasvuni paremmin. Sääkeskusteluje
Jep. Perus duunariperheen puheenaiheita. Mulla on kaksi korkeakoulututkintoa enkä osaisi keskustella habloryhmistä ja inuiiteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjun muutamista vastauksista ajatuksena, ehkä tässä on joku joka toisen sukupolven juttu? Vanhempani ovat baby boomer -ikäluokkaa, heidän vanhemmillaan oli talot, mökit, pitkät työurat, järjestivät jouluja ja muita juhlia, vanhempani lapsineen eli minun kanssani olivat vieraana. Nyt sitten minä järjestän, emännöin, kutsun mökille, järjestän oman perheen majoitukset, he luonnollisestikin yöpyivät mummoloissa ja nyt meillä. Ei minulla tuollaista ole ollut koskaan, isovanhempien mökit myytiin nopeasti heidän menehdyttyään ja tosiaan kotiin ei olla tervetulleita. Toiset isovanhemmat asuvat kaukana, heillä käydään välillä ja he eivät nyt tähän kuulu. Täytyy alkaa kiinnittää huomiota, että samaa ei käy omien lasten kanssa, vaikka aina tervetulleita kotiin sitten isoina ovatkin toivoisin, että heille tulisi myös omat puitteet sellaisiksi, missä viihtyvät ja muutkin ovat tervetulleita.
Tämä ketju on ollut dissaamisineenkin aika terapeuttinen, saanut miettiä omaa suhtautumista asioihin. Rakastan vanhempiani, en halua enkä hauku heitä. Hyvää ainakin uskovat tarkottavansa, mietin vaan juuri sitä, että se heidän näkemyksen hyvä ei välttämättä ole aina niin hyväksi muille. Muistan lapsuudestani, kun joidenkin kodeista äiti selitti, että siellä ja siellä on niin hienoa, se (kodin omistajan nimi) on niin hienoksi laittanut, ei jotenkin osannut sitten näissä olla normaalisti. Meillä on ihan peruskoti, ei ole mitään sisustuslehti/blogimateriaalia, mutta ehkä tuossa tulee joku vertailuasetelma omaan kotiin, vaikka se nyt on ihan turhaa. Ainoa nyt on, että en oikeasti tykkää siitä, jos meillä kauheasti sotketaan tai kannetaan kaikkea ihan tarpeetonta liikaa tänne. Tai vaikka ne täällä päivitellyt mäti ja skagen, niitä on joulupöydässä, koska pidän niistä kovin ja mielestäni sopivat hyvin jouluun. Ei niitä syödä tarvitse, mutta ei niissä mitään erikoista pitäisi olla, että niitä tarve sen enempää päivitellä.
ap
Luokkahyppy on harhakuvitelma jota ei koskaan tapahdu. Jos tulet köyhistä oloista niin se näkyy elämässäsi aina jossain muodossa. Et muutu aatelistoksi ja yläluokkalaiseksi vaikka sellaista kovasti yrittäisit. Miksi siis edes vaivautua teeskentelmän olevansa jotain muuta mitä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, akateemiset, kertokaas raivorehellisesti, häpeättekö tekin vanhempianne?
En, nekin on akateemisia, kuten minä ja mieheni ja kuten lapsestamme tulee
Vierailija kirjoitti:
Eli vanhemmat pysyi juurevina tavallisina ihmisinä, mutta AP:sta tuli teennäinen nousukas.
Juureva? Sano ihan suoraa vaan että juntti, ei käytöstapoja, ei sivistystä, hyi hitto.
Tavallaan ymmärrän ap:ta. Hän on tehnyt luokkanousun, mutta koska tausta on muualta, niin luokkastatus on tietyllä tavalla epävarma ja keskiluokasta saattaa huonolla tuurilla pudota. Tällöin vanhemmat ovat tavallaan elävä muistutus siitä, mistä on lähtöisin ja mihin saattaa taas päätyä.
Jos luokka-asema on vahva, sillä ei ole samalla tavalla enää merkitystä. Esimerkiksi itse olen ylemmän keskiluokan suvusta, jonka akateemiset juuret ulottuvat satoja vuosia taaksepäin, ja kulttuurista ja aineellista pääomaa löytyy roppakaupalla. Minun sosiaaliluokkani ei enää ole kiinni ulkoisista puitteista, eikä sitä hetkauta se, että mieheni on duunaritaustainen tai ystäväpiiriin kuuluu kaikenlaista porukkaa elämäntapatyöttömistä alkaen. Tiedostan totta kai, että miehen suku on aivan erilaisista lähtökohdista ja heidän maailmankuvansa todella erilainen kuin itsellä, mutta mielestäni on rikkaus, että lapsemme oppivat ymmärtämään myös sitä puolta elämästä. Jos minä itse tai vanhempani olisivat tehneet luokkanousun, keskiluokkaisiudella ja sen tunnusmerkeillä olisi todennäköisesti minulle suurempi merkitys ja miehen sukulaiset tapoineen saattaisivat jopa hävettää.
"Jep. Perus duunariperheen puheenaiheita. Mulla on kaksi korkeakoulututkintoa enkä osaisi keskustella habloryhmistä ja inuiiteistä."
Korkeakoulutus on hyvin kapea-alaista. Viimeinen yleissivistävä koulutus on lukio. Jos VM:n numeronmurskaajilla olisi edes hieman psykologian opintoja takana, he eivät ihmettelisi, miksi kulutus ei kasva.
Yllättävän paljon närkästyneitä kommentteja siitä ettei ap ymmärrä olla kiitollinen ja onnellinen rakastavista ja ihanista vanhemmistaan sen perään että on kuvattu ilmeisiä ongelmia vanhempien elämänhallinnassa, tunnetaidoissa, kasvatusvalmiuksissa yms.
Kalikka kalahtanut temu-kansaan?
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa eräältä aivan superraskaalta tutultani, joka on mennyt ns. hienompiin naimisiin ja valmistui maisteriksi. Oli aivan mukava tyyppi aikanaan lukiossa, mutta nykyään täysin sietämätön. Kaikki hänen kanssaan käydyt keskustelut ovat pelkkää pätemistä, kehuskelua, kalliiden tavaroiden esittelyä ym. pelleilyä. Tosiasiassa tällä kiiltokuvapariskunnalla on velkaa lähemmäs miljoona ja kaikki on pelkkää kulissia, jota on ulkopuolisena todella raskasta katsella. Jos AP:n vanhemmat haluavat syödä lanttulaatikkoa, niin mikseivät voi syödä sitä helvetin lanttulaatikkoa, vaan asiasta pitää tehdä kauhea numero? Tällaiset ihmiset, jotka luettelevat muille sitä, mikä heidän mielestään on junttia, ovat usein niitä pahimpia juntteja itse.
Tämä, vaikkakin ehkä todellinen esimerkki sinällään, taitaa edustaa av-palstan käsitystä siitä minkälaisia ihmiset ovat oikesti hieman ns. menestyneimmissä ympyröissä.
Aikuiset ihmiset eivät arvostele toisiaan. Jos joku arvostelee toista aikuista, hän on moukka, oli sitten kyseessä vanhempi tai lapsi.