Ihan hirveä tunne, saada autismidiagnoosi 35-vuotiaana naisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No hei, isäni on autisti, siskoni on autisti ja minulla on selkeitä naisille tyypillisiä autismin oireita. Kun menin työterveyteen ajatuksena, että selvitän tämän nyt (koska en millään mittapuulla ole normaali keski-ikäinen), niin työterveyslääkärin kommentti oli, että autismi on vain muotidiagnoosi. Kaikilla on nykyään autismi, kun se on niin siistiä.

Se siitä.

Sen voi tutkitittaa yksityisestikin, työssäkäyvällä ehkä on se n 1000-1500 e laittaa tutkimuksiin. 

Monella työssäkäyvällä on netto tuo 1500e.

On siitäkin varmaan jäänyt vuosien aikana säästöön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullisthan se on. Voi sanoa hyvästit perheelle, lapsille ym.

Häh? Mulla ainakin on perhe ja lapsia, vaikka oon asperger. 

Tämä. Autismihan on lisääntymässä, koska autistisuvuissa sikiäminen on runsasta.

Autistit lisääntyy keskimäärin paljon vähemmän, kuin muu väestö. Mistä ihmeestä oot keksinyt väitteesi? 

Minun tuntemillani autisteilla ei kenelläkään ole lapsia. Ikähaarukka 30-50 vuotta.

Ei mukaan tuntemista muilla kuin itselläni (ja toki vanhemmallani, jolta olen tämän perinyt). Kyllä lapsettomuus on autisteilla yleisempää kuin väestöllä keskimäärin. 

Voisiko joku kirjolla oleva kertoa tänne millaisia muutoksia on tehnyt tai millaista elämää viettää (työ, arki, asuminen jne.) ? Monta kommenttia tässä ketjussa että nyt tajuaa homman jujun ja miksi pitää elää eri lailla. Miten eri lailla esimerkiksi? Auttaisi itseäni tämä tieto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaaleja ihmisiä autistitkin ovat.

On ihan turha alkaa hämärtää vammaisten ja normaalien ihmisten rajaa. 

Ei autisti ole mikään vammainen. Sitä paitsi se raja kuka diagnosoidaan ja kuka ei, on aika häilyvä. Oma sukulaiseni sai lapsena dysfasia diagnoosin. Lääkäri sanoi, ettei lapsi opi ikinä puhumaan eikä lukemaan. Ihan tavallinen lapsi on nykyisin. Puhuu hyvin ja oppi lukemaan esikoulussa ennen kuin moni muu ikäisensä.

Ennen muinoin autisti-diagnoosia pelättiin ja kammottiin, se annettiin vain lapsille jotka ei ottaneet katsekontaktia tai muuta kontaktia vanhempiin, eivät puhuneet, eivät kyenneet kouluttautumaan jne.

Nykyään joka toinen on autisti, vaikka olisi hyvä koulutus, työ, perhe, paljon ystäviä ym. En tie

Niin, koska autismi on KIRJO. Ei ole mitään yhtä vakiota miten se ilmenee. 

Minulla 3 aikuista autistilasta 33, 39 ja 43. Lapsettomia, naimattomia yksinasujia.Hyvin tarkat päivärutiinit, koska he stressaantuvat ja kuormittuvat voimakkaasti. Jokainen tytöistäni sai diagnoosin jo ennen kouluikää. Totuudellisia, täsmällisiä. Aitoja ja rehellisiä. Erittäin älykkäitä ja huomiokykyisiä.

Julkkiksista Daryl Hannah ja Anthony Hopkins ovat saaneet ainakin kyseisen diagnoosin. Muistaakseni myös Elon Musk. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla 3 aikuista autistilasta 33, 39 ja 43. Lapsettomia, naimattomia yksinasujia.Hyvin tarkat päivärutiinit, koska he stressaantuvat ja kuormittuvat voimakkaasti. Jokainen tytöistäni sai diagnoosin jo ennen kouluikää. Totuudellisia, täsmällisiä. Aitoja ja rehellisiä. Erittäin älykkäitä ja huomiokykyisiä.

 

Ovatko he töissä?

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kirjolla oleva kertoa tänne millaisia muutoksia on tehnyt tai millaista elämää viettää (työ, arki, asuminen jne.) ? Monta kommenttia tässä ketjussa että nyt tajuaa homman jujun ja miksi pitää elää eri lailla. Miten eri lailla esimerkiksi? Auttaisi itseäni tämä tieto.

Olen jättänyt pois kaikki kissanristiäiset. En tykkää sosialisoida ihmisten kanssa, ja nykyään osaan sanoa ei, jos en jonnekin halua mennä. Esittämään joutuu muutenkin ihan tarpeeksi.

En hymyile/ilmeile yhtä paljon kuin ennen. Hymyily ei ole mulle luontaista, ja hommat sujuu ilmankin vaikkapa kaupan kassan kanssa.

Annan itselleni luvan levätä (eli olla yksin), jos olen ollut kuormittavassa tilanteessa. Tarvitsen ihan aidosti paljon yksinoloa ja hiljaisuutta. 

Stimmaan. Mulle se on usein liikettä, tanssia, tasapainon siirtelyä puolelta toiselle. Se rauhoittaa.

Autismi ei ole vamma!

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku kirjolla oleva kertoa tänne millaisia muutoksia on tehnyt tai millaista elämää viettää (työ, arki, asuminen jne.) ? Monta kommenttia tässä ketjussa että nyt tajuaa homman jujun ja miksi pitää elää eri lailla. Miten eri lailla esimerkiksi? Auttaisi itseäni tämä tieto.

En elä kirjon takia eri lailla kuin aiemmin. Ei ole virallista diagnoosia mutta vahvat viitteet. En näe tarpeelliseksi hakea vahvistusta, riittää että itse olen paremmin perillä asioista. Esim se, kuormitus sosiaalisista tilanteista, kaupassa käydessä pitää olla kuulokkeet koska muuten alkaa ihmiset ja häly ärsyttää (tämä on ollut asia mistä olen saanut paljon ihmetystä että miten kaupassa käynti voi nostaa niin isoa ärsytystä). Samoiten osaan töissä sanoa suoraan monitulkintaisista puheista että tarvitsen selkeää kommunikointia ja otan tietyssä kontekstissa asiat kirjaimellisesti, sen sijaan että tarvitsisi ihmetellä että mikä on kun tieto ei kulje tai osapuolet tule ymmärretyksi. Eri lailla myös alkanut arvostaa sitä levon ja oman rauhan tarvetta. 

Mutta mitään en ole varsinaisesti muuttanut "koska autismi", enemmän tämä on sitä oman toiminnan ymmärtämistä ja hyväksymistä.

Käyn myös päivätöissä 100% työajalla ja on kaksi lasta joille olen etävanhempi.

Kyllähän se (diagnoosin saaminen) auttaa siinä mielessä, että saa syyn sille miksi elämä on yhtä rämpimistä. Jo koulusta alkaen sinut määritellään ja jos et pysy mukana se tuo sinulle tavattomasti sellaista ylimääräistä negatiivista painetta josta olet hämilläsi. Diagnoosi auttaa ymmärtämään oman heikkouden.

Olen itse jo eläkkeellä, mutta elämä autismin kanssa on ollut hurjaa. Monta loppuunpalamista, avioero, ym. Nyt vasta tänä aikana kun netistä on saatavilla paljon tietoa olen ymmärtänyt itseäni ja ympäristöäni, että syy elämän hankaluuksiin on autismi. Olen myös ymmärtänyt vasta, että isälläni oli myös autismi. Myös siskollani. Heillä tosin on alue, jossa olivat hyvin lahjakkaita, mm. matemaattisuus.

Miksi noita diagnooseja haetaan? Kela tuota ehdotti työkykyselvityksen yhteydessä mutta pitäkää tunkkinne, ei se paperi minun arkea muuttaisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaaleja ihmisiä autistitkin ovat.

On ihan turha alkaa hämärtää vammaisten ja normaalien ihmisten rajaa. 

Ei autisti ole mikään vammainen. Sitä paitsi se raja kuka diagnosoidaan ja kuka ei, on aika häilyvä. Oma sukulaiseni sai lapsena dysfasia diagnoosin. Lääkäri sanoi, ettei lapsi opi ikinä puhumaan eikä lukemaan. Ihan tavallinen lapsi on nykyisin. Puhuu hyvin ja oppi lukemaan esikoulussa ennen kuin moni muu ikäisensä.

Ennen muinoin autisti-diagnoosia pelättiin ja kammottiin, se annettiin vain lapsille jotka ei ottaneet katsekontaktia tai muuta kontaktia vanhempiin, eivät puhuneet, eivät kyenneet kouluttautumaan jne.

Nykyään joka toinen on autisti, vaikka olisi hyvä koulutus, työ, perhe, paljon ystäviä ym. En tie

Ei todellakaan ole. Mutta lääkepörssi se tekee voittoa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sain diagnoosin 18v eikä se säästänyt mua uupumusilta. T. N34

Kuka vaan voi uupua, mutta ilman diagnoosia on vaikea tarjota henkilöille oikeanlaista apua jaksamiseen. Se mikä toimii neurotyypillisille ihmisille voi vaan pahentaa tilannetta diagnosoimattoman ihmisen kohdalla. Diagnoosin kautta voi ymmärtää itseään paremmin, joka puolestaan tekee arjesta selviytymisestä vähemmän selviytymistä ja enemmän nauttimista. Erityisesti naisilla ilman diagnoosia ja sitä kautta tukea jääminen voi olla todella vanhingollista, koska naisilta odotetaan perinteisesti jo tietynlaista käytöstä.

Normaaliälykäs pystyy kyllä arvioimaan itseään siinä määrin että oivaltaa olevansa jos nyt vähääkään on katsonut niitä kriteereitä, ilmenee voimakkaampana lapsuudessa ja korjaantuu iän myötä riippuen asteesta, ja ne vakavammat jää haaviin viimeistään teini-iässä. 

"Ennen muinoin autisti-diagnoosia pelättiin ja kammottiin, se annettiin vain lapsille jotka ei ottaneet katsekontaktia tai muuta kontaktia vanhempiin, eivät puhuneet, eivät kyenneet kouluttautumaan jne.

Nykyään joka toinen on autisti, vaikka olisi hyvä koulutus, työ, perhe, paljon ystäviä ym. En tie"

----------------------------

"Ei todellakaan ole. Mutta lääkepörssi se tekee voittoa :)"

--------------------------

Lääkepörssi? Ei autismin kirjoon ole mitään lääkkeitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sain diagnoosin 18v eikä se säästänyt mua uupumusilta. T. N34

Kuka vaan voi uupua, mutta ilman diagnoosia on vaikea tarjota henkilöille oikeanlaista apua jaksamiseen. Se mikä toimii neurotyypillisille ihmisille voi vaan pahentaa tilannetta diagnosoimattoman ihmisen kohdalla. Diagnoosin kautta voi ymmärtää itseään paremmin, joka puolestaan tekee arjesta selviytymisestä vähemmän selviytymistä ja enemmän nauttimista. Erityisesti naisilla ilman diagnoosia ja sitä kautta tukea jääminen voi olla todella vanhingollista, koska naisilta odotetaan perinteisesti jo tietynlaista käytöstä.

Normaaliälykäs pystyy kyllä arvioimaan itseään siinä määrin että oivaltaa olevansa jos nyt vähääkään on katsonut niitä kriteereitä, ilmenee voimakkaampana lapsuudessa ja korjaantuu iän myötä riippuen asteesta, ja ne vakavammat jää haaviin viimeistään teini-iässä.

Ei autismi mihinkään "korjaannu" iän myötä. Eikä ole missään nimessä totta, että aina "jäisi haaviin" teini-iässä. Lääkärit on yhä todella ylivarovaisia lasten ja nuorten diagnosoinnissa, erityisesti kun kyse on tytöistä.

Nimimerkillä sain itse diagnoosin ihan heittämällä näin aikuisena, koska piirteeni ovat niin itsestäänselviä, mutta tyttäreni, jolla nämä piirteet näkyvät vielä selvemmin, ei. 

Vierailija kirjoitti:

Autismi ei ole vamma!

Suomen sana vamma on vähän huono kuvaamaan autismia, englannin disability on osuvampi.