Lue keskustelun säännöt.
Vaativatko naiset liikaa parisihdemarkkinoilla?
18.12.2024 |
Yliarvioivatko tasonsa radikaalisti ja jättävät keskitason tavis miehet huomiotta röyhkeästi? Mennään vaan laatikkoleukakirurgipankkiirien tai jännisten perässä..
Kommentit (700)
Mikä on kirurgipankkiiri? Suorittaako se leikkaushoitoja pankin holvissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin? Olen itse jo kumppanini löytänyt, mutta sinkkunakaan en koskaan ulizzut/nähnyt vaivaa MUIDEN KRITEEREISTÄ?
Mikk Saare et ole, vai miksi muuten sulle yhä etsittäisiin majapaikkaa?
En halua lainata pitkää tekstiä, mutta Leidi #1:stä ja #2:sta kirjoittaneelle haluan vain sanoa, että sä niinku luettelet lakananvaihdot ja hampaanpesut eli ihan normaalit kotihommat meriiteiksi, mutta naisen pitää ajella posliiniksi :D
Jos nainen tykkää olla posliini, niin mikäs siinä, mutta mä heivaisin miehen, jos sille ois tärkeää millaiset karvat mulla on. Mua huvittaa ihan suunnattomasti että me keskustellaan naisten vaatimuksista, ne on muka liian korkealla, mutta miehelle pitää olla posliinia. Yhden seksikerran jälkeen. Mikähän se oikeasti on tärkeää naisessa..?
Niin no. Itse joskus ajattelin, että olen hyvä tyttöystävä, kun en vaadi ns. "kuuta taivaalta".
Minuun sitten vaan on suhteissani suhtauduttu niin, ettei minun eteeni tarvitse tehdä yhtään mitään. Merkkipäivinä en saanut lahjoja, koska ei keksitty mitään ja sillä selvä. Näin se oli sitten tavallinen arkipäivä muiden joukossa. En ole koskaan käynyt treffeillä niin, että toinen ne järjestää (ihan vaan vaikka katsomalla, että tänään menisi lempigenreni leffa elokuvateatterissa), itse olen saanut kaikki yhteiset tekemiset suunnitella ja toteuttaa.
Joskus totesin, että ihan vaikka niityltä poimitut kukat olisivat ihana yllätys. No, en sellaisiakaan koskaan saanut.
Yksinolo voittaa tällä hetkellä sen mielipahan, mitä noista suhteista sain.
En näe tässä mitään muuta kuin tasa-arvoa. _Mitä minäminäminä missaan_? = Itseriittoinen tyhmyri, mutta ei sokea.
KAIKEN paitsi omat minäminäminän tarpeet (tosin ei niillä naisen haluilla ja tarpeilla väliä olekaan)
= vasta yhdensuuntainen "tasa-arvo", joka ei siksi riitä kahdensuuntaisesti onnelliseen sekä pysyvään PARIsuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni vituttaa naiset jotka ovat niin olevinaan jotain mutta todellisuudessa ei he niin hääppösiä ole kuin antavat ymmärtää. Kannattaisi ensin tutustua muuhunkin kuin miehen pelkkään ulkokuoreen. Voi tulla positiivisia yllätyksiä tai sitten ei. Niin monelle mammalle on nykyään tärkeintä vain miehen paksu lompakko ja status. Itse olen huomannut että naisille ei riitä edes kuu taivaalta vaan pitäisi olla jotain vielä erikoisempaa ja jännää.
Niin no. Itse joskus ajattelin, että olen hyvä tyttöystävä, kun en vaadi ns. "kuuta taivaalta".
Minuun sitten vaan on suhteissani suhtauduttu niin, ettei minun eteeni tarvitse tehdä yhtään mitään. Merkkipäivinä en saanut lahjoja, koska ei keksitty mitään ja sillä selvä. Näin se oli sitten tavallinen arkipäivä muiden joukossa. En ole koskaan käynyt treffeillä niin, et
Ennenkö suuntaatte Bulgariaan tai Turkkiin katselemaan Tinderistä naisia. Omaksukaa lukemaanne:
https://www.amazon.com/Communicate-Feelings-Without-Starting-Fight/dp/B…
https://www.amazon.com/Better-Small-Talk-Awkwardness-Conversations/dp/B…
https://www.amazon.com/Assertiveness-Training-Confidence-Assertive-Comm…
https://www.amazon.com/Effective-Communication-Method-Comprehensive-Rel…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sovitaan nyt mieliksesi, että kyllä vaativat, mitä sitten? Ei ap:lle silti määrätä ja toteuteta haluamaansa pakkohaaremia?
Ajatuksena lienee se, että niin miehet kuin naisetkin olisivat tyytyväisempiä, jos naiset tiedostaisivat, miten paljon heillä on varaa vaatia. Tavallinen mies ei saa tavallista naista, koska tavallinen nainen haluaa erityisen miehen. Asia on osoitettu niin monin eri tavoin, ja moinen alkaa näkyä jo ihan väestötasolla. Kyseessä on siis myös yhteiskunnallinen ongelma, joka - yllättävää kyllä - ei olekaan miesten vika.
Minä olen aidosti keskivertoa vaativampi nainen. Olin sinkku kunnes löysin standardeihini yltävän miehen jonka kanssa olen nyt ollut 5v suhteessa.
Mitä minun siis pitäisi tehdä? Jättää "liian korkeatasoinen" mieheni ja etsiä tilalle h
Katselet asiaa lopputuloksesta käsin. Olet löytänyt itsellesi haluamasi TAI sitten olet oppinut olemaan tyytyväinen siihen, mitä olet saanut. Joka tapauksessa henkilökohtainen tarinointisi ei auta niitä, jotka tuskailevat sinkkuutensa kanssa, sillä pelko yksin jäämisestä on todellinen. Se nähdään jo monin tavoin ihan tilastoistakin, eikö? Ja kun on tiettyyn pisteeseen panostanut omassa niin sanotussa markkina-arvossaan, ei enää korkeammalle pääse muuta kuin kirurgisilla toimenpiteillä, lottovoitolla ja anabolisilla steroideilla. Eikä lopputulos siltikään ole usein vaivansa arvoinen.
Kyse on siitä, että kun tavallinen nainen vaatii itselleen erityisen miehen, ei sellaisia millään riitä kaikille. Ja tavallinen nainen olisi varmasti onnellinen ihan sen tavallisen miehen kanssa. Yli 180 cm pitkillä korkeakoulutetuilla miehilläkin on vaikeuksia löytää kumppania hyvistä aikeista huolimatta, niin millainen tilanne mahtaa olla 165 cm pitkillä duunarimiehillä? Sille pituudelle kun ei mitään voi, eikä kaikkien edes kannata tai tarvitse suorittaa yliopistotutkintoa.
Vierailija kirjoitti:
Päättyvänä vuonna yritin deittailla kahta eri leidiä (en siis samaan aikaan tietenkään), joista kumpikin oli tehnyt päätöksen: miehen miellyttämiseksi on menneisyydessä tehty liikaa. Siksi enää ei tehdä miehen mieliksi MITÄÄN, vaan päinvastoin miehen on osoitettava arvonsa ensin. Näillä kahdella tämä päätös näkyi kuitenkin eri tavoilla.
Kysymys on siis tietysti siitä, että molemmat torpedoivat omat mahdollisuutensa yrittämällä velkoa minulta menneiden suhteidensa haavoja. Ja minullahan ei ole velvollisuutta korvata muiden miesten pahoja tekoja.
Leidi #1 odotti minulta jotain, mutta ei sanonut, mitä se on. Kun kysyin asiasta, hän kieltäytyi vastaamasta (se on sinun hommasi). Tavallisin sana hänen suustaan oli ei. Hän ei suostunut tulemaan vastaan yhtään missään asiassa yhtään mitenkään. En saanut lopulta järjestetyksi juuri mitään treffeiksi,
Kiitos tästä sirkusviihteestä. Leidi 1 ei suostunut mihinkään ja leidi 2 ei suostunut luopumaan viidakkokarvoistaan? Voi täydellinen jormaparka, toki vika yksin neganellissä ja karvapllukaarinassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Katselet asiaa lopputuloksesta käsin. Olet löytänyt itsellesi haluamasi TAI sitten olet oppinut olemaan tyytyväinen siihen, mitä olet saanut. Joka tapauksessa henkilökohtainen tarinointisi ei auta niitä, jotka tuskailevat sinkkuutensa kanssa, sillä pelko yksin jäämisestä on todellinen. Se nähdään jo monin tavoin ihan tilastoistakin, eikö?"
Olen eri, mutta jos lähtökohtana on se, että naisten vaatimukset ovat joillekin miehille "liian" korkeat, niin sehän osoittaa, että isohko osa sinkkunaisista todennäköisesti ei tuskaile sinkkuutensa kanssa ja he eivät todellisesti pelkää yksin jäämistä. Jos he kokisivat tuskaa tai pelkoa tilanteensa takia, he todennäköisesti madaltaisivat vaatimuksiaan.
"Kyse on siitä, että kun tavallinen nainen vaatii itselleen erityisen miehen, ei sellaisia millään riitä kaikille. Ja tavallinen nainen olisi varmasti onnellinen ihan sen tavallisen miehen kanssa. Yli 180 cm pitkillä korkeakoulutetuilla miehilläkin on vaikeuksia löytää kumppania hyvistä aikeista huolimatta, niin millainen tilanne mahtaa olla 165 cm pitkillä duunarimiehillä? Sille pituudelle kun ei mitään voi, eikä kaikkien edes kannata tai tarvitse suorittaa yliopistotutkintoa."
Selvä. Asiasta täällä ikkasemalla tuo asia ei muutu miksikään. Entä, jos keskittyisit ihan omaan elämääsi, etkä huolehtisi siitä mitä muut haluaa, tai ei halua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua lainata pitkää tekstiä, mutta Leidi #1:stä ja #2:sta kirjoittaneelle haluan vain sanoa, että sä niinku luettelet lakananvaihdot ja hampaanpesut eli ihan normaalit kotihommat meriiteiksi, mutta naisen pitää ajella posliiniksi :D
Jos nainen tykkää olla posliini, niin mikäs siinä, mutta mä heivaisin miehen, jos sille ois tärkeää millaiset karvat mulla on. Mua huvittaa ihan suunnattomasti että me keskustellaan naisten vaatimuksista, ne on muka liian korkealla, mutta miehelle pitää olla posliinia. Yhden seksikerran jälkeen. Mikähän se oikeasti on tärkeää naisessa..?
Miksi raja kulkee juuri siinä, että toivoo posliinia? Sekö on niin huima ponnistus, ettei käy laatuun? Pyyntöhän ei ollut, että pitäisi ajella päälaki kaljuksi, pukeutua tietyllä tavalla, vaihtaa asuinpaikkaa, ammattia tai muodostaa ystäväpiiri uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Päättyvänä vuonna yritin deittailla kahta eri leidiä (en siis samaan aikaan tietenkään), joista kumpikin oli tehnyt päätöksen: miehen miellyttämiseksi on menneisyydessä tehty liikaa. Siksi enää ei tehdä miehen mieliksi MITÄÄN, vaan päinvastoin miehen on osoitettava arvonsa ensin. Näillä kahdella tämä päätös näkyi kuitenkin eri tavoilla.
Kysymys on siis tietysti siitä, että molemmat torpedoivat omat mahdollisuutensa yrittämällä velkoa minulta menneiden suhteidensa haavoja. Ja minullahan ei ole velvollisuutta korvata muiden miesten pahoja tekoja.
Leidi #1 odotti minulta jotain, mutta ei sanonut, mitä se on. Kun kysyin asiasta, hän kieltäytyi vastaamasta (se on sinun hommasi). Tavallisin sana hänen suustaan oli ei. Hän ei suostunut tulemaan vastaan yhtään missään asiassa yhtään mitenkään. En saanut lopulta järjestetyksi juuri mitään treffeiksi,
"Aja posliiniksi minun mielikseni". Sitten vielä mietit missä meni vikaan. Mitäköhän ne muut ehdottelusi mahtoivat olla 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu iästä, nuoret kyllä. Huvittava kuvitella, että jotkut nelikymppiset tai yh:t voivat vaatia mitään, vähän kun valitsisi mistä jäteastiasta menee syömään.
Tää yh pokasi komean lääkärin ja on sittemmin mennyt tuon kanssa naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
"Katselet asiaa lopputuloksesta käsin. Olet löytänyt itsellesi haluamasi TAI sitten olet oppinut olemaan tyytyväinen siihen, mitä olet saanut. Joka tapauksessa henkilökohtainen tarinointisi ei auta niitä, jotka tuskailevat sinkkuutensa kanssa, sillä pelko yksin jäämisestä on todellinen. Se nähdään jo monin tavoin ihan tilastoistakin, eikö?"
Olen eri, mutta jos lähtökohtana on se, että naisten vaatimukset ovat joillekin miehille "liian" korkeat, niin sehän osoittaa, että isohko osa sinkkunaisista todennäköisesti ei tuskaile sinkkuutensa kanssa ja he eivät todellisesti pelkää yksin jäämistä. Jos he kokisivat tuskaa tai pelkoa tilanteensa takia, he todennäköisesti madaltaisivat vaatimuksiaan.
He eivät madalla vaatimuksiaan, ja tätä on tutkittu. He joko heittäytyvät näiden eliittimiesten haaremin osaksi, pakastavat munasolujaan, turvautuvat kumppanuusvanhemmuuteen tai ovat muuten vain yksin. Se on toki heidän ratkaisunsa, mutta on syytä kysyä, onko tällainen miten hyvä ratkaisu sitten yksilön ja yhteiskunnan kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun näitä miesten kirjoituksia täällä lukee, niin tajuaa todellakin minkälainen kultakimpale oma mies on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sovitaan nyt mieliksesi, että kyllä vaativat, mitä sitten? Ei ap:lle silti määrätä ja toteuteta haluamaansa pakkohaaremia?
Ajatuksena lienee se, että niin miehet kuin naisetkin olisivat tyytyväisempiä, jos naiset tiedostaisivat, miten paljon heillä on varaa vaatia. Tavallinen mies ei saa tavallista naista, koska tavallinen nainen haluaa erityisen miehen. Asia on osoitettu niin monin eri tavoin, ja moinen alkaa näkyä jo ihan väestötasolla. Kyseessä on siis myös yhteiskunnallinen ongelma, joka - yllättävää kyllä - ei olekaan miesten vika.
Mikä ongelma siinä on, että kaikki elelevät itsekseen?
Äitini sukupolvesta iso osa naisia otti avioeron koska: aviorikokset jatkuvia, lähisuhdeväkivalta jatkuvaa, r aiskaukset avioliitoissa jatkuvia. Tuolloin miehet vinkuivat että wää wää ei saa erota. Sitten alkoivat katsomaan pornoa ja vaatimaan irtoseksiä ilman naisten elatusta, 50/50 liittoja, ryöstelemään vauvoja ja lapsia. Miksi IHMEESSÄ yksikään nainen suostuisi mihinkään yhteistyöhön enää yhdenkään miehen kanssa? Suhde ei tarjoa naisille mitään, lapset ovat pilalla koska miehet kuvittelevat olvansa heille "emoja" ja kasvattavat he kieroon. Naisilla ei ole yksinkertaisesti yhtään mitään järkeä enää katsokaan miehiä päin
Muut määrittelevät rimansa itse ja asettavat sen sen mukaan kuinka paljon pelkäävät yksinjäämistä. Ikävä kyllä naiset harvemmin kokevat sinkkuelämää vastenmielisenä. Itsekin nautin sinkkuvuosistani suuresti, silloin sitä oli ihan eri tavalla aikaa ja energiaa panostaa itseensä ja ystäviin. Puolisoni on täydellinen ja parisuhteemme on ihana, elämänlaatuni on nyt parempi kuin sinkkuna ollessa, mutta jos tämä suhde kaatuisi niin sinkkuelämä olisi laadukkaampaa kuin realistisesti voisin kuvitella 99,999% miehistä tarjoavan.
Kun nyt olen suhteessa, jossa toinen oma-aloitteisesti näkee todella paljon vaivaa vuokseni niin vähempään tyytyminen yksinkertaisesti on mahdottomuus. Jos puolisoni kuolisi tai muutoin päätyisimme jostain syystä eroon (mikä tietenkin on aina mahdollista vaikka suhde vaikuttaisi kuinka täydelliseltä), niin tavismiehillä ei vaan ole minulle mitään tarjottavaa. Edes ylivoimaisesti suurin osa top 10% miehistä ei kelpaisi. Ja olen täysin tyytyväinen ja hyväksynyt tämän skenaarion. Minä en ole kenellekään tavismiehelle velkaa parisuhdetta tai edes "mahdollisuuden" antamista. Heidän huono itsetuntonsa ja yksinäisyydenpelkonsa ei ole minun vastuullani.
Vierailija kirjoitti:
En halua lainata pitkää tekstiä, mutta Leidi #1:stä ja #2:sta kirjoittaneelle haluan vain sanoa, että sä niinku luettelet lakananvaihdot ja hampaanpesut eli ihan normaalit kotihommat meriiteiksi, mutta naisen pitää ajella posliiniksi :D
Jos nainen tykkää olla posliini, niin mikäs siinä, mutta mä heivaisin miehen, jos sille ois tärkeää millaiset karvat mulla on. Mua huvittaa ihan suunnattomasti että me keskustellaan naisten vaatimuksista, ne on muka liian korkealla, mutta miehelle pitää olla posliinia. Yhden seksikerran jälkeen. Mikähän se oikeasti on tärkeää naisessa..?
Aihe on ilmeisesti sinulla tunteita herättävä, tai sitten tahallasi haluat ymmärtää väärin. Lue teksti vielä kerran, ja käy vaikka lenkillä luettua pohtien. Se yleensä selkiyttää ajatuksia, ja viilentää tunteita.
Kaikkien naisten kaikki kriteerit eivät pyöri vain pinnallisesti ulkonäön, statuksen ja rahan ympärillä. Naisten aivot ovat yläpäässä ja naisilla toimii muutkin aistit kuin vain näkö. Mahdotonta inkkelin sisäistää ja tarttua korvienvälissä tapahtuvaan työhön ja vaivannäköön, jota ilman kaikki muu on auttamatta turhaa puuhastelua ja lillukanvarsien lajittelua.
Kyllä, rikkaita ja pitkiä miehiä ei riitä kaikille, mutta tässä etsitäänkin juuri sitä minulle sopivaa.
Varakkuus ja pituus eivät ole minun kriteerejäni, mutta rehellisyys, hyväsydämisyys ja samanlainen huumori ovat. Jos em. ominaisuuksia ei löydy, ei auta rikkaudetkaan.
Esim. jos mies ottaa jo tapailuvaiheessa esille, että naisen tulisi poistaa täysin luonnolliset karvansa ja vielä kokonaan ei posliiniksi, niin ei enää kiinnosta sen ammatit eikä kokkailut. On vähän eri prioriteetit.
Tuo karvajuttu oli hyvä esimerkki siitä miten mies luettelee tarkasti hyvät ominaisuutensa, on oikein esimiesasemassa, mutta on sitten täysi hyypiö. Joku toinen voi kaivaa nenäänsä, kolmas olla tosi kireä ja kiukkuinen aina, mutta ei se naisettomuus johdu siitä ettei ole kirurgi, vaan noista kummallisuuksista. Kutsun näitä miehiä hyypiöiksi.
Päättyvänä vuonna yritin deittailla kahta eri leidiä (en siis samaan aikaan tietenkään), joista kumpikin oli tehnyt päätöksen: miehen miellyttämiseksi on menneisyydessä tehty liikaa. Siksi enää ei tehdä miehen mieliksi MITÄÄN, vaan päinvastoin miehen on osoitettava arvonsa ensin. Näillä kahdella tämä päätös näkyi kuitenkin eri tavoilla.
Kysymys on siis tietysti siitä, että molemmat torpedoivat omat mahdollisuutensa yrittämällä velkoa minulta menneiden suhteidensa haavoja. Ja minullahan ei ole velvollisuutta korvata muiden miesten pahoja tekoja.
Leidi #1 odotti minulta jotain, mutta ei sanonut, mitä se on. Kun kysyin asiasta, hän kieltäytyi vastaamasta (se on sinun hommasi). Tavallisin sana hänen suustaan oli ei. Hän ei suostunut tulemaan vastaan yhtään missään asiassa yhtään mitenkään. En saanut lopulta järjestetyksi juuri mitään treffeiksi, ja näin sain kuulla olevani saamaton: sellaisia ei huolita.
Leidi #2 suostui jo paremmin ehdotuksiini, mutta minun oli aina matkustettava hänen luokseen. Kun sitten viimein päästiin seksiin asti, esitin jälkeenpäin toiveen siitä, että ajaisi posliiniksi minun mielikseni. Tämän jälkeen minun kanssani tavattiin vain ulkona julkisella paikalla. Muutaman kuukauden tätä vielä jaksoin ja sitten sanoin, että haluan jatkaa, mutta on päästävä tilanteeseen, jossa aikaa vietetään normaalisti niin hänen kuin minunkin luonani: pitkin poikin kaupungin katuja käveleminen ei enää riitä. Tämän jälkeen minut laskettiin vapaaksi. Aivan liian kauan siedin huonoa kohtelua. Se on tietysti oma vikani.
Jos nyt suinkin viitsitte niin jättäkää sanomatta, että olen vain pienimunainen, ruma, säälittävä ja niin edelleen. Ihan tavallisissa mitoissa olen, ja yli 180 cm pitkä sekä yliopistotutkinnon suorittanut. Kuntosalilla käyn 2-3 kertaa viikossa, kävelyllä päivittäin ja itse kokkailen itselleni kasvispainotteiset ruokani, sillä ravitsemus- ja terveysasiat ovat aina kiinnostaneet. Ja vakituisessa työssä olen esimiesasemassa. Ja pesen hampaani. Ja siivoan kämppäni. Ja vaihdan lakanani. Ja niin edelleen. Yllä olevissa esimerkeissä vika oli leideissä, ei minussa. Ihan oikeasti.