Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ikinä myönnä tehneensä väärin vaikka pikku jutusta kysymys ?
12.12.2024 |
Meidän riidat menee näin:
Hän esim ei pidä lupaustaan, jättää esim jotain kotitöitä minulle jotka luvannut tehdä tai muuten toimii mielestäni väärin ja sitten sanon tästä. Josksu asia on sellainen josta olen sanonut tosi monta kertaa, mutta silti ei tee sitä kuten olen pyytänyt. Kysymys yleensä aika selkeistä asioista.
Hän ei sano mitään, kun sanon asiasta. Kerron hänelle kuinka ei ole reilua että toimii näin, ja hän on vaan hiljaa. Saattaa sitten vaikka yhtäkkiä alkaa puhua jostain ihan muusta, ei siis noteeraa millään tavalla sitä että on loukannut minua ja kerron hänelle siitä. No sehän tietenkin suututtaa minua vaan lisää. Sitten olen jo tosi vihainen ja sanon vihaisesti asioista ja mitäs sitten tapahtuu: hän suuttuu! Hän alkaa ilkeillä minulle todella pahasti. Hän esim kerran teki niin että meillä oli riita kesken ja vastasin työpuheluun, niin juuri sillä sekunnilla alkoi huutaa minulle ja haukkua minua ja häpäisi minut siinä asiakkaani edessä puhelimessa.
Sitten kun vaadin häntä tästä tilille, niin hän käytti samaa mitä hänelle olen sanonut: et voi syyttää reaktiosta! Hän vaan reagoi minun huutamiseeni!
Ei siis koe tehneensä mitään väärää, mikään asia ei koskaan tule selväksi. Olen ihmetellyt miksi samat riidat toistuu, miksi mies ei toimi toisin, mutta hänellä ei varmasti aikomustakaan. Hänen mielestään minä sanon asioista väärällä tavalla. Eli hänen ei tarvi ottaa vastuuta mistään tai hän ei tee väärin kun reagoi esim ilkeilemällä. Olen kyllä mielestäni yrittänyt sanoa samoista asioista vaikka kuinka monella eri tavalla.
Ajatuksia?
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikani katselin ja kestin. Kun lapset olivat 15 ja 13 ja minä tukevasti työelämässä taas, ilmoitin haluvani eron. Mies halusi pariterapiaan ja sinne tottakai suostuin. Kaksi kertaa käytiin - ja toisella kerralla mies oli sitä mieltä että oli oppinut paljon nyt kun hänelle puhui terapeutti samoilla sanoilla kuin olin hänelle itse puhunut monta vuotta - mutta mitä se enää auttoi? Ero lasteni isästä sattui minuun kovasti, ja surutyötä tein kauan, mutta ero oli paras ratkaisu ikinä, kuitenkin. Kaunein kokemukseni oli, kun lapset - nuoret aikuiset - sanoivat, että meillä oli heidän mielestään ollut ihanaa aina sen jälkeen kun olimme muuttaneet pienempään asuntoon ilman isää, ja ,,aina oli ystävällistä ja rauhallista,,