Onko teistä ikävä tunnustaa, että valitsitte väärän puolison

Helvetti että vituttaa että tuli oltua niin sinisilmäinen ja naiivi.

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä tunnustamisessa mitään, mutta harmittaa, millaista elämästä tuli. Varsinkin lapsille.

Niin. Mielestäni häiriintynyt sellainen aikuinen ihminen, jolla on joku pakkomielle pitää kaikkia omia valintoja oikeina ja parhaina. 

Fiksulle aikuiselle ihmiselle ei ole mikään juttu jotenkin tunnustaa, että jotkut asiat elämässä ei menneet parhaalla tavalla ja jotain olisi voinut tehdä toisinkin. 

Mies lopetti seksin kokonaan. Kaduttaa. 

Hyvää joulua sullekin. 

Harmittaa,.että eletty elämä on eletty,.eikä voi ottaa uusiksi. Jos voisi, haluaisin perua miessuhteeni. Kaikki. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sinänsä. En oikeastaan edes usko, että avioliitto voi olla onnisunut - jompi kumpi osapuoli tai molemmat joutuvat luopumaan merkittävästä osasta biologiaansa. Miehet ovat apinasiitäjiä ja haluavat vaan siittää, nainen taas mielllään välttelee siitetyksi tulemista parhaan kykynsä mukaan. Avioliitossa ei siis tästä lähtökohdasta ole yhtäkään voittajaa. Parhaimmillaan lisääntyminen tapahtuu kuten luonnossa: naaras siitetään ja naaras kasvattaa poikasen luonnollisin menetelmin ilman siittävän koiraan osallisuutta

Ok femcel 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, tein väärän valinnan. Tietysti alkuvaiheessa ei voinut tietää, millaiseksi mies muuttuu, eikä sitäkään, että hän lopulta joisi itsensä hautaan. Lapset kuitenkin mahtavia ja fiksuja tyyppejä, joten täysin pieleen ei mennyt. Nyt olen ollut jo 15 vuotta yksin ja olen niin traumatisoitunut, etten loppuikänäni tule haluamaan parisuhdetta.

Sinä todennäköisesti aiheutit hänen alkoholisoitumisensa esim. nalkuttamalla päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, tein väärän valinnan. Tietysti alkuvaiheessa ei voinut tietää, millaiseksi mies muuttuu, eikä sitäkään, että hän lopulta joisi itsensä hautaan. Lapset kuitenkin mahtavia ja fiksuja tyyppejä, joten täysin pieleen ei mennyt. Nyt olen ollut jo 15 vuotta yksin ja olen niin traumatisoitunut, etten loppuikänäni tule haluamaan parisuhdetta.

Sinä todennäköisesti aiheutit hänen alkoholisoitumisensa esim. nalkuttamalla päivittäin.

Ihminen alkoholisoituu käyttämällä säännöllisesti alkoholia, se miten nopeasti riippuvuus syntyy on osittain geneettistä. Alkoholin juominen on kuitenkin aina henkilön oma valinta, harvoin sitä viinaa väkisin kenenkään kurkkuun kaadetaan. Tekosyiden kirjo on alkoholistille loputon, aina löytyy "syy" miksi nyt pitää ryypätä. Läheisten syyllistäminen on todella epäreilua koska juopolle tärkeintä elämässä on alkoholi.  Terv. Raitistunut alkoholisti 

Vierailija kirjoitti:

Ristiriitaiset ajatukset. Mies oli täysin väärä ja erosimme 20 vuoden jälkeen. Lapset on kuitenkin huiput, joten ehkä oli tarkoitettu, että hänen kanssa sain lapset. Missään tekemisissä en ole exän kanssa halunnut olla eron jälkeen. 

Joskus se kumma kyllä menee niin, että toisilleen epäsopiva pariskunta saa todella hyvät ja tasapainoiset lapset. Kun taas toisilleen tarkoitetut saattavat saada hyvinkin ongelmalliset lapset. Siskoni ja miehensä olivat alusta saakka sopimattomia toisilleen. Vaikka he ei näkyvästi riidelleet eikä siinä tiettävästi ollut mitään muutakaan, ulkopuolinen kyllä näki heti että eihän nuo sovi toisilleen ollenkaan. Kaksi lasta kuitenkin tuli ja tuli todella fiksuja ja tasapainoisia. Vanhemmat sitten erosivat eivätkä ole toistensa perään haikailleet. 

Miten joku voi ajatella, että oli väärä valinta? En miehenä ymmärrä tätä ajatusta. Itselläni ainakin valinta on ollut oikea, vaikka ero tullutkin. Tilanne on vain muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ristiriitaiset ajatukset. Mies oli täysin väärä ja erosimme 20 vuoden jälkeen. Lapset on kuitenkin huiput, joten ehkä oli tarkoitettu, että hänen kanssa sain lapset. Missään tekemisissä en ole exän kanssa halunnut olla eron jälkeen. 

Joskus se kumma kyllä menee niin, että toisilleen epäsopiva pariskunta saa todella hyvät ja tasapainoiset lapset. Kun taas toisilleen tarkoitetut saattavat saada hyvinkin ongelmalliset lapset. Siskoni ja miehensä olivat alusta saakka sopimattomia toisilleen. Vaikka he ei näkyvästi riidelleet eikä siinä tiettävästi ollut mitään muutakaan, ulkopuolinen kyllä näki heti että eihän nuo sovi toisilleen ollenkaan. Kaksi lasta kuitenkin tuli ja tuli todella fiksuja ja tasapainoisia. Vanhemmat sitten erosivat eivätkä ole toistensa perään haikailleet. 

Niillä oli siis toistensa kanssa kumminkin hyvin yhteensopivat, hyvät geenit. Plus jos kotona ei epäsopivuudesta huolimatta huudettu ja riidelty niin ei ollut huono koti lapsillekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miten joku voi ajatella, että oli väärä valinta? En miehenä ymmärrä tätä ajatusta. Itselläni ainakin valinta on ollut oikea, vaikka ero tullutkin. Tilanne on vain muuttunut.

No jos siitä toisesta tuli esim lasten teon jälkeen riitelevä juoppo. 

Vierailija kirjoitti:

Helvetti että vituttaa että tuli oltua niin sinisilmäinen ja naiivi.

Sama täällä. Oikein ruoskin itseäni tyhmyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku voi ajatella, että oli väärä valinta? En miehenä ymmärrä tätä ajatusta. Itselläni ainakin valinta on ollut oikea, vaikka ero tullutkin. Tilanne on vain muuttunut.

No jos siitä toisesta tuli esim lasten teon jälkeen riitelevä juoppo. 

No itse ajattelen, että valinta on ollut oikea, mutta tilanne vain muuttunut. 

Kohta 15v yhdessä,kaksi lasta. Huonoina hetkinä kadun syvästi että tein lapsia nykyisen mieheni kanssa. Lapsia en kadu mutta sitä miestä jonka kanssa ne tein. Tosin hyvinä hetkinä en vaihtaisi perhettäni mihinkään. Yritän nykyään aina löytää hänestä enemmän hyvää kuin pahaa. Se onnistuu niin kauan kun hän on taas vi#tumainen pa$kipeä minua kohtaan sillä hän osaa halutessaan olla todella julma,tunteeton ja kylmä. Ja suorastaan pelottava.

No ei ole vaikeaa tunnustaa. Mokasin ja tein huonoja päätöksi. Nyt kannan niistä vastuun. Tavallista aikuisen elämää.

Vierailija kirjoitti:

Kohta 15v yhdessä,kaksi lasta. Huonoina hetkinä kadun syvästi että tein lapsia nykyisen mieheni kanssa. Lapsia en kadu mutta sitä miestä jonka kanssa ne tein. Tosin hyvinä hetkinä en vaihtaisi perhettäni mihinkään. Yritän nykyään aina löytää hänestä enemmän hyvää kuin pahaa. Se onnistuu niin kauan kun hän on taas vi#tumainen pa$kipeä minua kohtaan sillä hän osaa halutessaan olla todella julma,tunteeton ja kylmä. Ja suorastaan pelottava.

Kuvaamasi väkivaltainen kohtelu ei yleensä ajan myötä parane. Se pahenee.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se valinta oli ihan oikea ja samalta tuntuu vielä 30 vuoden jälkeenkin. 

Tämäntyyppisissä keskusteluissa tulee aina näkyviin joidenkin ihmisten ihmeelisiä kaunaisia tunteita; miksi esim. lainaamani kaltaista viestiä alapeukutetaan? Jonkun mieltä kaihertaa kun toisella on onnellinen pitkä parisuhde. Säälittävää. Kaikilla ei ole, mutta miten jollain on niin paha mieli että alapeukuttaa tuollaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten joku voi ajatella, että oli väärä valinta? En miehenä ymmärrä tätä ajatusta. Itselläni ainakin valinta on ollut oikea, vaikka ero tullutkin. Tilanne on vain muuttunut.

No jos siitä toisesta tuli esim lasten teon jälkeen riitelevä juoppo. 

No itse ajattelen, että valinta on ollut oikea, mutta tilanne vain muuttunut. 

Eivät kaikki muutu riiteleviksi juopoiksi, joten kyllä - valinta on ollut huono. Onneksi vanhojen valintojen vuoksi ei tarvitse pilata koko loppuelämäänsä eli erota saa Suomessa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on. Oikein harmittaa, kun miettii miten niin paljon parempi eräs ystävämies olisi.

Ainahan se ruoho vaikuttaa vihreämmältä aidan toisella puolella, muttei sitten olekaan. Ja muitakin ihmisiä on huomioitava kuin oma itsekkyys.