Mikä pilasi sinun joulusi tänä vuonna?

Ei mikään eikä kukaan, vietän joulua yksin. 

Anoppi

En tiedä pilasiko tämä koulun, mutta epämieluinen asia silti. Mamma katsoi teinin lahjat läpi ja kuulin teiniltä, että huomasi neuleen hintalapun. Hintalappu oli tuotteessa mahdollista palautusta varten. Hinta oli 150€ mutta ostin tuotteen satasella teinille. Teini oli katsonut neuletta aiemmin, muta hinnan takia sitä ei oltu ostettu. Jäi huono omatunto. Omat vanhemmat muutenkin sitä ikäluokkaa, että kysytään häpeilemättä jokaisen tuotteen hinta. Toisaalta omilla rahoillani sen ostin, toisaalta  tiedän oman sukuni rahatilanteen. Ja varmasti tuo aiheuttaa päänpyöritystä jälkikäteen.

Äiti, kun hän keksi kysyä yhtä asiaa, joka oli tapahtunut kauan ennen nettiä. Olin silloin kuulemma jotakin 15-16- v, nyt 48- v. Oliko tuohon aikaan nettiä ? Siis niin, kuin nykyään. Hädin tuskin oli kännyköitäkään. Saati sitten mitään nettiyhteeyksiä tai tietokonetta, tablettia, ipadia........sit se keksi jankuttaa siitä asiasta kauan.......että hävetti. Onneks ei ollu ketään muita, kuin me 2 nyt. 

Yllättävän hyvä joulu ollut. Flunssani alkoi jo joulukuun alussa ja viimeisenä viikonloppuna ennen aattoa nousi kuume. Aatonaatto meni päivystyksessä, ei mitään ratkaisevaa hyötyä kyllä ollut siitä käynnistä, on vain sitkeä virus tarttunut kun tulehdusarvot oli alle 5. 

Aattoiltana lähti sitten vielä äänikin, tämä päivä mennyt yskiessä, niistäessä ja kuiskiessa. Nukuin 5h päikkärit ja silti väsyttää. Kerrankin joulu, jota en ole valmistellut ja stressannut, ei vain ole ollut energiaa siihen. Lapsille varmaan kyllä kurjaa, mutta kuuntelenpahan kerrankin keskeyttämättä heidän juttujaan :D.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua vaan itkettää koko ajan kaikki, vaikka mitään syytä ei edes ole. 

 

Sama. Lisäksi sekin vähän pilasi joulun, että ostin lemppariherkkuja ja nyt mun ei sitten olekaan tehnyt mieli niistä mitään. Säilyyhän ne toki, mutta silti. Muutenkin ihan kummallinen fiilis eli tuon itkuun pillahtelun lisäksi mä en jaksa kuin maata ja nukkua tai tuijottaa kattoa/seinää tai nyt tätä ruutua.

Sama täällä myös. Koko jouluun edeltävät viikot olivat todella raskaita ja täynnä vastoinkäymisiä ja outoa huonoa tuuria ihan kaikessa, joka päivälle jotain. Pari kertaa melkein hengenlähtö, toisella kertaa oli terävä lasinsirpale ruuassa ja toisella kertaa melkein jäin auton alle, kun oli vihreä jalankulkijoille, mutta kääntyvä auto vaan ajoi suojatiellä suoraan päin. Kaikkea muutakin siihen vielä lisäksi, kaikkea en varmasti edes enää muista. On ollut yhtä selviytymistä koko vuosi. 

Viina. Joillakin toisilla mies vie viinaa, meillä viina vie miestä. Vienyt jo neljä päivää, ja jatkoa tiedossa. 

Koskaan aiemmin ei myöskään ole ollut näin, ettei yhtään joulumieltä lainkaan. En tiedä miksi. Varmaan kohta alan purkaa koko joulua ja laittaa koristeita pois.

Hankittiin ruokaa ja juomaa monen sadan euron edestä ja tehtiin monta päivää valmisteluja, siivottiin jne, kun miehen sukulaisten oli tarkoitus tulla kylään. Oli tarkoitus syödä pitkän kaavan kautta, lapset puettu parhaimpiin ja tänään herättiin aikaisin valmistelemaan ruokia, kunnes tunti ennen sovittua tuloa ensin yksi porukka peruu, koska eilisestä väsynyt olo ja heti perään toisesta porukasta puolet peruu, koska yhtäkkiä tulivat kipeiksi. Kuudesta vieraasta saapui yksi. Oli viimeinen kerta kun järjestän jouluja tälle porukalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se varmaan vaimon 3-4 kehitysvammatason raivokohtausta ovat mitkä koko perheen lomat pilasivat. Eli sama kuin arkiviikkoinakin.

Eli sinä välttelet kaikkia vastuita ja toinen viimeisillä voimillaan raataa sinun ja lasten eteen, itsensä unohtaen kunnes voimat loppuu ja hermot pettää. Saat sitten julkisesti täällä soimata kuinka vaimo pilaa lomat. Sinä olet se, joka pilaat hänen joka päivänsä.

Meni arvauksesi väärin päin. Hän on myös patalaiska alisuorittaja. Enempikin kulkee muun perheen perässä kritisoimassa agressiivisesti niitä jotka tekevät, tekemättä itse kauheasti mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suvun vanhimmilla oli kamala kiire. Hirveä kiire syödä ruoka ja laittaa se pois. Olisin halunnut nauttia rauhassa, mutta ei. Sitten keitettiin jo kahvia, vaikka mahaan ei olisi mahtunut hetkeen mitään. Väkisin syötiin makeat alta pois, että pääsee äkkiä kotiin. Äh, haluan nauttia rauhassa.

Sitä se suvun vanhin juuri halusi että sinä syöt nopeasti ja häivyt kotiisi. Hänkin saisi sen jälkeen nauttia rauhasta ja ruoasta.Miksi vanhimman, väsyneimmän ja uupuneimman pitäisi passata sinun, oletettavasti nuoren ja terveen, nenän alle ruokaa? Istuit ja odotit valmista varmaan koko päivän.

Jostain tämmöisestä todella voi olla kyse.  Nyt jo vanhempana ihmisenä en enää jaksaisi niitä pitkiä iltoja.  Ollaan sitten minun kotonani tai muualla.  

Sitä kun on jo tiettyä raihnaisuutta, vaikka ei ulospäin näkyisikään.  Sitä odottaa sitä hiljaisuutta ja rauhallisuutta, mikä tulee sen jälkeen, kun on ollut hälinää ja touhua ja paljon ihmisiä.  On aina ihanaa nähdä läheisiään ja olla yhdessä, mutta koko päivä voi olla jo rasittava.  Moni vanhempi ihminen kaipaa sitä omaa rauhaa ja unta.  Muiden kotona varsinkin on vaikea täysin rentoutua.

Nuorena minäkin tykkäsin siitä, että oli menoa ja meininkiä, käytiin aattoiltana vielä tervehtimässä joitakin ystäviä ja myöhään vielä hautausmailla, istuttiin pitkää iltaa, saunottiin jne.  Myöhäinen iltapalakin maistui.  Nyt en enää jaksaisi sellaista yhtään.  Ymmärrän tänä päivänä, miksi aikanaan vanha äitini alkoi jo alkuillasta kysellä, kuka kyytisi hänet kotiinsa.  Hän halusi jo päästä omaan rauhaansa ja katsella rauhassa telkkarista jouluohjelmaa jne.

Mitäpä jos opettelimme ymmärtämään itse kukin.

Vittumainen flunssa kaikilla. Viime vuonna oli korona joka kävi kaikki läpi alkoi ennen joulua ja kesti uuden vuoden yli. 

Koko saatanan joulu on vaan aivan pilalalla, saatana!

Se, että anoppini tuli kotiini määräilemään. 

Nuorten miesten naisviha.

Vierailija kirjoitti:

Koskaan aiemmin ei myöskään ole ollut näin, ettei yhtään joulumieltä lainkaan. En tiedä miksi. Varmaan kohta alan purkaa koko joulua ja laittaa koristeita pois.

Minulla ihan sama. En keksinyt syytä miksi näin. Ja se hieman harmittaa jälkeenpäin... 

Vierailija kirjoitti:

Suvun vanhimmilla oli kamala kiire. Hirveä kiire syödä ruoka ja laittaa se pois. Olisin halunnut nauttia rauhassa, mutta ei. Sitten keitettiin jo kahvia, vaikka mahaan ei olisi mahtunut hetkeen mitään. Väkisin syötiin makeat alta pois, että pääsee äkkiä kotiin. Äh, haluan nauttia rauhassa.

Tämä! Miksi? 

Anoppi määräsi ensin kaikki ruokalajit mitä aikoo tuoda ja valmistaa. Ei siinä, ihanaa toki. Sanoin kuitenkin, että minullakin on omat juttuni, mitä tahdon valmistaa, olimme kuitenkin meillä viettämässä joulua. Hän alkoi ladella syitä, miksi minä en saisi näin tehdä; hänellä on kuulemma enemmän aikaa kuin minulla. . . No. Ilmoitin sitten, että minä sitten päätän, että hän ei tuo tänne mitään jälkiruokapöytään, minä haluan vastata sitten itse niistä. Ja kun hänelle sanoo, että älä tuo mitään, hän ei usko. Hänen oli pakko tietenkin tuoda vielä yksi rasia vihreitä kuulia tänne. Minulla oli niitä jo ennestään 2 rasiaa avaamattomana. En vain ymmärrä pomottamista ja määräämistä. Samoin esikoiseni tarvitsi apua joidenkin lahjojen avaamisessa, anoppi oli autellut häntä, kunnes kesken kaiken hän nousi ja sanoi menevänsä tekemään ruokaa, vaikka keittiössä pyöri jo väkeä riittävästi. 

Mies rasauttelee noita oluitaan auki siihen tahtiin, että mulla alkaa vitutus hiipiä otsalohkoon. Joulu tai juhannus, arki, pyhä, stressi, kiire, rentoutuminen, ilo, suru. Raks, raks, raks, tölkit aukee.

Kun lapseni olivat pieniä, ajattelin aina, että yhteinen sukujoulu on mukava. Kuitenkin nyt viime vuosina on tuntunut siltä, että haluaisin olla vain kotona. Veljeni selvästi alkanut yrittää sitä, että emme viettäisi yhteisiä jouluja. Suoraan ei kuitenkaan uskalleta puhua.