Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihan hirveä tunne, saada autismidiagnoosi 35-vuotiaana naisena.
17.12.2024 |
Ja elänyt koko elämän "normaalisti" töissäkäyden ja opiskellen. uupumisia useampia joiden vuoksi lähdettiin tutkimaan
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatko nyt sitten jotain apua? Lääkitystä, kotihoitoa?
Kaikki autistit saa Kelalta rahaa.
Ei tietenkään saa. Miksi ihmeessä väität tuollaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sun elämä muuttui nyt verrattuna siihen kun sulla ei ollut autismidiagnoosia?
Minä haluaisin tutkimuksiin. Moni asia selittyisi diagnoosin myötä. Nettitestin mukaan 24/30 pistettä ja viittaa autismiin.
Onko tämä joku sarkastinen vitsi? Eihän se diagnoosi poista millään tavalla henkilön jo saamia saavutuksia kuten esim suoritettuja tutkintoja tai vastaavia. Sen sijaan se saattaa avata sen miksi joku muille helpolta tuntuva asia on itselleen hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaaleja ihmisiä autistitkin ovat.
En minä ainakaan asperger-ihmisenä ole normaali ja ongelmia siitä tulisi, jos yrittäisin itselleni tällaista valehdella ja väkisin elää "niin kuin muut". Omien jaksamisen rajojen ja muiden heikkouksien realistinen tiedostaminen on aika tärkeää, ettei polta itseään loppuun vääränlaisissa hommissa ja ympäristöissä. Elämä on oikein hyvää, kunhan siitä tekee itsensä näköistä.
Luuletko, ettei muilla ihmisillä ole heikkouksia ja vaikeuksia?
Sanoinko minä niin? Tekee se itsensä tunteminen hyvää ihan kenelle tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan, että minäkin olen autisti nettitestien mukaan. En tosin tarvitse diagnoosia siihen enää kun olen eläkkeellä. On sitä pärjätty näinkin 65 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaaleja ihmisiä autistitkin ovat.
On ihan turha alkaa hämärtää vammaisten ja normaalien ihmisten rajaa.
Ei autisti ole mikään vammainen. Sitä paitsi se raja kuka diagnosoidaan ja kuka ei, on aika häilyvä. Oma sukulaiseni sai lapsena dysfasia diagnoosin. Lääkäri sanoi, ettei lapsi opi ikinä puhumaan eikä lukemaan. Ihan tavallinen lapsi on nykyisin. Puhuu hyvin ja oppi lukemaan esikoulussa ennen kuin moni muu ikäisensä.
Kyllä autistisuus nyt vain on vamma verrattuna ns. normaaleihin. Ei samantasoinen vamma kaikilla tai vamma, joka tulisi aina ja kaikkialla autistia itseään haittaavalla tavalla esiin. En tarkoita sitä negatiivisesti tai haukkumismielessä, vaan tosiasiana ja realismina. Itsekin näytän ihan normaalilta ja pystyn jonkin aikaa menemään ns. normaalista, mutta on tämä senasteinen vamma että muille aivan normaali elämä ajaa burn outiin ja hyvin moni täysin normaali elämänkulku ja unelma on minulta pitkälti poissuljettu tai vaatisi epäkonventionaalisia ratkaisuja, jotta voisi toteuttaa (esim. perhe tai kokoaikaduuni). Sivusta itsekin autisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sinä siinä mihinkään muuttunut, vain tietoisuutesi siitä. Muista, vaikka nyt tuntuukin hurjalta. Mitään uusia rajoituksia se ei ole sinulle tuonut, nyt sinulla vaan on diagnoosi ja selkeä syypää koko elämääsi vaivanneelle asialle. Sinä itse et ole miksikään muuttunut.
Nyt kun olet asiasta tietoinen, voit lakata vaatimasta itseltäsi täydellistä suoritusta. Et ole nentti ja siihen samaan kaavaan on turha pyrkiä. Diagnoosi antaa sinulle avaimet ja työkaluja alkaa rakentaa elämästäsi sellaista, jossa sinä voit toimia parhaimmillasi. Nyt sinulla on nimi tälle kaikelle. Älä ota sitä leimana tai tuomiona, vaan tiekarttana, joka auttaa sinua hahmottamaan elämäsi mahdollisuuksia ja parhaita reittejä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatko nyt sitten jotain apua? Lääkitystä, kotihoitoa?
Kaikki autistit saa Kelalta rahaa.
Ei tietenkään saa. Miksi ihmeessä väität tuollaista?
Kyllä on oikeus vammaistukeen, niitäkin on kolmea eri vahvuista tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle oman autisminkirjon tajuaminen taas oli aivan valtava helpotus. Se oli hyvän elämän edellytys, ennen sitä ei ollut mahdollisuutta hyvinvointiin.
En mä ikinä ole kokenut itseäni normaaliksi, joten sen suhteen mikään ei muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin tutkimuksiin. Moni asia selittyisi diagnoosin myötä. Nettitestin mukaan 24/30 pistettä ja viittaa autismiin.
Et tarvitse virallista diagnoosia pelkästään selittämään omia piirteitäsi, sinulla on ilmeisesti tavallista enemmän autistisia piirteitä, vaikka viralliseen diagnoosiin oireet ei riittäisi. Tietty jos diagnoosia tarvitsee muuten vaikka johonkin erityisjärjestelyihin tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miten nyt elämä muuttuu? Kuvailet junia tms. et osaa puhua kunnolla, mitä?
Kerta diagnoosi on nyt tullut, voi elää kuten se on, omana itsenään.
No, nyt voi alkaa elämään kuin pellossa ja heittää autismikorttia sinne sun tänne eikä tarvitse kantaa vastuuta omasta elämästään. Adhd- kortit onkin jo monella liikakäytössä.
Ei tuo sinun elämääsi muuta mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatko nyt sitten jotain apua? Lääkitystä, kotihoitoa?
Kaikki autistit saa Kelalta rahaa.
Ei tietenkään saa. Miksi ihmeessä väität tuollaista?
Saa ihan ton diagnoosin perusteella, jos oikeutesi tunnet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaaleja ihmisiä autistitkin ovat.
On ihan turha alkaa hämärtää vammaisten ja normaalien ihmisten rajaa.
Ei autisti ole mikään vammainen. Sitä paitsi se raja kuka diagnosoidaan ja kuka ei, on aika häilyvä. Oma sukulaiseni sai lapsena dysfasia diagnoosin. Lääkäri sanoi, ettei lapsi opi ikinä puhumaan eikä lukemaan. Ihan tavallinen lapsi on nykyisin. Puhuu hyvin ja oppi lukemaan esikoulussa ennen kuin moni muu ikäisensä.
Kyllä autistisuus nyt vain on vamma verrattuna ns. normaaleihin. Ei samantasoinen vamma kaikilla tai vamma, joka tulisi aina ja kaikkialla autistia itseään haittaavalla tavalla esiin. En tarkoita sitä negatiivisesti tai haukkumismielessä, vaan tosiasiana ja realismina. Itsekin näytän ihan normaalilta ja pystyn
Onhan autisteillakin eri älykkyysosamäärät, kyvyt, sosiaaliset taidot ym, esim Tuomas Enbuskella on autismi ja on työelämässä, lapsia ja parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatko nyt sitten jotain apua? Lääkitystä, kotihoitoa?
Kaikki autistit saa Kelalta rahaa.
Ei tietenkään saa. Miksi ihmeessä väität tuollaista?
Kyllä on oikeus vammaistukeen, niitäkin on kolmea eri vahvuista tukea.
Ei vammaistukea saa pelkällä autisminkirjon diagnoosilla, vaan riippuu ihan minkälaisia haasteita ja rajoitteita on. Itse tuntemistani autismin kirjolla olevista (asperger) aikuisista kukaan ei saa vammaistukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten nyt elämä muuttuu? Kuvailet junia tms. et osaa puhua kunnolla, mitä?
Kerta diagnoosi on nyt tullut, voi elää kuten se on, omana itsenään.
No, nyt voi alkaa elämään kuin pellossa ja heittää autismikorttia sinne sun tänne eikä tarvitse kantaa vastuuta omasta elämästään. Adhd- kortit onkin jo monella liikakäytössä.
Täällä taas joku surkimus, joka on vammoista ja sairauksista kateellinen.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo sinun elämääsi muuta mitenkään.
Miksi kuvittelet noin? Mun elämää ei ainakaan mikään ole mullistanut niin paljoa, kuin oman autisminkirjon/aspergerin tajuaminen.
Alue: Aihe vapaa
Minä sain autismidiagbnoosin 54 vuotiaana, ja se oli minulle helpotus. "Sain luvan olla outo." Kyllähän siihen kriisiäkin sisältyi, mutta nyt, kun aikaa diagnoosista on kulunut, olen huomannut monia hyviä puolia siinä, että tiedän, millä tavalla normaalit ovat erilaisia kuin minä. Ja olen huomannut, että normaalit käyttäytyvät välillä todella omituisesti, ja pitävät itsestään selvänä asioita, joita minulle ei tapahdu ikinä.