Jotkut on sitä mieltä, että ihmisen pitäisi käyttää rahat itseensä, ei jättää perintöä

Vierailija kirjoitti:

Meitä on neljä sisarusta, ikähaarukka 30-40, olemme kaikki työelämässä. Jos vanhempani jättäisivät perintöä, niin ei siitä huomattavia summia neljälle perijälle jäisi per nuppi. Olen sanonut että käyttäkää rahat itseenne, me lapset teemme itse omat rahamme.

Tuo on tyypillinen tuon ikäkauden harha. On päästy työelämässä vähän pitemmälle jo, ja ollaan sitä halutuinta työvoimaa, niin kuvitellaan, että ne omat rahkeet ovat rajattomat.

Viisikymppisenä huomaa sitten, että täysi työ tässä asuntolainankin maksamisessa, työpaikka käymässä epävarmaksi, uutta ei saa enää millään koska ikäsyrjintä, eläkettä aletaan maksaa heti 16 vuoden kuluttua mutta kertymä 1900€/kk. Siinä kohtaa se perintö olisi sittenkin tulevaisuuden turva.

Toivoisin että vanhempani tekisivät juuri kuten ap kuvaa.

Erityisesti talo, lapsuudenkotinsa ja kesämökki ovat riesoja joihin en haluaisi sotkeutua mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä osakehuoneisto kannattaa myydä noin 7-kymppisenä ja käyttää siitä saatu raha hyvään loppuelämän. Jälkikasvu on kykenevä hankkimaan omat rahansa.

Ei osakehuoneisto estä elämästä hyvää elämää,päinvastoin.Miksi tuhlata rahat vuokranantajalle.

 Jos on asunto, mökki ym. ei ne  yleensä ehdi kulua vuokriin eläkeläisenä  Ja miksi asuisi vuokralla JOS se  asunto kerran on  ?

Itse elän mukavasti, enkä ajatellut  sukulaisille jättää mitään. Ovat varakkaita,  lapsetkin  jo ovat

Hyväntekeväisyyteen loput, olen jo eläisänit antanut  mm. löytöeläimien hoitoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sehän on ihan oma valinta miten "omaisuutesi ja rahasi" käytät. Minun mielipiteeni on se että, minä tarvitsen rahani itseeni ja elämiseen joka tänä päivänä on ihan hemmetin kallista, en säästä lapsiani varten, kun ei ole siihen varaa ja kaiken lisäksi lapseni hankkiivat paremmin kuin minä. 

Ei kai kukaan erikseen säästä perintöä varten =O

Minä kyllä säästän ja sijoitan ihan nimenomaan jälkipolven vuoksi. Sivusta

Kaikki sileeksi vain ettei jää ahneille veljelle ja hänen p-reikätyttärilleen, vihervassuille.

Kun vain tietäisi vielä, koska tässä siirtyy oikosääristen pataljoonaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo 70 vuotias, kaikki rahani ja omaisuuteni laitan sileäksi, senttiäkään en jätä perinnöksi koska omia lapsia ei ole.

Hautajaisiksi käy jos mun ruho tungetaan lihamyllystä läpi ja jauhelihat syötetään minkeille tai ketuille, tai susille jos eivät muuta tapaa keksi mun ruhon hävittämiselle.

Tuollainen ruumiin hävittäminen on paljon monimutkaisempaa kuin perinteinen hautaaminen. Lupia tuskin heltiää ja mistä löytyy tarvittava lihamylly? Ei teurastamoonkaan voi mennä ihmistä jauhamaan hygieniasyistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sehän on ihan oma valinta miten "omaisuutesi ja rahasi" käytät. Minun mielipiteeni on se että, minä tarvitsen rahani itseeni ja elämiseen joka tänä päivänä on ihan hemmetin kallista, en säästä lapsiani varten, kun ei ole siihen varaa ja kaiken lisäksi lapseni hankkiivat paremmin kuin minä. 

Ei kai kukaan erikseen säästä perintöä varten =O

Minä kyllä säästän ja sijoitan ihan nimenomaan jälkipolven vuoksi. Sivusta

Arvasin, että tämä kerää alapeukkuja (kateutta). Tämä on minun valintani ja se antaa minulle onnellisuutta. Kun aamulla herään pimeään, loskasohjaiseen aamuun ja raahaudun koneen äärelle, mietin usein motivoivia tekijöitä. Suurin motivaatio on se, että voin antaa jälkipolvelle. Tuo enemmån onnellisuutta kuin itseensä tuhlaaminen.

Äitini myi asuntonsa kun alkoi kaatuilemaan, eikä enää pärjännyt kaksikerrksisessa asunnossa.  Nyt hän asuu vuokralla esteettömässä asunnossa ja parin vuoden päästä 100 000 jonka hän asunnostaan sai, on käytetty. Vaikka hän ei juurikaan ostele mitään tai käytä rahaa kodin ulkopuolella, menee rahaa paljon yli ihan hyvän eläkkeen; ruoka,  kaupungin kotihoito, siivooja parin viikon välein, lääkkeet, lääkärit, hammaslääkärit, fyssari jotta pystyisi edes jotenkin liikuntakykyisenä, pari sairaalakeikkaa jne. vievät paljon rahaa. Perintöä ei tule varmaankaan jäämään oikeastaan ollenkaan. Toivon vaan että hänen rahansa riittävät loppuun asti. 

Surettaa, kun välillä kuulee kuinka vanhukset ovat kitkuttaneet huonolla ruoalla ja ilman apua vaikka realisoitavaa omaisuutta olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Äitini myi asuntonsa kun alkoi kaatuilemaan, eikä enää pärjännyt kaksikerrksisessa asunnossa.  Nyt hän asuu vuokralla esteettömässä asunnossa ja parin vuoden päästä 100 000 jonka hän asunnostaan sai, on käytetty. Vaikka hän ei juurikaan ostele mitään tai käytä rahaa kodin ulkopuolella, menee rahaa paljon yli ihan hyvän eläkkeen; ruoka,  kaupungin kotihoito, siivooja parin viikon välein, lääkkeet, lääkärit, hammaslääkärit, fyssari jotta pystyisi edes jotenkin liikuntakykyisenä, pari sairaalakeikkaa jne. vievät paljon rahaa. Perintöä ei tule varmaankaan jäämään oikeastaan ollenkaan. Toivon vaan että hänen rahansa riittävät loppuun asti. 

Surettaa, kun välillä kuulee kuinka vanhukset ovat kitkuttaneet huonolla ruoalla ja ilman apua vaikka realisoitavaa omaisuutta olisi. 

Tuo siinä on myös ihan kamalaa, toivoa, että rahat riittävät loppuun saakka, eli siis toivoa kuolemaa viimeistään ajankohtana X, jonka lähestymisen näkee pankkitililtä joka kuukausi.

Pyrin sijoittamaan rahani niin, että voin vanhana nauttia pääomatuloista ilman itse pääoman realisoimista. Silloin ei tarvitse toivoa lähestyvää kuilemaa, vaan voi huoletta toivoa pitkää, hyvää elämää. Ja lopuksi jää lapsille se pääoma perintönä, sekin on mukava ajatus. 

"Surettaa, kun välillä kuulee kuinka vanhukset ovat kitkuttaneet huonolla ruoalla ja ilman apua vaikka realisoitavaa omaisuutta olisi."

Siinä pitää ymmärtää se, että tällaisille onnea antaa nimenomaan omille rakkaille antaminen. Nämä ovat ihmisiä, jotka nauttivat esim. jouluna lapsilleen ja lapsenlapsilleen antamisesta yli kaiken, eivät lahjojen saamisesta lapsiltaan.

Vetäisin varmaan raivarit, jos joku alkaisi sanella mulle, että mun on käytettävä rahaa itseeni x tavoilla. Ei ole kenenkään asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini myi asuntonsa kun alkoi kaatuilemaan, eikä enää pärjännyt kaksikerrksisessa asunnossa.  Nyt hän asuu vuokralla esteettömässä asunnossa ja parin vuoden päästä 100 000 jonka hän asunnostaan sai, on käytetty. Vaikka hän ei juurikaan ostele mitään tai käytä rahaa kodin ulkopuolella, menee rahaa paljon yli ihan hyvän eläkkeen; ruoka,  kaupungin kotihoito, siivooja parin viikon välein, lääkkeet, lääkärit, hammaslääkärit, fyssari jotta pystyisi edes jotenkin liikuntakykyisenä, pari sairaalakeikkaa jne. vievät paljon rahaa. Perintöä ei tule varmaankaan jäämään oikeastaan ollenkaan. Toivon vaan että hänen rahansa riittävät loppuun asti. 

Surettaa, kun välillä kuulee kuinka vanhukset ovat kitkuttaneet huonolla ruoalla ja ilman apua vaikka realisoitavaa omaisuutta olisi. 

Tuo siinä on myös ihan kamalaa, toivoa, että rahat riittävät

En tietenkään toivo, että hän kuolisi, mutta toivon, että rahaa riittäisi hänen tarpeisiinsa loppuun asti. Hän onneksi osti aikoinaan asunnon, muuten hän ei ole ollut kovinkaan taitava rahojensa kanssa, vaikka palkkatulot olivat oikein hyvät. Mitään muuta ei ole jäänyt säästöön tuon myydyn asunnon lisäksi. Olisi kauheaa jos hän joutuisi muuttamaan, luopumaan fyssarista ja siivojasta, hammaslääkärit väliin jos rahaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sehän on ihan oma valinta miten "omaisuutesi ja rahasi" käytät. Minun mielipiteeni on se että, minä tarvitsen rahani itseeni ja elämiseen joka tänä päivänä on ihan hemmetin kallista, en säästä lapsiani varten, kun ei ole siihen varaa ja kaiken lisäksi lapseni hankkiivat paremmin kuin minä. 

Itsekäs. Sinä ja sinun napa. Minä taas säästän lapsille ja lastenlapsille jotta he saavat hyvän elämän lähtökohdat taloudellisesti.

Kyllä myös ikäihmisen  napa on tärkeä että saa kustannettua elämänsä. Äiti myi asunnon ja muutti palveluasuntoon. Emme tahdo perintöä joka on säästetty hänen kustannuksellaan. Täytyy ostaa tarpeelliset avut ja selvitä vuokrasta yms. Mitä.jää, se jää. 

Parempi vaan jos ei yli 20 tonnia tule perintöä. Talot, mökit sun muut, niin siinähän verotetaan hengiltä, jos ei itseltä löydy ylimääräistä, jotka joutaa kaikenmaailman verojen makseluun. Sitten on ulosotossa ja töitä ei kannata enää tehdä. Perinnöt tuhoaa ihmisen, koska kymmenkertainen verotus.

"Surettaa, kun välillä kuulee kuinka vanhukset ovat kitkuttaneet huonolla ruoalla ja ilman apua vaikka realisoitavaa omaisuutta olisi."

Siinä pitää ymmärtää se, että tällaisille onnea antaa nimenomaan omille rakkaille antaminen. Nämä ovat ihmisiä, jotka nauttivat esim. jouluna lapsilleen ja lapsenlapsilleen antamisesta yli kaiken, eivät lahjojen saamisesta lapsiltaan.

Silti on kamalaa, jos vaikka jätetään lääkkeitä ostamatta ja hammaslääkärissä käymättä jotta varmasti voidaan jättää asunto tai kesämökki perinnöksi. Olin vain helpottunut kun äitini  asunto saatiin myytyä ( ei mikään helpoin rasti sekään), jotta hänelle tuli rahaa palvelujen ostamiseen. Mieluummin haluan, että hänellä on niin hyvä arki kuin lisääntyvien vaivojen kanssa voi olla kuin se, että minulle jäisi jotain perinnöksi.

Kieltämättä alkaisi nyt olla kiire jo miettiä mihin tämän omaisuuden tuhlaisi, jos meinaisi nuo kaksi lasta perinnöttömäksi jättää. Pari vuotta sitten sain omilta vanhemmilta vajaa 800.000 perintöä. Itsellä on velaton omakotitalo pk-seudulla, velaton mökki Saimaan rannalla ja reilu puolen miljoonan osakesalkku ennen tuota perintöä.

Kyllä noista varmaan jotain jää lapsillekin riideltäväksi.

Kyllä.Elää itselleen ei muille.Mutta maallinen omaisuus sehän jääkin.Kukaan  ei saa mukaansa maallista talo,roinaa....

Minä ajattelen, että se perintö, jonka minä olen saanut, pitäisi jäädä suurelta osin lapsilleni. Sehän ei ole minun rahaani, vaan ns suvun rahaa. Mutta se raha, jonka olen itse hankkinut, niin sen tietty voin käyttää. 

 

Vierailija kirjoitti:

Eläkkeelle jäätyäni aion myydä asuntomme ja sijoittaa rahat. Sitten ostan niillä itselleni paikan mukavasta hoitokodista kun sen aika tulee. Tai sitten palkkaan hoitajan itselleni. Jos hoitopaikat maksavat alkaen 5900eur/kk, sillä rahalla luulisi saavan jonkun lähihoitajan kotiinkin passaamaan ja kokkaamaan.

Lähihoitajat Suomessa ovat lääkeluvallisia ja tekevät kotisairaanhoidon työtä ihmisten kodeissa. He eivät passaa ja kokkaa. Tarkoitat varmaan kotiapulaista.