Lue keskustelun säännöt.
Luokkahyppy ja omat vanhemmat harmittaa
25.12.2024 |
Vanhempani olivat meillä jouluaaton vietossa ja jotenkin heräsin siihen, miten eri maailmoissa he elävätkään.
Aloituksen tarkoituksena ei ole mitenkään leuhkia, että minulla menee erityisen hyvin, en ole älyttömän rikas, mutta olen ihan normaali korkeakoulutettu, omalla osaamisella sellaisen työuran rakentanut, että olen keskituloinen, työ on mukavan vapaata, tosin myös vaativaa ja vastuullista. Fiksulla rahankäytöllä ja ahkeralla säästämisellä on uudehko, tilava koti pk-seudulla ja mökki meren rannalla, hyvä vähänajettu auto, lapset harrastavat mieluisiaan melko kalliita lajeja.
Vanhemmillani olisi ollut ihan hyvät lähtökohdat ja toinen heistä opiskellutkin, mutta jotenkin koko elämänsä ollut sellaista suunnittelematonta ajelehtimista: on asuttu lukuisilla eri paikkakunnilla, työnkään suhteen ei ole ollut oikein pitkäjänteisyyttä, vaan on vaihdeltu paikasta toiseen ja lopulta aiheutettu itselle se, että lupaavatkin mahdollisuudet ovat menneet, kun niihin ei ole jaksettu panostaa. Sama jutttu vähän lapsen kanssa, pärjäsin hyvin koulussa, mutta se taitaa olla lähinnä oman tunnollisuuteni ja ahkeruuteni ansiota. Minulla oli lapsena kiva harrastus, mutta kun siihen olisi pitänyt alkaa käyttää enemmän aikaa ja todennäköisesti rahaa, muistan kun se piti lopettaa. Paljon syötiin aina jotain valmisruokaa, aloin tehdä itse meidän ruoat heti yläkouluikäisenä kun opin ja en halunnut joka päivä syödä jotain kaupan hampurilaisia ja mikropizzoja. Muutin nuorena yksin asumaan, osittain siksi kun en halunnut taas muuttaa uudelle paikkakunnalle.
Varsinkin vanhentuessa tuo omien vanhempien tietty näköalattomuus vaan korostuu, esimerkiksi minun työtäni eivät ymmärrä yhtään, todennäköisesti kun se ei ole samalla tavalla konkreettista kuin jos olisin kaupassa myyjänä tai sairaalassa hoitajana, eivät he ymmärrä esimerkiksi etätöitä ja se, että käyn asiakastapaamisessa on heille jotain kyläilyä, ei työntekoa. Työpaikkani nimeä ei vielä vuosienkaan jälkeen edes muisteta, tuskin edes mitä teen. Se, että on kaunis koti, jonka haluaa pitää siistinä ja puhtaana on vierasta, he marssivat likaisilla kengillä ja päivän vierailullekin raahataan kymmenet epämääräiset nyssykät ympäri nurkkia. Lapsille jos on koko syksy taas puhuttu, että jos jotain haluaa hankkia, riittää oikein mieluusti yksi sellainen lahja, jota ovat toivoneet ja missään nimessä ei montaa tai mitä sattuu. Tämä toive joku ihan 10-30 euron juttu, ei mikään satojen eurojen. No, lopputulos? Ne kymmenen pientä, sekalaista krääsää, mitä haalittu jostain todennäköisesti alennuksesta ja ovat jotain, mikä lapsia ei kiinnosta ollenkaan, joka ikinen vuosi. Joulupöydässä kaikki muu, paitsi ne perinteiset laatikot, kinkku ja peruna ovat outoja, äitini kyllä päivittelee, että onpa hienoja, mutta kumpikaan ei uskalla maistaa. Ja kyse voi olla siis ihan perus mädistä, skagenrörasta tai vastaavasta. Viini juhlapöydässä erikoista, alkoholikin on sellainen, että joko ollaan juomatta pisaraakaan tai sitten juodaan taju kankaalle, ei välimuotoja eikä varsinkaan jotain viinistä nauttimista aterian osana.
jatkuu
Kommentit (425)
^ sivistyksellä flexailu on... silti flexailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että temukansa voi olla lopulta aivan tyytyväinen elämäänsä.
Akateemisilla tuntuu olevan usein tosi kova kontrollin tarve siihen, että kaikki menee tietyn kaavan mukaan.
Kumpikin tarkastelee maailmaa omien suodattimiensa läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi kasvattivat sinut. Surulista, ettet hyväksy heitä.
Jonkun ulkopuolisen silmissä sinä olet yhteiskunnan saastaa esim. koulutuksesi perusteella.
Kasvattivat kyllä. Lukioikäisestä olen tosiaan ollut omillani, opetellut rahan käytöstä alkaen kaiken elämässä pärjäämisestä, kaiken mitä kotona ei opetettu. Äitini päivittelee, miten taitavasti hoidan kaiken, mutta ei tunnu ymmärtävän, että minun on ollut pakko oppia itse, kun minulla ei ole oikeasti ollut ketään, joka olettaa ja auttaa. Olen sitten puolestani hoitanut enenemissä määrin hänen ja muiden sukulaisten asioita.
Eivät toki ole mitään edellytyksiä, mutta olen ollut esim. ulkomailla tai ihan ravintolassa syömässä ekoja kertoja vasta itse omilla rahoillani, en vanhempieni viemänä. Paljon ollut siis oppimista siihen, että opin toimimaan luontevasti kansainvälisessä ympäristössä,
Olen varmasti vanhempi kuin sinä , mutta minun ikäluokkani piti ilman muuta itse opetella kaikki tuollainen ravintolat ja ulkomailla käynnit , kulttuurit , ihan kaikki tuon tyyppinen. Ainakin me , jotka maalta ollaan lähtöisin. Jotain muuta oppia saatiin joka vasta nyt on alkanut tuntua arvokkaalta. Jos vanhempasi ovat sydämeltään hyviä ihmisiä, siinä kaikki mitä tarvitset. Kaiken ulkoisen voi opetella itse siinä määrin kuin se on tarpeen.
Voisit tunkea skagenröran omaan rööriisi. Juhlavaa ja ihanan eksklusiivista!
Ymmärrän ap:ta. Täällä moni syyttää leuhkaksi tajuamatta jutun pointtia. On raskasta yrittää setviä molemmissa maailmoissa. Vanhemmilta on saatu tietynlainen elämänmalli ja valtaosa ei sitä koskaan karista. Tutkimuksetkin näyttävät, miten elintaso periytyy. Jos on kasvanut perheessä, jossa opiskeluun ei kannusteta vaan aina kysytään, koska menet kunnon töihin, on vaikea korkeakouluttautua.
Tuota nyssykkäjuttua en tajua itsekään! Anoppi on nyssykkäraahaaja. Hänellä ei ole autoa, joten saapuu meille bussilla nyssyköineen. Reppu olisi helpompi, vaan ei, pitää tulla kolmen kaupan kestokassin ja kahden muovipussin kanssa. "Kiva" kuulla että muillakin on nyssykkäläheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anonyymit nyssykkäihmisten omaiset ry
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että temukansa voi olla lopulta aivan tyytyväinen elämäänsä.
Akateemisilla tuntuu olevan usein tosi kova kontrollin tarve siihen, että kaikki menee tietyn kaavan mukaan.
Kumpikin tarkastelee maailmaa omien suodattimiensa läpi.
Akateemiseksi päätyminen edellyttää tiettyjä elämänhallinan taitoja, silloin on varaa ottaa joissain muotoseikoissa rennommin. Tämä kokemus lähipiiristä. Pelkkä rennosti ottaminen alusta pitäen voi olla riskihomma elämässä hyvinvointiyhteiskunnassakin. Karikatyyrinomaiseen keskiluokkaisuuteen ripustautuminen ei ole tuntemillani akateemisilla mikään yleinen ilmiö. Pikemmin päinvastoin. Ja puhutaan niistä perinteisisti halutuimmista aloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teininä häpesin vanhempiani. En aikuistettuani.He olivat maalaisia ja oppimattomia. Nyt olen ylpeä taustastani, tuosta lähdin, tässä olen.
Ymmärrän jos ei hienoon tilaisuuteen vie duunarivanhempiaan tai kutsu samaan aikaan "parempien ihmisten" kanssa mutta jos perheen sisällä jouluaattona omille vanhemmilleen pitää näyttää ja väheksyä heitä, se on outoa. Appivanhempia kohtaan tietysti tavanomaista.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että temukansa voi olla lopulta aivan tyytyväinen elämäänsä.
Akateemisilla tuntuu olevan usein tosi kova kontrollin tarve siihen, että kaikki menee tietyn kaavan mukaan.
Kumpikin tarkastelee maailmaa omien suodattimiensa läpi.
Hyvät tavat, avarammat näkemykset ja kokemukset, impulssikontrolli ja perusjärjestys ovat siis mielestäsi akateemisen ihmisen kontrollin tarvetta. Tämä on elävä esimerkki siitä, mistä ketjussa on puhuttu, temukansalaisen ahdasmielisestä näkemyksestä, kuinka itse on aito, sydämen sivistystä omaava ihminen ja ne, jotka jotain on saavuttanut, maailmaa nähneet ja noudattavat hyviä tapoja ovat snobeja ja kylmiä, huonoja ihmisiä. Mielipiteitä teillä on, mutta ei älyä tai kokemuksia oman nurkan ulkopuolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"
Jos jälkikasvuni ei osaisi keskustella muusta kuin työstään, lastensa harrastuksista tai siitä, mihin on rahansa kuluttanut, olisin suunnattoman pettynyt, sillä olisin kuvitellut kasvattaneeni jälkikasvuni paremmin. Sääkeskustelujen lisäksi on paljon muitakin yleisiä keskustelunaiheita, joista voi jutustella ruokapöydässä.
Meillä taidettiin keskustella eilen ainakin Joulupukin lennosta Flight Trackerissa, pohjoisnavasta ja joulupukin kotipaikasta, Grönlannin historista valloittajineen, inuiiteista, suomalaisten ja oman suvun alkuperästä sekä habloryhmistä, Kuuban maanjäristyksestä, Japanin ja Thaimaan tsunameista, Trumpin vaatimuksista Panaman kanavaa ja Grönlantia kohtaan, hautausmaiden kynttilöistä, joulurauhan julistuksesta, ja toki perhekuulumisiakin vaihdettiin.
Kun päästiin joululahjojen jakoon, meno muuttui hulvattomaksi, sillä meillä suositaan huumorilahjoja."
Haploryhmät ei hablo
T ohis
Ymmärrän ilmiön mutta ei sille voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut että naisille tällaiset ns luokka-asiat ovat todella tärkeitä. Kaikki me ollaan suomalaisia ja suurin piirtein samanlaisia kaikki. Ei tämä ole mikään luokkayhteiskunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että temukansa voi olla lopulta aivan tyytyväinen elämäänsä.
Akateemisilla tuntuu olevan usein tosi kova kontrollin tarve siihen, että kaikki menee tietyn kaavan mukaan.
Kumpikin tarkastelee maailmaa omien suodattimiensa läpi.
Hyvät tavat, avarammat näkemykset ja kokemukset, impulssikontrolli ja perusjärjestys ovat siis mielestäsi akateemisen ihmisen kontrollin tarvetta. Tämä on elävä esimerkki siitä, mistä ketjussa on puhuttu, temukansalaisen ahdasmielisestä näkemyksestä, kuinka itse on aito, sydämen sivistystä omaava ihminen ja ne, jotka jotain on saavuttanut, maailmaa nähneet ja noudattavat hyviä tapoja ovat snobeja ja kylmiä, huonoja ihmisiä. Mielipiteitä teillä on, mutta ei älyä tai kokemuksia oman nurkan ulkopuolelta.
Huvittavaa, kuinka avarakatseisina itseään pitävät ovatkin muita temukansalaisiksi nimitteleviä ullkokultaisia nyrpistelijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että naisille tällaiset ns luokka-asiat ovat todella tärkeitä. Kaikki me ollaan suomalaisia ja suurin piirtein samanlaisia kaikki. Ei tämä ole mikään luokkayhteiskunta.
Ei kyse ole luokasta, lähes kaikkien Suomessa on elätettävä itsensä työnteolka ja aateliset ovat vähissä. Kyse on ihmisistä, jotka kasvattavat älyllistä pääomasnsa ja niistä, jotka pysyvät omissa nurkissaan henkisesti ja fyysisesti. Niistä, jotka päämäärätietoisesti yrittävät tehdä elämästään parempaa ja niistä, joilla ei pinna ja halu riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että naisille tällaiset ns luokka-asiat ovat todella tärkeitä. Kaikki me ollaan suomalaisia ja suurin piirtein samanlaisia kaikki. Ei tämä ole mikään luokkayhteiskunta.
Ei kyse ole luokasta, lähes kaikkien Suomessa on elätettävä itsensä työnteolka ja aateliset ovat vähissä. Kyse on ihmisistä, jotka kasvattavat älyllistä pääomasnsa ja niistä, jotka pysyvät omissa nurkissaan henkisesti ja fyysisesti. Niistä, jotka päämäärätietoisesti yrittävät tehdä elämästään parempaa ja niistä, joilla ei pinna ja halu riitä.
Mitä nimitystä käytetään ihmisistä, jotka luokittelevat ja jaottelevat ihmisiä pinnallisten ja materiaalisten seikkojen perusteella? Oliko se pikkuporvari? Kannattaa lukea aiheesta lisää.
Outo kirjoitus jotenkin. Vaikutti osaksi suorastaan trollilta. Miten jokin viini voi olla jonkun mielestä liian hienoa tai skagenröra joulupöydän perusmättöä? Käsittääkseni nykyään jokainen laittaa omanlaisensa joulupöydän eikä kaikilla mäti kuulu perusruokavalioon muutenkaan.
Olisit iloinen siitä, että kaikesta huolimatta jaksoit suorittaa luokkanousun.
Vierailija kirjoitti:
Toi sotkuisessa läävässä eläminen ei ole luokkajuttu, työväenluokkaiset vanhempani ovat supersiistejä. Exän akateemiset vanhemmat oli hoardaajia ja asuivat sikoläteissä, joista ei heitetty mitään roskiin.
Krääsän ostelu tuo joillekin nautintoa, akateeminen sisarukseni ostaa noita euron muovirojuja kassillisen joululahjoksi. En tiedä miksi. On hirveän iloinen kun halvalla saa, eikä kuule pyyntöjä lopettaa.
Samaa mieltä ettei tuo niinkään kuulosta varsinaiselta luokkahypyltä vaan ihan vaan erilaiselta elämäntavalta ja sukupolvieroltakin ehkä. Helpommalla pääset kun hyväksyt heidän erilaisuuden etkä yritä muuttaa heitä.
Tuosta koulutuksesta ja ammateista. Omat vanhempani niin korostivat miten Jaana -tädin tytär opiskelee oikein ulkomailla asti arkkitehdiksi ja poika lukee lakimieheksi. Työkaverin lapsi taas on insinööri.
Mutta samaan hengenvetoon niputetaan kaikki lukeneet yhteen ja haukutaan heitä niiiin lukeneiksi / liian lukeneiksi "eivät erota vasaraa porakoneesta". Eikä 8h työpäivä papereiden ja tietokoneen keskellä VOI mitenkään olla Oikeaa työntekoa. Kyllä töissä pitää vähintäänkin raataa itsensä rikki.
Ja samaan hengenvetoon todetaan että eipä se naapurin likkakaan paljoa viitsinyt lukea, siellä hoivaosastolla se suihkuttelee vanhuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että temukansa voi olla lopulta aivan tyytyväinen elämäänsä.
Akateemisilla tuntuu olevan usein tosi kova kontrollin tarve siihen, että kaikki menee tietyn kaavan mukaan.
Kumpikin tarkastelee maailmaa omien suodattimiensa läpi.
Hyvät tavat, avarammat näkemykset ja kokemukset, impulssikontrolli ja perusjärjestys ovat siis mielestäsi akateemisen ihmisen kontrollin tarvetta. Tämä on elävä esimerkki siitä, mistä ketjussa on puhuttu, temukansalaisen ahdasmielisestä näkemyksestä, kuinka itse on aito, sydämen sivistystä omaava ihminen ja ne, jotka jotain on saavuttanut, maailmaa nähneet ja noudattavat hyviä tapoja ovat snobeja ja kylmiä, huonoja ihmisiä. Mielipiteitä teillä on, mutta ei älyä tai kokemuksia oman nurkan ulkopuolelta.
Kun sitä samaa ahdasmielisyyttä tuntuu esiintyvän molempiin suuntiin kuten aloituksessa. Tuossa on juu muutamia aiheita jotka varmaan harmittaa, kuten vaikka se ettei vanhemmat pidä ap:n työtä minään, mutta myös aika snobin kuuloista väheksyntää ja aivan pikkuasioihin takertumista.
Ja siis, olen itse akateeminen keskiluokkainen akateemisesta keskiluokkaisesta perheestä. Omat vanhemmat oli niitä luokkahypänneitä, mutta ei he koskaan ole tuohon tyyliin halveksuvasti puhuneet isovanhemmistamme, vaikka osa ap:n kuvauksesta varmasti heihin sopisikin. Toki ajat on varmaan erilaiset, omien vanhempien aikaan se luokkahyppy oli tavallista ja maanviljelijä/duunarivanhemmat melkein kaikilla keskiluokkaisilla.
"
Jos jälkikasvuni ei osaisi keskustella muusta kuin työstään, lastensa harrastuksista tai siitä, mihin on rahansa kuluttanut, olisin suunnattoman pettynyt, sillä olisin kuvitellut kasvattaneeni jälkikasvuni paremmin. Sääkeskustelujen lisäksi on paljon muitakin yleisiä keskustelunaiheita, joista voi jutustella ruokapöydässä.
Meillä taidettiin keskustella eilen ainakin Joulupukin lennosta Flight Trackerissa, pohjoisnavasta ja joulupukin kotipaikasta, Grönlannin historista valloittajineen, inuiiteista, suomalaisten ja oman suvun alkuperästä sekä habloryhmistä, Kuuban maanjäristyksestä, Japanin ja Thaimaan tsunameista, Trumpin vaatimuksista Panaman kanavaa ja Grönlantia kohtaan, hautausmaiden kynttilöistä, joulurauhan julistuksesta, ja toki perhekuulumisiakin vaihdettiin.
Kun päästiin joululahjojen jakoon, meno muuttui hulvattomaksi, sillä meillä suositaan huumorilahjoja."
Leppoisa joulupöytäkeskustelu perheen jälkikasvun kanssa Grönlannin historiasta on näemmä uusi Artek?