Mies ei ikinä myönnä tehneensä väärin vaikka pikku jutusta kysymys ?
Meidän riidat menee näin:
Hän esim ei pidä lupaustaan, jättää esim jotain kotitöitä minulle jotka luvannut tehdä tai muuten toimii mielestäni väärin ja sitten sanon tästä. Josksu asia on sellainen josta olen sanonut tosi monta kertaa, mutta silti ei tee sitä kuten olen pyytänyt. Kysymys yleensä aika selkeistä asioista.
Hän ei sano mitään, kun sanon asiasta. Kerron hänelle kuinka ei ole reilua että toimii näin, ja hän on vaan hiljaa. Saattaa sitten vaikka yhtäkkiä alkaa puhua jostain ihan muusta, ei siis noteeraa millään tavalla sitä että on loukannut minua ja kerron hänelle siitä. No sehän tietenkin suututtaa minua vaan lisää. Sitten olen jo tosi vihainen ja sanon vihaisesti asioista ja mitäs sitten tapahtuu: hän suuttuu! Hän alkaa ilkeillä minulle todella pahasti. Hän esim kerran teki niin että meillä oli riita kesken ja vastasin työpuheluun, niin juuri sillä sekunnilla alkoi huutaa minulle ja haukkua minua ja häpäisi minut siinä asiakkaani edessä puhelimessa.
Sitten kun vaadin häntä tästä tilille, niin hän käytti samaa mitä hänelle olen sanonut: et voi syyttää reaktiosta! Hän vaan reagoi minun huutamiseeni!
Ei siis koe tehneensä mitään väärää, mikään asia ei koskaan tule selväksi. Olen ihmetellyt miksi samat riidat toistuu, miksi mies ei toimi toisin, mutta hänellä ei varmasti aikomustakaan. Hänen mielestään minä sanon asioista väärällä tavalla. Eli hänen ei tarvi ottaa vastuuta mistään tai hän ei tee väärin kun reagoi esim ilkeilemällä. Olen kyllä mielestäni yrittänyt sanoa samoista asioista vaikka kuinka monella eri tavalla.
Ajatuksia?
Kommentit (61)
"tai muuten toimii mielestäni väärin" 😂
Tätä ei toivottavasti tarvitse enempää selittää.
"Josksu asia on sellainen josta olen sanonut tosi monta kertaa, mutta silti ei tee sitä kuten olen pyytänyt."
Sinä toteutat sun miehen toiveet aina jos hän vaan tosi monta kertaa sanoo asiasta?
"Sitten olen jo tosi vihainen ja sanon vihaisesti asioista ja mitäs sitten tapahtuu: hän suuttuu!"
Älä ole tosi vihainen ja sano tosi vihaisesti asioista, niin ehkä mies ei suutu, sulla on itselläkin vastuu asioista vaikka et sitä haluaisi myöntää.
"Sitten kun vaadin häntä tästä tilille"
Älä vaadi aikuista tilille, toi on niin perinteistä pirttihirmu kamaa, asioista voi keskustella.
"Olen ihmetellyt miksi samat riidat toistuu, miksi mies ei toimi toisin"
Miksi sä et toimi toisin? Entä molemmat yhdessä?
"Olen kyllä mielestäni yrittänyt sanoa samoista asioista vaikka kuinka monella eri tavalla."
Älä jankuta, ei se varmaan ymmärrykseen puutteesta johdu, että kaikki ei tapahdu juuri niin kuin sinä haluat.
Koko sun teksti on aikamoista minä minää, ymmärrätkö yhtään kuinka skitsolta kuulostat?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on samanlainen äitinsä hemmottelema mieslapsi.
Meillä oli samanlainen äiti! Hänen tunteensa oli aina ensisijalla ja hänellä meni tunteisiin, jos ei pesty ikkunoita juuri silloin, kun hän oli niin määrännyt tehtäväksi. Ja siitä seurasi viikkojen nalkutus, miten oli sovittu ja miten häntä oli loukattu, kun ei tehty sovittua. Muu perhe ihmetteli, että mikä se sopimus on, jossa yksi määrää.
Älä väitä, että asiasta on sovittu, jos sopimus on omassa päässäsi.
Ukko on samanlainen suuttuessaan, haukkuu tyhmäksi hu,raksi yms. Omasta mielestään on oikeutettu puhumaan niin koska itse sanon vääriä asioita tai teen vääriä asioita. En kuitenkaan huuda tai nimittele. Miestä ei kiinnosta vaikka sanat saisi itkemään, sekin on oikeutettua. Jos itseään ei kiinnosta muuttaa omia riitelytapojansa ja hallita tunteita ettei tahallaan loukkaa toista ei mitään ole tehtävissä sen suhteen.
Mitä tulee siivoukseen, jätät vain siivoamatta kuten esimerkissäsi että mies jättänyt sinulle sotkut aamuksi niin toteat vain miehen kotiin tullessa, että nuo voisit hoitaa kun kerkeät tänään. Mitä turhaa passaamaan tuollaista joka suuttuu jos itseltä vaaditaan jotain.
Oma ex-vaimoni ei ikinä tunnustanut tehneensä yhtään virhettä. Oli hirveän vaikea keskustella mistään, koska hänen mielestään virhettä joko ei ollut tapahtunut tai sitten se oli jollain kierolla logiikalla minun syyni. Hän ei myöntänyt mitään edes silloin jos sattui hyvin mitättömän oloinen moka, kuten esimerkiksi kananmunan livahtaminen ulos kennosta ja putoaminen lattialle ostoksia sisään kantaessa - alkoi kauhea mesoaminen siitä kun hän vain raataa, elämä on niin vaikeaa, eikä tällä stressin määrällä ole mikään ihme kun alkaa tavarat lipsua, ja mies vain istuu tumput suorina.
Sanoisin että sellaiset ihmiset ovat patologisen vaikeita eikä heitä voi muuttaa. Joko siedät tai vaihdat. Minä vaihdoin ja elämäni muuttui paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
"tai muuten toimii mielestäni väärin" 😂
Tätä ei toivottavasti tarvitse enempää selittää.
"Josksu asia on sellainen josta olen sanonut tosi monta kertaa, mutta silti ei tee sitä kuten olen pyytänyt."
Sinä toteutat sun miehen toiveet aina jos hän vaan tosi monta kertaa sanoo asiasta?
"Sitten olen jo tosi vihainen ja sanon vihaisesti asioista ja mitäs sitten tapahtuu: hän suuttuu!"
Älä ole tosi vihainen ja sano tosi vihaisesti asioista, niin ehkä mies ei suutu, sulla on itselläkin vastuu asioista vaikka et sitä haluaisi myöntää.
"Sitten kun vaadin häntä tästä tilille"
Älä vaadi aikuista tilille, toi on niin perinteistä pirttihirmu kamaa, asioista voi keskustella.
"Olen ihmetellyt miksi samat riidat toistuu, miksi mies ei toimi toisin"
Miksi sä et toimi toisin? Entä molemmat yhdessä?
"Olen kyllä mielestäni yrittänyt sanoa samoista asioista vaikka kui
Hän käytännössä nöyryytti ja nolasi minut asiakkaani kuullen. Kyllä tällaisesta oletan anteeksipyyntöä, mutta omasta mielestään hän ei tehnyt mitään väärää, vaikka tasan sillä sekunnilla alkoi solvata kun tiesi että asiakas kuulee. Pyysin että hän lopettaisi mutta jatkoi vaan. Kyllä tästä vaadin häntä tilille että siinä hän polki minun rajojani törkeällä tavalla. En ikinä olisi tehnyt vastaavaa hänelle.
Riidat toistuu koska miehellä ei ole aikomustkaaan hoitaa omaa osuuttaan esim kotitöistä, koska hän ei välitä siitä onko tilanne reilu. Kuten laitoin jo esimerkissä, olen sanonut asioista täysin neutraalisti moneen kertaan, eikä mitään muutosta tule. Monet ovat asioita mistä ei pitäisi joutua edes sanomaan. T.Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on samanlainen äitinsä hemmottelema mieslapsi.
Meillä oli samanlainen äiti! Hänen tunteensa oli aina ensisijalla ja hänellä meni tunteisiin, jos ei pesty ikkunoita juuri silloin, kun hän oli niin määrännyt tehtäväksi. Ja siitä seurasi viikkojen nalkutus, miten oli sovittu ja miten häntä oli loukattu, kun ei tehty sovittua. Muu perhe ihmetteli, että mikä se sopimus on, jossa yksi määrää.
Älä väitä, että asiasta on sovittu, jos sopimus on omassa päässäsi.
Onhan se sopimus jos mies on luvannut hoitaa jotain? Ollaan myös tehty ihan kotityölista jossa kotityöt jaettu, mutta nekin mies unohtaa. Mikä on sopimus jos ei nämä? T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Oma ex-vaimoni ei ikinä tunnustanut tehneensä yhtään virhettä. Oli hirveän vaikea keskustella mistään, koska hänen mielestään virhettä joko ei ollut tapahtunut tai sitten se oli jollain kierolla logiikalla minun syyni. Hän ei myöntänyt mitään edes silloin jos sattui hyvin mitättömän oloinen moka, kuten esimerkiksi kananmunan livahtaminen ulos kennosta ja putoaminen lattialle ostoksia sisään kantaessa - alkoi kauhea mesoaminen siitä kun hän vain raataa, elämä on niin vaikeaa, eikä tällä stressin määrällä ole mikään ihme kun alkaa tavarat lipsua, ja mies vain istuu tumput suorina.
Sanoisin että sellaiset ihmiset ovat patologisen vaikeita eikä heitä voi muuttaa. Joko siedät tai vaihdat. Minä vaihdoin ja elämäni muuttui paremmaksi.
Miksi tuollaista pitäisi myöntää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä voi aikuista muuttaa. Joillakin ihmisillä ei ole parisuhdetaitoja. Joillakin on persoonallisuushäiriö. Jotkut ovat kus.päitä.
Ei jokaisesta ole leikkimään kotia. Joillekin se perhe tai parisuhde on paikka käyttää valtaa väärällä tavalla.
Mitä itse voi tehdä on se, millaisen ihmisen kanssa lähtee ja pysyy yhdessä. Mitä antaa anteeksi, mitä ei.
Mitä voi antaa anteeksi jos ei pyydä?
Pyydä anteeksi mitä? Kamalaa jos mun pitäisi aikuisena ihmisenä pyydellä anteeksi, että en ole tehnyt niin mitä toinen on sanonut. Tai tuo yksi esimerkki, että vie kädestä pitäen roskapussin luo ja käske viemään. Mietin toisin päin. Mies taluttamassa vaimoa keittiöön kädestä ja huutamassa, että mähän sanoin, että tänä sä teet ruoan! Tuo tulkittaisiin perheväkivallaksi.
Onko ap koskaan tunnustanut olevansa väärässä ? Ja sanonut sen miehelleen ?
Vierailija kirjoitti:
Onko ap koskaan tunnustanut olevansa väärässä ? Ja sanonut sen miehelleen ?
Kyllä olen. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma ex-vaimoni ei ikinä tunnustanut tehneensä yhtään virhettä. Oli hirveän vaikea keskustella mistään, koska hänen mielestään virhettä joko ei ollut tapahtunut tai sitten se oli jollain kierolla logiikalla minun syyni. Hän ei myöntänyt mitään edes silloin jos sattui hyvin mitättömän oloinen moka, kuten esimerkiksi kananmunan livahtaminen ulos kennosta ja putoaminen lattialle ostoksia sisään kantaessa - alkoi kauhea mesoaminen siitä kun hän vain raataa, elämä on niin vaikeaa, eikä tällä stressin määrällä ole mikään ihme kun alkaa tavarat lipsua, ja mies vain istuu tumput suorina.
Sanoisin että sellaiset ihmiset ovat patologisen vaikeita eikä heitä voi muuttaa. Joko siedät tai vaihdat. Minä vaihdoin ja elämäni muuttui paremmaksi.
Miksi tuollaista pitäisi myöntää?
Voisi sanoa vaikka "hupsis, voi harmi, toisitko talouspaperia?". Oikeastaan tuossa ei pitäisi edes miettiä syyllisyyttä vaan hotaa asia pois. Mutta hänelle oma vähäinen huolimattomuus oli jotenkin niin hirveän nolo asia että sille piti äkkiä nimetä joku ulkopuolinen syy, tai mielellään syyllinen.
Vierailija kirjoitti:
On tosi vaikea olla mitään mieltä, jos et kerro mitkä tekemättömät asiat saavat sinut suuttumaan ja millä tavoin puhut/huudat miehellesi?
Lupaus tehdä kotitöitä on hyvin klassinen esimerkki siitä, ettei toinen ole edes kuullut koko asiaa. Huutaminen ei auta, jos ei saa muutenkaan sanaansa toiselle perille. Ehkä selkeä neuvottelu, rauhassa, että mies hoitaa tietyt asiat ja sinä sitten jotakin muuta. Pidät siis työt hänelle vakiona?
Toisen tekemättömiä töitä ei kannata tehdä itsekään. Jos roskis täyttyy nostelet vain sivuun sitä mukaa kuin niitä tulee. Usein sellainen provokaatio on huutamista parempi vaihtoehto. Tai jos toisen pitäisi imuroida odottelet ihan rauhassa tekeekö sen. Osaatko ottaa asiat niin? Kahdessa parisuhteessa huomasin, että se keino on paras keino. Näin mies on yleensä ottanut esim. imuroinnin kokonaan vastuulleen tajutessaan, etten tee asialle mitään enää.
Mulla on sama taktiikka. En tee toisen lupaamia töitä. Jos mies on sanonut imuroivansa tai pesevänsä ikkunat, niin homma on tekemättä kunnes hän sen tekee ja lisää kuraa kerääntyy ja kerääntyy. Olen valinnut omaksi tehtäväksi asioita, joiden sotkuisuutta en kestä esim. keittiön tasot ja tiskikoneen täyttö ja tyhjennys. Nyt esimerkkeinä.
Vierailija kirjoitti:
"tai muuten toimii mielestäni väärin" 😂
Tätä ei toivottavasti tarvitse enempää selittää.
"Josksu asia on sellainen josta olen sanonut tosi monta kertaa, mutta silti ei tee sitä kuten olen pyytänyt."
Sinä toteutat sun miehen toiveet aina jos hän vaan tosi monta kertaa sanoo asiasta?
"Sitten olen jo tosi vihainen ja sanon vihaisesti asioista ja mitäs sitten tapahtuu: hän suuttuu!"
Älä ole tosi vihainen ja sano tosi vihaisesti asioista, niin ehkä mies ei suutu, sulla on itselläkin vastuu asioista vaikka et sitä haluaisi myöntää.
"Sitten kun vaadin häntä tästä tilille"
Älä vaadi aikuista tilille, toi on niin perinteistä pirttihirmu kamaa, asioista voi keskustella.
"Olen ihmetellyt miksi samat riidat toistuu, miksi mies ei toimi toisin"
Miksi sä et toimi toisin? Entä molemmat yhdessä?
"Olen kyllä mielestäni yrittänyt sanoa samoista asioista vaikka kui
Sinä kuulostat harvinaisen skitsolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä voi aikuista muuttaa. Joillakin ihmisillä ei ole parisuhdetaitoja. Joillakin on persoonallisuushäiriö. Jotkut ovat kus.päitä.
Ei jokaisesta ole leikkimään kotia. Joillekin se perhe tai parisuhde on paikka käyttää valtaa väärällä tavalla.
Mitä itse voi tehdä on se, millaisen ihmisen kanssa lähtee ja pysyy yhdessä. Mitä antaa anteeksi, mitä ei.
Mitä voi antaa anteeksi jos ei pyydä?Pyydä anteeksi mitä? Kamalaa jos mun pitäisi aikuisena ihmisenä pyydellä anteeksi, että en ole tehnyt niin mitä toinen on sanonut. Tai tuo yksi esimerkki, että vie kädestä pitäen roskapussin luo ja käske viemään. Mietin toisin päin. Mies taluttamassa vaimoa keittiöön kädestä ja huutamassa, että mähän sanoin, että tänä sä teet ruoan! Tuo tulkittaisiin perheväkivallak
Kyse on siitä että jättää esim omat sotkut siivottavaksi toiselle. Eihän tuollaista pitäisi joutua pyytämään. Ilmeisesti joillekin kontrolloiville miehille mitä tahansa vaimo pyytää on liikaa, koska eivät halua tasa-arvoa, vaan alistaa toista ja nimenomaan että vaimo siivoaa ne sotkut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä voi aikuista muuttaa. Joillakin ihmisillä ei ole parisuhdetaitoja. Joillakin on persoonallisuushäiriö. Jotkut ovat kus.päitä.
Ei jokaisesta ole leikkimään kotia. Joillekin se perhe tai parisuhde on paikka käyttää valtaa väärällä tavalla.
Mitä itse voi tehdä on se, millaisen ihmisen kanssa lähtee ja pysyy yhdessä. Mitä antaa anteeksi, mitä ei.
Mitä voi antaa anteeksi jos ei pyydä?Pyydä anteeksi mitä? Kamalaa jos mun pitäisi aikuisena ihmisenä pyydellä anteeksi, että en ole tehnyt niin mitä toinen on sanonut. Tai tuo yksi esimerkki, että vie kädestä pitäen roskapussin luo ja käske viemään. Mietin toisin päin. Mies taluttamassa vaimoa keittiöön kädestä ja huutamassa, että mähän sanoin, että tänä sä teet ruoan! Tuo tulkittaisiin perheväkivallak
Todella ilkeää ja nöyryyttävää tuollainen käskytys ja kädestä pitäen ohjaaminen. Minä suuttuisin tuosta todella.
Kerran luulin olleeni väärässä, mutta erehdyin.*
Tämmöinen miesvihalanka tällä kertaa.
"Sitten kun vaadin häntä tästä tilille, niin hän käytti samaa mitä hänelle olen sanonut: et voi syyttää reaktiosta! Hän vaan reagoi minun huutamiseeni!"
Nimenomaan reaktiosta voi syyttää. Et ole vastuussa toisen ihmisen käyttäytymisestä, mutta omasta reaktiosta kyllä. Kokeilkaa avointa kommunikaatiota ja yrittäkää puhua toisillenne sillä ajatuksella, että "rakastan tätä ihmistä, ja hän rakastaa minua. En halua hänelle mitään pahaa, eikä hän halua minulle mitään pahaa. Emme vain tällä hetkellä ymmärrä toisiamme, joten puhutaan."
Kyse on ihan siitä esim että ei arkisin laita lapsille ruokaa jos itse olen pois. Lapset syövät vain välipaloja illan, vaikka hän siis luvannut laittaa ruokaa. Saattaa myös jättää kaikki sotkut minulle aamuksi siivottavaksi, ihan lähtien likaiset tiskit ympäriinsä, kun teen töitä välillä kotoa käsin. On myös luvannut järjestää minulle treffit jo monta vuotta, kun olen sanonut että se olisi ihanaa, mutta ei koskaan saa aikaiseksi tehdä sitä. On alkanut tulla tunne että ei hänellä ole edes aikomusta tehdä mitään. Ja siis jos näistä asioista sanon hänelle, olen sanonut myös täysin neutraalisti että hei miten on kun lupasit tätä, niin odottelen yhä, niin hän välittömästi hermostuu ja alkaa nälviä. Voi siis alkaa todlela ilkeäksi, ja en aina hänelle edes hermostu. Mutta hän on sanonut että hän suuttui silloin siksi, koska ihan varmasti olisit kohta hermostunut joka tapauksessa!
Viimeksi riideltiin siitä että siivouspäivänä sovittiin että toinen tekee ulkona tietyt hommat ja toinen sisällä. Sisällä lapset olivat minun kanssani (mies olisi hyvin voinut ottaa ulos, mutta ei ottanut), minun piti laittaa heille ruoka jne, ja kun mies tuli sisälle en ollut ehtinyt tehdä läheskään kaikkea vielä. Mies sitten ei suostunut auttamaan minua, koska oltiinhan sovittu että hän tekee ulkohommat! Hän siis meni vaan istumaan sohvalle ja odotti että minä vielä imuroin ja pesen lattiat ja varmaan oli muutakin siivousta. Tästä sitten sanoin ihan neutraalisti ensin että ei ole reilua, niin hän vaan intti vihaisena ja ilkeänä että mehän sovittiin!!!
T. Ap