Koira hyökkii kimppuun lenkillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla määrätietoinen, ettei anna koiran purra, se olisi pitänyt tehdä jo pentuna. Vai mitä tapahtui sen jälkeen? Onko koiralla kipuja?? Eläinlääkäri? Tai jokin sairaus? Koirako ei pidä lenkille menosta tiettyyn suuntaan, innostuu liikaa vai tavasta olla hihnassa, vedätkö kaulasta liikaa vai koira vetää, sattuuko tassuihin terävät sorat? Eikö pidä sinusta, miksi? Käytätkö mitään hajusteita tai ääniala jota käytät? Koiraa voi kohdella ystävällisesti ja reilusti yleensä. Mutta koira ei tiedosta kuka on nyt johtaja eli pomo? Ennen koirat kaadettiin maahan ja selätys, ei kuristaen vaikka kaulasta myös pito hetken ettei pure, pomon merkiksi. Se tehtiin vain 1 kerran kun koira oli pentu. Myös jos koira pureksii osa työntää suuhun jotain lelua tai kättä hieman syvemmälle, kuin hampaita ja kurkkua kohti ja koira haluaa kakoa sen pois, ei toista kertaa yritä pureksia - ei liian rajusti mutta h

Ultraääniä, osa käyttää esim hiirten karkoitukseen, mutta koiralla lisää ehkä aggressiivisuutta. Laitteita saa ihan tavan kaupasta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on koiraihmiset hulluja, taistella lemmikin kanssa siitä kuka on pomo.. tappajasusi siinä hihnan päässä, kumpi vie kumpaa? Ei ikinä koiranaista seurusteluun..

Eli sinua pelottaa se, että nainen johtaa sinua?

Vedä vieterpampulla kuonoon, oppiipahan olemaan hyökkimättä. 

Vierailija kirjoitti:

Vedä vieterpampulla kuonoon, oppiipahan olemaan hyökkimättä. 

Piikki olisi silti parempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Oliko sitten ihan pakko uroskoira ottaa..

Mulla teki narttukoira tuota samaa. Oli äksy kapistus jo ihan pienestä pennusta. Se piti välillä nostaa ilmaan niin, ettei se ylettänyt purra mihinkään suuntaan. Vähän sellaisessa kellotusasennossa (ei rannekello, vaan rentoutus = kellottaa). Toki aloittajan aikuisen koiran kanssa tuo asento ei onnistu :D

Sellanen ei voi tätä ymmärtää, joka ei tällaista koiraa ole kokenut. Ja voin omasta kokemuksesta sanoa, että tuo ei tule muuttumaan mihinkään. Meillä oli koira, joka oli pääosin omalle perheelle kiltti ja hyvä, mutta sai tällaisia kohtauksia missä meni ihan mitättömästä asiasta aivan suoranaiseen raivoon ja alkoi hyökkiä ja rähistä. Kävi minuun kiinni muutaman kerran aivan tosissaan. Eli lopulta 9 vuotiaaksi ja tilanne oli siinä pisteessä ettei meille voinut vuosiin tulla ketään ja emme päässeet mihinkään kun ei tätä koiraa kukaan halunnut vahtia. En enää koskaan lähtisi sietämään tällaista, menee itseltäkin elämä siinä ja tilanne ei tosiaan muuttunut koskaan millään koulutuksella tai siedättämisellä yhtään mihinkään. Luonnevikaista ei mikään korjaa. Koiran kuolemasta on nyt 10 vuotta, enkä ole enää uskaltanut koiraa ottaa. 

Suosittelen noin 15 km:n lenkkeilyä kolmesti viikossa. Koirasi turhautuu liian pienistä lenkeistä ja osoittaa sen aggressiiviolla. Myös aivojen aktivointia välipäivinä kotona. Sinulla on vaativa rotu.

Vierailija kirjoitti:

Koira ei saa olla aggressivinen ihmisiä kohtaan. Ei varsinkaan iso koira. Siihen täytyy puuttua välittömästi joka kerta että koira ymmärtää ja oppii että se ei käy. Jos se ei auta, koiran on aika päästä taivaaseen.

Ei se ole sellaista ihmisaggressiivisuutta. Esim. joillain roduilla, jota on käytetty pitkään palvelus- tai poliisikoirina voi olla hihaanpurutaipumus vahva, koska sitä on yritetty jalostuksella lisätä. Se johdetaan saalistusvietistä. Sitä pystyy ohjaamaan (ihmisestä ja itsestä) pois päin. Nämä koirat tarvitsevat ennenkaikkea ohjeistuksen sallittuun tekemiseen ja sen pitää tulla pikana. Nopeat reaktiot ja ihmisen pitää aina olla pari sekkaa edellä. Alussa vaikeaa, mutta lukemisen oppii, sitten vaan aina ennakkoon ohjaa sen sallitun jutun, jolloin hiha jää välistä. Koulutuskentillä näkee paljon näitä, jotka kiihtyessään tuppaisi tarttumaan lähimpään hihaan, eli omistajan hihaan kiinni. Silloin tarjotaan muuta ja mieluummin rauhoittavaa. On ihan koirasta kiinni haluaako se pehmeän juuttipötkylän, herkun vai mitä, mutta yleensä tuossa kohtaa ei suositella mitään kiihdyttävää eli palloa tms.

Aloittajan kannattaa kokeilla myös ruoan rauhoittavaa vaikutusta ulkona. Sanotaan, ettei koira pysty olemaan aggressiivinen syödessään (pois lukien kupin puolustus). Mutta siis syömisellä on rauhoittava vaikutus. Jotain maksamakkarasotkuja kupinpuolikkaaseen, jossa joutuu vähän aikaa nuoleksimaan. Keskittymis-, rauhoittumis- ja renttoutusharjoituksia muulloin. Sitten joku sana ja kun on oppinut, niin voi alkaa kokeilemaan ulkona ensin silloin, kun puru ei ole päällä ja sitten jos alkaa olla kiihtymisen merkkejä. Yleensä kiihtymisen merkkejä alkaa näkymään, ne pitää vaan oppia. Sitten ennen "kohtausta" laannutellaan koira muihin puuhiin. Myös paimen- ja karjakoirilla voi olla erilaisia oireita, jotka tulkitsemme helposti väärin. Käyvät kinttuihin kiinni jne., joka ei ole aggressiivisuutta, vaan tulee paimennus/ajovietin kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa taistelukoirarodulta, ne on usein mielenvikaisia. Kuulostaa ikävälle muttei sitä mitenkään kouluta jos mielenvikainen. Kannattaa harkita piikille vientiä ennenkuin sattuu jotain vakavaa.

Olet ihan oikeassa, ei tosin ole varsinaisesti taistelukoirarotua, vaikka vahvaluontoinen onkin. Eilen meinasi jo käydä pahasti, kun kaatoi minut tuolla sekoilulla ja sitten ollessani nousemassa alkoi hyökkiä ihan kunnolla päälleni. Ja minulla ollut aiemmin jopa kaksi isoa koiraa samanaikaisesti eikä koskaan hallintaongelmia koiralla, joten tilanne on järkyttävä. 

Piikki auttaa, lopullisesti.

Piikille. Kokemusta on.

Yksivuotias on kyllä vielä ihan keskenkasvuinen ja kuulostaa siltä että se tarvitsee paljon johdonmukaista koulutusta. Monet palveluskoirarotujen pennut saattaa olla juuri tuollaisia, kun energiaa on kropassa eikä pää tiedä miten sitä purkaisi. Peli ei ole siis vielä menetetty, mutta jos itse koet että tämä koira on sinulle liikaa, niin ei ole vielä myöhäistä löytää sille uutta kotia. Jos siis kyseessä on rotukoira jostain käyttökoirarodusta, niin joku harrastaja voisi olla hyvinkin kiinnostunut sisäsiistiksi oppineesta nuoresta koirasta, jota pääsisi samantien kunnolla treenaamaan.

Mulla kultainennoutaja teki samaa, joskus piti painia tunti ennen ku lopetti. Rauhoittu iän myötä

Vierailija kirjoitti:

Sellanen ei voi tätä ymmärtää, joka ei tällaista koiraa ole kokenut. Ja voin omasta kokemuksesta sanoa, että tuo ei tule muuttumaan mihinkään. Meillä oli koira, joka oli pääosin omalle perheelle kiltti ja hyvä, mutta sai tällaisia kohtauksia missä meni ihan mitättömästä asiasta aivan suoranaiseen raivoon ja alkoi hyökkiä ja rähistä. Kävi minuun kiinni muutaman kerran aivan tosissaan. Eli lopulta 9 vuotiaaksi ja tilanne oli siinä pisteessä ettei meille voinut vuosiin tulla ketään ja emme päässeet mihinkään kun ei tätä koiraa kukaan halunnut vahtia. En enää koskaan lähtisi sietämään tällaista, menee itseltäkin elämä siinä ja tilanne ei tosiaan muuttunut koskaan millään koulutuksella tai siedättämisellä yhtään mihinkään. Luonnevikaista ei mikään korjaa. Koiran kuolemasta on nyt 10 vuotta, enkä ole enää uskaltanut koiraa ottaa. 

Mikä motivoi pitämään tuollaisen koiran, joka kirjaimellisesti hallitsee koko elämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellanen ei voi tätä ymmärtää, joka ei tällaista koiraa ole kokenut. Ja voin omasta kokemuksesta sanoa, että tuo ei tule muuttumaan mihinkään. Meillä oli koira, joka oli pääosin omalle perheelle kiltti ja hyvä, mutta sai tällaisia kohtauksia missä meni ihan mitättömästä asiasta aivan suoranaiseen raivoon ja alkoi hyökkiä ja rähistä. Kävi minuun kiinni muutaman kerran aivan tosissaan. Eli lopulta 9 vuotiaaksi ja tilanne oli siinä pisteessä ettei meille voinut vuosiin tulla ketään ja emme päässeet mihinkään kun ei tätä koiraa kukaan halunnut vahtia. En enää koskaan lähtisi sietämään tällaista, menee itseltäkin elämä siinä ja tilanne ei tosiaan muuttunut koskaan millään koulutuksella tai siedättämisellä yhtään mihinkään. Luonnevikaista ei mikään korjaa. Koiran kuolemasta on nyt 10 vuotta, enkä ole enää uskaltanut koiraa ottaa. 

Mikä motivoi pitä

Olen eri, mutta minullakin on ollut koira, joka piti ihmiset kaukana. Siksihän sen otinkin, joten koira oli hyvä juuri siihen tarkoitukseen johon sen tarvitsin. Minulle, eikä lähimmille ollut yhtään vihainen, vaan ihanan rakastettava mussukka.

Hei ap, toivottavasti luet tämän! Moni täällä kirjoittaa aika ikävästi, että pitäisi viedä "rakki piikille". Heidän viesteistään puuttuu empatia ja kunnioitus sekä koiraa että omistajaa kohtaan. Voi kuitenkin olla, että tuossa tilanteessa lopettaminen on valitettavasti paras ratkaisu.

Koira ei ole paha, mutta sen koko ja puremisriski tekevät siitä vaarallisen muille. Noin herkästi ärtyvä koira saattaa "naksahtaa" monesta ihan viattomalta tuntuvasta yllättävästä asiasta, jotka eivät ole sinun kontrollissasi. Tällainen voi olla vaikka meluava lapsi, joka saaliseläimen lailla pyöräilee lujaa ohi. Tai juttelemaan pysähtynyt ihminen, joka puhuessaan elehtii jollain "tietyllä tavalla", joka saa koirassa aikaan reaktion.

Tilanne kuulostaa siltä, että jos jokin onnistuu "naksauttamaan" koiran, niin se voi riistäytyä hihnasta (etenkin jos tilanne tapahtuu äkkiä) ja pahimmillaan saada pahaa jälkeä aikaiseksi. Ei ehkä tunnu todennäköiseltä, mutta myös ihan fiksussa perheessä kasvaneita koiria on seonnut juuri noin, jos taustalla on vaikuttanut synnynnäinen tai myöhemmin tullut syy. Pätee myös silloin, vaikka koira olisi välillä selvinnyt samantyylisistä tilanteista rauhallisena eikä ensiksi arvaisi, että se hyökkää muiden kuin omistajan kimppuun.

Taustalla saattaa olla myös jokin sellainen kipu tai sairaus, joka ei näy tehdyissä testeissä. Tällöin lopetus voi olla inhimillisempi ratkaisu myös koiran kannalta. Tiedän että se ei ole helppo päätös, mutta ei oikeasti kannata ottaa sitä riskiä, että jotain pahaa tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Piikille, piikille, piikille. Kaikki koirat pitäisi hävittää ASAP.

Ihmiset tuhoavat luontoa, tuhoavat koko maapallon ja tappavat toisiaan. Kaikki ihmiset pitäisi siis hävittää pois.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, toivottavasti luet tämän! Moni täällä kirjoittaa aika ikävästi, että pitäisi viedä "rakki piikille". Heidän viesteistään puuttuu empatia ja kunnioitus sekä koiraa että omistajaa kohtaan. Voi kuitenkin olla, että tuossa tilanteessa lopettaminen on valitettavasti paras ratkaisu.

Koira ei ole paha, mutta sen koko ja puremisriski tekevät siitä vaarallisen muille. Noin herkästi ärtyvä koira saattaa "naksahtaa" monesta ihan viattomalta tuntuvasta yllättävästä asiasta, jotka eivät ole sinun kontrollissasi. Tällainen voi olla vaikka meluava lapsi, joka saaliseläimen lailla pyöräilee lujaa ohi. Tai juttelemaan pysähtynyt ihminen, joka puhuessaan elehtii jollain "tietyllä tavalla", joka saa koirassa aikaan reaktion.

Tilanne kuulostaa siltä, että jos jokin onnistuu "naksauttamaan" koiran, niin se voi riistäytyä hihnasta (etenkin jos tilanne tapahtuu äkkiä) ja pahimmillaan saada pahaa jälkeä aikaiseksi. Ei ehkä tunnu todennäk

Höpö höpö nyt. Aloittaja tarvitsee vaan sellaisen kouluttajan, joka osaa opettaa hänet ohjaamaan koiran oikeaan suuntaan. Kokeneelle harrastajalle tuollainen on ihan perussettiä.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, toivottavasti luet tämän! Moni täällä kirjoittaa aika ikävästi, että pitäisi viedä "rakki piikille". Heidän viesteistään puuttuu empatia ja kunnioitus sekä koiraa että omistajaa kohtaan. Voi kuitenkin olla, että tuossa tilanteessa lopettaminen on valitettavasti paras ratkaisu.

Koira ei ole paha, mutta sen koko ja puremisriski tekevät siitä vaarallisen muille. Noin herkästi ärtyvä koira saattaa "naksahtaa" monesta ihan viattomalta tuntuvasta yllättävästä asiasta, jotka eivät ole sinun kontrollissasi. Tällainen voi olla vaikka meluava lapsi, joka saaliseläimen lailla pyöräilee lujaa ohi. Tai juttelemaan pysähtynyt ihminen, joka puhuessaan elehtii jollain "tietyllä tavalla", joka saa koirassa aikaan reaktion.

Tilanne kuulostaa siltä, että jos jokin onnistuu "naksauttamaan" koiran, niin se voi riistäytyä hihnasta (etenkin jos tilanne tapahtuu äkkiä) ja pahimmillaan saada pahaa jälkeä aikaiseksi. Ei ehkä tunnu todennäk

Lisään aapeelle vielä tämän: moni on sanonut, että koira on nuori, ja niin tavallaan onkin. Mutta vaikka pieni itsepäisyys, leikkisyys tai jonkinlainen "venkoilu" onkin 1-vuotiaalle koiralle vielä tyypillistä, niin aloituksen kuvaus ei enää kuulu normaaliin kasvuun tai käytökseen. Tuollainen ei lähde iän mukana pois, eikä sitä kannata jäädä odottamaan noin suuren koiran kohdalla.

Paljon kertoo sekin, etteivät perinteiset keinot - joita oletkin jo kokeillut - tehoa käytökseen. Sinulla selkeästi on kokemusta koirista, jolloin varmasti itsekin tunnistat, että tilanne on riskialtis. Kuten sanottu, niin rakkaasta ystävästä eroaminen ei koskaan ole helppoa. Joskus se on silti oikea päätös. 

Ja jos haluaa käyttää ihan kaikki keinot, niin toki koiran voi tutkia vielä tarkemmmin eläinlääkärillä selvittääkseen, olisiko kyse jostakin harvinaisemmasta kivun aiheuttajasta, joka ei ole näkynyt aiemmissa testeissä ja tutkimuksissa. Koulutuksella tuota ei kuitenkaan enää saa korjattua, koska koiran käytös on niin poikkeavaa ja välillä ennakoimatontakin. Ja jos taustalla on harvinainen kipu niin on melko todennäköistä, että lopettaminen voi silti olla lemmikin kannalta eettisempää kuin esimerkiksi vaikea leikkaus tai ongelman lääkitseminen.

Meillä oli perheessä tuollainen koira, joka nuorena lenkillä aina kotiin päin kääntyessä alkoi riehumaan ja puremaan ihan toden teolla. Koira oli kanssa iso aktiivisen rodun edustaja. Kaikki kokeiltiin, jätettiin huomiotta, rankaistiin, yritettiin harhauttaa tms. Olin itse silloin teini, enkä ollut kovin kokenut kouluttaja. Joka lenkki oli aivan helvettiä, ja monet vaatteet oli rikki ja arvet käsissä vieläkin. Nyt ymmärrän, että turhautumisesta se käytös johtui. Mutta koira rauhoittui 2-3 v. iässä, eikä ole sen koommin purrut. Ei nämä piikille huutelijat koirista mitään ymmärrä. Ei kaikki pureminen ole luonneviasta johtuvaa ja koulutuksella on paljon tehtävissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, toivottavasti luet tämän! Moni täällä kirjoittaa aika ikävästi, että pitäisi viedä "rakki piikille". Heidän viesteistään puuttuu empatia ja kunnioitus sekä koiraa että omistajaa kohtaan. Voi kuitenkin olla, että tuossa tilanteessa lopettaminen on valitettavasti paras ratkaisu.

Koira ei ole paha, mutta sen koko ja puremisriski tekevät siitä vaarallisen muille. Noin herkästi ärtyvä koira saattaa "naksahtaa" monesta ihan viattomalta tuntuvasta yllättävästä asiasta, jotka eivät ole sinun kontrollissasi. Tällainen voi olla vaikka meluava lapsi, joka saaliseläimen lailla pyöräilee lujaa ohi. Tai juttelemaan pysähtynyt ihminen, joka puhuessaan elehtii jollain "tietyllä tavalla", joka saa koirassa aikaan reaktion.

Tilanne kuulostaa siltä, että jos jokin onnistuu "naksauttamaan" koiran, niin se voi riistäytyä hihnasta (etenkin jos tilanne tapahtuu äkkiä) ja pahimmillaan saada

Olisin samaa mieltä, jos kyseessä olisi ap:n ensimmäinen koira eikä hänen täällä myöhemmin kuvaamiaan keinoja olisi jo kokeiltu. Oletko edes lukenut kaikkea, mitä aloittava on vastannut täällä? Ei hän ole mikään kokematon cityihminen, joka on ihan hukassa koiran kouluttamisen kanssa, vaan kyllä sitä on selkeästi opetettu ja kohdeltu kuten kuuluisi. Ainoa lisä tuohon olisi nenän (eikä pelkän fyysisen aktiivisuuden) kautta väsyttäminen, mutta en ihan usko, että sekään muuttaa tilannetta. 

Pienemmän koiran kohdalla voisi testailla kaikkea epätodennäköistäkin, mutta suuren ja voimakkaan koiran omistajuuteen kuuluu myös vastuu. Sitä ei ole se, että oikeaoppisesti koulutetun mutta silti puremista ja hyökkäyksiä jatkavan koiran kanssa aletaan testailemaan palstan vinkkejä naapureiden infralaitteista sun muusta.

Itsekin koiraharrastajana väsyttää kaikkein eniten ne omistajat, jotka eivät voi luopua koirasta, vaikka se kärsisi kivuista tai olisi vaarallinen. Sinänsä ymmärrettävää, koira on rakas ja siitä luopuminen sattuu... mutta silti. Eri asia, mutta vanhojenkin koirien kohdalla moni pitkittää jo todella huonosti voivan elämää ihan turhaan. Myös koiran aggressiivisessa käytöksessä pätee sama logiikka, lähinnä pelkurit venyttävät selvää tilannetta eivätkä oikeasti ole sisäistäneet sitä, mitä laumanjohtajuus vastuineen myös ihmisen aidosti tarkoittaa.