Jotkut on sitä mieltä, että ihmisen pitäisi käyttää rahat itseensä, ei jättää perintöä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos katsotaan niin menestyvissä naapurimaissa (ruotsi, norja, saksa, muu länsieurooppa) suvut voi kerätä ja kerryttää varallisuutta. Noissa onkin paljon rikkaita ja monia yrityksiä, perittyä ja kertynyttä varallisuutta.

Suomessa neuvostoliitto käski vasemmistoa välttämään moista joten suomi onkin maa jossa kaiken alkaa omistaa joku ulkolainen taho samaan aikaan kun vasurimme hokee edelleen joka paikassa että perintöveroja on nostettava ettei kansalle vaan kerry varallisuutta tai halua ruveta rikastumaan. 

 

"Ulkolainen" sanaa eivät käytä kuin boomerit ja sitä vanhemmat sukupolvet.

Ja kokeilepa lisäksi avata joskus kirja ja ottaa asioista paremmin selvää.

Se kirjoitetaan ulkolainen-sanaa.

Kaikki säästetty raha on pois kansantalouden kierrossa olevista rahoista. Omaisuuksien hilloaminen ja kerryttäminen sukuihin kurjistaa taloutta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki säästetty raha on pois kansantalouden kierrossa olevista rahoista. Omaisuuksien hilloaminen ja kerryttäminen sukuihin kurjistaa taloutta.

Eikä ole. Sijoitettua rahaa kutsutaan pääomaksi, ja Suomi on pääomaköyhä maa. Suomalaisilla pitäisi olla enemmän sijoitettavaa/sijoitettua pääomaa. Omaisuuksien kerääminen sukuihin vaurastuttaa Suomea ja keventää kansantaloutta, koska varakkaat eivät tarvitse heti tukia, jos työelämä tai terveys vähän yskähtää.

Vierailija kirjoitti:

Hedonistit kävelköön itse hautaan

Jep, heitä ei kukaan kaipaa tai hoida maksutta. Hedonistien ansiosta Suomi on täynnä persaukisia sukuja hallitusten kyykytettäviksi, siksi hallitukset haluaakin kaikkien törsäävän rahat eläessään, jotta saavat halpaa orjatyövoimaa. Onneksi en itse kuulu näihin sukuihin., sääliksi käy niitä jotka kuuluvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki säästetty raha on pois kansantalouden kierrossa olevista rahoista. Omaisuuksien hilloaminen ja kerryttäminen sukuihin kurjistaa taloutta.

Eikä ole. Sijoitettua rahaa kutsutaan pääomaksi, ja Suomi on pääomaköyhä maa. Suomalaisilla pitäisi olla enemmän sijoitettavaa/sijoitettua pääomaa. Omaisuuksien kerääminen sukuihin vaurastuttaa Suomea ja keventää kansantaloutta, koska varakkaat eivät tarvitse heti tukia, jos työelämä tai terveys vähän yskähtää.

Lisäksi pääoman tuotto tuo omistajalle rahaa, jota voi kuluttaa, eli sekin vielä auttaa kansantalouden kierrossa olevan rahan määrää. Kaikki hyötyvät. Siitä taas ei ole kertakaikkiaan mitään iloa kansantaloudelle, jos hedonisti matkustelee rahansa eli kärrää ne ulkomaille, ja hedonistin lapset sitten sitkuttelevat tukien varassa miten taitavat. Pahimmillaan oppivat vanhemmiltaan väärät arvot ja kuluttavat ne vähätkin rahansa surkeisiin matkoihin. 

Matkusteluhan se tuppaa olemaan hedonistien suurin rahareikä. Tai kiinan rihkama ja pikamuoti, kiinalainen elektroniikka. Ei se Suomea auta ollenkaan. Viisas sijoittaja on paljon hyödyllisempi yhteiskunnan kannalta.

Noin minä olen aina ajatellut ja noin sanoin vanhemmillenikin jo hyvissä ajoin ennen kuin heistä aika jätti.

Käytän itseeni, testamentti tehty, ei lapsia, sisaruksille en jätä.

Minusta oli aina kiusallista kun äiti eläessään puhui miten hänellä on tilillä vähän rahaa meille sitten jaettavaksi. Makaaberia. Kuitenkin kaikki hänen lapsensa keski-ikäisiä, töissä käyviä ja ihan hyvin toimeentulevia.

Mutta hän nyt oli sellainen vanhan kansan ihminen, aina tarkka rahoista, hyvin köyhä lapsuus, sota-ajan muistot mielessä.

Mulla kävi niin että ahneet sisko ja veli veivät ns parhaat päältä, mutta he ovatkin materialisteja, joille kämpät ja tilit merkitsevät hyvin paljon. Sain minäkin (hyvin pienen) perinnön, joka on nyt ollut muutamia vuosia rahastossa, otan sen sitten eläkkeellä käyttööni.

Kun ei ole omia lapsia, niin asia kiinnostaa hyvin vähän. Sisarukseni lapset perivät tietysti omat vanhempansa kun se aika tulee. En ole vielä päättänyt, kenet merkitsen edunsaajaksi omassa testamentissani. Luultavasti jonkin järjestön, en missään tapauksessa ketään inhottavista sukulaisistani.

Niin paljon minultakaan tuskin jää, että kukaan viitsisi ruveta tappelemaan jostain lakiosista.

Jotkut varmaan ovat tuota mieltä ja jotkut toiset muuta mieltä. Niin?

Meitä on neljä sisarusta, ikähaarukka 30-40, olemme kaikki työelämässä. Jos vanhempani jättäisivät perintöä, niin ei siitä huomattavia summia neljälle perijälle jäisi per nuppi. Olen sanonut että käyttäkää rahat itseenne, me lapset teemme itse omat rahamme.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tehkööt kuten lystää. Meillä on nyt kaksi pientä lasta, joille säästetään osakesäästötilille. Todennäköisesti tullaan avustamaan opintojen aikana paljonkin. Annetaan kunnollinen rahakasvatus, että ei tarvitse epävakaan työelämän oravanpyörässä väkisin pyöriä, vaan että pohjalla pyörii "perustulona" sijoitusten luoma pääomatulovirta. Ja sitten kun aika jättää, saavat (toivottavasti jo pitkälle aikuiset) lapset loputkin. 

Itse en ole tällaista saanut vaan olen kivisen tien kasvatti. Se ei ole tuonut elämääni mitään hyvää. Koulukaverit, joilla vanhemmat tukivat henkisesti ja taloudellisesti, on mennyt kaikilla rintamilla paremmin kuin meikäläisillä surkimuksilla, joten todellakin tarjoan lapsilleni parempaa kun nyt kaiken räpistelyn jälkeen kerran voin. 

Meilläkään ei ollut varaa tukea rahallisesti omia lapsia kun lähtivät kotoa mutta onneksi pystyn laittamaan muutaman kympin per kk lastenlasten rahastotileille. Kun he ovat lähdössä omilleen 10-13v päästä tilillä on varmasti kiva alkupääoma. Taas pykälän verran parempi tilanne kuin edellisellä sukupolvella. 

Vierailija kirjoitti:

No sehän on ihan oma valinta miten "omaisuutesi ja rahasi" käytät. Minun mielipiteeni on se että, minä tarvitsen rahani itseeni ja elämiseen joka tänä päivänä on ihan hemmetin kallista, en säästä lapsiani varten, kun ei ole siihen varaa ja kaiken lisäksi lapseni hankkiivat paremmin kuin minä. 

Itsekäs. Sinä ja sinun napa. Minä taas säästän lapsille ja lastenlapsille jotta he saavat hyvän elämän lähtökohdat taloudellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Jos katsotaan niin menestyvissä naapurimaissa (ruotsi, norja, saksa, muu länsieurooppa) suvut voi kerätä ja kerryttää varallisuutta. Noissa onkin paljon rikkaita ja monia yrityksiä, perittyä ja kertynyttä varallisuutta.

Suomessa neuvostoliitto käski vasemmistoa välttämään moista joten suomi onkin maa jossa kaiken alkaa omistaa joku ulkolainen taho samaan aikaan kun vasurimme hokee edelleen joka paikassa että perintöveroja on nostettava ettei kansalle vaan kerry varallisuutta tai halua ruveta rikastumaan. 

No voi höspistä sentään. Omat vanhempani (ns. hiljaista sukupolvea, eli sotaa ennen tai juuri sodan alussa syntyneitä) perivät kyllä ihan vanhempiensa omaisuutta, esim. äitini sai kaksi isoa tonttia maata, joista rantatontin möi, kun olivat ostamassa ensimmäistä omaa asuntoa 1960-luvun alussa isäni kanssa, ja isäni puolestaan kustansi omalla perinnöllään vielä isompaan asuntoon muuttamisen parikymmentä vuotta myöhemmin - näin turvasivat sen, että lainaa ei juurikaan tarvinnut ottaa.

Nyt minä olen perinyt molemmat vanhempani, on iso velaton asunto ja se toinen tontti, jolla on kesämökki. Ja olen ihan tavallisesta keskiluokkaisesta perheestä, kuten vanhempanikin olivat. Kukaan ei ole kieltänyt perintöjä Suomessa missään vaiheessa - Suomessa ongelmana oli maaseudun tyhjentyminen 60-luvulla ja maatilojen muuttuminen arvottomiksi, kun ihmiset muuttivat kaupunkeihin.  

Perintövouhkaaminen on niin tyypillistä. Ilman muuta lapsilleen haluaa hyvän elämän ja tukee sitä sitten vaikka taloudellisesti. 

Toinen juttu on sitten, että aivan liian moni käyttää ainutkertaisen elämänsä turhanpäiväisen työn tekemiseen ja rahan hankkimiseen. Viimeistään myöhäiskeski-iässä sitä havahtuu, että siinä ei ollutkaan mitään mieltä. Aikansa on käyttänyt aivan toissijaisiin asioihin ja elämä vaan loppuu.

Perintöä jättämällä tekemiselleen saa merkitystä. Samalla se on turhaa oman elämänsä tuhlaamista jollekin "korkeammalle" arvolle.

Sitä ei ole olemassakaan.

Miespolvet painuvat unholaan, niin käy meille jokaiselle. Vaikka kuinka olisi pakertanut töissä, edennyt ja tehnyt omaisuuksia. Perästä tulee uudet sukupolvet ja aiemmat tekemiset syrjäytyy.

Ja ketään meistä, ainakaan av-palstalaista, ei kukaan muista 100 vuoden päästä ja kukaan ei tuo kynttilää haudalle jouluna.

Pointtini: elä nyt, äläkä perintöä varten.

Kyllä, 65 vuotiaana myyt osakeasuntosi pois sillä ehdolla, että saat asuntoon loppuikäsi vuokrasopimuksen. Maksat vaikka 10 vuoden vuokrat heti ja jäävillä rahoilla elät mieleistäsi aikaa.

Mutta jos on itse saanut perintöä, niin vähän epäreilua olla sitä jättämättä. Iso perintö mahdollistaa sen ettei tarvitse käydä töissä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki säästetty raha on pois kansantalouden kierrossa olevista rahoista. Omaisuuksien hilloaminen ja kerryttäminen sukuihin kurjistaa taloutta.

Eikä ole. Sijoitettua rahaa kutsutaan pääomaksi, ja Suomi on pääomaköyhä maa. Suomalaisilla pitäisi olla enemmän sijoitettavaa/sijoitettua pääomaa. Omaisuuksien kerääminen sukuihin vaurastuttaa Suomea ja keventää kansantaloutta, koska varakkaat eivät tarvitse heti tukia, jos työelämä tai terveys vähän yskähtää.

Kaksi sanaa:Jussi Salonoja. Ison perinnön viaton uhri, emme halua lisää saman kohtalon kokevia raukkaparkoja

Viimeinen ateria velaksi on minun motto

Vierailija kirjoitti:

Entä jos on itse perinyt paljon varallisuutta? Kuuluuko se pistää sileäksi vai jättää perillisille?

Tämä onkin hyvä kysymys. En tiedä, millainen on iso varallisuus perittäväksi, mutta itse perin muutaman satatuhatta toisen vanhempani jälkeen.

Kipuilin jonkin aikaa niiden rahojen kanssa, enkä tiennyt mitä tehdä niillä. Mutta lopulta ostin asunnon, johon sijoitin osan rahoista ja loput rahat sijoitin osakkeisiin. Kävi mielessä, että ostaisin jonkun urheiluauton tai veneen, mutta onneksi maltoin mieleni.

Nyt ne osakkeisiin sijoitetut rahat tuottavat osinkotuloja, joita käytän sitten elämän menoihin ja esim. lomareissuihin oman perheen kanssa. Osa rahoista menee takaisin pörssiin. Lisäksi on oma asunto ihan kivalla paikalla eikä tarvitse maksaa vuokraa toiselle. Perintö on itse asiassa tietyllä tavalla kasvanut, eli minä olen sitä taloudellisessa mielessä järkevästi huolehtinut.

Olen ajatellut käyttää perimäni omaisuuden itseeni niin, että vähennän työntekoa sen jälkeen, kun olen täyttänyt 50. Ehkä muutan puoleksi vuodeksi ulkomaille ja palaan sitten Suomeen aina keväällä ja olen ne parhaat kuukaudet ja kesäajan Suomessa. Syksyllä sitten taas jonnekin lämpimään. Pystyisin säästöillä ja sijoituksilla kustantamaan tuon puolen vuoden oleskelun ulkomailla ja sitten Suomessa ollessa ollaan taas töissä, vaikka jossakin sesonkihommissa.

 

Lapsiani autan taloudellisesti jo nyt ja säästän ja sijoitan heille, jotta saavat taloudellista apua sitä kautta. En kuitenkaan halua opettaa heille, että raha kasvaa puissa, vaan itse saavat opetella rahan arvon. Sijoittamista ajattelin heille kyllä opettaa.

Tekee pahaa katsoa, kun jotkut vanhukset tinkivät jopa syömisestään ja käyvät jopa leipäjonoissa pystyäkseen keräämään pankkitililleen lisää rahaa minkä voivat jättää perinnöksi lapsilleen, varattomana kuolemista he pitävät suurena häpeänä. Minulla itselläni ei ole omia lapsia, mutta sisarusteni lapset ovat minulle tärkeitä ja läheisiä, mutta en tule jättämään jälkeeni heillekään perintöjä vaan annan heille jo eläessäni sen verran mitä voin antaa omasta elämästäni  tinkimättä ja samalla saan itsekin nauttia antamisen ilosta mitä tätäkin tapaa monet paheksuvat.