Lue keskustelun säännöt.
Luokkahyppy ja omat vanhemmat harmittaa
25.12.2024 |
Vanhempani olivat meillä jouluaaton vietossa ja jotenkin heräsin siihen, miten eri maailmoissa he elävätkään.
Aloituksen tarkoituksena ei ole mitenkään leuhkia, että minulla menee erityisen hyvin, en ole älyttömän rikas, mutta olen ihan normaali korkeakoulutettu, omalla osaamisella sellaisen työuran rakentanut, että olen keskituloinen, työ on mukavan vapaata, tosin myös vaativaa ja vastuullista. Fiksulla rahankäytöllä ja ahkeralla säästämisellä on uudehko, tilava koti pk-seudulla ja mökki meren rannalla, hyvä vähänajettu auto, lapset harrastavat mieluisiaan melko kalliita lajeja.
Vanhemmillani olisi ollut ihan hyvät lähtökohdat ja toinen heistä opiskellutkin, mutta jotenkin koko elämänsä ollut sellaista suunnittelematonta ajelehtimista: on asuttu lukuisilla eri paikkakunnilla, työnkään suhteen ei ole ollut oikein pitkäjänteisyyttä, vaan on vaihdeltu paikasta toiseen ja lopulta aiheutettu itselle se, että lupaavatkin mahdollisuudet ovat menneet, kun niihin ei ole jaksettu panostaa. Sama jutttu vähän lapsen kanssa, pärjäsin hyvin koulussa, mutta se taitaa olla lähinnä oman tunnollisuuteni ja ahkeruuteni ansiota. Minulla oli lapsena kiva harrastus, mutta kun siihen olisi pitänyt alkaa käyttää enemmän aikaa ja todennäköisesti rahaa, muistan kun se piti lopettaa. Paljon syötiin aina jotain valmisruokaa, aloin tehdä itse meidän ruoat heti yläkouluikäisenä kun opin ja en halunnut joka päivä syödä jotain kaupan hampurilaisia ja mikropizzoja. Muutin nuorena yksin asumaan, osittain siksi kun en halunnut taas muuttaa uudelle paikkakunnalle.
Varsinkin vanhentuessa tuo omien vanhempien tietty näköalattomuus vaan korostuu, esimerkiksi minun työtäni eivät ymmärrä yhtään, todennäköisesti kun se ei ole samalla tavalla konkreettista kuin jos olisin kaupassa myyjänä tai sairaalassa hoitajana, eivät he ymmärrä esimerkiksi etätöitä ja se, että käyn asiakastapaamisessa on heille jotain kyläilyä, ei työntekoa. Työpaikkani nimeä ei vielä vuosienkaan jälkeen edes muisteta, tuskin edes mitä teen. Se, että on kaunis koti, jonka haluaa pitää siistinä ja puhtaana on vierasta, he marssivat likaisilla kengillä ja päivän vierailullekin raahataan kymmenet epämääräiset nyssykät ympäri nurkkia. Lapsille jos on koko syksy taas puhuttu, että jos jotain haluaa hankkia, riittää oikein mieluusti yksi sellainen lahja, jota ovat toivoneet ja missään nimessä ei montaa tai mitä sattuu. Tämä toive joku ihan 10-30 euron juttu, ei mikään satojen eurojen. No, lopputulos? Ne kymmenen pientä, sekalaista krääsää, mitä haalittu jostain todennäköisesti alennuksesta ja ovat jotain, mikä lapsia ei kiinnosta ollenkaan, joka ikinen vuosi. Joulupöydässä kaikki muu, paitsi ne perinteiset laatikot, kinkku ja peruna ovat outoja, äitini kyllä päivittelee, että onpa hienoja, mutta kumpikaan ei uskalla maistaa. Ja kyse voi olla siis ihan perus mädistä, skagenrörasta tai vastaavasta. Viini juhlapöydässä erikoista, alkoholikin on sellainen, että joko ollaan juomatta pisaraakaan tai sitten juodaan taju kankaalle, ei välimuotoja eikä varsinkaan jotain viinistä nauttimista aterian osana.
jatkuu
Kommentit (425)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että hyväosaisuutesi on noussut hattuun, ja nyt sinua harmittaa että vanhempasi eivät ole yhtä sivistyneitä ja menestyneitä kuin itse olet. Että sinä olet heitä parempi, ja sinua hävettää koska se ovat juntteja. Ja on noloa, jos menestyneellä ihmisellä on sellaiset vanhemmat. Eli häpeät heitä.
Kuulostaa siltä, että olet näitä elämänkoululaisia, joille hyvät tavat ovat snobbailua. Olet kateellinen niille, jotka ovat kovalla työnteolla ja päämäärätietoisesti onnistuneet saavuttamaan taloudellisesti paremman elämän. Haluat uskoa, että varakkaammat ovat jotenkin huonompia ihmisiä. Mutta omat rajoitteesi estävät sinua ymmärtämästä millaista seuraa kaltaisesi omiin poteroihinsa jämähtäneet ihmiset ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin oli eilen kahden sukupolven päivällinen, ja kukaan pöydässä ei syönyt kaikkia ruokalajeja, en edes minä itse.
Empiirisen tutkimukseni mukaan suosituin ruokalaji oli keitetty peruna. Se löytyi jokaisen lautaselta kalaruokien kyytipoikana.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa aiemmassa kommentissa tuli esille se, mitä en osannut itse pukea sanoiksi. Ulkoisten asioiden korostaminen jää mieleen. Koulutus, tulot, uusi auto ja kalliit harrastukset mainittu. Isovanhempien kohdalla taas niiden puute. Mainittiinko välittäminen ja rakkaus?
Miten lasten hyvää yhteyttä isovanhempiin estäisi asuminen kerrostaloasunnossa, joka on pieni ja jossa on paljon tavaraa? Ihan muut asiat siihen vaikuttaa.
Hän ei kutsunut taloa tai autoja kalliiksi tai upouusiksi. Suurin osa harrastuksista maksaa. Isovanhempien kodin ongelma oli hamstraaminen ja sotkuisuus. Lisäksi heiltä näyttää puuttuvan peruselämäntaidot, eivätkä ota muiden toiveita huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Yksi ärsytys vähemmän, kun osoitatte nyssäköille ja pussukoille yhden paikan esim. naulakoilta tai tuoli niitä varten eteiseen.
Mitä niissä on??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti, ketä kiinnostaa muiden työt - siis puhutteko ystäviä ja sukulaisia tavatessanne työasioista??? Suurin piirtein voi tietää millä sektorilla on töissä tai että on käynyt jossain kaupungissa yliopiston, kun se on tullut muiden asioiden yhteydessä esiin. Esim.suuri osa lääkäreistä ei halua puhua työstään, edes kollegoiden kesken. Mieheni vaihtaa heti puheenaihetta, jos joku yrittää kysellä jotain työasiaa. Vieras ajatus, että puhuttaisiin töistä vapaa-ajalla.
Kun on mielenkiintoinen työ, niin kyllä siitä puhutaan.
Mikä niin mielenkiintoista voi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa aiemmassa kommentissa tuli esille se, mitä en osannut itse pukea sanoiksi. Ulkoisten asioiden korostaminen jää mieleen. Koulutus, tulot, uusi auto ja kalliit harrastukset mainittu. Isovanhempien kohdalla taas niiden puute. Mainittiinko välittäminen ja rakkaus?
Miten lasten hyvää yhteyttä isovanhempiin estäisi asuminen kerrostaloasunnossa, joka on pieni ja jossa on paljon tavaraa? Ihan muut asiat siihen vaikuttaa.
Hän ei kutsunut taloa tai autoja kalliiksi tai upouusiksi. Suurin osa harrastuksista maksaa. Isovanhempien kodin ongelma oli hamstraaminen ja sotkuisuus. Lisäksi heiltä näyttää puuttuvan peruselämäntaidot, eivätkä ota muiden toiveita huomioon.
Tirsk! Kun kirjoittaa uudesta tilavasta asunnosta pk-seudulla, kalliista harrastuksista (ei, kaikki harrastukset ei ole kalliita) jne, korostaa ap materiaa. Niillähän ei pitäisi olla mitään merkitystä, jos halutaan puhua suhteista lasten isovanhempiin. Miten oman asunnon koko, harrastusten hinta ja muut siihen vaikuttaisivat?
Miksi edes ottaa asian esille? Koska ap korostaa luokkaeroja, mainitsee sen jo otsikossa, alleviivaa asiaa. Häntä häiritsee erot vauraudessa. Jos ongelma olisi vain isovanhempien sotkuinen koti, hän ei edes mainitsisi oman asunnon kokoa tai sitä, onko se uusi, vanha tai jotain muuta. Se on koko hänen kirjoituksen ydin.
Jos vanhemmilla olisi jotain vakavia elämänhallinnan ongelmia, tuskin ap edes päästäisiin heitä samaan juhlapöytään. Sellaisiakin isovanhempia on, eikä heidän kanssa voi edes viettää yhteistä joulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa aiemmassa kommentissa tuli esille se, mitä en osannut itse pukea sanoiksi. Ulkoisten asioiden korostaminen jää mieleen. Koulutus, tulot, uusi auto ja kalliit harrastukset mainittu. Isovanhempien kohdalla taas niiden puute. Mainittiinko välittäminen ja rakkaus?
Miten lasten hyvää yhteyttä isovanhempiin estäisi asuminen kerrostaloasunnossa, joka on pieni ja jossa on paljon tavaraa? Ihan muut asiat siihen vaikuttaa.
Hän ei kutsunut taloa tai autoja kalliiksi tai upouusiksi. Suurin osa harrastuksista maksaa. Isovanhempien kodin ongelma oli hamstraaminen ja sotkuisuus. Lisäksi heiltä näyttää puuttuvan peruselämäntaidot, eivätkä ota muiden toiveita huomioon.
Ei tarvitse kutsua kalliiksi, koska lukija ei ole aivoton. Ei tartte kirjoittaa "kallis asunto" kun voi kirjoittaa "uudehko, tilava asunto pk-seudulla". Harrastusten hinta sen sijaan piti mainita, kun muuten lukija ei ehkä tajuaisi, että ne on kalliita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy sääliksi vähän sun tilanne. Itse olen ollut siinä onnekas, että omalla duunariäidilläni on aina ollut sydämensivistystä ja hän on halunnut aina saada lapsensa mahdollisimman pitkälle kotipesästä. Hän opetti käytöstavat ja hankki vähistä rahoistamme harrastuksia ja käytti ravintoloissa ja teatterissa. Ei sitten oikeastaan ollenkaan ollut opettelemista uusissa tavoissa, kun pääsin yliopistoon. Nyt voin sitten tarjota äidilleni vähän ekstraa ja viedä hyviin ravintoloihin ja museoihin kiitoksena hänen ponnistuksistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa aiemmassa kommentissa tuli esille se, mitä en osannut itse pukea sanoiksi. Ulkoisten asioiden korostaminen jää mieleen. Koulutus, tulot, uusi auto ja kalliit harrastukset mainittu. Isovanhempien kohdalla taas niiden puute. Mainittiinko välittäminen ja rakkaus?
Miten lasten hyvää yhteyttä isovanhempiin estäisi asuminen kerrostaloasunnossa, joka on pieni ja jossa on paljon tavaraa? Ihan muut asiat siihen vaikuttaa.
Hän ei kutsunut taloa tai autoja kalliiksi tai upouusiksi. Suurin osa harrastuksista maksaa. Isovanhempien kodin ongelma oli hamstraaminen ja sotkuisuus. Lisäksi heiltä näyttää puuttuvan peruselämäntaidot, eivätkä ota muiden toiveita huomioon.
Tirsk! Kun kirjoittaa uudesta tilavasta asunnosta pk-seudulla, kalliista harrastuksista (ei, kaikki harrastukset ei ole kalliita) jne, koros
Lue kirjoitus uudestaan, vanhemmat eivät kyenneet pitämään työpaikkoja, muuttelivat sinne tänne. Eivät osta toivelistalla olevia edullisia lahjoja, vaan turhaa krääsää. Koti on turhaa tavaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi oikeasti varakkaat ja koulutetut eivät ole aloittajan kaltaisia kuspäitä, vaan ihan normaaleja ihania ihmisiä. Luokkayhteiskunta loppui jo aikoja sitten, putkimiehet tienaavat jo maisteria paremmin. Tuhannet akateemiset ovat työttömänä, ja lisää valmistuu yliopistoista koko ajan. 1900-luvun alkupuolella ylioppilas kelpasi pankinjohtajaksi, nykypäivänä koulutus on kokenut ison inflaation, ellei taskussa ole jotain ihan oikeata ammattitutkintoa ja osaamista.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oikeasti varakkaat ja koulutetut eivät ole aloittajan kaltaisia kuspäitä, vaan ihan normaaleja ihania ihmisiä. Luokkayhteiskunta loppui jo aikoja sitten, putkimiehet tienaavat jo maisteria paremmin. Tuhannet akateemiset ovat työttömänä, ja lisää valmistuu yliopistoista koko ajan. 1900-luvun alkupuolella ylioppilas kelpasi pankinjohtajaksi, nykypäivänä koulutus on kokenut ison inflaation, ellei taskussa ole jotain ihan oikeata ammattitutkintoa ja osaamista.
Millä tavalla luokkayhteiskunta on kadonnut? Se kun on oleellinen osa ihan jokaista ihmisten muodostamaa yhteiskuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa aiemmassa kommentissa tuli esille se, mitä en osannut itse pukea sanoiksi. Ulkoisten asioiden korostaminen jää mieleen. Koulutus, tulot, uusi auto ja kalliit harrastukset mainittu. Isovanhempien kohdalla taas niiden puute. Mainittiinko välittäminen ja rakkaus?
Miten lasten hyvää yhteyttä isovanhempiin estäisi asuminen kerrostaloasunnossa, joka on pieni ja jossa on paljon tavaraa? Ihan muut asiat siihen vaikuttaa.
Hän ei kutsunut taloa tai autoja kalliiksi tai upouusiksi. Suurin osa harrastuksista maksaa. Isovanhempien kodin ongelma oli hamstraaminen ja sotkuisuus. Lisäksi heiltä näyttää puuttuvan peruselämäntaidot, eivätkä ota muiden toiveita huomioon.
Tirsk! Kun kirjoittaa uudesta tilavasta asunnosta pk-seudulla, kalliista harrastuksista
Lue itse. Nyt puhuttiin ap:n luokkaeropuheesta. Miksi ap edes nostaa oman omaisuutensa keskusteluun? Miten se estää lasten kanssakäymisen isovanhempien kanssa?
Miten nuo ap:n lapsuudessa tapahtuneet muutot ja muut asiatkaan sitä suhdetta isovanhempiin estävät? Paitsi siten, että ne ahdistavat häntä itseään.
Tuntuu olevan yleistä naisilla juurien häpeäminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oikeasti varakkaat ja koulutetut eivät ole aloittajan kaltaisia kuspäitä, vaan ihan normaaleja ihania ihmisiä. Luokkayhteiskunta loppui jo aikoja sitten, putkimiehet tienaavat jo maisteria paremmin. Tuhannet akateemiset ovat työttömänä, ja lisää valmistuu yliopistoista koko ajan. 1900-luvun alkupuolella ylioppilas kelpasi pankinjohtajaksi, nykypäivänä koulutus on kokenut ison inflaation, ellei taskussa ole jotain ihan oikeata ammattitutkintoa ja osaamista.
Millä tavalla luokkayhteiskunta on kadonnut? Se kun on oleellinen osa ihan jokaista ihmisten muodostamaa yhteiskuntaa.
Käy joskus ulkona ihmisten ilmoilla.
Vierailija kirjoitti:
Käy sääliksi vähän sun tilanne. Itse olen ollut siinä onnekas, että omalla duunariäidilläni on aina ollut sydämensivistystä ja hän on halunnut aina saada lapsensa mahdollisimman pitkälle kotipesästä. Hän opetti käytöstavat ja hankki vähistä rahoistamme harrastuksia ja käytti ravintoloissa ja teatterissa. Ei sitten oikeastaan ollenkaan ollut opettelemista uusissa tavoissa, kun pääsin yliopistoon. Nyt voin sitten tarjota äidilleni vähän ekstraa ja viedä hyviin ravintoloihin ja museoihin kiitoksena hänen ponnistuksistaan.
Typerä sana koko sydämensivistys ja alentuva. Äitisi oli sivistynyt ihminen ihan siten kuin kaikki muutkin sivistyneet ihmiset. Duunaritausta ei liity siihen mitenkään.
Olen korkeakoulutettu ja hyväpalkkaisessa asiantuntijatyössä oleva henkilö. Omassa lapsuuden perheessäni korkeakoulutettuja on toisaalta pelätty/halveerattu ja toisaalta katsottu ylöspäin. Silti ap:n kirjoitus kummeksuttaa minua. En nimittäin selkeästikään itse arvosta samanlaisia asioita kuin ap. Minulle hulppea talo, merenrantamökki, uusi auto ja kalliit harrastukset, mädit sun muut merkitsevät vain materiaa ja oravanpyörässä juoksemista, jotta kyseistä elintasoa voi pitää yllä. Mieluummin olen ilman noita ja elän rentoa ja vaatimatonta elämää. En kaipaa materiaa enkä matkoja, syön ihan tavallista peruspöperöä ja minulle on ihan sama, että onko jollain sata nyssykkää, kun meille tulee tai ottaako joku mieluummin halpis-oluen kuin viiniä. Halvinta ostan itsekin, sillä mitä turhaan syytämään rahaa joutaviin ja nääntymään hienoissa töissä ja hienoissa puitteissa.
Mikä tää juttu on, että moukkamaisuutta pidetään hyvyytenä? Ap:n kuvailemia tyyppejä on paljon luokkataustaan katsomatta. Kyllä se kertoo enemmän koko suomalaisen yhteiskunnan apaattisuudesta. Näitä kieroon kasvaneita, ahdasmielisiä juntteja on oikeasti paljon. Nämä ovat juuri niitä, jotka ovat kaiken kehityksen jarru. Pisteet jokaiselle, joka on kyennyt kasvamaan tällaisesta kodista ulos.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tää juttu on, että moukkamaisuutta pidetään hyvyytenä? Ap:n kuvailemia tyyppejä on paljon luokkataustaan katsomatta. Kyllä se kertoo enemmän koko suomalaisen yhteiskunnan apaattisuudesta. Näitä kieroon kasvaneita, ahdasmielisiä juntteja on oikeasti paljon. Nämä ovat juuri niitä, jotka ovat kaiken kehityksen jarru. Pisteet jokaiselle, joka on kyennyt kasvamaan tällaisesta kodista ulos.
Kieroon kasvaneet, ahdasmieliset juntit tunnistaa siitä, että nimittelevät muita ja pitävät itseään lahjana ihmiskunnalle.
Kuulostat 18-v teiniltäni , oikeesti. Mutta sun on pakko olla lähes keski-ikäinen perheenäiti. Toivon että vielä opit "armahtamaan" vanhempasi, jotta lapsesi saisivat normaalimman mallin välittämisestä.
Olen itsekin akateemisesti koulutettu ja pitkään ulkomailla useammassa maassa asunut, mutta jotenkin tuntuu vierailta nuo jossakin rapujuhlissa toimimiset ym. oleellisina taitoina. Olen myös syönyt hyvin ympäri maailmaa, mutta aivan sama joillekin Michelin-tähdille. Tuntuvat jotenkin niin pinnallisilta ja materialistisilta nuo ajatusmallisi. Se on toki positiivista, että olet tehnyt töitä ja oppinut hoitamaan asioita itse.