Jotkut on sitä mieltä, että ihmisen pitäisi käyttää rahat itseensä, ei jättää perintöä

No sehän on ihan oma valinta miten "omaisuutesi ja rahasi" käytät. Minun mielipiteeni on se että, minä tarvitsen rahani itseeni ja elämiseen joka tänä päivänä on ihan hemmetin kallista, en säästä lapsiani varten, kun ei ole siihen varaa ja kaiken lisäksi lapseni hankkiivat paremmin kuin minä. 

Vierailija kirjoitti:

No sehän on ihan oma valinta miten "omaisuutesi ja rahasi" käytät. Minun mielipiteeni on se että, minä tarvitsen rahani itseeni ja elämiseen joka tänä päivänä on ihan hemmetin kallista, en säästä lapsiani varten, kun ei ole siihen varaa ja kaiken lisäksi lapseni hankkiivat paremmin kuin minä. 

Ei kai kukaan erikseen säästä perintöä varten =O

Minä ainakin teen niin. Ikää on nyt 50+ ja mulla on vaan velkaa. Meni firma nurin ja semmosta.

Kyllä mua harmittaa nuukat vanhukset, jotka kituuttavat elämänsä loppuun, vaikka voisivat ostaa rahoillaan palveluita tai muuta helpotusta itselleen. Sen sijaan makuuttavat rahoja tilillään ja sitten niistä tapellaan. 

Vähemmän likvidit omaisuuserät tietysti hankalampia, mutta niitäkin on, joilta jää turhan paljon ihan käteistä.

Mietikää elon muski paskaa mietii varmaan mitenkä saisi elää vähintään miljoona vuotta ,hautaan ei saa omaisuutta.Putin kuinkahan moni käy kusella hänen haudalla,pelko on hänellä suuri.

Kyllä osakehuoneisto kannattaa myydä noin 7-kymppisenä ja käyttää siitä saatu raha hyvään loppuelämän. Jälkikasvu on kykenevä hankkimaan omat rahansa.

Minä olen rikkoontuneesta perheestä, ja isäpuolia ja sisarpuolia on, enkä ole tekemisissä. Julmia miehiä ja kiusaamista, jopa ahdistelua.

Elämä on mennyt pienipalkkaisessa pätkätyössä ja rahattomana, ja kun isäni jätti pienen perinnön (lakiosan) jolla pääsin käsiksi puolikkaaseen kämppään (mies maksoi oman puolikkaansa) niin elämä muuttui. 

Pääsin pois suoraan sanottuna slummista, kunnan vuokraluukusta, tänne omaan rauhaan ja siistiin ja hiljaiseen ympäristöön. Olen niin onnellinen. Kaikki rahat ei mene vuokriin.

Ja aivan varmasti katson, että ainoalle tyttärelleni teen saman tempun, jollain konstilla. En tarvitse enää mitään, pärjään pienillä, autan hänet puolestani parempaan olotilaan. On myös ollut pienipalkkaisella alalla ja nollasoppareitakin ollut. Ammatti on ja hoitaa asiansa.

Voi jättää perintöä, jos sitä jää. Ellei lapsi ole todella rahaks.

Eläkkeelle jäätyäni aion myydä asuntomme ja sijoittaa rahat. Sitten ostan niillä itselleni paikan mukavasta hoitokodista kun sen aika tulee. Tai sitten palkkaan hoitajan itselleni. Jos hoitopaikat maksavat alkaen 5900eur/kk, sillä rahalla luulisi saavan jonkun lähihoitajan kotiinkin passaamaan ja kokkaamaan.

Jos katsotaan niin menestyvissä naapurimaissa (ruotsi, norja, saksa, muu länsieurooppa) suvut voi kerätä ja kerryttää varallisuutta. Noissa onkin paljon rikkaita ja monia yrityksiä, perittyä ja kertynyttä varallisuutta.

Suomessa neuvostoliitto käski vasemmistoa välttämään moista joten suomi onkin maa jossa kaiken alkaa omistaa joku ulkolainen taho samaan aikaan kun vasurimme hokee edelleen joka paikassa että perintöveroja on nostettava ettei kansalle vaan kerry varallisuutta tai halua ruveta rikastumaan. 

Minä olen jo 70 vuotias, kaikki rahani ja omaisuuteni laitan sileäksi, senttiäkään en jätä perinnöksi koska omia lapsia ei ole.

Hautajaisiksi käy jos mun ruho tungetaan lihamyllystä läpi ja jauhelihat syötetään minkeille tai ketuille, tai susille jos eivät muuta tapaa keksi mun ruhon hävittämiselle.

Miksi pitäisi jättää perintöä? Ymmärrän jos lapset nuoria niin on hyvä turvata heidän talous jos vanhemmista aika jättää, mutta mikäli heität lusikan nurkkaan vanhalla iällä ja lapsesi ovat keski-ikäisiä, niin mikä pointti? He ovat olleet jo hyvän aikaa työelämässä, kerryttäneet mahdollisesti omaakin omaisuutta ja elämänsä ovat vakiintuneet. Eivätköhän pärjää ilman mamin tai papan almujakin.

Omat rahat pitäisi käyttää itseensä ja lopun ajan hoitoonsa työllistäen niin paljon kun pystyy eikä jättää kenellekkään mitään ansaitsemattomia perintöjä.

Vierailija kirjoitti:

Jos katsotaan niin menestyvissä naapurimaissa (ruotsi, norja, saksa, muu länsieurooppa) suvut voi kerätä ja kerryttää varallisuutta. Noissa onkin paljon rikkaita ja monia yrityksiä, perittyä ja kertynyttä varallisuutta.

Suomessa neuvostoliitto käski vasemmistoa välttämään moista joten suomi onkin maa jossa kaiken alkaa omistaa joku ulkolainen taho samaan aikaan kun vasurimme hokee edelleen joka paikassa että perintöveroja on nostettava ettei kansalle vaan kerry varallisuutta tai halua ruveta rikastumaan. 

Tuollaiset neuvostoliitto-höpinät on sellaisten ihmisten puheita, jotka eivät itse ole pystyneet omaisuuttaan kartuttamaan, vaan vahtivat silmä kirkkaana, että milloin ne vanhemmat kuolevat ja perintöä tulee.

Niinhän se on, että eräs tehtailija jätti suuren perinnön perillisilleen, ja nyt perinnöt on juotu ja ulosmitattu. Näinhän Iltasanomissa on kerrottu.

 

 

Minulla ei ole omia lapsia ja vaimolla on jo 2M€, joten en minä perillisiä varten säästä ja sijoita vaan itseäni. Voi olla, että tarvitsen vanhana enemmän hoitoa, kun yhteiskunta tarjoaa. Niinpä voin ostaa tarvitsemani palvelut itse. 

Jos sitten käy niin, etten sitä hoivaa tarvitsekaan, niin sitten vaimo ja viime kädessä sisareni lapset perivät. Ei kai sekään huono asia ole?

Vierailija kirjoitti:

Eläkkeelle jäätyäni aion myydä asuntomme ja sijoittaa rahat. Sitten ostan niillä itselleni paikan mukavasta hoitokodista kun sen aika tulee. Tai sitten palkkaan hoitajan itselleni. Jos hoitopaikat maksavat alkaen 5900eur/kk, sillä rahalla luulisi saavan jonkun lähihoitajan kotiinkin passaamaan ja kokkaamaan.

Sössön sössön. Eläkkeelle jäätyäsi olet hyväkuntoinen 65-vuotias etkä todellakaan halua asua missään hoitokodissa.

Aloita senioritalosta. Niitä on Helsingin keskustassakin. Asukkaiden alaikäraja on 55 vuotta, ja monet pariskunnista ovat myyneet oman asuntonsa ja muuttaneet vuokralle esteettömään taloon lähelle palveluja. Senioritaloissa ei ole palveluja, vaan ne on hankittava erikseen.

Entä jos on itse perinyt paljon varallisuutta? Kuuluuko se pistää sileäksi vai jättää perillisille?

Olen nyt 64 ja mulle on enenevässä määrin tärkeätä että lapsille jää. Ei siksi että pitäisi vaan siksi että se tuottaa minulle suurimman ilon. 

Ennen hinkusin autoja ja  rannekelloja ja nyt kun ehkä  olisi varaa niin evvk

Normaalisti lapsilleen haluaa hyvää, ja helpompaa elämää kuin itselle. Minusta olisi itsekästä käyttää kaikki varallisuus itseensä mikäli se ei olisi välttämätöntä. Etenkin suurilla ikäpolvilla on voinut käydä hyvä tuuri asuntojen hintojen nousulla, tämä perustuu ihan onneen eikä omiin saavutuksiin. Miksei haluaisi antaa hyvää eteenpäin omille lapsilleen. Aina seuraavalla sukupolvella olisi näin vähän helpompaa.

Toimisi jos olisi hyvä kristallipallo. Hitostako tiedät poistutko elävien kirjoista huomenna vai 15 vuoden kuluttua. Rahantarve on tällöin hieman eri.

Em.syystä en uskaltaisi myydä asuntoani ja mennä johonkin palvelutaloon a' 5000e/kk itsemaksavana.