Lue keskustelun säännöt.
Onko teistä ikävä tunnustaa, että valitsitte väärän puolison
21.12.2024 |
Minulle se on vaikeaa myöntää. Olisi pitänyt ottaa vakavammin kaikki varoitusmerkit. Nyt on elämä vähän hankalaa vielä vuosikausia, kun lapsenkin menin sen kanssa tekemään.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi ajatella, että oli väärä valinta? En miehenä ymmärrä tätä ajatusta. Itselläni ainakin valinta on ollut oikea, vaikka ero tullutkin. Tilanne on vain muuttunut.
No jos siitä toisesta tuli esim lasten teon jälkeen riitelevä juoppo.
No itse ajattelen, että valinta on ollut oikea, mutta tilanne vain muuttunut.
Eivät kaikki muutu riiteleviksi juopoiksi, joten kyllä - valinta on ollut huono. Onneksi vanhojen valintojen vuoksi ei tarvitse pilata koko loppuelämäänsä eli erota saa Suomessa.
Aika monilla on tapana esittää parempaa kuin onkaan, kunnes saa toisen nalkkiin. Jallitettua avioon. Klisee Helvetti repeää papin aamenen jälkeen pitää joidenkin suhteen valitettavasti paikkansa. Etenkin miesten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi ajatella, että oli väärä valinta? En miehenä ymmärrä tätä ajatusta. Itselläni ainakin valinta on ollut oikea, vaikka ero tullutkin. Tilanne on vain muuttunut.
Usein se nainen onkin puolisona miellyttävämpi, tai ihan ok. Mies se useimmiten on, joka rupeaa väkivaltaiseksi hulluksi, on itsekäs, ilkeä, mykkäkouluinen ja kommunikoimaton, itsereflektiokyvytön, pettää, bilettää, juo tai pelaa rahat, sekoilee päihteiden kanssa, loisii naisen kustannuksella tms häiriintynyttä. Miesten mielestä tämmöinen on ihan normaalia käytöstä ja elämää ja heillä on mielestään oikeus elää niinkuin tahtovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi ajatella, että oli väärä valinta? En miehenä ymmärrä tätä ajatusta. Itselläni ainakin valinta on ollut oikea, vaikka ero tullutkin. Tilanne on vain muuttunut.
No jos siitä toisesta tuli esim lasten teon jälkeen riitelevä juoppo.
No itse ajattelen, että valinta on ollut oikea, mutta tilanne vain muuttunut.
Vaikka kaikki varoitusmerkit olisi ollut nähtävillä jo ennakkoon? Ei se mitenkään tavatonta ole, että valinta on oikeasta vaan väärä. Toisaalta ei sekään, että asiat tosiaan vaan muuttuu ja sopiva valinta muuttuu epäsopivaksi. Mistäs sitä etukäteen tietää mitä elämässä tulee vastaan.
Kyllä, mies muuttui vuosien kuluessa väkivaltaiseksi, ensin meni monta vuotta hyvin ilman mtn merkkejä sellaisesta. Ensin tuli henkinen väkivalta, sitten töniminen ja lopulta kunnon pahoinpitely ja siinä vaiheessa sanoin että nyt riittää. Tällä hetkellä on vapaa olla. Lapsiamme en kadu, ovat parasta elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi ajatella, että oli väärä valinta? En miehenä ymmärrä tätä ajatusta. Itselläni ainakin valinta on ollut oikea, vaikka ero tullutkin. Tilanne on vain muuttunut.
Usein se nainen onkin puolisona miellyttävämpi, tai ihan ok. Mies se useimmiten on, joka rupeaa väkivaltaiseksi hulluksi, on itsekäs, ilkeä, mykkäkouluinen ja kommunikoimaton, itsereflektiokyvytön, pettää, bilettää, juo tai pelaa rahat, sekoilee päihteiden kanssa, loisii naisen kustannuksella tms häiriintynyttä. Miesten mielestä tämmöinen on ihan normaalia käytöstä ja elämää ja heillä on mielestään oikeus elää niinkuin tahtovat.
Kyllä minä tiedän naisiakin, jotka on se hankala osapuoli suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se valinta oli ihan oikea ja samalta tuntuu vielä 30 vuoden jälkeenkin.
Tämäntyyppisissä keskusteluissa tulee aina näkyviin joidenkin ihmisten ihmeelisiä kaunaisia tunteita; miksi esim. lainaamani kaltaista viestiä alapeukutetaan? Jonkun mieltä kaihertaa kun toisella on onnellinen pitkä parisuhde. Säälittävää. Kaikilla ei ole, mutta miten jollain on niin paha mieli että alapeukuttaa tuollaista?
Enemmän ihmettelen mikä tarve joillain on tulla pätemään miten se oma valinta ja suhde oli täydellinen, kun keskustelun aiheena on ne epäonnistuneet suhteet. Siitä ne alapeukut tulee.
Kyllähän se harmitti, että nuoruuden rakkaudesta tuli kannabisriippuvainen salaliittoteoreetikko, joka ei töihin kyennyt. Ja sitä oli luvannut rakastaa myötä- ja vastamäessä. Sekin sanoi rakastavansa mutta mitä rakkautta se on, että ei pysty tarjoamaan vaimolle selvää tai edes vähäsen taloudellisesti turvatumpaa elämää.
Kymmenen vuotta mietin, onko oikein jättää mielenterveys- ja päihdeongelmainen mies. Oli se. Puolitoista vuotta lähdöstä ja elämä on ollut niin paljon parempaa, vaikka piti särkeä toisen sydän. Oma särkyi jo paljon aiemmin siihen, kun mies ulisi ettei koskaan tule lopettamaan polttelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jollakin voi olla niinkin että ajattelee että sen kanssa - jonka jätin omien tyhmien tekojeni kanssa - saamani lapset olisivat olleet ihan eri luokkaa - kauniita ja fiksuja. Nyt sitten on lapset tämän kanssa jonka kanssa on ja ne on mitä ne on.
Ikävä tunnustaa - onko ikävä oikea sana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on. Oikein harmittaa, kun miettii miten niin paljon parempi eräs ystävämies olisi.
Eri asia asua arkea jonkun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mukavasta solakasta nuoresta naisesta tuli läski keski-ikäinen nalkuttaja.
No ei tuo vielä mitään mut ton lisäx ku ei anna ni sitten ottaa päähän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä myönnän, että valitsin ekalla kerralla väärin. Kesti muutaman vuoden tajuta se. Oikeinkin olen sen jälkeen valinnut, yhdessä jo 20 v. Kasvatettiin yhdessä sen väärän kanssa hankittu lapsi ja sen jälkeen on seikkailtu kaksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi ajatella, että oli väärä valinta? En miehenä ymmärrä tätä ajatusta. Itselläni ainakin valinta on ollut oikea, vaikka ero tullutkin. Tilanne on vain muuttunut.
Usein se nainen onkin puolisona miellyttävämpi, tai ihan ok. Mies se useimmiten on, joka rupeaa väkivaltaiseksi hulluksi, on itsekäs, ilkeä, mykkäkouluinen ja kommunikoimaton, itsereflektiokyvytön, pettää, bilettää, juo tai pelaa rahat, sekoilee päihteiden kanssa, loisii naisen kustannuksella tms häiriintynyttä. Miesten mielestä tämmöinen on ihan normaalia käytöstä ja elämää ja heillä on mielestään oikeus elää niinkuin tahtovat.
En osaa sanoa kun mulla ei miestä ole ollut puolisona eikä tuu. Vain naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sinänsä. En oikeastaan edes usko, että avioliitto voi olla onnisunut - jompi kumpi osapuoli tai molemmat joutuvat luopumaan merkittävästä osasta biologiaansa. Miehet ovat apinasiitäjiä ja haluavat vaan siittää, nainen taas mielllään välttelee siitetyksi tulemista parhaan kykynsä mukaan. Avioliitossa ei siis tästä lähtökohdasta ole yhtäkään voittajaa. Parhaimmillaan lisääntyminen tapahtuu kuten luonnossa: naaras siitetään ja naaras kasvattaa poikasen luonnollisin menetelmin ilman siittävän koiraan osallisuutta
Naarasta ei siitetä, vaan jälkeläinen. Naaraan on siittänyt tämän oma isä. Jos haluat kuulostaa edes hiukan fiksummalta tuon mielipiteesi kanssa, niin kirjoita edes hedelmöitysprosessi oikein.
Ei ole. Mies on pistetty pihalle ja mä jatkoin elämää.
Oli se väärä ihan jokaisella tavalla, mutta pääsihän siitä eroon halutessa. Ainoa mikä kaduttaa oli raskaaksi tuleminen, olisin toivonut lapselleni ihan erilaisen isän niin miehen mallin kuin geenienkin puolesta. Niin olisi lapsikin halunnut, koska näyttää ihan isältään. No, ei sille enää mitään voi, näillä eletään mitä on annettu, aikuisia ihmisiä ollaan kuitenkin jo kaikki.
Elä tässä hetkessä, älä menneessä
Älkää nyt naiset valittako että otitte sen komean miehen joka olikin paska jännämies joka kohtelee huonosti. Moni nainen on kuollut jos yritätte erota. T: kiltti mies
Vierailija kirjoitti:
Vaihtamalla paranee.
Ei välttämättä. Erota kyllä kannattaa, mutta uutta miestä ei kannata enää ottaa.
Vaihtamalla paranee.