Olen kyllästynyt masentuneisiin ja kuormittuneisiin

Luojan kiitos tuttavapiirissäni ei ole yhtään tuollaista loista jolla on ns masennus.

Sairaita hyysätään tässä maassa aivan liikaa. Suurinosa sairauksista johtuu kuitenkin omista valinnoista. Suomi on sairaiden paratiisi.

Itselläni on tuollainen vakava masennus. Se on epätyypillinen, joita on ihan reilu osuus masentuneista. Epätyypillinen pystyy reagoimaan positiivisiin asioihin. Ja minusta tuntuu, että omalla kohdallani koko masennus saattaisi olla mennyttä, jos elämässä olisi riittävästi oikeanlaisia positiivisia asioita, jotta pääsisin eroon masennuksesta. 

Toinen juttu on sitten se, että masennuspotilailla on kyllä usein jotain muutakin: ahdistusta, psykoosia, skitsoaffektiivista, nepsyjuttuja, dissosiaatiota jne. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tuollainen vakava masennus. Se on epätyypillinen, joita on ihan reilu osuus masentuneista. Epätyypillinen pystyy reagoimaan positiivisiin asioihin. Ja minusta tuntuu, että omalla kohdallani koko masennus saattaisi olla mennyttä, jos elämässä olisi riittävästi oikeanlaisia positiivisia asioita, jotta pääsisin eroon masennuksesta. 

Toinen juttu on sitten se, että masennuspotilailla on kyllä usein jotain muutakin: ahdistusta, psykoosia, skitsoaffektiivista, nepsyjuttuja, dissosiaatiota jne. 

 

Ai taivas! Minuakin masentaa jatkuva työnteko, laskujen maksu, kaikki huolehtiminen. Mutta sentään en tekaise siihen jotain diagnoosia. Moni esimerkiksi voi hyvin esim ystävien seurassa ja kotona sitten on niin masentunut, mutta ei muuta pois, ei eroa, eikä uskalla tehdä peliliikettä sen paskan elämän muuttamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Sairaita hyysätään tässä maassa aivan liikaa. Suurinosa sairauksista johtuu kuitenkin omista valinnoista. Suomi on sairaiden paratiisi.

Tämä. Jos on fyysinen sairaus ettei kerrassaan pysty niin se on ymmärrettävää. Mutta masennus tuntuu olevan joka toisella mutta silti pitäisi ymmärtää, sen sijaan että pakotettaisi ottamaan vastuuta omasta elämästä, tämä voisi helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tuollainen vakava masennus. Se on epätyypillinen, joita on ihan reilu osuus masentuneista. Epätyypillinen pystyy reagoimaan positiivisiin asioihin. Ja minusta tuntuu, että omalla kohdallani koko masennus saattaisi olla mennyttä, jos elämässä olisi riittävästi oikeanlaisia positiivisia asioita, jotta pääsisin eroon masennuksesta. 

Toinen juttu on sitten se, että masennuspotilailla on kyllä usein jotain muutakin: ahdistusta, psykoosia, skitsoaffektiivista, nepsyjuttuja, dissosiaatiota jne. 

 

Ai taivas! Minuakin masentaa jatkuva työnteko, laskujen maksu, kaikki huolehtiminen. Mutta sentään en tekaise siihen jotain diagnoosia. Moni esimerkiksi voi hyvin esim ystävien seurassa ja kotona sitten on niin masentunut, mutta ei muuta pois, ei eroa, eikä uskalla tehdä peliliikettä sen paskan elämän muuttamiseksi.

No, itseä ei masentanut, mutta tein viisitoista vuotta töitä työkyvyn rajamailla heiluen ja ilman yksityiselämää, koska siihen ei ollut voimia. Nyt sitten ei masenna työnteko vaan aivot eivät pysty siihen. Ei kysytä haluanko vai en (haluan), kun en vaan pysty. Aivot eivät toimi. Toivottavasti sinä haet ja saat apua aikaisemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tuollainen vakava masennus. Se on epätyypillinen, joita on ihan reilu osuus masentuneista. Epätyypillinen pystyy reagoimaan positiivisiin asioihin. Ja minusta tuntuu, että omalla kohdallani koko masennus saattaisi olla mennyttä, jos elämässä olisi riittävästi oikeanlaisia positiivisia asioita, jotta pääsisin eroon masennuksesta. 

Toinen juttu on sitten se, että masennuspotilailla on kyllä usein jotain muutakin: ahdistusta, psykoosia, skitsoaffektiivista, nepsyjuttuja, dissosiaatiota jne. 

 

Ai taivas! Minuakin masentaa jatkuva työnteko, laskujen maksu, kaikki huolehtiminen. Mutta sentään en tekaise siihen jotain diagnoosia. Moni esimerkiksi voi hyvin esim ystävien seurassa ja kotona sitten on niin masentunut, mutta ei muuta pois, ei eroa, eikä uskalla tehdä peliliikettä sen paskan elämän muuttamiseksi.

Kaikkien paska elämä ei ole muutettavissa. Silloin, kun siitä pitäisi poistaa asioita, joiden tekemiseen ei yksin pysty eikä saa apua tai tarvitsee lisää asioita eikä poistaa paskoja niin ei kukaan takaa, että pystyt hankkimaan ne elämääsi. Etenkään sairaana. 

Mulle pitäisi varmaan myös yhteiskunnan maksaa kaikki, sillä minuakin masentaa negatiiviset asiat, mutta tykkään positiivisista jutuista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tuollainen vakava masennus. Se on epätyypillinen, joita on ihan reilu osuus masentuneista. Epätyypillinen pystyy reagoimaan positiivisiin asioihin. Ja minusta tuntuu, että omalla kohdallani koko masennus saattaisi olla mennyttä, jos elämässä olisi riittävästi oikeanlaisia positiivisia asioita, jotta pääsisin eroon masennuksesta. 

Toinen juttu on sitten se, että masennuspotilailla on kyllä usein jotain muutakin: ahdistusta, psykoosia, skitsoaffektiivista, nepsyjuttuja, dissosiaatiota jne. 

 

Ai taivas! Minuakin masentaa jatkuva työnteko, laskujen maksu, kaikki huolehtiminen. Mutta sentään en tekaise siihen jotain diagnoosia. Moni esimerkiksi voi hyvin esim ystävien seurassa ja kotona sitten on niin masentunut, mutta ei muuta pois, ei eroa, eikä uskalla tehdä peliliikettä sen paskan elämän muuttamiseksi.

Tiedän ihmisen, joka ei voi erota, koska on aina asunut yksin. Eikä hänellä ole yhtään ystävää kissansa lisäksi. Itsetuntoa ei ole. Ei osaa toimia ihmisten kanssa. Miten tällainen ihminen yksin muuttaa elämänsä? Voisin kertoa hänelle, jos saan täältä hyviä neuvoja. 

Masennukset sun muut burnoutit on laiskojen ihmisten keksintöjä ja hullut lääkärit vielä kaiken lisäksi ruokkii noiden laiskojen typeryyksiä.

Työ mahtaa olla ankeaa, jos kukaan ei kestä sitä. Joku firmassa mättää sitten ja sen arkiohjelmassa. Ja osa kaipaa luontoa, kotia ja joustavia aikatauluja. Omaa elämää. Ehkeivät halua olla ryhmässä ankeuttajien kanssa. Kivojen kanssa kenties sujuu ja rennommassa ilmapiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Mulle pitäisi varmaan myös yhteiskunnan maksaa kaikki, sillä minuakin masentaa negatiiviset asiat, mutta tykkään positiivisista jutuista...

50 % todennäköisyydellä maksaa, kun täytät diagnostiset kriteerit. 

Ei muuten oikeasti ole yhtään kivaa olla 60 % tuloilla ja ura ja elämä murenee. Tietysti, jos ei koskaan mitään hyvää palkkaa ja työelämää ole ollutkaan niin mistä sitä putoaisi.

Jos mietit inhimillistä kärsimystä, olisiko mielestäsi parempi, ettei henkilö nauttisi yhtään mistään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on tuollainen vakava masennus. Se on epätyypillinen, joita on ihan reilu osuus masentuneista. Epätyypillinen pystyy reagoimaan positiivisiin asioihin. Ja minusta tuntuu, että omalla kohdallani koko masennus saattaisi olla mennyttä, jos elämässä olisi riittävästi oikeanlaisia positiivisia asioita, jotta pääsisin eroon masennuksesta. 

Toinen juttu on sitten se, että masennuspotilailla on kyllä usein jotain muutakin: ahdistusta, psykoosia, skitsoaffektiivista, nepsyjuttuja, dissosiaatiota jne. 

 

Ai taivas! Minuakin masentaa jatkuva työnteko, laskujen maksu, kaikki huolehtiminen. Mutta sentään en tekaise siihen jotain diagnoosia. Moni esimerkiksi voi hyvin esim ystävien seurassa ja kotona sitten on niin masentunut, mutta ei muuta pois, ei eroa, eikä uskalla tehdä peliliikettä sen paskan elämän muuttamiseksi.

Sinustako masennuksen saisi diagnisoida vain, jos henkilö ei ole koskaan koe hyvän olon tunteita? Jos satunnaisesti vaikka ystävän seurassa on mukavaa, niin ei voi olla masentunut vaikka muun ajan istuisi kotona toivomassa kuolemaa? No, en toki voi kieltää sinua keksimästä omia kriteereitäsi eri diagnooseille, mutta ei se niistä lääketieteellisesti tosia tee.

Olen ollut vuoden pois töistä ilman korvausta mistään. Voit ap olla varma, että olisin mieluummin elänyt normaalia elämää ja käynyt töissä. 

Lisäksi sitä pitää peitellä muilta, että on mielenterveysongelmia. 

Työkaveri on ollut saikulla pitkälti toista vuotta, mutta huoletta julkaisee Instassa monenlaisista menoistaan, kausien mukaan vaihtuvista sisustuksistaan ym. Varmaan kokee tuollaiset piristysten aiheet suorastaan lääkkeenä, mutta kyllähän se kieltämättä vähän erikoiselta näyttää.

Varsinkin näin töissä osaltaan häntäkin paikkaavana. Kun tilalle ei tietenkään voi ottaa työntekijää, vaan aina uudeksi pätkäksi on otettava sijainen. En tiedä miksei häntä uskalleta irtisanoa. Poruhan siitä tulisi ja aivan takuulla voimia riittäisi valitusten tehtailuun ja korvausten vaatimiseen, mutta silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaita hyysätään tässä maassa aivan liikaa. Suurinosa sairauksista johtuu kuitenkin omista valinnoista. Suomi on sairaiden paratiisi.

Tämä. Jos on fyysinen sairaus ettei kerrassaan pysty niin se on ymmärrettävää. Mutta masennus tuntuu olevan joka toisella mutta silti pitäisi ymmärtää, sen sijaan että pakotettaisi ottamaan vastuuta omasta elämästä, tämä voisi helpottaa.

Masennus diagnostisesti tarkoittaa sitä, ettei pysty ottamaan vastuuta omasta elämästään sen vaatimalla laajuudella. Siksi se on sairaus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai taivas! Minuakin masentaa jatkuva työnteko, laskujen maksu, kaikki huolehtiminen. Mutta sentään en tekaise siihen jotain diagnoosia. Moni esimerkiksi voi hyvin esim ystävien seurassa ja kotona sitten on niin masentunut, mutta ei muuta pois, ei eroa, eikä uskalla tehdä peliliikettä sen paskan elämän muuttamiseksi.

Mikään mainitsemistasi elämän harmituksista ei ole masennusta. Etkä niihin vedoten diagnoosia edes saisi, vaikka yrittäisit. Masennuksen syyt löytyvät lapsuudesta ja/tai varhaisesta nuoruudesta. Tuossa elämän vaiheessa elämänhalu joko herää tai sammuu. Itsetuhoinen ihminen ei ole työkykyinen.

Jotkut ymmärtävät kuormittuneita hyvin. Harmi jos sinä et. Joillakin on myös omaa kokemusta psd ja muut asiat. On erilaisia ihmisiä.

Niin, koska työ voi masentaa. Minä ainakin teen työtä, jota en koe merkitykselliseksi. Sen tekeminen on tylsää ja koen, että elämäni menee vain hukkaan tässä. Vaikutan varmasti laiskalta. En yhtään jaksaisi ryhtyä töihin, pakko kuitenkin saada edes jotain kasaan, että palkka juoksisi.

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri on ollut saikulla pitkälti toista vuotta, mutta huoletta julkaisee Instassa monenlaisista menoistaan, kausien mukaan vaihtuvista sisustuksistaan ym. Varmaan kokee tuollaiset piristysten aiheet suorastaan lääkkeenä, mutta kyllähän se kieltämättä vähän erikoiselta näyttää.

Varsinkin näin töissä osaltaan häntäkin paikkaavana. Kun tilalle ei tietenkään voi ottaa työntekijää, vaan aina uudeksi pätkäksi on otettava sijainen. En tiedä miksei häntä uskalleta irtisanoa. Poruhan siitä tulisi ja aivan takuulla voimia riittäisi valitusten tehtailuun ja korvausten vaatimiseen, mutta silti.

Hänellä on siihen lääkärin määräys. Hänen pitää opettaa aivonsa siihen, että elämä on mukavaa ja normaalia ja tavallista. Eivät ne aivot opi siihen, jos hän ei yritä elää niin. Masennuslääkkeiden on tarkoitus antaa heilautus aivoille, mahdollisuus siirtyä eri paikkaan ja sitten potilaan pitää luoda se eri paikka. Jos on vaan siinä jatkuvassa kurjuudessa, aivot jämähtävät siihen. 

Lisäksi voimavarat ovat erittäin rajalliset masentuneena. Jos normaalisti on sata yksikköä päivässä, masentuneella voi olla 10-40. Siihenkin on lääkärin määräys, että ne pitää käyttää hyviin asioihin, jotta olisi mahdollista, että niitä alkaa muodostua lisää. 

Tuskin se työkaverikaan pitää tilannetta toivottavana ja voi kokea huonoa oloa puolestanne, mutta ei se häntä terveeksi ja työkykyiseksi tee.