Rakkaudesta puhuminen (tai se tunnustaminen) parisuhteessa

Siitä lähden että jos mies ei sano rakastavansa, se ei rakasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä, nainen, olin ennen sellainen joka ei osannut puhua tunteista. En esimerkiksi voinut sanoa rakastavani (kun minulle se sanottiin) koska se olisi tuntunut vain teennäiseltä. Kun sitten ensimmäisen kerran aidosti rakastuin (olin jo hyvin kypsässä iässä, melkein 50) niin tunteista puhuminen oli maailman luonnollisin asia. Sanoa että rakastan sinua on nyt mulle maailman luonnollisin asia. 

Ehkä joskus niistä tunteista puhuminen on todellakin vaikeaa juuri siksi että niitä ei ole. 

Tämä on myös totta. Ja myös syy siihen, miksi jotenkin haluaisin tämän asian "selvittää" suhteessani. = Onko sillä tulevaisuutta. Sillä vaikka yhdessä onkin mukavaa, ja on kiva reissata maailmalla, on myös tärkeää - tärkeämpää, jakaa elämää ihmisen kanssa joka sinua rakastaa. Ja jota rakastat takaisin.

ap

 

Niin me ollaan erilaisia. Itse vain rikkoisin tuollaisessa itseni. Että minä rakastaisin mutta toinen kykenisi vain kevytsuhteeseen. Ja sitä en tajua lainkaan jos joku pystyisi pitämään suhteen kevyenä silloin kun itse rakastaa ja toinen ei. Mulle se olisi raskain mahdollinen suhde.  

Vierailija kirjoitti:

Siitä lähden että jos mies ei sano rakastavansa, se ei rakasta. 

Tämä on väärä olettamus. Minä rakastan, olen mies, mutta en uskalla sanoa sitä naisystävälleni, sillä pelkään pakkeja. 

ap tässä.

En minäkään kykene suhteeseen jossa minä rakastan, mutta kumppani ei, vaan on tyytyväinen ns kevytsuhteeseen. Ei enää tässä iässä, kiitos. (Olen 44, en siis mikään ikäloppu. toim huom :D )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos niihin tunteisiin ei vastata (eli tulee torjutuksi) niin eikö se ole hyvä tietää nyt eikä vuosien päästä? 

Ehdottomasti. 

Yksi aloituskyssärini siis olikin; onko tyhmää KYSYÄ MIEHELTÄ suoraan; rakastaako hän minua. Vai sanoa hänelle, että rakastan häntä, ja odottaa sitten "tuomiota". 

ap

Lähtökohtasi on väärä. Jos teillä on jotakin erilaisuutta luonteissanne, ei oikea suunta ole, että pyrit omia tarpeitasi noudattaen pikku hiljaa luiruttamaan sinun tahtoasi toteutumaan. Teidän MOLEMPIEN luonnollinen päämäärä tulee olla SOPEUTUMINEN toisen tyyliin. Ei voi pakottaa esiin sellaista, mitä ei ole tullakseen. Kynis.mies

Minun eksäni, mies, kysyi aina toisinaan minulta että rakastanko häntä. Sanoin että kyllä rakastan, minkä jälkeen hän pyysi minua erittelemään mitä kaikkea hänessä rakastan, joten tein sen. Hän oli tyytyväinen ja keskustelu päättyi siihen. Kun sitten kerran kysyin häneltä rakastaako hän minua, hän suuttui. 

En usko että hän rakasti minua, ja pitää kai olla tyytyväinen että hän ei yrittänyt valehdella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos niihin tunteisiin ei vastata (eli tulee torjutuksi) niin eikö se ole hyvä tietää nyt eikä vuosien päästä? 

Ehdottomasti. 

Yksi aloituskyssärini siis olikin; onko tyhmää KYSYÄ MIEHELTÄ suoraan; rakastaako hän minua. Vai sanoa hänelle, että rakastan häntä, ja odottaa sitten "tuomiota". 

ap

Lähtökohtasi on väärä. Jos teillä on jotakin erilaisuutta luonteissanne, ei oikea suunta ole, että pyrit omia tarpeitasi noudattaen pikku hiljaa luiruttamaan sinun tahtoasi toteutumaan. Teidän MOLEMPIEN luonnollinen päämäärä tulee olla SOPEUTUMINEN toisen tyyliin. Ei voi pakottaa esiin sellaista, mitä ei ole tullakseen. Kynis.mies

En ole ap, mutta tämä kiinnostaa. Miten sinun nähdäksesi tuossa aapeen tilanteessa tämä sopeutuminen käytännössä tapahtuisi? Tarkoittaisiko se sitä, että ap luopuu toiveestaan saada ikinä varmuutta rakastaako mies häntä? Millä tavoin mies käytännössä osoittaisi sopeutumisensa aapeen tyyliin? Tarvitseeko miehen tehdä mitään? Jos ei, mikä tuossa kuviossa osoittaa molemminpuolista sopeutumista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos niihin tunteisiin ei vastata (eli tulee torjutuksi) niin eikö se ole hyvä tietää nyt eikä vuosien päästä? 

Ehdottomasti. 

Yksi aloituskyssärini siis olikin; onko tyhmää KYSYÄ MIEHELTÄ suoraan; rakastaako hän minua. Vai sanoa hänelle, että rakastan häntä, ja odottaa sitten "tuomiota". 

ap

Lähtökohtasi on väärä. Jos teillä on jotakin erilaisuutta luonteissanne, ei oikea suunta ole, että pyrit omia tarpeitasi noudattaen pikku hiljaa luiruttamaan sinun tahtoasi toteutumaan. Teidän MOLEMPIEN luonnollinen päämäärä tulee olla SOPEUTUMINEN toisen tyyliin. Ei voi pakottaa esiin sellaista, mitä ei ole tullakseen. Kynis.mies

 

"Ei voi pakottaa esiin sellaista, mitä ei ole tullakseen", kirjoitat. Mietin, tarkoitatko ettei rakkautta voi tulla, jos siitä ei ääneen puhuta? Sillä rakastanhan minänkin, vaikken ole sitä hänelle uskaltanut sanoa. Ja miten sopeutua hänen tyyliinsä, olla tunnustamatta rakkautanikö? Jolloin kumpikaan meistä ei koskaan tule puhumaan tunteistaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä lähden että jos mies ei sano rakastavansa, se ei rakasta. 

Tämä on väärä olettamus. Minä rakastan, olen mies, mutta en uskalla sanoa sitä naisystävälleni, sillä pelkään pakkeja. 

Kannattaisi nyt vaan uskaltaa. Ellet uskalla, saat aivan varmasti jossain vaiheessa häneltä pakit. Lue vaikka tätä ketjua. 

" Tiedän kuitenkin, että nykyiselle kumppanille tunteista puhuminen on vaikeaa, kuten mullekin (hänen ed. suhteensa päättyi siihen ettei kumppani kestänyt sitä, ettei mies puhu lainkaan tunteistaan). "

No ainakaan tuo mies ei ole oppinut entisistä suhteistaan vaan toistaa samaa kaavaa vaikka viimeksi se johti juuri suhteen päättymiseen. Minusta ei ole kovin lupaava merkki jos ihminen ei kykene lainkaan muuttumaan vaikka tietää mikä on ollut aikaisemmin ongelma. Täki ymmärrän että muutos on vaikeaa mutta jos sitä ei edes yritä niin ei se kyllä lupaavalta tunnu.

"Jos teillä on jotakin erilaisuutta luonteissanne, ei oikea suunta ole, että pyrit omia tarpeitasi noudattaen pikku hiljaa luiruttamaan sinun tahtoasi toteutumaan."

Se että ei kykene ollenkaan puhumaan tunteistaan ei ole vain luonne-ero vaan se on ihan oikea henkinen ongelma.

Autistit ei osaa puhua tunteistaan

Vaikka olenkin täysin samaa mieltä muiden kanssa, että tunteista pitää pystyä puhumaan, silti sekin on totta mitä aina sanotaan, että katso tekoja, älä sanoja.

Ap, tekeekö mies oman osuutensa kotitöistä? Tuoko hän mehua ja herkkuja kun olet kipeänä? Kuunteleeko hän puhelinta räpläämättä kun kerrot hänelle omia juttujasi? Avaako hän oven sinulle? Antaako hän sinun nauttia sängyssä, jopa oman nautintonsa kustannuksella? Saako hän sinut tuntemaan itsesi rakastetuksi?

Jos nuo eivät toteudu, eikä hän myöskään sano että rakastaa, tiedät vastauksen kysymykseesi.

Vierailija kirjoitti:

Autistit ei osaa puhua tunteistaan

Jännä nosto, nimittäin olen miettinyt että voisiko mies olla kirjolla. Hän on todella älykäs, tekee asiantuntijatyötä, on korkeassa virassa, mutta jotkut tietyt asiat käytöksessään ovat saaneet mut miettimään, et hän voisi hyvinkin olla hieman autistinen. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olenkin täysin samaa mieltä muiden kanssa, että tunteista pitää pystyä puhumaan, silti sekin on totta mitä aina sanotaan, että katso tekoja, älä sanoja.

Ap, tekeekö mies oman osuutensa kotitöistä? Tuoko hän mehua ja herkkuja kun olet kipeänä? Kuunteleeko hän puhelinta räpläämättä kun kerrot hänelle omia juttujasi? Avaako hän oven sinulle? Antaako hän sinun nauttia sängyssä, jopa oman nautintonsa kustannuksella? Saako hän sinut tuntemaan itsesi rakastetuksi?

Jos nuo eivät toteudu, eikä hän myöskään sano että rakastaa, tiedät vastauksen kysymykseesi.

Jotkut nyt vaan ovat avuliaampia kuin toiset, jotkut jopa pelkästään velvollisuuden tunnosta. Sillä ei ole mitään tekemistä rakastamisen kanssa välttämättä. Kyllä tunteista pitää oppia puhumaan edes jollain tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olenkin täysin samaa mieltä muiden kanssa, että tunteista pitää pystyä puhumaan, silti sekin on totta mitä aina sanotaan, että katso tekoja, älä sanoja.

Ap, tekeekö mies oman osuutensa kotitöistä? Tuoko hän mehua ja herkkuja kun olet kipeänä? Kuunteleeko hän puhelinta räpläämättä kun kerrot hänelle omia juttujasi? Avaako hän oven sinulle? Antaako hän sinun nauttia sängyssä, jopa oman nautintonsa kustannuksella? Saako hän sinut tuntemaan itsesi rakastetuksi?

Jos nuo eivät toteudu, eikä hän myöskään sano että rakastaa, tiedät vastauksen kysymykseesi.

Kyllä, hän on todella huomaavainen ja hellä. Pussailee, koskettaa, tekee (ihanaa) ruokaa, avaa oven, kantaa kassit, suunnittelee reissut pienintä yksityiskohtaa myöten ja aina sillä kulmalla, että menemme kohteisiin/nähtävyyksiin joista tietää minun eniten pitävän. Ja kyllä, sängyssä menee juuri noin; hänelle tärkeintä on, että minä nautin. Kutsuu minua myös kaikenlaisilla hellyttelynimillä (kultsu, kisulini, merenneitoni, mussukka), muttei koskaan rakas. 

Ainoa juttu minkä koen "hassuksi" on siis tämä puhumattomuus tunteista. 

ap

Tony Dunderfelt on kirjoittanut aiheesta kirjan: https://parisuhdeohjaus.fi/parisuhdetaidot/miksi-mies-ei-puhu-tunteista…

"Miehet eivät jaksa emootioiden kanssa, sillä ne usein römpiöityvät eli niihin sekoittuu tulkintaa, uskomuksia ja pelkoja. Niiden käsittely ei johda mihinkään.

Samalla miehillä on kuitenkin myös taipumus sivuuttaa tunteet. Tämä johtaa siihen, että mies sulkee korvansa kaikenlaiselta tunnekeskustelulta ja jättää niin omat kuin toisenkin tunteet huomiotta.

Vaarana on se, että tällöin mies saattaa helposti etääntyä toisesta ihmisestä. Näin saattaa käydä esimerkiksi parisuhteessa.

Mies ei puhu siksi, ettei pidä tunteitaan kovin merkityksellisiä. Hän ajattelee, että ne ovat ohimeneviä, mikä tietyllä tavalla pitää paikkansa."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olenkin täysin samaa mieltä muiden kanssa, että tunteista pitää pystyä puhumaan, silti sekin on totta mitä aina sanotaan, että katso tekoja, älä sanoja.

Ap, tekeekö mies oman osuutensa kotitöistä? Tuoko hän mehua ja herkkuja kun olet kipeänä? Kuunteleeko hän puhelinta räpläämättä kun kerrot hänelle omia juttujasi? Avaako hän oven sinulle? Antaako hän sinun nauttia sängyssä, jopa oman nautintonsa kustannuksella? Saako hän sinut tuntemaan itsesi rakastetuksi?

Jos nuo eivät toteudu, eikä hän myöskään sano että rakastaa, tiedät vastauksen kysymykseesi.

Kyllä, hän on todella huomaavainen ja hellä. Pussailee, koskettaa, tekee (ihanaa) ruokaa, avaa oven, kantaa kassit, suunnittelee reissut pienintä yksityiskohtaa myöten ja aina sillä kulmalla, että menemme kohteisiin/nähtävyyksiin joista tietää minun eniten pitävän. Ja kyllä, sängyssä m

Kuulostaa siltä että mies ottaa jutun kevytsuhteena, eikä ajattele sitä välttämättä pysyvänä.

Hei kiitos kaikille kommenteista ja keskustelusta, kyllä tämä jollakin tasolla selvensi omaa ajattelutapaa ja päänuppia. Päätin että olen rohkea ja tunnustan rakkauteni uuden vuoden vaihtuessa. Katsotaan miten hän reagoi, ja kuten sanoitte, sittenpä tiedän.

Uuteen vuoteen rohkeasti, rakkaudella, siis. 

ap

Kevytsuhde, samaa mieltä. Meillä on juuri tuollainen, tavallaan parisuhde mutta rakkauspuheet sekä pitkän tähtäimen yhteiset suunnitelmat puuttuvat. Muuten on ihanaa ja huomaavaisuutta molemmin puolin. Yhdessä sovittu tällaisesta ns. kevytsuhteesta.