Ihan hirveä tunne, saada autismidiagnoosi 35-vuotiaana naisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaaleja ihmisiä autistitkin ovat.

Niinpä. Ihmisiä on monenlaisia ja se on täysin normaalia. Nykyään jostain syystä kaikki pitää vain diagnosoida ja sen jälkeen lääkitä luonne "normaaliksi".

Autismiin ei ole lääkettä.

Autisteilla monet aivoihin ja hermostoon vaikuttavat lääkkeet toimivat eri tavalla kuin tutkimuksissa on todettu. Esim. itselläni (autisti) on mielialalääke aiheuttanut ahdistuneisuutta, jota minulla ei koskaan ennen ollut, unilääke aiheuttaa unettomuutta, tulehduskipulääke toimii uni-. ja mielialalääkkeenä, yksi yleisesti käytössä oleva särkylääke aiheuttaa sekavuutta jne. Näitä ei lääkäri kerro eikä välttämättä usko, jos itse niistä avaudun. Vain kokeilemalla oppii tietämään, mikä toimii itsellä, ja mihin vaivaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaaleja ihmisiä autistitkin ovat.

En minä ainakaan asperger-ihmisenä ole normaali ja ongelmia siitä tulisi, jos yrittäisin itselleni tällaista valehdella ja väkisin elää "niin kuin muut". Omien jaksamisen rajojen ja muiden heikkouksien realistinen tiedostaminen on aika tärkeää, ettei polta itseään loppuun vääränlaisissa hommissa ja ympäristöissä. Elämä on oikein hyvää, kunhan siitä tekee itsensä näköistä. 

Luuletko, ettei muilla ihmisillä ole heikkouksia ja vaikeuksia? 

Mulla on asperger-diagnosoitu ystävä ja meidän ero on se ettei hän osaa kaunistella ja valehdella. Monasti yhteiskunnassa sellainen pieni esittäminen on hyvä piirre mm. viranomaisten kanssa toimiessa ja varsinkin tässä Suomen holhousyhteisk

Eikö tuota voi opetella?

Moni autisti ei saa töitä, vaikka olisi hakemaansa paikkaan pätevä. Syy tähän on niin yksinkertainen, että autisti on työhakemusta kirjoittaessaan tai työhaastattelussa liian rehellinen ja suorapuheinen.

Itse olen tämän kokenut ennen diagnoosin saamista. Muistan työhaastattelutilanteen, joka vaikutti jo lupaavalta. Yhden asian sanoin sitten ilmeisesti liian suoraan, ja näin haastattelijoiden ilmeistä, että nyt tuli puhuttua ohi suuni. Ja siis tuolloin en vielä tiennyt olevani autisti. Nyt tiedän, että normaaleille ihmisille ei puhuta sillä tavalla. He eivät sitä kestä.

Vierailija kirjoitti:

Moni autisti ei saa töitä, vaikka olisi hakemaansa paikkaan pätevä. Syy tähän on niin yksinkertainen, että autisti on työhakemusta kirjoittaessaan tai työhaastattelussa liian rehellinen ja suorapuheinen.

Itse olen tämän kokenut ennen diagnoosin saamista. Muistan työhaastattelutilanteen, joka vaikutti jo lupaavalta. Yhden asian sanoin sitten ilmeisesti liian suoraan, ja näin haastattelijoiden ilmeistä, että nyt tuli puhuttua ohi suuni. Ja siis tuolloin en vielä tiennyt olevani autisti. Nyt tiedän, että normaaleille ihmisille ei puhuta sillä tavalla. He eivät sitä kestä.

Ei ole välttämättä kyse kestämisestä vaan siitä, että kukaan ei jaksa tilannetajuttomia möläyttelijöitä. Ei tarvitse olla autisti ollakseen sellainen, mutta jos kykenee työelämään, kykenee tod näk oppimaan, että ei itsekään haluaisi kuulla joltain totuuden tirvekta joka päivä jotain loukkaavaa tyyliin "ai kävit kampaajalla, hirveä leikkaus ja väri kyllä" jne. 

Nykyaikana ei muuta saakaan kuin diagnooseja. Ei kukaan ole enää normaali.

Liika rehellisyys ja suoruus on myös tyypillinen lasten ominaisuus, ja jos aikuinen käyttäytyy jollain tavoin kuin lapsi, vaikuttaa hän vain yksinkertaiselta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaaleja ihmisiä autistitkin ovat.

On ihan turha alkaa hämärtää vammaisten ja normaalien ihmisten rajaa. 

Ei autisti ole mikään vammainen. Sitä paitsi se raja kuka diagnosoidaan ja kuka ei, on aika häilyvä. Oma sukulaiseni sai lapsena dysfasia diagnoosin. Lääkäri sanoi, ettei lapsi opi ikinä puhumaan eikä lukemaan. Ihan tavallinen lapsi on nykyisin. Puhuu hyvin ja oppi lukemaan esikoulussa ennen kuin moni muu ikäisensä.

Kyllä autistisuus nyt vain on vamma verrattuna ns. normaaleihin. Ei samantasoinen vamma kaikilla tai vamma, joka tulisi aina ja kaikkialla autistia itseään haittaavalla tavalla esiin. En tarkoita sitä negatiivisesti tai haukkumismielessä, vaan tosiasiana ja rea

Onhan autisteillakin eri älykkyysosamäärät, kyvyt, sosiaaliset taidot ym, esim Tuomas Enbuskella on autismi ja on työelämässä, lapsia ja parisuhde.

Nuo nyt olivat vain esimerkkejä yhdeltä autistilta. Että näin on Enbuskella ei poista sitä tosiasiaa, että autistisuus on vamma eli englanniksi disability verrattuna siihen minkä yhteiskunta määrittelee normaaliksi. Autisteille on karhunpalvelus jos autismi yritetään vain häivyttää joksikin mikä ei muka aiheuta nykyisenkaltaisessa elämänmenossa autistille takamatkaa verrattuna normiin.

Niin sekin, jolta puuttuu jalka voi tehdä varsin monet asiat kuin kaksijalkaiset ellei kaikkikin. Silti hänellä on vamma verrattuna niihin, joilla on kaksi hyvin toimivaa jalkaa. Hän joutuu tavalla tai toisella kompensoimaan yltääkseen samaan tai joutuu järjestelemään asioitaan, jotta pystyy siihen. Jos laitat juoksuradalle sen yksijalkaisen ilman apuvälineitä tai sopeutuksia ja tavan kaksijalkaisen ja sitten oletat että yksijalkainen pystyy täysin samaan suoritteeseen kuin kaksijalkainen, tulet yllättymään. Eikä sitä yksijalkaista siinä kohtaa auta mitenkään se, että sanotaan että hän on ihminen siinä missä muutkin. On hän, mutta on turha leikkiä etteikö hän eroaisi kaksijalkaisesta.

Onni tietysti on, että yhteiskunnassa sentään on monia tapoja olla. Moni autisti toisaalta pystyykin elämään ihan hyvää elämää. Silti nenttien maailmassa autisti on aina se yksijalkainen, ja joutuu pärjäämään miten taitaa sen yksijalkaisuutensa kanssa. Sen ääneen sanomisessa ei ole mitään negatiivista, syrjivää tai ikävää. Se vain on tosiasia minkä hämärryttäminen ei auta esimerkiksi niin kutsuttuja korkean toimintakyvyn autisteja. Ne voivat olla toimintakykyisiä joidenkin asioiden suhteen, mutta luultavasti maksavat siitä hintaa jollakin ulkopuoliselle näkymättömällä tavalla, jota ei-autisti ei joudu maksamaan. Tämä hinta on se mikä pitää tunnustaa, jotta autistit voidaan hyväksyä osana yhteisöä omana itsenään eikä vaatia heiltä samaa kuin nenteiltä. Hienoa tietenkin jos joku siihen uupumatta pystyy ja niin haluaa tehdä. Valtaosa kuitenkin autistisuudestaan joutuu kärsimään jollakin tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo sinun elämääsi muuta mitenkään. 

Miksi kuvittelet noin? Mun elämää ei ainakaan mikään ole mullistanut niin paljoa, kuin oman autisminkirjon/aspergerin tajuaminen. 

,,,,, elät yhä samalla tavalla :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo sinun elämääsi muuta mitenkään. 

Miksi kuvittelet noin? Mun elämää ei ainakaan mikään ole mullistanut niin paljoa, kuin oman autisminkirjon/aspergerin tajuaminen. 

,,,,, elät yhä samalla tavalla :D

Enkä elä. En elä enää yhtään samalla tavalla. Nykyään mulla on hyvä elämä, ennen oli kamala. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni autisti ei saa töitä, vaikka olisi hakemaansa paikkaan pätevä. Syy tähän on niin yksinkertainen, että autisti on työhakemusta kirjoittaessaan tai työhaastattelussa liian rehellinen ja suorapuheinen.

Itse olen tämän kokenut ennen diagnoosin saamista. Muistan työhaastattelutilanteen, joka vaikutti jo lupaavalta. Yhden asian sanoin sitten ilmeisesti liian suoraan, ja näin haastattelijoiden ilmeistä, että nyt tuli puhuttua ohi suuni. Ja siis tuolloin en vielä tiennyt olevani autisti. Nyt tiedän, että normaaleille ihmisille ei puhuta sillä tavalla. He eivät sitä kestä.

Ei ole välttämättä kyse kestämisestä vaan siitä, että kukaan ei jaksa tilannetajuttomia möläyttelijöitä. Ei tarvitse olla autisti ollakseen sellainen, mutta jos kykenee työelämään, kykenee tod näk oppimaan, että ei itsekään haluaisi kuulla joltain totuuden tirvekta joka päivä jotain loukka

Niin, millainen se loukkaava totuus sitten on? Onko tyyliin "toivottavasti teillä ei ole ruokalassa usein kalakeittoa, kalakeitto haisee niin pahalta" vai "en pidä koskaan korkokenkiä, koska en pysty kävelemään niillä" vai "minusta kaikki silmälasipäiset näyttävät tyhmiltä" vai mikä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaaleja ihmisiä autistitkin ovat.

En minä ainakaan asperger-ihmisenä ole normaali ja ongelmia siitä tulisi, jos yrittäisin itselleni tällaista valehdella ja väkisin elää "niin kuin muut". Omien jaksamisen rajojen ja muiden heikkouksien realistinen tiedostaminen on aika tärkeää, ettei polta itseään loppuun vääränlaisissa hommissa ja ympäristöissä. Elämä on oikein hyvää, kunhan siitä tekee itsensä näköistä. 

Luuletko, ettei muilla ihmisillä ole heikkouksia ja vaikeuksia? 

Mulla on asperger-diagnosoitu ystävä ja meidän ero on se ettei hän osaa kaunistella ja valehdella. Monasti yhteiskunnassa sellainen pieni esittäminen on hyvä piirre mm. viranomaisten kanssa

Osa pystyy ja voi opetella, opetteleekin, mutta jos sitä vaaditaan koko elämän skaalalla kaikissa niissä asioissa, joissa autistit eivät ole kuin nentit, päästään niihin pahoihin burn outeihin, mielenterveysongelmiin ja pahimmillaan itsemurhaan. Ei siis ole juuri minkäänlainen ratkaisu, että autistit vain opettelevat miten olla nentti (jos ylipäätään voi opetella. Jos on sokea voi olla hyvin vaikea opetella näkemään). Jos pystyy, niin muiden hyvää ja asiallista kohtelua toki tulisi opetella ja vaatia kaikilta kynnellekykeneviltä oli autisti tai ei, mutta ei autistilta pidä vaatia maskaamista, jotta saa tulla hyväksytyksi ja saa mahdollisuuden selviytyä tässä yhteiskunnassa. Eriltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä on mielestäsi hirveää? Aika epätavallinen reaktio.

kun on luullut olevansa "normaali"

Ethän sinä mihinkään muuttunut. Olet se sama kuin aina ennenkin. Ihan sama ihminen. Ei sun tarvi ajatella itseäsi diagnoosin kautta, jos siitä mitään hyötyä ole. Joillekin on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaaleja ihmisiä autistitkin ovat.

On ihan turha alkaa hämärtää vammaisten ja normaalien ihmisten rajaa. 

Ei autisti ole mikään vammainen. Sitä paitsi se raja kuka diagnosoidaan ja kuka ei, on aika häilyvä. Oma sukulaiseni sai lapsena dysfasia diagnoosin. Lääkäri sanoi, ettei lapsi opi ikinä puhumaan eikä lukemaan. Ihan tavallinen lapsi on nykyisin. Puhuu hyvin ja oppi lukemaan esikoulussa ennen kuin moni muu ikäisensä.

Kyllä autistisuus nyt vain on vamma verrattuna ns. normaaleihin. Ei samantasoinen vamma kaikilla tai vamma, joka tulisi aina ja kaikkialla autistia itseään haittaavalla tavalla esiin. En tarkoita sitä negatiivi

Enbuskesta: menneinä vuosina hän oli mielestäni ohjelmissaan jotenkin niin omahyväisen oloinen, etten kestänyt katsoa sitä. Kun luin, että hän on autismin kirjolla, mietin, siitäkö se vaikutelma johtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaaleja ihmisiä autistitkin ovat.

On ihan turha alkaa hämärtää vammaisten ja normaalien ihmisten rajaa. 

Ei autisti ole mikään vammainen. Sitä paitsi se raja kuka diagnosoidaan ja kuka ei, on aika häilyvä. Oma sukulaiseni sai lapsena dysfasia diagnoosin. Lääkäri sanoi, ettei lapsi opi ikinä puhumaan eikä lukemaan. Ihan tavallinen lapsi on nykyisin. Puhuu hyvin ja oppi lukemaan esikoulussa ennen kuin moni muu ikäisensä.

Kyllä autistisuus nyt vain on vamma verrattuna ns. normaaleihin. Ei samantasoinen vamma kaikilla tai vamma, joka tulisi aina ja kaikkialla autistia itseään haittaavalla tavalla esiin. En tarkoita sitä negatiivi

Toki, mutta jos on korkean toimintakyvyn autisti kuten yhä useammat diagnoosin saaneet nykyään ilmeisesti on, ei se autismi ehkä haittaa elämää yhtä paljon kuin esim jollain ei-autistilla se, että hän on ruma, tai tyhmänpuoleinen, tai tylsä persoona jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaaleja ihmisiä autistitkin ovat.

On ihan turha alkaa hämärtää vammaisten ja normaalien ihmisten rajaa. 

Ei autisti ole mikään vammainen. Sitä paitsi se raja kuka diagnosoidaan ja kuka ei, on aika häilyvä. Oma sukulaiseni sai lapsena dysfasia diagnoosin. Lääkäri sanoi, ettei lapsi opi ikinä puhumaan eikä lukemaan. Ihan tavallinen lapsi on nykyisin. Puhuu hyvin ja oppi lukemaan esikoulussa ennen kuin moni muu ikäisensä.

Kyllä autistisuus nyt vain on vamma verrattuna ns. normaaleihin. Ei samantasoinen vamma kaikilla tai vamma, joka tulisi aina ja kaikkialla autistia itseään hai

Ei omahyväisyys taida olla autismin piirre, onhan ihmisillä eri luonteet vaikka olisi sama diagnoosi. Enbuske on aina ollut aika narsistinen (Huom ei narsisti). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaaleja ihmisiä autistitkin ovat.

En minä ainakaan asperger-ihmisenä ole normaali ja ongelmia siitä tulisi, jos yrittäisin itselleni tällaista valehdella ja väkisin elää "niin kuin muut". Omien jaksamisen rajojen ja muiden heikkouksien realistinen tiedostaminen on aika tärkeää, ettei polta itseään loppuun vääränlaisissa hommissa ja ympäristöissä. Elämä on oikein hyvää, kunhan siitä tekee itsensä näköistä. 

Luuletko, ettei muilla ihmisillä ole heikkouksia ja vaikeuksia? 

Mulla on asperger-diagnosoitu ystävä ja meidän ero on se ettei hän osaa kaunistella ja valehdella. Monasti yhteiskunnassa sellainen pieni es

Osa pystyy ja voi opetella, opetteleekin, mutta jos sitä vaaditaan koko elämän skaalalla kaikissa niissä asioissa, joissa autistit eivät ole kuin nentit, päästään niihin pahoihin burn outeihin, mielenterveysongelmiin ja pahimmillaan itsemurhaan. Ei siis ole juuri minkäänlainen ratkaisu, että autistit vain opettelevat miten olla nentti (jos ylipäätään voi opetella. Jos on sokea voi olla hyvin vaikea opetella näkemään). Jos pystyy, niin muiden hyvää ja asiallista kohtelua toki tulisi opetella ja vaatia kaikilta kynnellekykeneviltä oli autisti tai ei, mutta ei autistilta pidä vaatia maskaamista, jotta saa tulla hyväksytyksi ja saa mahdollisuuden selviytyä tässä yhteiskunnassa. Eriltä.

Tämä siis vastauksena siihen kun kysyttiin eikö voi opetella. Toki voi, mutta kaikki eivät pysty ja sitä ei pidä odottaa joka asiassa, mikäli halutaan että autisteillakin olisi hyvä olla ja tulisivat oikeasti eikä vain leikisti hyväksytyiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaaleja ihmisiä autistitkin ovat.

En minä ainakaan asperger-ihmisenä ole normaali ja ongelmia siitä tulisi, jos yrittäisin itselleni tällaista valehdella ja väkisin elää "niin kuin muut". Omien jaksamisen rajojen ja muiden heikkouksien realistinen tiedostaminen on aika tärkeää, ettei polta itseään loppuun vääränlaisissa hommissa ja ympäristöissä. Elämä on oikein hyvää, kunhan siitä tekee itsensä näköistä. 

Luuletko, ettei muilla ihmisillä ole heikkouksia ja vaikeuksia? 

Mulla on asperger-diagnosoitu ystävä ja meidän ero on se ettei hän osaa kaunistella ja valehdella. Monasti yhteiskunnassa sellainen pieni es

Ei tarvitsekaan opetella pois autismista, mutta jotain sosiaalisten tilanteiden perus mekanismeja on hyvä oppia, ettei just tule ongelmia itsellekin siitä että muut ei jaksa kuunnella puolen tunnin luentoa junista tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni autisti ei saa töitä, vaikka olisi hakemaansa paikkaan pätevä. Syy tähän on niin yksinkertainen, että autisti on työhakemusta kirjoittaessaan tai työhaastattelussa liian rehellinen ja suorapuheinen.

Itse olen tämän kokenut ennen diagnoosin saamista. Muistan työhaastattelutilanteen, joka vaikutti jo lupaavalta. Yhden asian sanoin sitten ilmeisesti liian suoraan, ja näin haastattelijoiden ilmeistä, että nyt tuli puhuttua ohi suuni. Ja siis tuolloin en vielä tiennyt olevani autisti. Nyt tiedän, että normaaleille ihmisille ei puhuta sillä tavalla. He eivät sitä kestä.

Ei ole välttämättä kyse kestämisestä vaan siitä, että kukaan ei jaksa tilannetajuttomia möläyttelijöitä. Ei tarvitse olla autisti ollakseen sellainen, mutta jos kykenee työelämään, kykenee tod näk oppimaan, että ei itsekään haluaisi kuulla joltain totuuden tirvekta joka päivä jotain loukka

Eli normaalina ihmisenä et kestä sitä, että sanon, mitä tarkoitan, koska luet rivien välistä sellaista, mitä en ajatellut siellä olevan, ja kuvittelet minulle taka-ajatuksiani, joita minulla ei ole. Tämä siksi, koska itse sanot asian toisin kuin ajattelet, ehkä osatotuuden, ja oletat, että kuulija arvaa loput.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni autisti ei saa töitä, vaikka olisi hakemaansa paikkaan pätevä. Syy tähän on niin yksinkertainen, että autisti on työhakemusta kirjoittaessaan tai työhaastattelussa liian rehellinen ja suorapuheinen.

Itse olen tämän kokenut ennen diagnoosin saamista. Muistan työhaastattelutilanteen, joka vaikutti jo lupaavalta. Yhden asian sanoin sitten ilmeisesti liian suoraan, ja näin haastattelijoiden ilmeistä, että nyt tuli puhuttua ohi suuni. Ja siis tuolloin en vielä tiennyt olevani autisti. Nyt tiedän, että normaaleille ihmisille ei puhuta sillä tavalla. He eivät sitä kestä.

Ei ole välttämättä kyse kestämisestä vaan siitä, että kukaan ei jaksa tilannetajuttomia möläyttelijöitä. Ei tarvitse olla autisti ollakseen sellainen, mutta jos kykenee työelämään, kykenee tod näk oppimaan, että ei itsekään haluaisi kuulla

En tiedä miten normaali olen, ekan kerran kun menin psykiatrille kysyi hän ensimmäisenä olenko autisti (en, muita ongelmia), mutta sain tarpeekseni yhdestä "olen vain rehellinen" - poikakaverista joka möläytti joka tilanteessa kaikkea loukkaavaa mitä mieleen juolahti ihan rehellisyyden nimissä.

Saahan niin toki käyttäytyä, mutta ei tarvitse ihmetellä jos muut ei viihdy tämmöisen kanssa. Etenkin kun yleensä he eivät itse kuulla minkäänlaisia "totuuksia" itsestään. 

Hyvä että pääsit tutkimuksiin ja sait diagnoosin! Ehkä ensijärkytyksen jälkeen voit tutustua autismikirjoon enemmän, ja löytää sitä kautta lisää itsetuntemusta ja ehkä vinkkejä arjen helpottamiseen?

Itse olen nyt 33v ja vihdoin viimein menossa tutkimuksiin. On ollut aina vaikeuksia sosiaalisten tilanteiden kanssa. Kommunikoin aika tönkösti, ja mua pidetään epäystävällisenä sen vuoksi. En osaa jutustella niitänäitä, enkä osaa elekieltä. En osaa solmia ystävyyssuhteita, olen aika naiivi, ja tullut monta kertaa koulukiusatuksi (koska olen niin outo, kuulemma) ja muutamia kertoja olen joutunut hankaliin paikkoihin, kun en ymmärrä ihmisten tarkoitusperiä, jos eivät suoraa kerro. On oppimisvaikeuksia, puheen ymmärtämisen vaikeuksia, toiminnanohjauksen vaikeuksia, uppoudun jatkuvasti mielikuvitusmaailmaan, mykkyyskohtauksia, vaikka mitä.. Yritin päästä tutkimuksiin usean vuoden ajan, mutta kun "olen kuitenkin käynyt koulut aina loppuun ja ollut töissäkin" niin en voi kuulemma olla autismin kirjolla. :D