Mikä pilasi sinun joulusi tänä vuonna?

Kovat kivut ja sairastelu ylipäätään. Tuntuu aika pieniltä murheista melko moni muu asia,  jos kipujen takia on toimintakyky melko vähäinen. Mutta niinhän se on, että terveillä on monia toiveita, sairailla vain yksi.

Vierailija kirjoitti:

Kun piti taas pidätellä kyyneleitä lahjoja avatessa.

Mieheni on koko suhteemme ajan hokenut, ettei hän osaa ostaa lahjoja. Aluksi ajattelin, että kyllä hän oppii tuntemaan mieltymykseni ja toiveeni, kunhan tutustumme paremmin. Höpö höpö. Vuosia olen ympyröinyt toiveita katalogeista, listannut toiveita ääneen ja kertonut, mitä en missään nimessä halua. Mikään ei auta.

Tänä vuonna, kun äitienpäivälahja oli taas todellinen farssi, tein hänelle listan täynnä erilaisia toiveita. Ensiksikin minun piti erikseen muistuttaa miestä ko. listasta, kun hän taas joulun lähestyessä alkoi voivotella, kuinka mahdotonta minulle on löytää lahjaa.

Yhtenä asiana listalla oli erilaisia lempialbumejani, joita toivoin vinyyleinä. Olin vieläpä laittanut albumeista kuvat, jotta ovat varmasti oikeita. Joululahja oli vinyylin muotoinen, joten avasin kääreet innoissani. Paketissa olikin levy muttei yksikään niistä mitä olin toivonut. Sen

Tai jos vain sopisitte, ettette vaihda lahjoja? Osta itsellesi jotain sillä rahalla, jonka käyttäisit miehen lahjaan.

Minulla on vähän sama tilanne äitini kanssa. Hän on innokas ostamaan lahjoja ja kysyy toiveita, muttei silti toteuta niitä, vaikka saisi suoran linkin nettikauppaan. Mieheni onneksi osaa ostaa lahjoja. Kuuntelee höpinöitäni pitkin vuotta ja poimii lahjaideat sieltä, vaikken erityisesti esittäisi toiveita.

Olen jouluihminen, mutta en ehtinyt fiilistellä joulun tunnelmaa rauhassa ennen joulua, koska olin viikkotolkulla sairaana. Olin töissä viimeisen viikon puolikuntoisena ja sit oli viikonloppu aikaa tehdä se kaikki minkä yleensä olen tehnyt rauhakseen koko joulukuun aikana. Kuten arvata saattaa, olin joulunpyhät sitten aivan poikki ja joulu meni ohitse aivan liian äkkiä. Toki olin iloinen siitä, että paranin jouluksi ja itse joulu meni hyvin. En voi siis sanoa että joulu olisi pilalla ollut, mutta jotenkin kaikki meni ihan liian nopeasti ohi. Onneksi lomani nyt vielä jatkuu ja yritänkin nyt venyttää joulutunnelmia vielä viikonloppuun. Ehkä ensi vuonna sitten paremmilla fiilistelyillä ja valmisteluilla jouluun!

Riitely miehen kanssa

Joulu meni jotenkin liian äkkiä. Tavallaan oli kiireetöntä, mutta toisaalta aika aikataulutettua... Hmm

Pilata on turhan vahva sana, mutta tunnelmaa latisti anopin kommentti siitä, että "et sinä viitsi enää edes joulua laittaa". 

Taustatarinaksi sen verran että olin suunnitellut tekeväni suurimman osan jouluvalmisteluista joulua edeltävänä viikonloppuna kun edeltävällä työviikolla oli ison projektin deadline. Sain perjantaina viestin, että isäni, iäkäs leski toisesta kaupungista, oli saanut tapaturman ja joutunut sairaalaan, tilanne näytti aika vakavalta. Lähdin viikonlopuksi siis isää katsomaan ja kotiuduin sunnuntaina illalla, kun tilanne näytti paremmalta ja sain rekryttyä veljeni isän kaveriksi kotiutumiseen. En siis viikonloppuna tehnyt mitään joulun eteen, maanantaina tein työpäivän jälkeen perussiivouksen (imurointi, pölyjen pyyhintä, keittiön ja eteisen lattian pesu, vessan peruspesu) ja koristeltiin kuusi. Ennestään olin laittanut kynttelikköjä paikalleen. Puoliso teki ruokaostokset ja normaalista poiketen ostimme laatikot valmiina, samoin piparit ja joulutortut. En pessyt ikkunoita enkä laittanut jouluverhoja. Nuoret palasivat lomille viikonlopun aikana, mutta emme heille delegoineet valmisteluja. 

Appivanhemmat kävivät jouluaterialla kuten tapanamme on ollut. Lähtiessään sanoivat, että eivät kokeneet olevansa tervetulleita, kun en enää viitsi joulua edes laittaa. Oli kyllä ollut puhetta isäni sairaalareissusta sekä etukäteen että jouluaterian aikana. 

Puoliso ja lapset lohduttivat kyllä, että pitäköön tunkkinsa, ruoka oli riittävän hyvää ja papan terveys on tärkeämpää kuin suursiivous ja olen siitä täysin samaa mieltä, mutta harmitti silti. 

Auto pamahti, laina-auto temppuilee. Liian vähän vapaata.

Hyvin sanottu joltakin tämän ketjun kirjoittajalta, että sosiaalisissa tapahtumissa monet ovat iloisia vain siitä, että saavat lisää yleisöä itsellensä. Näin se minullekin usein näyttäytyy, että juuri siksi halutaan nähdä muita ihmisiä. Päästään puhumaan joko itsestään tai sitten pahaa muista. En itsekään oikein aina jaksaisi näitä joulun ajan pakkotapaamisia. 

Vierailija kirjoitti:

Kun piti taas pidätellä kyyneleitä lahjoja avatessa.

Mieheni on koko suhteemme ajan hokenut, ettei hän osaa ostaa lahjoja. Aluksi ajattelin, että kyllä hän oppii tuntemaan mieltymykseni ja toiveeni, kunhan tutustumme paremmin. Höpö höpö. Vuosia olen ympyröinyt toiveita katalogeista, listannut toiveita ääneen ja kertonut, mitä en missään nimessä halua. Mikään ei auta.

Tänä vuonna, kun äitienpäivälahja oli taas todellinen farssi, tein hänelle listan täynnä erilaisia toiveita. Ensiksikin minun piti erikseen muistuttaa miestä ko. listasta, kun hän taas joulun lähestyessä alkoi voivotella, kuinka mahdotonta minulle on löytää lahjaa.

Yhtenä asiana listalla oli erilaisia lempialbumejani, joita toivoin vinyyleinä. Olin vieläpä laittanut albumeista kuvat, jotta ovat varmasti oikeita. Joululahja oli vinyylin muotoinen, joten avasin kääreet innoissani. Paketissa olikin levy muttei yksikään niistä mitä olin toivonut. Sen

Miksi ruinaat mieheltäsi lahjoja, kun ne kerta menevät joka kerran pieleen? Osta itse levysi, miksi on tarpeen saada ne just mieheltäsi?

Meillä on sopimus, että lahjoja ei ostella muuta kuin pyöreinä synttäreinä, mutta ei siitä syystä että lahjat menisivät pieleen. Kuka aikuinen tarvitsee jatkuvasti jotain tavaraa lahjaksi? Esimerkiksi koruja kertyisi 30 vuodessa 60 kpl, jos joka joulu ja synttäri saisin jonkin korun. Jos aineettomista lahjoista puhutaan, niin esim. yhteisistä matkoista meillä sovitaan yhdessä eikä järjestellä yllärimatkoja toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin sanottu joltakin tämän ketjun kirjoittajalta, että sosiaalisissa tapahtumissa monet ovat iloisia vain siitä, että saavat lisää yleisöä itsellensä. Näin se minullekin usein näyttäytyy, että juuri siksi halutaan nähdä muita ihmisiä. Päästään puhumaan joko itsestään tai sitten pahaa muista. En itsekään oikein aina jaksaisi näitä joulun ajan pakkotapaamisia. 

Meillä on kans tällainen onneton "sukukokous" miehen puolen suvulla joulun aikaan. En kestä näitä tapaamisia yhtään, koska siellä on itselleni epämieluista seuraa, mutta anoppi haluaa sen aina järkätä kun äitinsäkin aina järkkäsi. Ja sosiaalinen pakko on osallistua, jotta anoppi ei suutu. Sen verran ollaan saatu myönnytystä, että tämä on loppiaisena - ennen meni aina joulupyhistä yksi päivä aivan pilalle tämän takia. 

Ei nyt varsinaisesti pilalle, sillä en oikeastaan vietä joulua enkä perusta tästä koko hemmetin hössötyksestä.

Mutta harmitti hirveän pahanmakuinen Retki merkkinen metsäsienisalaatit. Odotin sitä ihanaa Saarioisen metsäsienisalaatin makuista raikasta salaattia. Hyi saatana, tuo Retki merkkinen oli niin hirveää, käytännössä pelkkää eltaantunutta majoneesia ilman suolaa, ei maistunut sienet yhtään. Maistoin haarukan kärjellä asiasta suoraan muutaman kerran ja heitin bioon. yäk. 

Myös kaupan valmis kypsä kinkku oli mautonta ja liian vetistä. Loppu meni tänään bioon. Morjens, vaikka tuntuukin ikävältä heittää ruokaa pois nykypäivänä.

Taidan pidättäytyä ensi jouluna vain kaloissa, (siis ei kinkkua ollenkaan) ja ostan vain tuttua sienisalaattia.

Sukulainen kännissä ja pyysi joulupäivänä vierailulle.

Tiedän siis, että hänellä tapana juoda liikaa. Siksi soitin hänelle vielä joulupäivänä aamupäivällä tarkistussoiton, että mikä päivän kondis on. Selvältä kuulosti, joten ei kun kylään sitten vaan lapsen kanssa.

Kolmen tunnin päästä tästä puhelusta vastassa oli aivan pellit kiinni oleva sukulainen, jonka puhe sammalsi ja silmät seisoivat päässä.

Ruokapöydässä meinasi nukahtaa ja kesken ruokailun hoiperteli sänkyynsä ja sammui.

Lähdimme kotiin. Kyllä harmitti, että miksi tuli lähdettyä. Koko loppupäivän oli halju olo ja joulun tunnelma tiessään.   

Vierailija kirjoitti:

Hyvin sanottu joltakin tämän ketjun kirjoittajalta, että sosiaalisissa tapahtumissa monet ovat iloisia vain siitä, että saavat lisää yleisöä itsellensä. Näin se minullekin usein näyttäytyy, että juuri siksi halutaan nähdä muita ihmisiä. Päästään puhumaan joko itsestään tai sitten pahaa muista. En itsekään oikein aina jaksaisi näitä joulun ajan pakkotapaamisia. 

Juuri näin. Olin tätini luona kyläilemässä pitkästä aikaa, ja osani oli nimenomaan olla heidän monologiensa yleisönä. Kaikki (minulle vieläpä tuntemattomat) kaverit, työkaverit ym reposteltiin läpi heidän yksityisiä asioitaan myöten. Oli helvetin paha olla siinä pöydässä.

Mietin miksi ihmeessä mut edes kutsuivat, kun mitään normaalia, vastavuoroista keskustelua ei ollut. Minun elämästäni ei kysytty mitään, lukuunottamatta utelua väleistä vanhempiini (ei välejä - tietävät tämän), joka on mulle kipeä aihe. Oon ollut aika alamaissa ja poissa tolaltani tämän visiitin jälkeen. 

Ei pilalle mennyttä aikaa Jouluna 

Huvipuistohullu kirjoitti:

Mulle tuli Trivialis kaikki vaikeat kysymykset, enkä meinannu koskaan päästä millään extraruutuun 😅

Ja yks sai extranapin siitä, että osas vastata kirjallisuus ja taide -kysymykseen, joka oli "mikä on paidassa, hississä ja nallen naamassa?" 🤣

Tuostapa tuli mieleen,  kun ostin kauan sitten itselleni ja miehelleni kihlajaislahjaksi Trivialin. Meinasi heti ekan pelin jälkeen tulla ero, kun miehelle tuli koko ajan kysymyksiä tyyliin "mitkä ovat Aku Ankan veljenpoikien nimet" ja minulle  "kuka oli kolmas Velkuan pussijuoksukisoissa vuonna 1968".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies pilasi, kuten joka joulun. Mököttää ja kiukuttelee. Keksii tikusta asiaa, mistä voisi suuttua. Eilenkin istui 3 tuntia autossa, kun ruokaa laittaessani kuuntelin äänikirjaa. Se häiritsi häntä vaikka itse on kännykkä kädessä noin suurimman osan ajasta ja on passiivinen. 

Ei osallistu mihinkään kotitöihin mutta vaatii että kaikki on täydellistä. Aattona oli hyvällä tuulella, kun olin järjestänyt hänen sukulaisilleen jouluillallisen ( yksin hoidin siivouksen ja ruuanlaiton) mököttää siinäkin vähän aikaa kun joutui viemään lapset noin tunniksi poisjaloista että ehdin imuroida ja luututa lattiat. Yritän pysyä positiivisena ja mielelläni touhuan joulujuttuja, en siis marttyyrinä siivoile. Ihan kivaa oli.

Sitä en tajua miksi pitää mököttää ja pilata tunnelma muilta. Mököttää jos justiinsa ei ole siistiä, mutta mököttää jos siivoan. Mököttääjos ei ole

Avioeron paikka. 

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Mulle tuli Trivialis kaikki vaikeat kysymykset, enkä meinannu koskaan päästä millään extraruutuun 😅

Ja yks sai extranapin siitä, että osas vastata kirjallisuus ja taide -kysymykseen, joka oli "mikä on paidassa, hississä ja nallen naamassa?" 🤣

 

Tuostapa tuli mieleen,  kun ostin kauan sitten itselleni ja miehelleni kihlajaislahjaksi Trivialin. Meinasi heti ekan pelin jälkeen tulla ero, kun miehelle tuli koko ajan kysymyksiä tyyliin "mitkä ovat Aku Ankan veljenpoikien nimet" ja minulle  "kuka oli kolmas Velkuan pussijuoksukisoissa vuonna 1968".

Millä tavoin sait sen miehen viaksi? Varmaan ollut miehellä "kiva" pelata.

Aatto meni hyvin ja vielä joulupäiväkin, ei niiltä osin pilalla. Joulupäivän yönä sain jostakin allergisen reaktion. Silmät turposi ja hengitys vaikeutui. En tiedä mikä sen aiheutti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin sanottu joltakin tämän ketjun kirjoittajalta, että sosiaalisissa tapahtumissa monet ovat iloisia vain siitä, että saavat lisää yleisöä itsellensä. Näin se minullekin usein näyttäytyy, että juuri siksi halutaan nähdä muita ihmisiä. Päästään puhumaan joko itsestään tai sitten pahaa muista. En itsekään oikein aina jaksaisi näitä joulun ajan pakkotapaamisia. 

Juuri näin. Olin tätini luona kyläilemässä pitkästä aikaa, ja osani oli nimenomaan olla heidän monologiensa yleisönä. Kaikki (minulle vieläpä tuntemattomat) kaverit, työkaverit ym reposteltiin läpi heidän yksityisiä asioitaan myöten. Oli helvetin paha olla siinä pöydässä.

Mietin miksi ihmeessä mut edes kutsuivat, kun mitään normaalia, vastavuoroista keskustelua ei ollut. Minun elämästäni ei kysytty mitään, lukuunottamatta utelua väleistä vanhempiini (ei välejä - tietävät tä

No mitä valitat, etteivät kysyneet mitään, jos tuostakin vähästä suivaannuit? Jättivät rauhaan, kun et osannut keskustella. 

Vierailija kirjoitti:

Mää olen vähään tyytyväinen enkä turhia rutise. Mutta nyt on pakko valittaa että pilalla on. Makaan kirurgisella osastolla lonkka rikki ja piti sattua juuri eilen matkalla joulureissuun. Perhekin joutui palaamaan kotiin kun ei mua voineet yksin tänne kotisairaalaan jättää ja lähteä satojen km päähän. 

Toi vois olla joskus kyllä aika mukavaa, sanoisin tervetullutta.  Tietysti jo muutama päivä ennen jouluaattoa, jolloin ei olisi edes ehtinyt valmistellakaan mitään, kyhätä ruokia ja leipoa kaikkea mahdollista.  Pääsisi joulusta kivasti yli.  Kerrankin vaan makailisi sängyssä, ensin sairaalassa ja sitten kotona.  Toiset toisi valmista syötävää ja juotavaa eteen.