Haluan erota, mutta en voi tehdä sitä lasten vuoksi

Samassa veneessä ollaan. Meillä yksi 4v lapsi ja yhteinen asuntolaina. 

Mies on helposti hermonsa menettävä ja kun hän tiuskii ja äyskii niin häntä ei siinä tilassa kiinnosta se kun lapsi kuulee. Ja kun mies laantuu, hän pyytää aina anteeksi ja pahoittelee. Mutta tiedättekö, kun tätä tapahtuu viikoittain niin se anteeksipyyntö kärsii inflaation. Kotona on kireä tunnelma. Töissä on mukavampi olla. 

Mietin eroa ja mies tietää tämän ja myöntää möhlineensä tässä viimeiset 1,5 pahasti tuolla käytöksellään. Tiedän tämän juurisyyn ja se on yksi miehen piinaava (narsistinen ja kontrolloiva) lähisukulainen joka joskus väijyy meidän talon pihalla kun minä tule kotiin lapsen kanssa... Aina kun miehellä on vapaapäivä ja tulen kotiin ja miehellä on hermot kireällä, tiedän tämän sukulaisen häiriköineen häntä.

Tämä kireä ilmapiiri vaikuttaa lapseemme ja en tiedä mitä teen. Sukulaisen suhteen olen harkinnut jo että otan poliisiin yhteyttä.

Mutta tämä sukulainen on kuulemma vuosikymmeniä sitten katkaissut jarruletkut sellaisen henkilön autosta salaa joka on häntä uhmannut. Mitä jos hän tekee minun autolleni tuon?

Miten ajattelet että ero muuttaa elämääsi?

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätön ajatus ettei voisi erota lapsen/lasten takia. Lapset sopeutuu. 



Enemmän teet haittaa lapselle katsella vanhempia joilla ei ole mitään annettavaa toisilleen.

Ei lapsia kiinnosta vanhempien välinen suhde ellei se näyttäydy riitelynä tms. Kunhan ruokahuolto pelaa ja elämässä on pysyvyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Samassa veneessä ollaan. Meillä yksi 4v lapsi ja yhteinen asuntolaina. 

Mies on helposti hermonsa menettävä ja kun hän tiuskii ja äyskii niin häntä ei siinä tilassa kiinnosta se kun lapsi kuulee. Ja kun mies laantuu, hän pyytää aina anteeksi ja pahoittelee. Mutta tiedättekö, kun tätä tapahtuu viikoittain niin se anteeksipyyntö kärsii inflaation. Kotona on kireä tunnelma. Töissä on mukavampi olla. 

Mietin eroa ja mies tietää tämän ja myöntää möhlineensä tässä viimeiset 1,5 pahasti tuolla käytöksellään. Tiedän tämän juurisyyn ja se on yksi miehen piinaava (narsistinen ja kontrolloiva) lähisukulainen joka joskus väijyy meidän talon pihalla kun minä tule kotiin lapsen kanssa... Aina kun miehellä on vapaapäivä ja tulen kotiin ja miehellä on hermot kireällä, tiedän tämän sukulaisen häiriköineen häntä.

Tämä kireä ilmapiiri vaikuttaa lapseemme ja en tiedä mitä teen. Sukulaisen suhteen olen h

Miehesi on aikuinen, hän voi tehdä tilanteelle jotain. Narsissi sukulainen on vain tekosyy.

Itse haluaisin erota lasten takia: puoliso ei osaa kommunikoida lasten kanssa juuri muuten kuin huutamalla. Minulle hän ei huuda. On korkeasti koulutettu, fiksu ja ulospäin kaikki näyttää hyvältä. En eroa, koska vuoroviikkoasuminen takaisi lapsille yhtä meluisan lapsuuden. Lapsilla kun on oikeus isään.

Kuinka joku voi vihata lapsiaan niin paljon, että jää ehdoin tahdoin huonoon avioliittoon!?!

Vierailija kirjoitti:

Kaikista eniten kadun elämässä että rikoin lasten perheen. On tutkittu, että jopa vanhempien viileät välit (nukkuvat esim eri huoneissa) on parempi kuin ero. 

 

Mieti vielä. 

Olen lukenut ihan päinvastaisia tutkimuksia. Eli lasten tunne-elämän kannalta on parempi erota kuin sinnitellä suhteessa, joka on jo tunnetasolla päättynyt.

Vierailija kirjoitti:

Ajattele lapsiasi ja eroa.

Tämä! Oma äitini leikki samanlaista marttyyriä kuin ap, ja me lapsethan siitä jouduttiin tietysti kärsimään. Toivoin aina (ja toivon edelleen), että vanhemmat olisivat eronneet jo silloin, kun olimme pieniä. Vaikka päällisin puolin näyttäisi kodissa ja perheessä olevan kaikki hyvin, niin kyllä se  painostava ja ahdistava ilmapiiri tukehduttaa!

Vierailija kirjoitti:

Samassa veneessä ollaan. Meillä yksi 4v lapsi ja yhteinen asuntolaina. 

Mies on helposti hermonsa menettävä ja kun hän tiuskii ja äyskii niin häntä ei siinä tilassa kiinnosta se kun lapsi kuulee. Ja kun mies laantuu, hän pyytää aina anteeksi ja pahoittelee. Mutta tiedättekö, kun tätä tapahtuu viikoittain niin se anteeksipyyntö kärsii inflaation. Kotona on kireä tunnelma. Töissä on mukavampi olla. 

Mietin eroa ja mies tietää tämän ja myöntää möhlineensä tässä viimeiset 1,5 pahasti tuolla käytöksellään. Tiedän tämän juurisyyn ja se on yksi miehen piinaava (narsistinen ja kontrolloiva) lähisukulainen joka joskus väijyy meidän talon pihalla kun minä tule kotiin lapsen kanssa... Aina kun miehellä on vapaapäivä ja tulen kotiin ja miehellä on hermot kireällä, tiedän tämän sukulaisen häiriköineen häntä.

Tämä kireä ilmapiiri vaikuttaa lapseemme ja en tiedä mitä teen. Sukulaisen suhteen olen h

Lakkaa uhriutumasta ja ole VANHEMPI tekemällesi LAPSELLE. Yhteinen asuntolaina on vain huono tekosyy vältellä vastuutaan.

Joutuisitko sä AP sitten maksamaan isoja elatus maksuja exölle?

Miksi teet lapsia sellaisen henkilön kanssa, jota et voi sietää? Ei kai hän yhtäkkiä ole muuttanut luonnettaan. 

Välillä en ymmärrä naisia.

Sama tilanne, haluisin erota, mutta lasten takia en voi/halua. Nuorin 6v täälläkin. Ja kun täällä joka vastauksessa sanotaan, että lapset aistii huonot välit jne. Meillä ei ole huonot välit millään tasolla. 

Lapset on taatusti onnellisempia nyt tässä tilanteessa kuin eroperheen lapsina. Tulisivat joutumaan muuttamaan aika kauas kavereistaan, koska tällä alueella ei ole asuntoja. Niin paljon tulisi miinuksia lasten elämään meidän tilanteessa. Myöskään itse en ole valmis viikko/viikko-ratkaisuun. Itse joudun laittamaan tässä tilanteessa nyt lasten hyvinvoinnin edelle, ainakin toistaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Älä tee sitä. Yritä saada suhde kuntoon kaikin keinoin. Avioeron vaikutukset lapsen elämään vaikuttaa koko loppuelämän, hamaan hautaan saakka, vaikka näyttäisi siltä että hyvin sopeutuivat. Tutustu tieteellisiin tutkimuksiin aiheesta (avioeron pitkäaikaiset vaikutukset lapseen). Mikäli lapsen näkökulmasta koti on turvallinen ja hyvä, niin kodin ja perheen (eli lapsen koko elämän) hajoaminen on traumaattinen kokemus. Jos kodissa on väkivaltaa, alkoholismia jne, niin asia aivan erikseen. 

No se se vasta vaikuttaakin, kun vanhempien tulehtuneiden/kireiden välien vuoksi koko kodin ilmapiiri on ahdistava ja painostava.  Kyllä lapset sen ilmapiirin aistii ja siihen reagoi. Millaista tuhoa sellainen aiheuttaakaan kasvavan lapsen psyykelle? Millaista turvattomuuden tunnetta? Jatkuvasti kotona ollessaan on sellainen olo, että haluaisi vajota maan alle ja vaan kadota jonnekin. Toivoo aina, että olisi joku muu ja syntynyt johonkin toiseen perheeseen. Sekö on se elämä ja koti, jonka sinä haluat lapsellesi tarjota? Helvetiksi sellaista kutsutaan! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätön ajatus ettei voisi erota lapsen/lasten takia. Lapset sopeutuu. 



Enemmän teet haittaa lapselle katsella vanhempia joilla ei ole mitään annettavaa toisilleen.

Ei lapsia kiinnosta vanhempien välinen suhde ellei se näyttäydy riitelynä tms. Kunhan ruokahuolto pelaa ja elämässä on pysyvyyttä.

Älä jauha paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne, haluisin erota, mutta lasten takia en voi/halua. Nuorin 6v täälläkin. Ja kun täällä joka vastauksessa sanotaan, että lapset aistii huonot välit jne. Meillä ei ole huonot välit millään tasolla. 

Lapset on taatusti onnellisempia nyt tässä tilanteessa kuin eroperheen lapsina. Tulisivat joutumaan muuttamaan aika kauas kavereistaan, koska tällä alueella ei ole asuntoja. Niin paljon tulisi miinuksia lasten elämään meidän tilanteessa. Myöskään itse en ole valmis viikko/viikko-ratkaisuun. Itse joudun laittamaan tässä tilanteessa nyt lasten hyvinvoinnin edelle, ainakin toistaiseksi.

Ei hätää. Kyllä se mies jossain kohtaa kyllästyy keskinkertaiseen elämään ja tekee ihan itse ratkaisun.

Itse olin huonossa avioliitossa jatkuvasti kireä exän takia. Hyssyttelin lapsia ja yritin tehdä kaikkea, että ex olisi tyytyväinen. Ex ei jaksanut lasten ääntä, ei osannut olla isä. Valitti aina lapsista. Itse mielistelin ja ajauduin jopa taloudelliseen hyväksikäyttöön, kun vain maksoin laskuja ettei exän tarvisi. Kohta tilanne oli se, että minun oletettiin maksavan kaiken. Piti ihan työntää lasku exälle, että jotain hänkin hoitaisi. Siitäkin sitten piti käyttäytyä tympeästi. 

Ero oli helpotus kaikin tavoin. Se levollisuus ja rauha tuntui itsessä. Ei ollut kireyttä. Konkreettinen muutos oli ensimmäisenä se, että lopetin päiväunien nukkumisen. En enää tarvinnut. Olin iloinen ja aikaansaava. Olo oli helpottunut.

Eron jälkeen exän itsekkyys vain kasvoi. Kohteli lapsia todella huonosti. Nyt lapset on täysikäiset. Isä ei ole juuri kuulunut heidän elämään millään tavoin. Vain satunnaisia tapaamisia. Isä ei kutsu luokseen tai ainakaan lapset ei siellä käy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne, haluisin erota, mutta lasten takia en voi/halua. Nuorin 6v täälläkin. Ja kun täällä joka vastauksessa sanotaan, että lapset aistii huonot välit jne. Meillä ei ole huonot välit millään tasolla. 

Lapset on taatusti onnellisempia nyt tässä tilanteessa kuin eroperheen lapsina. Tulisivat joutumaan muuttamaan aika kauas kavereistaan, koska tällä alueella ei ole asuntoja. Niin paljon tulisi miinuksia lasten elämään meidän tilanteessa. Myöskään itse en ole valmis viikko/viikko-ratkaisuun. Itse joudun laittamaan tässä tilanteessa nyt lasten hyvinvoinnin edelle, ainakin toistaiseksi.

Ei hätää. Kyllä se mies jossain kohtaa kyllästyy keskinkertaiseen elämään ja tekee ihan itse ratkaisun.

Miehethän ei laita eroa vireille juuri koskaan. Lähes aina se jää naisen tehtäväksi.

Minusta 50-50-erossa voisi alkaa suosia sitä ratkaisua, että lapset ei vuoroviikoin vaihda kotia, vaan vanhemmat vaihtaa. Luulen että olisi lapsille parempi. 

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne, haluisin erota, mutta lasten takia en voi/halua. Nuorin 6v täälläkin. Ja kun täällä joka vastauksessa sanotaan, että lapset aistii huonot välit jne. Meillä ei ole huonot välit millään tasolla. 

Lapset on taatusti onnellisempia nyt tässä tilanteessa kuin eroperheen lapsina. Tulisivat joutumaan muuttamaan aika kauas kavereistaan, koska tällä alueella ei ole asuntoja. Niin paljon tulisi miinuksia lasten elämään meidän tilanteessa. Myöskään itse en ole valmis viikko/viikko-ratkaisuun. Itse joudun laittamaan tässä tilanteessa nyt lasten hyvinvoinnin edelle, ainakin toistaiseksi.

Miksi täällä jankataan jostain viikko-viikko -systeemistä ikään kuin se olisi ainoa mahdollinen vaihtoehto? Ei, ei ole. Tuo viikko siellä viikko tuolla on muuten aika paska homma lapselle, koska tämä joutuu elämään jatkuvasti reissumieselämää. Äidillä on koti ja isällä on koti, mutta lapselle ei sitä samaa oikeutta suoda. 🙄

Ja sinunkin olisi parempi joskus katsoa asioita vähän laajemmasta näkökulmasta kuin omasta navastasi käsin. Ei ne vanhemmat läheskään aina "taatusti" tiedä lastensa tuntemuksia paremmin kuin nämä itse. 🤦🏻

Itsekästä porukkaa ootte.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista eniten kadun elämässä että rikoin lasten perheen. On tutkittu, että jopa vanhempien viileät välit (nukkuvat esim eri huoneissa) on parempi kuin ero. 

 

Mieti vielä. 

Ei ole.Mulla on toisiaan vihaavat vanhemmat edelleen yhdessä ja ei ollut kivaa kuunneltavaa lapsena kotona....Jätti isot jäljet mm luottamuksen suhteen.