Mikä pilasi sinun joulusi tänä vuonna?

Ei mikään. Ihana rauha ja lepo hyvässä seurassa. Hyvää ruokaa ja pientä puuhaa. Ulkoilua ja kokkailua päivittäin. 

Ei mikään. Vähän kiireinen aatto tuli, kun olin ennen joulua kipeä, enkä pystynyt siivoamaan, leipomaan tai koristelemaan suunnitellusti. No, ostettiin paljon valmiina ja tein vain pakolliset siivot.

Ens jouluna tilaan ruoat pitopalvelusta ja otan siivoajan. En tykkää siitä kiireen tunnusta. Haluan nauttia joulun tunnelmasta ja rauhasta. Tuntui, että en pysty olemaan läsnä lapsillekaan, kun koko ajan piti olla jotain touhuamassa, että sai tarjottavat pöytään. Ukko istui tapansa mukaan sohvalla. Ens joulun pitopalvelu- ja siivouslasku menee hänelle tai sitten lähtee mies pihalle ennen joulua.

Ens jouluun haetaan rauhaa ja lepoa. Teen mahdollisimman vähän.

Vierailija kirjoitti:

Sukulainen viestitteli jälkikäteen, että minun käytös oli häirinnyt muita ja pilannut joulun kaikilta, kaikki muutkin kuulemma olleet samaa mieltä. Tämä sukulainen on äkkipikainen ja välillä todella ilkeä ihminen, ja tiedän, että tämä hänen sanomansa ei ole totta. No, mun joulufiilis meni ainakin pilalle ja viime yö meni itkien.

Ens joulu sitten rauhassa ja hyvällä fiiliksellä ilman epävakaita sukulaisia!

Vierailija kirjoitti:

Mies pilasi, kuten joka joulun. Mököttää ja kiukuttelee. Keksii tikusta asiaa, mistä voisi suuttua. Eilenkin istui 3 tuntia autossa, kun ruokaa laittaessani kuuntelin äänikirjaa. Se häiritsi häntä vaikka itse on kännykkä kädessä noin suurimman osan ajasta ja on passiivinen. 

Ei osallistu mihinkään kotitöihin mutta vaatii että kaikki on täydellistä. Aattona oli hyvällä tuulella, kun olin järjestänyt hänen sukulaisilleen jouluillallisen ( yksin hoidin siivouksen ja ruuanlaiton) mököttää siinäkin vähän aikaa kun joutui viemään lapset noin tunniksi poisjaloista että ehdin imuroida ja luututa lattiat. Yritän pysyä positiivisena ja mielelläni touhuan joulujuttuja, en siis marttyyrinä siivoile. Ihan kivaa oli.

Sitä en tajua miksi pitää mököttää ja pilata tunnelma muilta. Mököttää jos justiinsa ei ole siistiä, mutta mököttää jos siivoan. Mököttääjos ei ole ruoka sekunnissa valmiina mutta mököttää jos tee

Mitä saat tuosta suhteesta? Ens joulu ilman Grinchiä.

Vierailija kirjoitti:

Oma väsymys. Neljänä päivänä vieraita, vielä tänään ja huomenna, joka päivä eri porukka.. Sitten töihin.

Harmillista. Ensi vuonna ei ehkä kannata buukata vieraita joka päivälle. Vietä joulua vähän rennommin.

Ei mitään tiettyä, mutta jotenkin kaikki vain lässähti h-hetkellä, olikin ankeaa ja ruoat ei olleet niin hyviä, kuin odotettiin. Ennen joulua oli fiilistä ja valmisteltiin huolella, odotettiin joulua. Luulisin, että väsymys kaiken alla vei kuitenkin voiton. On ollut niin paljon kaikkea lyhyessä aikaa, voimia vievää. Yhtäkkiä aattona sitten tunnelma olikin ankea ja ihmiset väsyneitä, kireitä. Ruoka ei ollut niin onnistunutta ym. Kaikki vain lässähti. Itse ehdin jo pahoittaa mieleni ja ajattelin, että yhtään joulua en enää järjestä vaivalla ja vähistä rahoista vaan ensi jouluna menen jonnekin valmiiseen pöytään, lomalle ym. Aatto oli siis epäonnistunut. Mutta, joulupäivä oli parempi. Ehkä oltiin jo levätty ja ruokakin maistui paremmalta. Oli enemmän fiilistä ja parempi tunnelma. Tämä päivä on ollut mukavin, vaikka siivottiin jo joulu pois. Juuri se yhteinen tekeminen ja loppujen jouluruokien pois syöminen vapaaseen tahtiin. Paluu arkeen on kivaa. Jokainen syö kaapista vapaaseen tahtiin, puuhailee nyt omiaan ja välillä voi vetäytyä omaan rauhaan. Ok, joulu ei ollut niin onnistunut, kuin piti, mutta ei lopulta täysin huonokaan. 

Inhottava kuumeflunssa meillä molemmilla. Miehellä alkoi aatonaattona, mulla aattona. Tässä kärvistellään. 

Suomen hallitus.

Kun piti taas pidätellä kyyneleitä lahjoja avatessa.

Mieheni on koko suhteemme ajan hokenut, ettei hän osaa ostaa lahjoja. Aluksi ajattelin, että kyllä hän oppii tuntemaan mieltymykseni ja toiveeni, kunhan tutustumme paremmin. Höpö höpö. Vuosia olen ympyröinyt toiveita katalogeista, listannut toiveita ääneen ja kertonut, mitä en missään nimessä halua. Mikään ei auta.

Tänä vuonna, kun äitienpäivälahja oli taas todellinen farssi, tein hänelle listan täynnä erilaisia toiveita. Ensiksikin minun piti erikseen muistuttaa miestä ko. listasta, kun hän taas joulun lähestyessä alkoi voivotella, kuinka mahdotonta minulle on löytää lahjaa.

Yhtenä asiana listalla oli erilaisia lempialbumejani, joita toivoin vinyyleinä. Olin vieläpä laittanut albumeista kuvat, jotta ovat varmasti oikeita. Joululahja oli vinyylin muotoinen, joten avasin kääreet innoissani. Paketissa olikin levy muttei yksikään niistä mitä olin toivonut. Sen sijaan paketissa oli yhden listalla olleen artistin Greatest Hits -albumi. Kuulemma ei ollut löytänyt niitä toivomiani ja osti sitten tuon. Ei palautusoikeutta, joten raha meni ihan hukkaan.

Moni varmaan lukee tätä ja nauraa kiittämättömälle pikkuprinsessalle. Kuitenkin minulle tulee kerta toisensa jälkeen niin epäarvostettu olo, kun toista ei vain kiinnosta panostaa. En enää tiedä, mitä tehdä. Varmaan kysyn mieheltä budjetin etukäteen, käyn ostamassa oman lahjani ja laitan MobilePay-pyynnön menemään.

Aatto oli ihana, äidin luona olimme, mukana poika ja miniä sekä sisko avopuolisonsa kanssa. Pihasaunassa oli ihanan lempeät löylyt, ruoka oli herkullista, kuten aina. Äiti laittoi isoimman osan, meiltä ja miniältä tuli omat osuutemme, sisko auttoi sitten enemmän paikan päällä. Lahjoja saivat kaikki ja vielä mieluisia. Parasta oli kuitenkin rauhallinen yhdessäolo.

Joulupäivänä minulta loppui syöpähoitojen taukoviikko, myrkkytabletit sekoitti mahan ja aiheutti muutenkin pahoinvointia. Toista päivää nyt makaan kippurassa ja yritän selvitä. Ruoka ei maita, tekee vain huonoa. Tämä on jo kolmas joulu sairastumisen jälkeen. Luulin jo, että kaikki olisi jo ohi, mutta lääkäri halusi vielä aloittaa varmuuden vuoksi -hoidot viimeisen leikkauksen jälkeen. Ehkä ensi vuonna sitten. 

Anoppi, kuten aina. 

Viikkoa ennen aattoa vanhemmat ilmoittivat sotkeneensa raha-asiansa reippaalla tavalla. Eikä kyse ole mistään dementikoista, ihan vaan sitten tyhmistä. 

Taitaa olla se, ettei saa minkäänlaista arvostusta, tekee mitä hyvänsä. Vähättelyä ja vittuilua. Lisäksi erään ihmisen elämäntilanne.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei ollut nepsykakaroita mutta pikkuveljen vegaanityttöystävä oli. Ja KAIKKI saivat kuulla joulupöydässäkin mikä heidän elämässään oli väärin. 

heitin yhtenä jouluna broidin muijan pihalle kun ei ymmärtänyt pitää päätänsä kiinni. oli oikein mukava ja rauhallinen loppujoulu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-vaimo pilasi. Vei lapset ex-anoppilaan, vaikka oli minun vuoroni viettää joulu lasten kanssa. Ei uskaltanut edes ilmoittaa minulle, vaan laittoi lapsen asialle, kun tietää etten henno sanoa hänelle vastaan ja pilaamaan hänen jouluansa.

Jouluvalmistelut olin jo tehnyt.

Olen pahoillani puolestasi. Törkeästi tehty.  

Kiitos. Ei ollut ensimmäinen kerta.

Sitten vaan lastenvalvontaan/sosiaalityöhön yhteyttä. Jos teillä on lain mukainen järjestely hänellä ei ole oikeutta toimia sitä vastaan ja viedä lapsia silloin, kun on toisen vuoro. 

Kaikki lapsiperheet tulee aina hyvin mielellään tänne. Ja kun ovat lähteneet, lasten huoneet ovat kuin hävityksen kauhistus. Vanhemmat ei opeteta lapsiaan olemaan kylässä asiallisesti. Sukulainen pyysi, että voinko laittaa konvehdit jo piiloon tai lapset saa liikaa sokeria. Kun tein näin, lapsi alkoi kiipeillä keittiössäni pitkin tasoja etsien konvehteja. Sitten äitinsä kysyi, että ovatko nämä nyt viimeiset, ja antoi lisää. Varmaan arvaatte jättikö lapsi konvehteja rauhaan..

Monikin asia. Olin töissä aaton aattona, niin en ehtinyt siivota viimeisen päälle. Oli "pakko" viettää koko jouluaatto puolison suvun kanssa. En saanut puolisolta joululahjaa. Laatikot ja joulukarkit loppuivat jo joulupäivänä.

Miehen sisko. Käytiin siellä ennen joulua. Jätti ilmoittamatta että ovat olleet kipeänä. Vaikea oli lähteä sieltä poiskaan heti kun hoksattiin että ovat räkäisiä, kun kahden tunnin ajomatkan päässä asuvat. Nyt olen ollut koko joululoma hirveässä taudissa, jolle ei näy loppua.

Vatsatauti 

"Muutenkin kun näin autistina katselee sivusta teidän "normojen" menoa, alkaa epäilyttää että kaikki on vähintään vajaita tai ainaki helkutin ilkeitä, eikä kiinnosta tippaakaan viettää aikaa teidänlaisten kanssa."

Ei tarvitse olla autistikaan, kun tuntuu samalta. 

Minun jouluni yritti pilata anoppi, joka oli hölvännyt päälleen löyhkästä päätellen puoli litraa hajuvettä, vaikka tietää migreenitaipumuksestani. Aivan tahallaan siis tuli tänne haisemaan. 

Onneksi hänen lapsenlapsellaan on pian synttärit, jotka aion jättää väliin vedoten siihen, etten pysty olemaan kävelevän kemikalion kanssa samassa tilassa, ellei se ole ulkotila. Meille ei myöskään enää kutsuja tipu.