Lue keskustelun säännöt.
Koira hyökkii kimppuun lenkillä
19.12.2024 |
Nyt alan olla pulassa, kun melkein 40kg koira hyökkii päälle lenkillä. On muuten kiltti, mutta aloittaa ulkona ensin päälle hyppimisen. Sitten kun yrittää rajoittaa tilannetta (estämällä fyysisesti) muuttuu aggressiiviseksi ja oikeasti vihaisena alkaa purra ja yrittää kiertää taakseni puremaan. Jos yritän ottaa pannasta/valjaista, yrittää aivan hullulla ilmeellä purra ja kyseessä ei ole mikään leikki. Olen yrittänyt leluilla, namien heittämisellä, käskyillä harhauttaa, mutta yhtäkkiä koira tuntuu vain sekoavan jolloin mikään ei tehoa. Kyseessä jo yli 1-vuotias koira, eli ei mitään pientä penturiehaa kyseessä, vaan jos ei olisi takkeja niin repisi nahat kunnolla verille.
Otin ongelmakoirakouluttajaan yhteyttä jota tapasin, ja hän sanoi johtuvan turhautumisesta. Teen joka päivä tottelevaisuuskoulutusta, namien etsintää yms. koiralle fyysisten lenkkejen lisäksi.
Koiria on ollut aina, ikinä ei tämmöistä. Välillä saattaa mennä muutamia viikkoja hyvin, ja sitten yhtäkkiä koiralla alkaa napsua. Koiralta ei löytynyt mitään kipuun viittaavaa, ja välillä olevat pitkät tauotkin tätä tukevat
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Liikaa koulutettu voi käyttäytyä noin sitten kun pääsee vapaalle.
- yhden sekopäisen poliisikoiran hyökkäyksen kokeneena
no, ei kannata rikkoa lakia ja paeta poliisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikaa koulutettu voi käyttäytyä noin sitten kun pääsee vapaalle.
- yhden sekopäisen poliisikoiran hyökkäyksen kokeneena
no, ei kannata rikkoa lakia ja paeta poliisia
Joo ja sitä paitsi joitakin poliisikoiria koitetaan ihan erikseen kouluttaa siihen että ne hyökkää. Tuossa koira ei ole vaan tunnistanut vapaalla ollessa, ettei enää ole koulutustilanne tai työ menossa.
Meillä oli tuollainen saksanpaimenkoira. Ajat olivat toiset, ja luulojen poisottamisella tokeni. Lue: isäni veti koiraa turpaan. Elettiin 80-luvun alkua, toivottavasti kukaan ei tee enää moista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikaa koulutettu voi käyttäytyä noin sitten kun pääsee vapaalle.
- yhden sekopäisen poliisikoiran hyökkäyksen kokeneena
no, ei kannata rikkoa lakia ja paeta poliisia
Joo ja sitä paitsi joitakin poliisikoiria koitetaan ihan erikseen kouluttaa siihen että ne hyökkää. Tuossa koira ei ole vaan tunnistanut vapaalla ollessa, ettei enää ole koulutustilanne tai työ menossa.
Se ei ole koiran vika, vaan ohjaajan. Osa poliisikoirista on niin viettisiä, että eivät toimi hyvin normiarjessa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla kultainennoutaja teki samaa, joskus piti painia tunti ennen ku lopetti. Rauhoittu iän myötä
Minulla sama kokemus urosnoutajan kanssa. Tuossa murrosiässä yritti pitää minua ulkona leikkikalunaan. Temppuilu loppui kun mies tuli lenkeille mukaan ja opetti koiralle, että perseily ei kannata. Siitä tuli oikein mainio koira kunhan aikuistui. Murrosikä isoilla roduilla voi olla todella hankalaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoitteluni, etten ole lukenut koko ketjua ja kysymykseni on voitu jo kysyä.
Varmistaisin kuitenkin, että onhan koiralle tehty kattava kipututkimus? Yllättävän usein ongelmakäytöksen takana on hoitamattomat kivut. Pelkkä röntgenkuvaus ei välttämättä kerro totuutta, vaan lämpökamerakuvaus on myös kannattava, sekä kipulääkekuurin syöttäminen koiralle, jotta nähdään muuttuuko käytös kipulääkityksen myötä.
Opeta sille koiralle ensin jokin toiminto todella vahvaksi esim. käsikosketus. Harjoittelette sen niin vahvaksi (eri paikat, eri tulanteet tma.), että saat tarpeen tullen rauhoitettua koirasi keskittymään käsikosketukselle, kun riehaantuminen alkaa. Noille koirille ei usein auta ei:n sanominen, vaan pitää tarjota joku sallittu toiminto tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikaa koulutettu voi käyttäytyä noin sitten kun pääsee vapaalle.
- yhden sekopäisen poliisikoiran hyökkäyksen kokeneena
no, ei kannata rikkoa lakia ja paeta poliisia
Joo ja sitä paitsi joitakin poliisikoiria koitetaan ihan erikseen kouluttaa siihen että ne hyökkää. Tuossa koira ei ole vaan tunnistanut vapaalla ollessa, ettei enää ole koulutustilanne tai työ menossa.
Se ei ole koiran vika, vaan ohjaajan. Osa poliisikoirista on niin viettisiä, että eivät toimi hyvin normiarjessa.
Ja siinä tullaan ongelmaan: Harrastuskoirista on tullut liian viettisiä, koska geenipooli on sama. Ylipäätään jo palveluskoiraharrastukseen jalostetaan liian viettisiä koiria. Saksanpaimenkoiralta hävitettiin takajalatkin pois, se on pelkkä räksyttävä pää nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikaa koulutettu voi käyttäytyä noin sitten kun pääsee vapaalle.
- yhden sekopäisen poliisikoiran hyökkäyksen kokeneena
no, ei kannata rikkoa lakia ja paeta poliisia
Joo ja sitä paitsi joitakin poliisikoiria koitetaan ihan erikseen kouluttaa siihen että ne hyökkää. Tuossa koira ei ole vaan tunnistanut vapaalla ollessa, ettei enää ole koulutustilanne tai työ menossa.
Se ei ole koiran vika, vaan ohjaajan. Osa poliisikoirista on niin viettisiä, että eivät toimi hyvin normiarjessa.
Ja siinä tullaan ongelmaan: Harrastuskoirista on tullut liian viettisiä, koska geenipooli on sama. Ylipäätään jo p
Työlinjaisilla saksanpaimenkoirilla ei ole hävitettyä takapäätä. Sekä nuo kiihkeimmät virkakoirat on malinoisseja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opeta sille koiralle ensin jokin toiminto todella vahvaksi esim. käsikosketus. Harjoittelette sen niin vahvaksi (eri paikat, eri tulanteet tma.), että saat tarpeen tullen rauhoitettua koirasi keskittymään käsikosketukselle, kun riehaantuminen alkaa. Noille koirille ei usein auta ei:n sanominen, vaan pitää tarjota joku sallittu toiminto tilalle.
Juurikin näin.
Suurimman osan "mikään keino ei ole auttanut" tapausten takana on lopulta epäjohdonmukaisuus tilanteiden hoitamisessa. Se on kovin inhimillistä, koska jokaisen jaksaminen on haastavan koiran kanssa koetuksella ja tästä syystä joskus vaan ei jaksa alkaa junnaamaan johdonmukaista koulutusta. Pahimmillaan samaan vaivaan yritetään useampia eri keinoja ja tämä aiheuttaa lopulta vain ongelmien lisääntymisen.
Ei-sana on sellainen mitä on koiran kanssa ihan turha käyttää. Ei-sana on sellainen, jolle on vaikea soveltaa johdonmukaista koulutusta. Koiran kapasiteetti kun riittää antamaan sanalle tasan yhden merkityksen. Eli jos koiralle on opetettu, että "ei" tarkoittaa sitä ettei saa haukkua, silloin sana ei voi enää tarkoittaa sitä, ettei saa vetää, hyppiä, kerjätä jne. Paras keino on juurikin tuo, että koiralle tarjoaa korvaavaa tekemistä jollain todella yksinkertaisella tempulla. Mainittu käsikosketus on loistava ja käytän sitä itse monissa tilanteissa kun tarvitsee alkaa purkamaan haastavaa tai kierroksilla käyvän koiran ei-toivottua toimintaa. Käskyn täytyy olla niin helppo ja ehdollistettu, että koira pystyy sen ottamaan vastaan kiihtyneessäkin tilanteessa.
Piikille tuollainen koira, se on vaaraksi myös sivullisille. Ja ihan suoraan sanottuna mitä iloa sinä saat tuollaisesta sekopääkoirasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie se metsään susireviirille ja jätä sinne. Mene parin päivän päästä katsomaan onko se jo syöty. Toista kunnes se on syöty. Uhriudu sekä ota yhteyttä viranomaisiin ja lehdistään. Saat hyvät korvaukset ja paljon huomiota ja sympatiaa. Näin tekevät metsästäjät epäkelpojen koiriensa kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellanen ei voi tätä ymmärtää, joka ei tällaista koiraa ole kokenut. Ja voin omasta kokemuksesta sanoa, että tuo ei tule muuttumaan mihinkään. Meillä oli koira, joka oli pääosin omalle perheelle kiltti ja hyvä, mutta sai tällaisia kohtauksia missä meni ihan mitättömästä asiasta aivan suoranaiseen raivoon ja alkoi hyökkiä ja rähistä. Kävi minuun kiinni muutaman kerran aivan tosissaan. Eli lopulta 9 vuotiaaksi ja tilanne oli siinä pisteessä ettei meille voinut vuosiin tulla ketään ja emme päässeet mihinkään kun ei tätä koiraa kukaan halunnut vahtia. En enää koskaan lähtisi sietämään tällaista, menee itseltäkin elämä siinä ja tilanne ei tosiaan muuttunut koskaan millään koulutuksella tai siedättämisellä yhtään mihinkään. Luonnevikaista ei mikään korjaa. Koiran kuolemasta on nyt 10 vuotta, enkä ole enää uskaltanut koiraa ottaa
Pääosin omalle perheelle kiltti? Juuri sinun kaltaisten koiranomistajien takia olen alkanut kiertää isot koirat kaukaa, koskaan ei voi olla varma millainen sekoboltsi se vastaantuleva rakki on ja onko omistaja kenties vielä sekopäisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sen etunimi Riikka? Ei huolta Riikalle tyypillistä käytöstä vaikka lähes kaikki inhoavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa taistelukoirarodulta, ne on usein mielenvikaisia. Kuulostaa ikävälle muttei sitä mitenkään kouluta jos mielenvikainen. Kannattaa harkita piikille vientiä ennenkuin sattuu jotain vakavaa.
Olet ihan oikeassa, ei tosin ole varsinaisesti taistelukoirarotua, vaikka vahvaluontoinen onkin. Eilen meinasi jo käydä pahasti, kun kaatoi minut tuolla sekoilulla ja sitten ollessani nousemassa alkoi hyökkiä ihan kunnolla päälleni. Ja minulla ollut aiemmin jopa kaksi isoa koiraa samanaikaisesti eikä koskaan hallintaongelmia koiralla, joten tilanne on järkyttävä.
Niin. Siihen on syynsä, että tällaisia rotuja ei oikein seurakoiriksi suositella. Ymmärrät varmasti, että koirasi on hengenvaarallinen koska et saa sitä edes pidettyä kiinni ja koira kaataa sinutkin? Mitäs kun tämä "napsahdus" tulee pienen lapsen tai hauraan mummelin kohdalla, tai ihan vaan tavallisen keski-ikäisen lenkkeilijän kohdalla? Koira kaataa, hyökkii päälle? Siinä murtuu luut ja pahimmassa tapauksessa tulee kuolema.
Millään muulla et tuota saa kitkettyä pois kuin täysin aukottomalla koulutuksella ja niin, että koira saa RUNSAASTI käyttötarkoituksensa mukaista aktiviteettia ja sitä henkisesti väsyttävää tekemistä. 40 kg koira vastaa asetta ja niin siihen tulee myös suhtautua. Areenassa on tällä hetkellä hyvä sarja Koiraperheet käytöskoulussa. Ensimmäisellä kaudella on nuori nainen, jolla kahden taistelukoirarodun risteytys, just arviolta tuon 40 kg. Nainen menee perässä kuin pulkannaru. Siitä voit vinkkejä saada, mutta ei nuo rodut tosiaan ole tarkoitettu miksikään lenkkikavereiksi kaupunkiin. Mieti siis tarkkaan mitä teet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa taistelukoirarodulta, ne on usein mielenvikaisia. Kuulostaa ikävälle muttei sitä mitenkään kouluta jos mielenvikainen. Kannattaa harkita piikille vientiä ennenkuin sattuu jotain vakavaa.
Olet ihan oikeassa, ei tosin ole varsinaisesti taistelukoirarotua, vaikka vahvaluontoinen onkin.
Tohtori Para Bellum
Mikä le-e-hv-e-etin motiivi ihmisellä on hankkia tuollainen elukka, jokin oikea "taistelu"koira tai vain pseudosellainen kuten nyt Ap:lla? Ne eivät ole "söpöjä", eivät turvallisia edes omistajilleen itselleen vaan ihan päinvastoin; ne voivat syödä jopa isäntänsä ja emäntänsäkin, ne ovat rumia, kauheita, ilmeisen kalliita (mutta eivät riittävän kalliita), hulluja, likaisia ja kaikkea muuta mikä tulee sieltä alakerran isännältä, siltä toiseksi korkeimmalta voimalta.
Kyllä tuossa täytyy olla päässä vikaa ihmiselläkin kun tuollaisen perkeleen on hankkinut. Siihen vaivaan suosittelen vahvoja mielisairauspillereitä - siis tuolle Ap:lle ym. mahdollisille omistajille, eli miehelle ja lapsille ym. perheenjäsenille jotka tuollaista petoelukkaa paijaavat ja sitä haluavat pitää. Jos pillerit eivät auta ja yhäkin vain tekee mieli pitää tuollaista kauheaa elukkaa, voidaan omistajiin soveltaa myös massiivista lobotomiaa.
Ja sitten tuolle elukalle itselleen hoitomuodoksi tuohon väkivaltakäyttäytymiseen:
"LAUKAUS LAUKAUS LAUKAUS" !!!
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, toivottavasti luet tämän! Moni täällä kirjoittaa aika ikävästi, että pitäisi viedä "rakki piikille". Heidän viesteistään puuttuu empatia ja kunnioitus sekä koiraa että omistajaa kohtaan. Voi kuitenkin olla, että tuossa tilanteessa lopettaminen on valitettavasti paras ratkaisu.
Koira ei ole paha, mutta sen koko ja puremisriski tekevät siitä vaarallisen muille. Noin herkästi ärtyvä koira saattaa "naksahtaa" monesta ihan viattomalta tuntuvasta yllättävästä asiasta, jotka eivät ole sinun kontrollissasi. Tällainen voi olla vaikka meluava lapsi, joka saaliseläimen lailla pyöräilee lujaa ohi. Tai juttelemaan pysähtynyt ihminen, joka puhuessaan elehtii jollain "tietyllä tavalla", joka saa koirassa aikaan reaktion.
Tilanne kuulostaa siltä, että jos jokin onnistuu "naksauttamaan" koiran, niin se voi riistäytyä hihnasta (etenkin jos tilanne tapahtuu äkkiä) ja pahimmillaan saada pahaa jälkeä aikaiseksi. Ei ehkä tunnu - -
Taustalla saattaa olla myös jokin sellainen kipu tai sairaus, joka ei näy tehdyissä testeissä. Tällöin lopetus voi olla inhimillisempi ratkaisu myös koiran kannalta. Tiedän että se ei ole helppo päätös, mutta ei oikeasti kannata ottaa sitä riskiä, että jotain pahaa tapahtuu.
Hyvin samaa mieltä tästä. Kirjoitin aiemmin, että toisen asiantuntijan konsultointi voisi olla hyvä, ja kerroin ystäväni koirasta, joka jouduttiin lopettamaan.
Tuolla koiralla todettiin vaikea, etenevä lonkkavika, joka koiran kasvaessa aiheutti pahenevaa kipua, ja jota ei olisi voinut leikata. Koira pääsi pois kivuista ikuisille metsästysmaille juuri ap:n koiran ikäisenä.
Edelleen toivotan voimaa! <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tämä viimeisin koira pentuna ja muistaakseni vielä 1-vuotiaanakin tuollainen. Kieltämistä ei uskonut ollenkaan. Olin ihan purjeessa sen kanssa. Meni kyllä iän myötä ohi. Pystytkö jossain juoksuttamaan vapaana tai että koira saisi purkaa energiaansa leikkimällä toisen koiran kanssa.
Kyllä, juoksutan metsässä/tyhjässä koirapuistossa/pellolla koiraa, mutta fyysinen väsytyskään ei ole vaivaan auttanut.
Fyysinen väsytys ja riehaannuttamin voi pahentaa tilannetta, panosta mieluummin perustottelevaisuuden koulutukseen ja väsytykseen teetät esim. nosea, jäljestystä tai muuta nenätyöskentelyä. 1-vuotias ei ole vielä täysikasvuinen fyysisesti eikä varsinkaan henkisesti. Koira kannattaa opettaa rauhoittumaan.
jep ja vaikka se kuulostaa hullunkuriselta neuvolta, niin näissä lenkit oikeasti tilapäisesti lyhennetään suht minimiin, kunnes kuri saavutetaan. Riehaantuminen on tässä tapauksessa koiralle palkinto. Tähän voisi ottaa vähän mallia myös Vilanderin opeista eli pitää vähän jääkautta, jospa se kontakti alkaisi vähän paremmin löytymään. Täytyy kyllä myöntää että ise en tätä puremista ja päälle hyökkäilyä kyllä katselisi, onhan näitä päänvikaisiakin yksilöitä valitettavasti olemassa. Toinen vaihtoehto on etsiä koiralle koti jostakin rauhallisemmalta alueelta/muuttaa itse, kun selkeästi ottaa kierrosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellanen ei voi tätä ymmärtää, joka ei tällaista koiraa ole kokenut. Ja voin omasta kokemuksesta sanoa, että tuo ei tule muuttumaan mihinkään. Meillä oli koira, joka oli pääosin omalle perheelle kiltti ja hyvä, mutta sai tällaisia kohtauksia missä meni ihan mitättömästä asiasta aivan suoranaiseen raivoon ja alkoi hyökkiä ja rähistä. Kävi minuun kiinni muutaman kerran aivan tosissaan. Eli lopulta 9 vuotiaaksi ja tilanne oli siinä pisteessä ettei meille voinut vuosiin tulla ketään ja emme päässeet mihinkään kun ei tätä koiraa kukaan halunnut vahtia. En enää koskaan lähtisi sietämään tällaista, menee itseltäkin elämä siinä ja tilanne ei tosiaan muuttunut koskaan millään koulutuksella tai siedättämisellä yhtään mihinkään. Luonnevikaista ei mikään korjaa. Koiran kuolemasta on nyt 10 vuotta, enkä ole enää uskaltanut koiraa ottaa.
Mikä motivoi pitä
Se ajatus, että kun olet koiran hankkinut niin se pidetään. Se että se on vaikeuksista huolimatta perheenjäsen. Nykyään en ajattelisi näin, koiran tai ihmisen tai kenen vaan kuuluu tuoda elämään hyvää, ei viedä kaikkea iloa ja elämänhalua jatkuvilla ongelmilla.
Onko se leikattu? Meillä oli hirvee riehuja, mut muuten söpö maltankoira 😁 Välillä lempee lötköttäjä mut välillä tuli tolleen hulluksi. Yritettiin kaikki keinot ja silti riehaantui... ei koittanut purra tolleen, mut saattoi näykkiä yms, kun tuli riehu päälle. Ikävää oli. Mut se painoi alle 5 kiloo nii oli helpompi napata syliin kun veti ranttaliksi 😂
Mut kun me tehtiin steri ihan muista syistä niin se rauhoittui. Jos hormonit hyrrää sun koiralla ja se turhauttaa sitä? Ei ois uskonu että meijänkin koira koira rauhottu niin äkkiä.