Lue keskustelun säännöt.
Luokkahyppy ja omat vanhemmat harmittaa
25.12.2024 |
Vanhempani olivat meillä jouluaaton vietossa ja jotenkin heräsin siihen, miten eri maailmoissa he elävätkään.
Aloituksen tarkoituksena ei ole mitenkään leuhkia, että minulla menee erityisen hyvin, en ole älyttömän rikas, mutta olen ihan normaali korkeakoulutettu, omalla osaamisella sellaisen työuran rakentanut, että olen keskituloinen, työ on mukavan vapaata, tosin myös vaativaa ja vastuullista. Fiksulla rahankäytöllä ja ahkeralla säästämisellä on uudehko, tilava koti pk-seudulla ja mökki meren rannalla, hyvä vähänajettu auto, lapset harrastavat mieluisiaan melko kalliita lajeja.
Vanhemmillani olisi ollut ihan hyvät lähtökohdat ja toinen heistä opiskellutkin, mutta jotenkin koko elämänsä ollut sellaista suunnittelematonta ajelehtimista: on asuttu lukuisilla eri paikkakunnilla, työnkään suhteen ei ole ollut oikein pitkäjänteisyyttä, vaan on vaihdeltu paikasta toiseen ja lopulta aiheutettu itselle se, että lupaavatkin mahdollisuudet ovat menneet, kun niihin ei ole jaksettu panostaa. Sama jutttu vähän lapsen kanssa, pärjäsin hyvin koulussa, mutta se taitaa olla lähinnä oman tunnollisuuteni ja ahkeruuteni ansiota. Minulla oli lapsena kiva harrastus, mutta kun siihen olisi pitänyt alkaa käyttää enemmän aikaa ja todennäköisesti rahaa, muistan kun se piti lopettaa. Paljon syötiin aina jotain valmisruokaa, aloin tehdä itse meidän ruoat heti yläkouluikäisenä kun opin ja en halunnut joka päivä syödä jotain kaupan hampurilaisia ja mikropizzoja. Muutin nuorena yksin asumaan, osittain siksi kun en halunnut taas muuttaa uudelle paikkakunnalle.
Varsinkin vanhentuessa tuo omien vanhempien tietty näköalattomuus vaan korostuu, esimerkiksi minun työtäni eivät ymmärrä yhtään, todennäköisesti kun se ei ole samalla tavalla konkreettista kuin jos olisin kaupassa myyjänä tai sairaalassa hoitajana, eivät he ymmärrä esimerkiksi etätöitä ja se, että käyn asiakastapaamisessa on heille jotain kyläilyä, ei työntekoa. Työpaikkani nimeä ei vielä vuosienkaan jälkeen edes muisteta, tuskin edes mitä teen. Se, että on kaunis koti, jonka haluaa pitää siistinä ja puhtaana on vierasta, he marssivat likaisilla kengillä ja päivän vierailullekin raahataan kymmenet epämääräiset nyssykät ympäri nurkkia. Lapsille jos on koko syksy taas puhuttu, että jos jotain haluaa hankkia, riittää oikein mieluusti yksi sellainen lahja, jota ovat toivoneet ja missään nimessä ei montaa tai mitä sattuu. Tämä toive joku ihan 10-30 euron juttu, ei mikään satojen eurojen. No, lopputulos? Ne kymmenen pientä, sekalaista krääsää, mitä haalittu jostain todennäköisesti alennuksesta ja ovat jotain, mikä lapsia ei kiinnosta ollenkaan, joka ikinen vuosi. Joulupöydässä kaikki muu, paitsi ne perinteiset laatikot, kinkku ja peruna ovat outoja, äitini kyllä päivittelee, että onpa hienoja, mutta kumpikaan ei uskalla maistaa. Ja kyse voi olla siis ihan perus mädistä, skagenrörasta tai vastaavasta. Viini juhlapöydässä erikoista, alkoholikin on sellainen, että joko ollaan juomatta pisaraakaan tai sitten juodaan taju kankaalle, ei välimuotoja eikä varsinkaan jotain viinistä nauttimista aterian osana.
jatkuu
Kommentit (425)
Tässä keskustelussa taitaa mennä muutama asia sekaisin eikä ihmekään, kun ei näille asioille ole oikein kunnon käsitteitä.
Minusta on eri asia jutustella mukavia turhanpäiväisyyksiä toisen tasolla ja yhteisesti jaetuista aiheista, kuten säästä. Se luo mukavaa vuorovaikutusta ja pitää yllä tunnelmaa. Sosiaalisesti taitavat ihmiset tekevät tätä luonnostaan.
Mutta jos muuhun ei pystytä, niin ei tuo kohteliaan höpinän varaan mitään oikeaa ihmissuhdetta voi syntyä. Jos ei halua nähdä vaivaa, että ottaa selvää, kysyy tarvittaessa uudelleen ja pyytää uusia esimerkkejä, että jokin itselle vieras, mutta toisen elämässä keskeinen asia tulee yhteisesti jaetuksi ja edes jollain tasolla toisenkin osapuolen ymmärrykseen, ei voida olla muuta kuin pintapuolisia tuttavuuksia. Kyllä läheinen ihmissuhde vaatii sen, että tietää edes suunnilleen, mitä toisen elämän keskeiset asiat ja arvot ovat.
Ja vaikka osaan hyvin taitavasti pitää yllä hyvän tuulen höpötystä tyhjästä, on todella surullista, jos perheenjäsenet pysyvät tällä tasolla. On siinä muustakin kyse, kuin ylimielisyydestä. Eikö jokainen halua, että oma vanhempi olisi edes hieman kiinnostunut lapsensa ajatuksista ja elämästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässähän ei ole kyse siitä, että ap haluaa korostaa omaa erinomaisuuttaan. Vaan siitä, että ap harmittelee sitä, etteivät vanhempansa ymmärrä lapsensa elämäntapaa ja pidä sitä minään, että lapsi on tehnyt kovasti töitä ja pärjää elämässään.
Meillä on hyvin samankaltainen tilanne. Kun lapset olivat pieniä, tilanne oli vielä jotenkin ihan ok, mutta nykyään välit ovat etäiset ja yhdessäolo jotenkin vaivaannuttavaa. Tuntuu, että vanhempani eivät tunne minua lainkaan eikä heitä kiinnosta tutustua aikuiseen minuun ja se harmittaa.
Alkuperäiselle kirjoittajalle halaus. Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet!
Sinä olet vain häviävä kikkare suuressa junttisuvussasi
Aika tavallista nykyään, että duunariperheistä mennään yliopistoon opiskelemaan. En ymmärrä ap:n pointtia. Kuvitteleeko hän itsensä Suomen ainoaksi kouluttautuneeksi ihmiseksi, vai tuleeko hänen viestinsä sadan vuoden takaa? Hyvät naurut ainakin saatiin. No, kukas kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse! ;D
Vierailija kirjoitti:
Tässähän ei ole kyse siitä, että ap haluaa korostaa omaa erinomaisuuttaan. Vaan siitä, että ap harmittelee sitä, etteivät vanhempansa ymmärrä lapsensa elämäntapaa ja pidä sitä minään, että lapsi on tehnyt kovasti töitä ja pärjää elämässään.
Meillä on hyvin samankaltainen tilanne. Kun lapset olivat pieniä, tilanne oli vielä jotenkin ihan ok, mutta nykyään välit ovat etäiset ja yhdessäolo jotenkin vaivaannuttavaa. Tuntuu, että vanhempani eivät tunne minua lainkaan eikä heitä kiinnosta tutustua aikuiseen minuun ja se harmittaa.
Alkuperäiselle kirjoittajalle halaus. Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet!
Sittenhän tilanne on tasapuolinen. Ei ap:kaan ymmärrä omia vanhempiaan, heidän elämäntapaansa eikä sitä, mitä nämä ovat tehneet elämässään.
Ap ei kirjoitustensa perusteella löydä yhtäkään positiivista asiaa vanhemmissaan. Pelkkiä vikoja ja puutteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi tuttu on kaksi kertaa insinööri, (huippu arvosanoin en oo varma onko ihan DI:Kin ) ja joku muu opintojen takana .Elämä sinkkuna aika tavallista.Työelämässä tunnollinen hyvä työntekijä sanovat vanhemmat.Tietysti on materiaa asuntoo autoo...jne.
Kyllä omia vanhempiaan saa arvostella. Aivan kuten monet arvostelevat omia aikuisia lapsiaan ja heidän valintojaan.
Monet boomerit ovat moukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä omia vanhempiaan saa arvostella. Aivan kuten monet arvostelevat omia aikuisia lapsiaan ja heidän valintojaan.
Monet boomerit ovat moukkia.
Minulle ei välittynyt, että aloituksen vanhemmat arvostelisivat lastaan. Siinä ei ole suurennuslasilla luettunakaan mainita, että he olisivat arvostelleet aikuista lastaan tai tämän tekemisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä omia vanhempiaan saa arvostella. Aivan kuten monet arvostelevat omia aikuisia lapsiaan ja heidän valintojaan.
Monet boomerit ovat moukkia.
Missä sanottiin, että ap:n vanhemmat arvostelevat lapsiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:ta ja ei se ole mitään itseään parempana pitämistä, jos on omalla työllä saavuttanut asioita (myös ei materiaalisia), mitä ei kotoa saaduilla eväillä olisi saatu.
Miksi vanhempien on muka OK nokitella ap:ta ja vain ap:n pitäisi ymmärtää vanhempiaan? Eiköhän ongelma ole siinä, että vanhemmat eivät halua ymmärtää mitään erilaisempaa ja olla laajakatseisempia. Tämä vaiva tuntuu olevan monesti duunaritaustaisilla, joille kaikenlainen sivistys on kirosana. Niin ja luokkaeroja on, vaikka jotkut eivät halua sitä myöntää.
Luin koko ketjun ja mielestäni täällä turhan kovasanaisesti arvostellaan ap:ta.
Ongelma on se, että ap:n vanhemmat eivät näe eivätkä arvosta lapsensa saavutuksia tai menestystä elämässä.
He eivät näe miten hän on elämässään pärjännyt ja elää nyt parempaa elämää kuin niistä epävakaista lähtökohdista oli mahdollisuuksia.
Vanhemmat ovat varmasti hyväntahtoisia, mutta heillä ei ehkä ole vaan älyllisiä resursseja ymmärtää muuta kuin omaansa. Nuo äkilliset liikkeet asuinpaikkojen ja muiden muutosten kanssa viittaavat siihen, että taustalla voi olla jotain isompaa elämänhallinta- tai mielenterveysongelmaa.
Ap;n kannattaa vaan hyväksyä ajatus, että vanhemmat eivät tule koskaan ymmärtämään tai arvostamaan sinua sen suuremmin. Toisekseen eikä heiltä kannata odottaa mitään kovin suuria vastaisuudessakaan. Hyvät, mutta etäiset välit toimivat parhaiten.
Ap:n kannatttaa myös muistaa, että ulkoiset asiat elämässä eivät paikkaa huonoa itsetuntoa. Anna anteeksi vanhemmillesi. Pääasia elämässä on, että jokainen elää omannäköistä elämää ja nauttii siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minuakin suoraan sanoen vituttaa omat vanhempani ja se, miten alaluokkaisia ja käytöstavoiltaan vulgaareja he ovat. Olimme tänäkin vuonna kattaneet arvoalueella sijaitsevaan kotiimme luksusillallisen, johon kutsuimme myös luonnollisesti vanhempamme, jotta hekin saavat kokea välillä hieman parempia tarjoiluita. Ja mitä saamme kiitokseksi on juuri nokan nyrpistelyä ja tarjoiluiden ihmettelyä. Mm. hyvin eksklusiivinen leikkelelajitelma, jossa oli parmankinkkua ja iberico-possua monien muiden hienojen lihojen ohella maistui äitini mielestä pilalliselta ja graavattu tonnikala oli "outoa". Tuntuu että mitään hienompaa näille ihmisille ei pitäisi tuoda eteen, kun mikään muu kuin halpa Xtra- tai K-menu on aina vain erikoista, Myös ostamansa lahjat olivat halpoja ns. krääsälahjoja todennäköisesti jostain Prismasta tai muusta halpisliikkeestä lapsille, jotka ovat luonnollisesti tottuneet esimerkiksi leluissa ja harrastusvälineissään korkeaan laatuun ja merkkituott
Liian läpinäkyvää, että olisi uskottavaa. Hyvä näpäytys pönöttäjille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä omia vanhempiaan saa arvostella. Aivan kuten monet arvostelevat omia aikuisia lapsiaan ja heidän valintojaan.
Monet boomerit ovat moukkia.
Missä sanottiin, että ap:n vanhemmat arvostelevat lapsiaan?
Jossain mainitsi, että olivat nillittäneet jouluruuista, jos oli jotain oudompaa tarjolla. Onhan sekin arvostelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tää juttu on, että moukkamaisuutta pidetään hyvyytenä? Ap:n kuvailemia tyyppejä on paljon luokkataustaan katsomatta. Kyllä se kertoo enemmän koko suomalaisen yhteiskunnan apaattisuudesta. Näitä kieroon kasvaneita, ahdasmielisiä juntteja on oikeasti paljon. Nämä ovat juuri niitä, jotka ovat kaiken kehityksen jarru. Pisteet jokaiselle, joka on kyennyt kasvamaan tällaisesta kodista ulos.
Todella hyvin "sanottu"!👍
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta ja ei se ole mitään itseään parempana pitämistä, jos on omalla työllä saavuttanut asioita (myös ei materiaalisia), mitä ei kotoa saaduilla eväillä olisi saatu.
Miksi vanhempien on muka OK nokitella ap:ta ja vain ap:n pitäisi ymmärtää vanhempiaan? Eiköhän ongelma ole siinä, että vanhemmat eivät halua ymmärtää mitään erilaisempaa ja olla laajakatseisempia. Tämä vaiva tuntuu olevan monesti duunaritaustaisilla, joille kaikenlainen sivistys on kirosana. Niin ja luokkaeroja on, vaikka jotkut eivät halua sitä myöntää.
Luitko koko aloitusta? Vanhemmat eivät sen mukaan nokittele ap:ta. Mistä päättelet, että he ymmärtäisivät huonommin erilaisuutta kuin ap? Se, että he ovat köyhempiä tai syövät erilaista ruokaa ei tarkoita, että he eivät siedä erilaisuutta.
Ap:n näyttää olevan vaikeaa sen sijaan sietää sitä, etteivät vanhemmat yllä hänen standardeihinsa, kuten syö mätiä.
Ap on tässä se, joka tekstissään haukkuu vanhempiaan. Hän ei ainakaan kerro, että vanhemmat haukkuisivat häntä tai olisivat muuten olleet negatiivisia hänen elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Tässähän ei ole kyse siitä, että ap haluaa korostaa omaa erinomaisuuttaan. Vaan siitä, että ap harmittelee sitä, etteivät vanhempansa ymmärrä lapsensa elämäntapaa ja pidä sitä minään, että lapsi on tehnyt kovasti töitä ja pärjää elämässään.
Meillä on hyvin samankaltainen tilanne. Kun lapset olivat pieniä, tilanne oli vielä jotenkin ihan ok, mutta nykyään välit ovat etäiset ja yhdessäolo jotenkin vaivaannuttavaa. Tuntuu, että vanhempani eivät tunne minua lainkaan eikä heitä kiinnosta tutustua aikuiseen minuun ja se harmittaa.
Alkuperäiselle kirjoittajalle halaus. Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet!
Jos jälkikasvuni ei osaisi keskustella muusta kuin työstään, lastensa harrastuksista tai siitä, mihin on rahansa kuluttanut, olisin suunnattoman pettynyt, sillä olisin kuvitellut kasvattaneeni jälkikasvuni paremmin. Sääkeskustelujen lisäksi on paljon muitakin yleisiä keskustelunaiheita, joista voi jutustella ruokapöydässä.
Meillä taidettiin keskustella eilen ainakin Joulupukin lennosta Flight Trackerissa, pohjoisnavasta ja joulupukin kotipaikasta, Grönlannin historista valloittajineen, inuiiteista, suomalaisten ja oman suvun alkuperästä sekä habloryhmistä, Kuuban maanjäristyksestä, Japanin ja Thaimaan tsunameista, Trumpin vaatimuksista Panaman kanavaa ja Grönlantia kohtaan, hautausmaiden kynttilöistä, joulurauhan julistuksesta, ja toki perhekuulumisiakin vaihdettiin.
Kun päästiin joululahjojen jakoon, meno muuttui hulvattomaksi, sillä meillä suositaan huumorilahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä omia vanhempiaan saa arvostella. Aivan kuten monet arvostelevat omia aikuisia lapsiaan ja heidän valintojaan.
Monet boomerit ovat moukkia.
Missä sanottiin, että ap:n vanhemmat arvostelevat lapsiaan?
Jossain mainitsi, että olivat nillittäneet jouluruuista, jos oli jotain oudompaa tarjolla. Onhan sekin arvostelua.
Ei maininnut. Luepa uudestaan. He olivat sanoneet erikoisempia ruokia hienoiksi. Ap:ta harmitti silti, sillä he eivät syöneet niitä vaan tuttuja laatikoita ja kinkkua. Tuon nillityksen keksit ihan itse. Vanhemmathan kommentoivat ihan kohteliaasti.
Kun luet aloituksen, siellä ei lue, että vanhemmat arvostelisivat mitään. Ap:ta harmittaa silti. Mikä sitten harmittaa? Mainituksi tulivat vanhempien heikompi taloudellinen asema, vääränlaiset lahjaostokset ja se, etteivät he ymmärrä ap:n mielestä hänen elämäänsä. Mitä se ymmärtäminen sitten tarkoittaakin hänelle, arvostelua se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Miten lasten hyvää yhteyttä isovanhempiin estäisi asuminen kerrostaloasunnossa, joka on pieni ja jossa on paljon tavaraa? Ihan muut asiat siihen vaikuttaa.
Esimerkiksi siten, että nuorempi lapsemme ei ole koskaan käynyt isovanhempiensa luona, koska emme ole tervetulleita, esikoinen kerran puolipakolla vuosia sitten (minulla oli parhaan ystäväni häät heidän asuinkaupungissa ja sovittu lastenhoitokuvio peruuntui tunteja ennen häiden alkua, silloin sai mennä kun en ihan oikeasti olisi saanut mitään muuta). Viime kesänä koitin viimeksi ehdottaa, jos olisimme tullut käymään yhdessä lasten kanssa, mutta se ei sopinut, lähinnä aina siksi, kun on niin sekaista, on niin paljon tavaraa, ei sinne oikein voi lapsia tuoda. En ole minäkään vuosiin päässyt, niin en rehellisesti tiedä, miten paha tilanne on.
Ei tarvitsisi olla mitään hienoa mummolaa, isoa tai omakotitaloa, mutta varmasti lapsillekin olisi kiva mennä joskus mummolaan käymään. Eikä pidä olla mitään kallista, lapset tykkäävät kyllä vaikka käydä jossain eri puistossa, kirjastossa tai olla ihan kotosalla ja pelata tai lukea jotain yhdessä.
ap
No, akateemiset, kertokaas raivorehellisesti, häpeättekö tekin vanhempianne?
Sivistyneen ihmisen ensimmäinen tuntomerkki on, ettei kutsu muita ihmisiä junteiksi.