Lue keskustelun säännöt.
Mikä pilasi sinun joulusi tänä vuonna?
25.12.2024 |
Meillä mies kysyi, missä astiassa meillä on aina ollut rosollinkastike joulupöydässä.
No ei v... missään. Joka vuosi eri astiassa. Jonain vuonna ei ole ollut koko kastiketta ollenkaan.
Miehen joulu meni pilalle, kun ei saanut "oikeaa" rosollia (= kaupasta valmiina ostettua).
Eli oikeasti meidän joulumme ei mennyt pilalle ensinkään, ainakaan vielä.
Kommentit (231)
Maanantai, jolloin piti tehdä loppuviikon työt. Vei voimat joulunvietosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua vaan itkettää koko ajan kaikki, vaikka mitään syytä ei edes ole.
Vierailija kirjoitti:
Suvun vanhimmilla oli kamala kiire. Hirveä kiire syödä ruoka ja laittaa se pois. Olisin halunnut nauttia rauhassa, mutta ei. Sitten keitettiin jo kahvia, vaikka mahaan ei olisi mahtunut hetkeen mitään. Väkisin syötiin makeat alta pois, että pääsee äkkiä kotiin. Äh, haluan nauttia rauhassa.
Sitä se suvun vanhin juuri halusi että sinä syöt nopeasti ja häivyt kotiisi. Hänkin saisi sen jälkeen nauttia rauhasta ja ruoasta.Miksi vanhimman, väsyneimmän ja uupuneimman pitäisi passata sinun, oletettavasti nuoren ja terveen, nenän alle ruokaa? Istuit ja odotit valmista varmaan koko päivän.
Se että Loimu-glögi 2024 maistui ja haisi ihan lasinpesunesteelle.
Yksinolo, koska olen jo saanut kiintiöni täyteen yksinäisyydestä aikaa sitten. Muuten on ollut ihan ok, laatikotkin onnistui älyttömän hyvin vaikka ei niistä nyt pahoja saa mitenkään ja "sokkona" ostetut amaryllis ja hyasintitkin on oikein kauniit kun ovat viime yön aikana auenneet. Kummassakin siis hieman erikoisempi / uudempi väri.
Ei kun joo se vähän äsken pilasi myös kun olin nukahtanut telkkarin eteen sohvalle aamupäivällä ja heräsin sitten siihen kun siellä joku superankeuttaja (krista kosonen?) naukui ja valitti kaikesta. En tiedä mikä oli ohjelma, mutta miksi tuollaista sontaa pitää lähettää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain tietää syövästä. En voinut valmistella joulua koska viikon kuumetta, nuhaa ja yskää.
Vierailija kirjoitti:
Minun jouluni, ja itse asiassa uuden vuodenkin, pilasi epätietoisuus. Ma 23.12. kuulin, että mammografiassa löytynyt jotain, ja pääsen jatkotutkimukseen pe 3.1. Tässä sitten lottoan, että ovatko tulokset millä varmuudella syöpää, vai onko mahdollista, että onkin vaarattomia... Odottaminen on pahinta.
Saman kahdesti kokeneena, vaarattomia patteja molemmat. Leikattiin pois, ei kontrolleja. Toivon sinulle yhtä hyvää tuuria. Tsemppiä! Yritä olla ajattelematta asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolemaan hitaasti johtava sairaus, yksin vietetty joulu kun en terveydentilani vuoksi päässytkään äitini luo. Ei mitään joulukoristeita, saunoja tai ruokia. Pelkkää sängyssä makaamista. Että sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään. Juhlin vaikka hampaat irvessä.
YES asenne kohdillaan näin syntyy voittajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies oli itsesäälisessä kiukku/mykkyys/tiuskimistilassa edeltävän vuorokauden ajan, oikein tihkui negatiivista energiaa. Kaikki keskusteluyritykset meni uskomattomaksi veivaamiseksi, uhriutumiseksi ja defensiiviseksi ylireagoinniksi. (Valitsin sanani tarkoin ja puhuin rauhallisesti ja ymmärtäväisesti etc.) Eilisiltana sit yhtäkkiä normalisoitui kivalle mielelle ja ystävälliseen kommunikointiin, mut oma mieli oli jo maassa ja olo aivan lannistunut ja uupunut. Ahdisti ihan helvetisti yöllä, kyllä mietin taas valintojani ja tulisiko tehdä uusia sellaisia alkavana vuonna..
No just. Sellaiset uhriutumiset sitten vaikka tuon kummemmasta ei ollut kyse.. Tuollaisia kiukku-mykkyys-raivo-puuskia me naisetkin tupataan saamaan harva se kuukausi ainakin yhteen kertaan eikä niissä ole mitään kummallista vaan ihmisiä ollaan kaikki erilaisine hormoneinemme.
Joskus ketuttaa ihan kaikki mutta yleensä ei. Joskus sitten osuu kiukkupäivä jouluksikin.
Vierailija kirjoitti:
Minua vaan itkettää koko ajan kaikki, vaikka mitään syytä ei edes ole.
Tämä. Tosin itse aloin itkeskelemään jo joskus lokakuulla mutta ei tämä joulu ainakaan fiilistä paranna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minun, mutta mieheni joulun pilasi, kun hän sairastui juuri sopivasti keuhkokuumeeseen. Yskii keuhkojaan pihalle, eikä pysty makaamaan ollenkaan. Yöt viettää olohuoneen nojatuolissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei ollut nepsykakaroita mutta pikkuveljen vegaanityttöystävä oli. Ja KAIKKI saivat kuulla joulupöydässäkin mikä heidän elämässään oli väärin.
Vihervassu voi olla tosiaan se ankeuttaja...
Aina, aina, aina, niin yhteiskunnassa, retkellä, kotona. Eräs opettajakollega (tietysti nainen) itki koko koulun maastoretken ajan, kun ei ollut varattu biojäteastiaa. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua vaan itkettää koko ajan kaikki, vaikka mitään syytä ei edes ole.
Oletko uupunut, väsynyt? Joulu on hyvää aikaa nukkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään. Vietin joulun netissä samanmielisten kanssa.
Autistin joulu siis.
Autisti on viisaampi kuin me muut palstalaiset yhteensä sinä mukaan luettuna.
Sairaatelu joka alkoi Lauantaina ja jatkuu edelleen. Se pilasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies oli itsesäälisessä kiukku/mykkyys/tiuskimistilassa edeltävän vuorokauden ajan, oikein tihkui negatiivista energiaa. Kaikki keskusteluyritykset meni uskomattomaksi veivaamiseksi, uhriutumiseksi ja defensiiviseksi ylireagoinniksi. (Valitsin sanani tarkoin ja puhuin rauhallisesti ja ymmärtäväisesti etc.) Eilisiltana sit yhtäkkiä normalisoitui kivalle mielelle ja ystävälliseen kommunikointiin, mut oma mieli oli jo maassa ja olo aivan lannistunut ja uupunut. Ahdisti ihan helvetisti yöllä, kyllä mietin taas valintojani ja tulisiko tehdä uusia sellaisia alkavana vuonna..
No just. Sellaiset uhriutumiset sitten vaikka tuon kummemmasta ei ollut kyse.. Tuollaisia kiukku-mykkyys-raivo-puuskia me naisetkin tupataan saamaan harva se kuukausi ainakin yhteen kertaan eikä niissä ole mitään kummallista vaan ihmisiä ollaan kaikki erilaisine hormoneinemme.
Joskus ketuttaa ih
Sinähän se annoit varman oloisen tuomion tietäen vain pintaraapaisun tilanteesta.
Ei ollut kyse mistään arkisesta pikkumökötyksestä. Mies oli todella synkissä ja katkerissa keloissa, joita puhui koko ajan ääneen. (Nämä ei olleet meidän suhdetta koskevia asioita, vaan hänen omia sisäisiä kamppailujaan.) Kiihtyi, korotti ääntään, sanoi kurjia asioita ja oli muutenkin kuin myrskynmerkki, hänen tunnetila vallitsi koko kotia. Yritin uuvuksiin asti kuunnella, tukea, kannustaa, keskustella jne. Mikään sanomani ei ns. päässyt läpi, oli niin tunnetilansa vallassa.
Tänään heräiltyään hetken mies tuli itse halaamaan ja pyysi anteeksi, sanoi etten minä ole hänen pahan olonsa aiheuttaja ja että teki väärin purkaessaan sitä muhun.
Sivuhuomiona kommenttiisi, että ei kuukautiset tms oo meille naisillekaan mikään vapaalippu passiivisaggressiiviseen perseilyyn ja toisten ihmisten päivän pilaamiseen! Tottakai huonoja päiviä on kaikilla, mut joku raja. Aikuisia kun ollaan, niin meillä on vastuu omasta käytöksestämme tunnekuohujenkin vallassa.
Vierailija kirjoitti:
Se että Loimu-glögi 2024 maistui ja haisi ihan lasinpesunesteelle.
Voi paska, annoin tätä muutaman pullon sukulaisille lahjaksi, oliko oikeasti niin pahaa? :( Oli vieläpä jonkun lehden testivoittaja, "vuoden paras glögi"!
Vierailija kirjoitti:
Minua vaan itkettää koko ajan kaikki, vaikka mitään syytä ei edes ole.
Sama. Lisäksi sekin vähän pilasi joulun, että ostin lemppariherkkuja ja nyt mun ei sitten olekaan tehnyt mieli niistä mitään. Säilyyhän ne toki, mutta silti. Muutenkin ihan kummallinen fiilis eli tuon itkuun pillahtelun lisäksi mä en jaksa kuin maata ja nukkua tai tuijottaa kattoa/seinää tai nyt tätä ruutua.
Hieno isä, mutta annat kuitenkin lapsillesi mallin alistumisesta vääryyden edessä.
lastenvalvojalle siitä.
ja hankaloittakoot eksä niin paljon kuin huvittaa->
uudelleen lastenvalvojalle jne.
Jotain rotia nyt siihen alistumiseen???????????