Jotkut on sitä mieltä, että ihmisen pitäisi käyttää rahat itseensä, ei jättää perintöä
Niin, pitäikö asunnot, mökit ym myydä pois ja asua eläkkeellä vuokralla ettei vaan jää mitään omaisuutta jaettavaksi?
Kommentit (106)
niii pitäskö koko elämänsä uhrata kiittämättömille lapsilleen? mitä sun vanhemmilles jätettiin perintöö
Minun suunnitelmiin ainakin kuuluu myydä asuntoni pois vanhuksena ja muuttaa jonkinmuotoiseen palvelutaloon semmoiseen, jossa on oma huone ja muut yhteiset tilat ja harrastushuoneet miksi ihmeessä vanhuksena jäisin asumaan yksin ja valittaisin yksinolosta ja tekemisen puutteesta? En hautaan ole rahoja mukanani ottamassa kuitenkaan ja jos jään omaan kotiin, myyn sijoitukset ja ostan niillä palveluita kuten siivoamisen
ihan älytön ajatus, että ensin makselen vuosikymmenet asunnostani eläen pihisti ja vielä vanhuksena eläisen yhtä pihistä, jotta saa jättää perintöä..
Vierailija kirjoitti:
Minä ajattelen, että se perintö, jonka minä olen saanut, pitäisi jäädä suurelta osin lapsilleni. Sehän ei ole minun rahaani, vaan ns suvun rahaa. Mutta se raha, jonka olen itse hankkinut, niin sen tietty voin käyttää.
Minäkin ajattelen, että perintö siirtyy eteenpäin. Ja se mitä suvun musta lammas siitä sai aiemmin tuhottua, sen määrän hankin moninkertaisena omalla työlläni takaisin suvulle. Tämä on minun tehtäväni.
Vierailija kirjoitti:
"Surettaa, kun välillä kuulee kuinka vanhukset ovat kitkuttaneet huonolla ruoalla ja ilman apua vaikka realisoitavaa omaisuutta olisi."
Siinä pitää ymmärtää se, että tällaisille onnea antaa nimenomaan omille rakkaille antaminen. Nämä ovat ihmisiä, jotka nauttivat esim. jouluna lapsilleen ja lapsenlapsilleen antamisesta yli kaiken, eivät lahjojen saamisesta lapsiltaan.
Silti on kamalaa, jos vaikka jätetään lääkkeitä ostamatta ja hammaslääkärissä käymättä jotta varmasti voidaan jättää asunto tai kesämökki perinnöksi. Olin vain helpottunut kun äitini asunto saatiin myytyä ( ei mikään helpoin rasti sekään), jotta hänelle tuli rahaa palvelujen ostamiseen. Mieluummin haluan, että hänellä on niin hyvä arki kuin lisääntyvien vaivojen kanssa voi olla kuin se, että minulle jäisi jotain perinnöksi.
Tuossa tilanteessa kannattaa ostaa lääkkeet tai hammaslääkäri sille äidille, niin mökki säästyy. Kaikki voittavat. Jos siis on kiva mökki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ajattelen, että se perintö, jonka minä olen saanut, pitäisi jäädä suurelta osin lapsilleni. Sehän ei ole minun rahaani, vaan ns suvun rahaa. Mutta se raha, jonka olen itse hankkinut, niin sen tietty voin käyttää.
Minäkin ajattelen, että perintö siirtyy eteenpäin. Ja se mitä suvun musta lammas siitä sai aiemmin tuhottua, sen määrän hankin moninkertaisena omalla työlläni takaisin suvulle. Tämä on minun tehtäväni.
Jotenkin ihan äärettömän itsekästä, jos kokee suvussa kulkeneen omaisuuden sillä lailla ikiomakseen, että on vapaa sen hassaamaan omiin huvituksiin lastensa vahingoksi. Sellaisesta omaisuudesta voi nauttia tuottoa tai käyttää sitä niin, että sen arvo säilyy. Itse tienattu omaisuus on enemmän omaa, mutta on siinäkin paljon fiksumpaa kartuttaa yhteistä pottia omalta osaltaan kuin olla se itsekäs narsistinen yksilö, joka ei osaa huolehtia muista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mua harmittaa nuukat vanhukset, jotka kituuttavat elämänsä loppuun, vaikka voisivat ostaa rahoillaan palveluita tai muuta helpotusta itselleen. Sen sijaan makuuttavat rahoja tilillään ja sitten niistä tapellaan.
Vähemmän likvidit omaisuuserät tietysti hankalampia, mutta niitäkin on, joilta jää turhan paljon ihan käteistä.
Sul taitaa olla rahat kiinni vanhusbisneksessä.
Ei euroakaan. Pystyn ajattelemaan asioita myös muuten kuin oma etu edellä. Kannattaa kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläkkeelle jäätyäni aion myydä asuntomme ja sijoittaa rahat. Sitten ostan niillä itselleni paikan mukavasta hoitokodista kun sen aika tulee. Tai sitten palkkaan hoitajan itselleni. Jos hoitopaikat maksavat alkaen 5900eur/kk, sillä rahalla luulisi saavan jonkun lähihoitajan kotiinkin passaamaan ja kokkaamaan.
Lähihoitajat Suomessa ovat lääkeluvallisia ja tekevät kotisairaanhoidon työtä ihmisten kodeissa. He eivät passaa ja kokkaa. Tarkoitat varmaan kotiapulaista.
Jos käytettävissä on 5900€/kk, sillä voi maksaa lähihoitajalle yli 4000€/kk palkkaa. Kyllä joku voi suostua passaamaan ja kokkaamaan, jos tyyppi ri ole työnantajana aivan hanurista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mua harmittaa nuukat vanhukset, jotka kituuttavat elämänsä loppuun, vaikka voisivat ostaa rahoillaan palveluita tai muuta helpotusta itselleen. Sen sijaan makuuttavat rahoja tilillään ja sitten niistä tapellaan.
Vähemmän likvidit omaisuuserät tietysti hankalampia, mutta niitäkin on, joilta jää turhan paljon ihan käteistä.
Mitä hittoa teet enää rahoilla vanhana, kun ei enää voi edes panna. Seksipalvelut kyllä ymmärrän, mutta muuten vanhana peli on jo menetetty rahojen suhteen:DD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ajattelen, että se perintö, jonka minä olen saanut, pitäisi jäädä suurelta osin lapsilleni. Sehän ei ole minun rahaani, vaan ns suvun rahaa. Mutta se raha, jonka olen itse hankkinut, niin sen tietty voin käyttää.
Minäkin ajattelen, että perintö siirtyy eteenpäin. Ja se mitä suvun musta lammas siitä sai aiemmin tuhottua, sen määrän hankin moninkertaisena omalla työlläni takaisin suvulle. Tämä on minun tehtäväni.
Jotenkin ihan äärettömän itsekästä, jos kokee suvussa kulkeneen omaisuuden sillä lailla ikiomakseen, että on vapaa sen hassaamaan omiin huvituksiin lastensa vahingoksi. Sellaisesta omaisuudesta voi nauttia tuottoa tai käyttää sitä niin, että sen arvo säilyy. Itse tienattu omaisuus on enemmän omaa, mutta on siinäkin paljon fiksumpaa kar
Joo ihan totta. Ja etenkin kun TIETÄÄ, että ihan jokaikinen edesmennyt suvussa olisi halunnut perinnön kulkevan suvussa eteenpäin. Mutta jonkinlaisen persoonallisuushäiriön aiheuttaman tarpeen vuoksi pitää saada ihan väen vängällä petettyä kaikki menneet polvet, koko oma sukuhistoria. Surullista ja sairasta. Mutta olen toisaalta onnellinen, kun tiedän mikä oma tehtäväni on. Minun jälkeeni tällaista tilannetta ei tule enää ikinä tulemaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun suunnitelmiin ainakin kuuluu myydä asuntoni pois vanhuksena ja muuttaa jonkinmuotoiseen palvelutaloon semmoiseen, jossa on oma huone ja muut yhteiset tilat ja harrastushuoneet miksi ihmeessä vanhuksena jäisin asumaan yksin ja valittaisin yksinolosta ja tekemisen puutteesta? En hautaan ole rahoja mukanani ottamassa kuitenkaan ja jos jään omaan kotiin, myyn sijoitukset ja ostan niillä palveluita kuten siivoamisen
ihan älytön ajatus, että ensin makselen vuosikymmenet asunnostani eläen pihisti ja vielä vanhuksena eläisen yhtä pihistä, jotta saa jättää perintöä..
Onko sinusta siis pihisti elämistä, jos ei aivan kaikkea törsää taivaan tuuliin? Etkö osaa elää sillä lailla kohtuullisesti, ettei kaikki mene ja silti olet tyytyväinen? Kannattaisiko tuohon hankkia apua ennen kuin joudut vaikeuksiin asenteesi kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun suunnitelmiin ainakin kuuluu myydä asuntoni pois vanhuksena ja muuttaa jonkinmuotoiseen palvelutaloon semmoiseen, jossa on oma huone ja muut yhteiset tilat ja harrastushuoneet miksi ihmeessä vanhuksena jäisin asumaan yksin ja valittaisin yksinolosta ja tekemisen puutteesta? En hautaan ole rahoja mukanani ottamassa kuitenkaan ja jos jään omaan kotiin, myyn sijoitukset ja ostan niillä palveluita kuten siivoamisen
ihan älytön ajatus, että ensin makselen vuosikymmenet asunnostani eläen pihisti ja vielä vanhuksena eläisen yhtä pihistä, jotta saa jättää perintöä..
Onko sinusta siis pihisti elämistä, jos ei aivan kaikkea törsää taivaan tuuliin? Etkö osaa elää sillä lailla kohtuullisesti, ettei kaikki mene ja silti olet tyytyväinen? Kannattaisiko tuohon hankkia apua ennen kuin joudut vaikeuksiin asenteesi kanssa?
Jotkut rikastuvat ansiokkaasti, vaikka palkka olisi pieni. Jotkut taas köyhtyvät rutiköyhiksi, vaikka saisivat miljoonia. Asenne on tärkeä, ja ajattelukyky.
Kun näet edessäsi pienen sukulaislapsen, kykenetkö tuntemaan rakkautta, hellyyttä viatonta lasta kohtaan? Vai tunnetko vihaa, katkeruutta, pettymystä, kateutta? Tämä on kysymys, jota kannattaa ihan aidosti pohtia ja sen taustalla olevia tekijöitä.
Jotkut henkisesti sairaimmat kykenevät jopa mittaamattomiin julmuuksiin. Onnellisimpia ovat ne, jotka kykenevät rakastamaan. Läheskään kaikki eivät kykene.
Tuo on vain oikeistolaisten yritys saada keskituloiset tuhlaamaan omaisuutensa, jotta keskikuokka ei pääse vaurastumaan liikaa. Vai onko koskaan yksikään rikas muuttanut vuokralle ja alkanut tuhlata omaisuuttaan, jotta ei jättäisi perintöä? Naurettava ajatuskin.
Ei ole lapsia, enkä koe, että minun tulisi jättää omaisuuttani veljeni lapsille tai muillekaan sukulaisille. Kaikki jälkeeni jäävä menee eläinsuojeluyhdistyksille. Testamentti on jo tehty, joten kaikki on kunnossa siltä osin.
Itse ainakin kasvatan lapsiani niin, että minkään perinnön varaan ei kannata talouttaan jättää, vaan rakentaa itse elämälle kestävä pohja. Ja varmasti myyn taloni siinä vaiheessa, kun en enää pysty siinä asumaan ja muutan vuokralle, jolloin on helpompaa myös lapsille päästä siitä asunnosta sitten eron. Käteistä jää sitten mitä jää.
Se tarkoittaa sitä, että elää elämänsä täyspainoisesti loppuun asti. Eikä säästä mihinkään perintöön. Omaisuutta ei tarvitse sen vuoksi myydä. Mutta jos talon hoito tulee iän myötä vaikeaksi. Voi sen myydä ja mennä vaikka yksityiseen hoitokotiin.
Vierailija kirjoitti:
Se tarkoittaa sitä, että elää elämänsä täyspainoisesti loppuun asti. Eikä säästä mihinkään perintöön. Omaisuutta ei tarvitse sen vuoksi myydä. Mutta jos talon hoito tulee iän myötä vaikeaksi. Voi sen myydä ja mennä vaikka yksityiseen hoitokotiin.
Se sun perähikiän torppa on parissa vuodessa kulutettu kuuden tonnin kuukausimaksuilla loppuun ja sen jälkeen kelan luukulle. Kannattiko?
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vain oikeistolaisten yritys saada keskituloiset tuhlaamaan omaisuutensa, jotta keskikuokka ei pääse vaurastumaan liikaa. Vai onko koskaan yksikään rikas muuttanut vuokralle ja alkanut tuhlata omaisuuttaan, jotta ei jättäisi perintöä? Naurettava ajatuskin.
Jep, torvelot hedonistit ei itsekeskeisyydessään ole sisäistänyt tätä. Itse pidän kiinni omaisuudestani kynsin hampain, paitsi jakelen sitä jo eläessäni lapsille. Yhdellekään kuppausfirmalle veroparatiiseihin ei heru euroakaan. Sitä paitsi tässä maailmantilanteessa voi sattua mitä tahansa, voi olla ettei kellään ole pian asuntoja tai hoitolaitoksiakaan. Mitäs sitten ajattelitte tehdä hedonistit?
Jos myy, niin se helpottaa minua, koska ei tarvitse nähdä vaivaa omaisuuden realisoinnissa itse. Välttämättä omistusasunto ei ole enää järkevä vanhuksena. Erityisesti, kun todennäköisesti ei pysty pitämään siitä riittävän hyvää huolta.
Et tuntene Odinin lakia?
Sen mukaan ihminen saa kuolemansa jälkeen nauttia kaikesta siitä arvo-omaisuudesta, jonka hän on eläessään kätkenyt maahan.