Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rakkaudesta puhuminen (tai se tunnustaminen) parisuhteessa
20.12.2024 |
Olen vuoden verran tapaillut / seurustellut, ja toki tässä suhteen aikana on mietitty myös kummankin tulevaisuuden toiveita ja yhteistä matkaa.
Olin ollut reilun vuoden sinkku ennen kuin tapasin tämän miehen, ja edellinen suhteen oli tosi erilainen, ex:n kanssa puhuttiin paljon tunteista, hän tunnusti rakkautensa ekana jolloin oli helppo itsekin sit puhua niistä takaisin (mulle tunteista puhuminen ei koskaan ole ollut kovin helppoa).. Tätä ennen olin 8 vuotta sinkkuna ikävän avioeron jälkeen, josta toipuminen kesti kauan.
Nykyisen kumppanin kanssa rakkaudesta ei ole puhuttu, hän oli se joke ensin "määritteli" meidän suhteen ja "totesi" että olen hänen kumppaninsa, hänestä olemme pariskunta, seurustelemme jne. Mä mietin paljonkin tulevaisuuden suunnitelmia, etenkin aina näin vuoden vaihteessa (johon omat synttäritkin asettuvat), ja nyt tätä rakkausasiaa sitten alkanut tuumimaan. Itselle on hankalaa tunnustaa rakkautta, sillä pelkään että kun sen sanon, altistan itseni kärsimykselle. En myöskään tunnu antavan itselleni edes lupaa rakastua, sillä, vaikka mies osoittaa kiintymyksensä teoin, katsein jne. olen epävarma suhteen tulevaisuudesta ja vakavuudesta. Tiedän kuitenkin, että nykyiselle kumppanille tunteista puhuminen on vaikeaa, kuten mullekin (hänen ed. suhteensa päättyi siihen ettei kumppani kestänyt sitä, ettei mies puhu lainkaan tunteistaan).
Nyt mietin, että kysynkö häneltä että rakastaako hän mua. Vai riskaanko, ja sanon sen hänelle ensin, tietämättä toki mitä hän vastaa / vastaako mitään. Rakkaus on toki kaikille myös kai hieman erilainen juttu. Jotkut eivät koe tärkeäksi puhua tunnejutuista jne. Mulle omista tunteista puhuminen on merkki just siitä että luottaa toiseen ja uskaltaa olla haavoittuvainen hänen seurassaan. Mitä olette mieltä tästä rakkauden puhumisesta tässä mun tilanteessa / sen tunnustamisesta?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Jopa on iso ongelma!?
Teot ratkaisee, ei puheet!
Kyllä ja ei. Ihmisen on täysin mahdollista kohdella toista hyvin, vaikkei tuntisikaan suurta rakkautta. Molempi parempi. Sekä rakkauden tunteen sanoittaminen, että tunnustuksen osoittaminen todeksi teoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on itseaiheutettu ongelma. Ei ole pakko alkaa seurustelemaan ennen kuin on varma toisen tunteista.
Mikähän siinä on, että on niin kauhean vaikeaa tietää rakastaako toinen vai ei. Että mikään vaisto tai vastaava ei sitä kerro. Kun usein sivullinenkin voi huomata, jos joku on rakastunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa on iso ongelma!?
Teot ratkaisee, ei puheet!
Kyllä ja ei. Ihmisen on täysin mahdollista kohdella toista hyvin, vaikkei tuntisikaan suurta rakkautta. Molempi parempi. Sekä rakkauden tunteen sanoittaminen, että tunnustuksen osoittaminen todeksi teoilla.
Rakkauden osoittaminen teoilla on paljon isompi juttu kuin pelkkä hyvin kohteleminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän samankaltainen tilanne itsellänikin. Ratkaisin asian rohkaisemalla mieleni, tunnustamalla miehelle ensin itse tunteeni eli sanoin olevani rakastunut, jossain vaiheessa rakastavani. Tästä on useita kuukausia.
Mies ei ole vieläkään sanonut takaisin noita oma-aloitteisesti, joten itsekään en ole enää puhunut tunteista sen koommin . Ymmärrän että kaikki ei osaa puhua tunteistaan mutta kannattaisi ehkä kuitenkin vähän opetella, sen verran edes että saisi edes kerran sanottua että "rakastan sua, vaikken osaa sitä yleensä sanoa".
Toki ei kannata valehdellakkaan. Hankalaa vaan kun ei voi tietää mikä lukko tuossa on takana kun mies kuitenkin on selvästi sitoutunut minuun ja on kaikin puolin ihana. Pakko vaan sanoa että tilanne on nyt alkanut vähän jäytää omaakin innokkuuttan/tunteitani sitten. Harmi jos hyvä suhde kaatuu siihen ettei toinen oikeasti saa ikinä kerrottua tuntei
Ihan tavallista on sekin, että mies aktiivisesti inhoaa puolisoaan, ja sen pystyy jopa näkemään häätilaisuudessa jos kehtaa uskoa näkemäänsä: mies vetää kännit tai alkaa riidellä tai katoaa jonnekin kun pitäisi olla morsiamen kanssa, tai räplää puhelintaan hääpöydässä tms.
On todella ruusunpunaiset silmälasit päällä jos väittää että miehen sitoutuminen tarkoittaisi rakastamista. Kyse voi olla vaikka yksinäisyyden pelosta tai ihan kylmästi naisen käyttämisestä paremman taloudellisen tilanteen saamiseksi, ja kotitöihin ja lastentekoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos rakkaudesta ei voi kumppanillekaan puhua, niin kenelle sitten.
Mun menneessä yli 4-vuotisessa suhteessa mies sanoi _tykkäävänsä_ minusta, mutta ei voinut oma-aloitteisesti kertaakaan sanoa, että rakastaa mua. Sanoin hänelle vuoden yhdessä olon jälkeen rakastavani häntä, johon hän vastasi "niin mäkin sua". Myöhemmin, kun suhde alkoi monin tavoin oireilla ja kysyin, miksi ei oma-aloitteisesti sano rakastavansa,hän kertoi, että ei ole missään suhteessaan (15 vuoden suhde lastensa äitiin, 10 vuoden suhde tämän jälkeen) sanonut rakastavansa. Ihmettelen kyllä, miten nuo naiset ovat jaksaneet noin kauan ja miten on avioonkin menty, jos rakkautta ei ole tunnustettu sanoin?
Kyllä mä jälkikäteen ajattelin, että ei hän todellakaan rakastanut mua. Hän vain _tykkäsi_ seksikumppanina ja kaverina minusta. Minä taas olisin halunnut enemmän ja olin myös valmis rakastamaan. Rakastiko hän aiempia kumppaneitaan, en osaa sanoa. Vakavia tunnetaitojen ongelmia hänellä joka tapauksessa oli. Kun hän viimeisenä aamuna ennen äkkipikaista eropäätöstään vielä sanoi tykkäävänsä minusta, tuntui se vaan todella pahalta minusta. Illalla sitten päättikin erota.
Ja toisaalta sitten mulla oli myös mies, joka kertoi 3 viikon tuttavuuden jälkeen kesken seksin rakastavansa minua. Enhän mä tietenkään ottanut sitä todesta ja enemminkin se oli hälytysmerkki, joka sitten todentuikin parin kuukauden kuluttua. Mies ei ollut kypsä ja tasapainoinen.
Tässä ketjussa on muuten viljelty ajatusta, että seurustelusuhteessa oleminen tarkoittaisi sitä, että rakastaa toista. Ei se kyllä mihinkään rakastamiseen välttämättä perustu. Seurusteleminen on omasta mielestäni sitoutumista sen selvittämiseen, voiko parilla olla pidemmällä tähtäimellä yhteinen suunta ja mahdollisuus entistä vahvempaan sitoutumiseen. Seurustelu, kuten avioliittokin voi olla mukavuus/muodollisuussuhde, jossa saa seksiä, taloudellisia etuja, ei tarvitse olla yksin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräälle seurustelukumppanille minun oli todella vaikea tunnustaa rakkautta takaisin kun hän sanoi rakastavansa. Se tuntui ihan tosi ikävältä itsestänikin etten pystynyt. Myöhemmin ymmärsin tämän johtuneen siitä, etten rakasta häntä. Sitten erosimme, olisi ollut todella epäreilua elää niin epäsuhtaisesti.
Rakastamilleni ihmisille on ihanaa ja kivaa sanoa että mitä tunnen heitä kohtaan. Se tuntuu pelkästään mukavalta. En tiedä voiko tätä yleistää kaikkiin, että sen sanominen voi tuntua epämiellyttävältä jos sisimmässään tietää valehtelevansa.
Alue: Aihe vapaa
Jopa on iso ongelma!?
Teot ratkaisee, ei puheet!