Lue keskustelun säännöt.
Onko teistä ikävä tunnustaa, että valitsitte väärän puolison
21.12.2024 |
Minulle se on vaikeaa myöntää. Olisi pitänyt ottaa vakavammin kaikki varoitusmerkit. Nyt on elämä vähän hankalaa vielä vuosikausia, kun lapsenkin menin sen kanssa tekemään.
Kommentit (73)
Hormoonimme valitsevat puolisomme vapaassa maassa. Parempimsek9j kuin että suku valitsee, eikös keikös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävä tunnustaa - onko ikävä oikea sana?
Ikävä kyllä.
Moni toteaa ihmisen muuttuvan. Se ei ole totta paitsi identiteetiltä hämärtyneiden tai sitä yhä etsivien kohdalla.
Olen 44-vuotias enkä ole mitenkään isosti erilainen kuin 14-vuotiaana. Toki uusia mielenkiinnon kohteita ym. on tullut, mutta minuus on enemmän laajentunut kuin vaihtunut. Jos tuntee itsensä ja hyväksyy itsensä, temperamentille ja persoonalle ei tapahdu mitään mullistavaa. Iso osa minuudesta kun on kuitenkin jo geneettisesti ohjelmoitua.
Tulkinta toisesta ihmisestä voi kyllä muuttua kun tämän kanssa viettää enemmän aikaa. Mutta ei siinäkään tunnu mitään ihan valtavaa muutosta tapahtuvan. Enemmän täydentelyä.
Siksi riittävällä pohdiskelulla ja itsetuntemuksella sekä realismilla niin itsestä kuin toisista on ihan mahdollista valita itselleen sopiva kumppanikin.
En valinnut väärin, vaikka oli vaikeaa. Sain upeat lapset. Puolison persoonallisuushäiriö voimistui vähitellen, eroaikeita oli jo ennen lapsia, myöhemmin oli pakko erota. Oli silti ihan oikea valinta lasteni vuoksi, jotka ovat elämässäni tärkeintä, heitä ei muuten olisi.
Moni asia on jäänyt aivan keske tekoiseksi elämässäni ja töissäkin on edetty onnenkantamoisina ja syrjäytetty aiheesta kun en vaan ole erityisen hyvä työihminen.
Mutta nyt kun työura on loppumaan päin niin huomaan että puoliso tuli aikoinaan valittua paras mahdollinen, oikea onnekantamoinen sekin, ja lapsesta on ollut vähän huolia ja paljon iloa. Olen todella ylpeä molemmista.
Kun vielä eläke on sellainen että pärjätään ja puoliso on oikea niin kelpaa tässä eläköityä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmilla suomalaisnaisilla tilanne on ikävä kyllä niin.
Ei ollut parempia suomalaismiehiä tarjolla. :(
Mitä vapaammin saa olla oma itsensä, jo lapsena, sitä helpompi on myös löytää itselle sopiva kumppani.
Jos alkaa liikaa toteuttamaan yleisiä odotuksia oman äänensä kustannuksella, menee myös kumppanivalinta helpommin harhaan. Jos tavoite on laadukas, moniulotteinen ja ajassa kestävä suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää nyt naiset valittako että otitte sen komean miehen joka olikin paska jännämies joka kohtelee huonosti. Moni nainen on kuollut jos yritätte erota. T: kiltti mies
Ei, otin sen ruman ressukan josta ei meinannut päästä eroon niin millään, koska se tiesi itsekin ettei tule saamaan ketään muuta. Niistä komeista mulla ei ole kuin hyviä kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Hormoonimme valitsevat puolisomme vapaassa maassa. Parempimsek9j kuin että suku valitsee, eikös keikös?
Minä kyllä ihan sosiaalisesta paineesta otin sen kuka nyt oli tarjolla, jotta en olisi ollut kaveripiirin kummajainen, kun teineinä ja parikymppisinä nyt vaan piti seurustella jonkun kanssa. Ei oltu koskaan toisistamme kiinnostuneita eksän kanssa, opin vasta paaaaljon myöhemmin sen, mitä toisen haluaminen oikeasti tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi ajatella, että oli väärä valinta? En miehenä ymmärrä tätä ajatusta. Itselläni ainakin valinta on ollut oikea, vaikka ero tullutkin. Tilanne on vain muuttunut.
Usein se nainen onkin puolisona miellyttävämpi, tai ihan ok. Mies se useimmiten on, joka rupeaa väkivaltaiseksi hulluksi, on itsekäs, ilkeä, mykkäkouluinen ja kommunikoimaton, itsereflektiokyvytön, pettää, bilettää, juo tai pelaa rahat, sekoilee päihteiden kanssa, loisii naisen kustannuksella tms häiriintynyttä. Miesten mielestä tämmöinen on ihan normaalia käytöstä ja elämää ja heillä on mielestään oikeus elää niinkuin tahtovat.
No totta kai me miehet olemme surkeita paskoja, suurinta saastaa maailmassa. Ihmettelen vain naisten huonoa oppimista asiassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hormoonimme valitsevat puolisomme vapaassa maassa. Parempimsek9j kuin että suku valitsee, eikös keikös?
Minä kyllä ihan sosiaalisesta paineesta otin sen kuka nyt oli tarjolla, jotta en olisi ollut kaveripiirin kummajainen, kun teineinä ja parikymppisinä nyt vaan piti seurustella jonkun kanssa. Ei oltu koskaan toisistamme kiinnostuneita eksän kanssa, opin vasta paaaaljon myöhemmin sen, mitä toisen haluaminen oikeasti tarkoittaa.
Moni lähteekin tuohon, että kiinnostukseen ei aja oma mieli vaan ulkoinen paine, odotusten täyttö. On aika yleistä luopua siitä kuka on sen takia millainen pitäisi olla. Itsensä kuuntelu ja -reflektio tuntuu olevan monelle haastavaa juuri tuossa 18-24 välissä. Ja aika moni ei vielä vanhempanakaan ole erityisen kehittynyt siinä. Vaikka juuri se pitäisi yllä suurempaa ja merkitysrikkaampaa yhteyttä niin itseen kuin toisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi ajatella, että oli väärä valinta? En miehenä ymmärrä tätä ajatusta. Itselläni ainakin valinta on ollut oikea, vaikka ero tullutkin. Tilanne on vain muuttunut.
Usein se nainen onkin puolisona miellyttävämpi, tai ihan ok. Mies se useimmiten on, joka rupeaa väkivaltaiseksi hulluksi, on itsekäs, ilkeä, mykkäkouluinen ja kommunikoimaton, itsereflektiokyvytön, pettää, bilettää, juo tai pelaa rahat, sekoilee päihteiden kanssa, loisii naisen kustannuksella tms häiriintynyttä. Miesten mielestä tämmöinen on ihan normaalia käytöstä ja elämää ja heillä on mielestään oikeus elää niinkuin tahtovat.
No totta kai me miehet olemme surkeita paskoja, suurinta saastaa maailmassa. Ihmettelen vain naisten huonoa oppimista asiassa?
No kyllähän me ollaankin opittu. Tässäkin ketjussa moni sanoo, ettei uutta miestä enää halua. Ja on tämä 4B-liike, johon itsekin kuulun.
Stalkerit, vainoajat, ahdistelijat voivat yhtä hyvin olla helvetin rumia miehiä, joilla ei ole mitään sosiaalista tajua. Eikä siinä ole mitään jännää, kuten kaltoinkohtelussa muutenkaan.