Jotkut on sitä mieltä, että ihmisen pitäisi käyttää rahat itseensä, ei jättää perintöä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tarkoittaa sitä, että elää elämänsä täyspainoisesti loppuun asti. Eikä säästä mihinkään perintöön. Omaisuutta ei tarvitse sen vuoksi myydä. Mutta jos talon hoito tulee iän myötä vaikeaksi. Voi sen myydä ja mennä vaikka yksityiseen hoitokotiin. 

Se sun perähikiän torppa on parissa vuodessa kulutettu kuuden tonnin kuukausimaksuilla loppuun ja sen jälkeen kelan luukulle. Kannattiko? 

Ihmisillä ei kyllä kieltämättä ole realistista käsitystä kuinka törkyiset hinnat noissa puljuissa on. Monikin mielikuvissaan unelmoi muutamalla kymppitonnilla saavansa jotain loppuelämän mukavuuksia.

Tuttu sästää ja sijoittaa ja ei ole edes niitä lapsia. Ikää on ja elämää jäljellä noin kymmenen vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Omat rahat pitäisi käyttää itseensä ja lopun ajan hoitoonsa työllistäen niin paljon kun pystyy eikä jättää kenellekkään mitään ansaitsemattomia perintöjä.

Entä jos vanhemmat ovat itse saaneet ansaitsemattoman perinnön? Heidän omat lapset eivät sitä kuitenkaan ansaitse?

Minun mielestä jos perintöä jää, jätän mielelläni tasapuolisesti lapsilleni. Asun vuokralla joten asuntoa ei jää. Vähän metsää on , ellemme siskon kanssa myy pois eläessämme. Perikunnan osuus on vanhasta talosta serkkujen kanssa, senkin ehkä yksi serkku lunastaa.  Helpoin olisi jos jäisi vain rahaa perittäväksi.

Periaattteessa kyllä. Kun kuollessa on omaisutta 0€ eikä velkaa niin omaisuus on käytetty oikein. Jos ne ovat mennee omaan hyvinvointiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun suunnitelmiin ainakin kuuluu myydä asuntoni pois vanhuksena ja muuttaa jonkinmuotoiseen palvelutaloon semmoiseen, jossa on oma huone ja muut yhteiset tilat ja harrastushuoneet miksi ihmeessä vanhuksena jäisin asumaan yksin ja valittaisin yksinolosta ja tekemisen puutteesta? En hautaan ole rahoja mukanani ottamassa kuitenkaan  ja jos jään omaan kotiin, myyn sijoitukset ja ostan niillä palveluita kuten siivoamisen 

ihan älytön ajatus, että ensin makselen vuosikymmenet asunnostani eläen pihisti ja vielä vanhuksena eläisen yhtä pihistä, jotta saa jättää perintöä..

Onko sinusta siis pihisti elämistä, jos ei aivan kaikkea törsää taivaan tuuliin? Etkö osaa elää sillä lailla kohtuullisesti, ettei kaikki mene ja silti olet tyytyväinen? Kannattaisiko tuohon hankkia apua ennen kuin joudut vaikeuksiin asenteesi kanssa?

No, ei ole miljoonatulot ihan normaalit tulot, joista makselen asuntolainaa 25v ja olen silloin jo eläkeläinen, jos hengissä asuntolaianasta lopun sijoitan rahastoihin, josta toivottavasti kertyy sen verran, että pääsen varhaiseläkkeelle ilman huolta huomisesta.. en aio todellakaan enää silloin säästellä vaan käytän rahani itseeni, kuten vaikkapa siivouspalveluihin ja tarvittaessa, jos on huonokuntoinen, niin myyn asuntonikin ja muutan johonkin solutyyppiseen, jossa yhteiset tilat ja palvelut.