LA lokakuussa 2007!
Heipat vaan kaikille!
Avaan nyt kaikille lapsettomuuden kokeneille, lokakuussa 2007 lasketun ajan omaaville ikioman väylän purkaa tuntemuksia ja kokemuksia. Olen lueskellut monista keskusteluketjusta, että nyt kaivattaisiin jo lokakuisten pinoa, joten tässä se tulee. ;)
Omaa taustaa: olen 32-vuotias ja mies pari vuotta nuorempi, asustelemme Pirkanmaalla. Aloitimme yrityksen 3 vuotta sitten tammikuussa 2004 ja missään vaiheessa mitään selkeää ongelmaa lapsettomuuteen ei testeistä löytynyt. Viime kesänä sain kyllä thyroxin-lääkityksen lievän kilpirauhasen vajaatoiminnan takia mutta sekään ei tuntunut ongelmaamme selittävän kun kierrotkin olivat normaalit. Kilpparirvot saatiin nopeasti normalisoitua ja väsymys, hajamielisyys, ummetus ym. oireet helpottuivat hienosti. Hoitoina alkaen keväästä 2005 meille tehtiin jokunen clomi-kierto, yhteensä 4 inseminaatiota (3 Väestöliitossa ja 1 TAYS:ssa), joista viimeinen oli Menopur-pistoksilla ja Pregnylillä avustettu. Yhtäkään plussaa ei näiden vuosien ja hoitojen aikana saatu ja ainakin oma mieli alkoi olla varsin matalalla. Myös endometrioosin mahdollisuus kangasteli taustalla, kivut viime aikoina olivat lisääntyneet ja olin valmis hakeutumaan laparoskopiaan varmuuden vuoksi.
Nyt tammikuussa, lähes vuosi lähetteen saamisesta, pääsimme viimein aloittamaan TAYS:ssa 1. IVF-hoidon pitkän kaavan mukaan. Synarela-sumutteella aloitettiin ja sitten Puregonia 125 yksikköä pistellen. Lääkkeiden kanssa pelaaminen meni tosi helposti ja jaksoin henkisesti hyvin ¿ sitä oikein ihmettelin kun olen niin ailahteleva. Tuloksena 30.1 tehdyssä punktiossa oli n. 16 rakkulaa, joista osa oli kuitenkin tyhjiä ja raakoja. Soluja saatiin talteen 6 kpl, joista 5 hedelmöittyi normaalisti. Jännitys oli käsin kosketeltava kun odotimme tietoa juuri tuosta hedelmöittymisestä ja jakaantumisesta. Kävikin niin, että vain 2 kpl jakaantui normaalisti 4-soluiseksi, II-luokkaiseksi siirtopäivään mennessä. Loput 3 solua olivat jakaantuneet liian nopeasti ja luokitukset olivat 3- ja 4-luokkaa. Pakkaseen ei siis jäänyt yhtään ja se hieman harmitti.
Kahden solun siirto tehtiin 1.2 ja tasan 2 viikkoa myöhemmin tuloksena elämäni ensimmäinen [b] +++PLUSSA+++! [/b] En uskaltanut aiemmista kotitestailuista " katkeroituneena" tehdä testiä kotona lainkaan vaan menin labraan otattamaan kvantitatiivisen HCG-arvon pp 14. Seuraavana päivänä saimmekin jymytiedon, tulos oli [b] 296! [/b] Voi sitä onnen tunnetta! Siitä 6 päivää myöhemmin arvo oli 2500 eli tuplaantunut nätisti joka 2. päivä. Nyt sitten jännätään, ovatko molemmat alkiot tarttuneet vaiko vain yksi. Ultra on TAYS:ssa 8.3 eli melkein 2 viikkoa tässä olisi kärvisteltävä. Tietysti tässä kovasti miehen kanssa jännitellään, meneekö kaikki hyvin mutta sitä toivotaan kovasti. Olemme kyllä tietoisia alkuviikkojen riskeistä mutta jo munasolujen hedelmöittyminen omilla soluillamme, niiden jakaantuminen, siirtoon pääsy ja raskauden alku on ollut todella suuri riemuvoitto kaikkien epäilyiden ja seinälle maalattujen pirujen jälkeen.
Olotila on ollut hyvä ja vessakäynnit eivät enää ole niin kauheita. Lugesteronia käytän 3x2 kpl päivittäin. Tosin siirron jälkeen ihan tämän viikon puoleen väliin asti kestänyt turvotus vatsassa on ollut melkoisen kova. Olen joutunut hakemaan kaapista 2 vuotta vanhat farkut, joita käytin 8 kg sitten! Ennen plussatestiä kun menkkojen alkua odottelin/pelkäsin, oli varsin kovia hetkittäisiä menkkakouristuksia muutaman päivän ajan. Ne vaimenivat sitten onneksi ja nyt on enää " vaivana" ¿ lievenemään päin - vetämisen/painon tunne vasemmassa munasarjassa, jonka takia ylösnousut, aivastukset, yskimiset ja naurahtamiset tekevät välillä kipeää. Epäilenkin, että siirron jälkeen tuli lievää hyperstimulaatiota ja olen yrittänyt juoda nämä viikot entistä enemmän. Jännä, miten pp6 ja pp7 olivat jo paljon helpompi päiviä tuon turvotuksen ja kivun suhteen mutta sitten oireet palasivat yhtäkkiä takaisin. Silloin aloinkin toivomaan alkanutta raskautta entistä enemmän, kun kuulemma hyperin oireet voimistuvat HCG:n noustessa¿ Myös pp4 vastaisena yönä kohdun suulla ollut vihlova kipu, johon heräsin kesken unien, herätti toiveet kiinnittymisestä. Mutta olin ihan tarpeeksi kokenut ¿oireita¿ kolmen vuoden nega-kierroissa, joten mihinkään ei voinut tietenkään luottaa.
Muita satunnaisia oireita plussaamisen jälkeen ovat pistokset kainaloissa (nyt enää vähemmän), lisääntynyt vessassa käynti, jännä pistely häpyluun luona, runsas valkovuoto alkaen pp4, rinnat ovat hieman kasvaneet, väsyttää hieman enemmän, syke käy välillä ylhäällä¿ eli niitä tavallisia. Kilpirauhasarvot oli harmittavasti huonontuneet yhtä huonolle tasolle kuin kesällä ennen lääkitystä (TSH 5.6), joten eilisestä alkaen lääkitys 1,5-kertaistettiin. Joulukuussa TSH oli ollut enää 0.6 joten lääkärin mukaan nousun syynä on selvästi tämä alkanut raskaus. LA olisi ymmärtääkseni 23.10.07.
Voisin onnessani jorista vaikka kuinka kauan mutta nyt annan estradin teille kaikille muille, äskettäin plussanneille. [b] Ihan mielettömästi onnea joka ikiselle, toivottavasti hyppäätte sankoin joukoin pinoon kertomaan omat kokemuksenne ja fiiliksenne. [/b]
Lilium, rv 5+4
Kommentit (212)
Täällä sitä valvotaan yövuorossa. Oon ammatiltani sairaanhoitaja, hoitotyötä teen siis lasten parissa. Melko rauhalliselta vaikuttaa tämä yö - onneksi. On siis välillä aikaa surffata täällä netissäkin...
Nevalaine: Oli tosi lohduttavaa kuulla, että sullakin oli vastaavaa vuotoa samoilla viikoilla. Luinkin sun tekstiä tästä pinosta eilen, ja se rauhoitti. Vaikka ei tällaisia epämääräisiä vuotoja toivoisi kenellekään, säikyttää vaan turhaan (toivottavasti turhaan!!!).
Mutta, mulla ei oo tullut mitään tuhrua tämän päivän aikana, eikä nyt yöllä. Se on saanut mielen vähän rauhallisemmaksi. Jännityksellä odotetaan ultraa, niinkuin täällä tosi moni odottaa.
Olo on silti vielä niin epätodellinen. Ei oikein jaksa uskoa todeksi tätä kaikkea. Vasta ultra saa mielen rauhoittumaan, jos siellä kaikki ok. Ja kun oireita on niin minimaalisesti.
Miten muuten, Nevalaine. Onko sulla vasta nyt just tullut se etova olo, näinä päivinä?
Olihan tässä tätä jorinaa kerrakseen, kuulumisiin taasen.
Auris, rv 5+6
...eli Vilja, Monoliisa, mingu, santes76 ja marvik. Ihanaa, että täällä on mukava porukka, jolta saa tukea tarpeen tullen.Tää on hyvä " henkireikä" ...
-Auris-
Taitaa olla jo ennätyspino, niin kuin joku jo toteskin..meitä lokakuisia vaan putkahtelee koko ajan lisää!
Mahtavaa, että Mayalla on jo noin paljon viikkoja kasassa, toivottavasti tuhrut häviävät lopullisesti lähiaikoina. Aurikselle ja muille alun vuotojen kanssa painiville tsemppejä, täälläkin oli kahteenkin otteeseen ihan pientä vuotoa viikoilla 5 ja 6, mutta nyt mennään rv 8+1 eli yhdeksättä viikkoa ja torstain ultrassa kaikki oli hienosti ainakin toistaiseksi ja toivotaan että samaan malliin jatkuu vaan.
Etovaa oloa on päivittäin, mutta se on selvästi rauhoittunut tämän viikon loppua kohti. Olen ollut siis tämän viikon töistä pois, koska viime viikonlopun ja myös alkuviikon lähes makoilin sängyssä päivät, oksennusolo oli aivan jatkuva. Nytkään ei mikään hyvä olo ole (onneksi :)), mutta ei enää sentään tarvi koko ajan pelätä oksentamista ja töihinkin ajattelin huomenna mennä yrittämään.
Noita alamahakipuja on mullakin ollut ihan plussatestistä asti, taisivat plussauspäivänä olla pahimmillaan. Tietysti ne on aika lieviä verrattuna mun normaaleihin kuukautiskipuihin (endo), mutta välillä huolestuttavat kuitenkin. Lääkäri kuitenkin rauhoitteli ja sanoi, että kuuluvat asiaan. Mulla on myös kovaa väsymystä ja huimausta.
Useamman kerran päivässä mielessä välkkyy pelko, että mitähän tästä vielä tulee, ja koko ajan tuntuu, että tarvitsisi jotain vakuuttelua siitä, että kaikki on hyvin. Mutta ei auta kuin odotella ja yrittää nauttia näistä raskausoireistakin kun niitä kerran on. Tietysti jo huomattavasti positiivisemmalla ja odottavammalla mielellä ollaan tuon ultran jälkeen, mutta ei tälle pelolle voi mitään, niin monta kertaa on tullut takkiin näiden vuosien aikana..
Tsemppiä kaikille ja nauttikaa kauniista sunnuntaipäivästä!
Voi hyvät ihmiset, kertokaa miten tämmöinen tyhymä saa kopioitua sen listan omaan viestiin? Kun en nyt onnistu yhtään.. aaarrgh. Olisin lisännyt sen oman ultrapäivän siihen, eli toinen ultra on 13.3 vkolla 8+5....
Auris, kuinka jaksat valvoa ja tehdä yövuoroja? huh. Itse en ole jaksanut töitä ajatellakaan (vähän niin kuin samalla alalla ollaan) :) Tosin nyt alkaa etomukset hellittää, vaikkakin ruokarajoituksia on silti vielä runsaasti!! Ei tarvitse kuin jääkaappi avata niin yököttää. Eikä siellä ole lähes muuta kuin kasviksia ja hedelmiä. Se hyvä puoli asiasta kuitenkin on, että en ole tainnut olla eläissäni ilman makeaa montaa päivää peräkkäin. Nyt on mennyt jo muutama viikko! :)
By the way, onko kenenkään paino laskenut nyt alkuraskauden myötä? Itsellä on noussut reilun kilon verran. Tosin voi johtua tuosta ikuisesta turvotuksestakin. Kyllä on mies ihmeissään tästä kaasupilvestä, jonka keskellä elämme. Kerroin hänelle, että se on sellainen biodynaaminen sikiönsuojeluohjelma.. Meilllä meinaan pysyy mies sen verran kaukana ettei ainakaan sikiölle pääse tulemaan " matkapahoinvointia" ...ööö, joo. Lupaan lopettaa nyt tähän. Taitaa mennä jo vähän paksuksi(=nousee toi häkä päähän)
Mukavaa viikon alkua kaikille ja odotellaanhan niitä ultrakuulumisia. Eiköhän niitä ala nyt pikkuhiljaa sadella!
Miikuli ja nöppönen 7+3
Onko kellään tietoa mikä on haitari, kun moni on käynyt ultrassa n. vkolla 7+0 ja kuitenkin kyytiläisten mitat vaihtelee ihan tuplastikin?
kyselee miikuli
Taas sunnuntai-iltapäivää viedään - kohta on viikonloppu ohi, ja uusi työviikko pyörähtää käyntiin. Tai tietysti toisillahan myös viikonloput ovat yhtälailla usein työpäiviä, mutta tällaisella toimistorotalla jakautuu viikkorytmi aikalailla arkipäiviin ja viikonloppuihin.
Olo ei ole juuri muuttunut aikaisemmasta, nälkä on IHAN koko ajan. Ja sitten kun syö, niin ei jaksakaan syödä kuin vähän vaan, ja sitten taas parin tunnin päästä oon ruokakaapilla... Ja vessassa pitää rampata ihan koko ajan. Vuotojen kanssa en onneksi ole joutunut tuskailemaan, vaikkakin joka kerta kun käyn vessassa, vähän jännittää. Joten symppaan kyllä täysillä Aurista ja muita! Enää kolme päivää ultraan, ja sitten selviää missä mennään.
Daran kirjoitti tutuista fiiliksistä. Vaikka tätä olen toivonut 2 vuotta, niin silti nyt kun raskaus onkin totta, aina välillä hirvittää ja paljon. Mitä jos mä en pärjää, kuinka osaan, miten parisuhde kestää muuttuvan rytmin ja ennen kaikkea: mitä jos joku menee pieleen omasta syystä, miten sen kanssa osaa elää. Eilen olin sellaisten ystävien kanssa syömässä, joille en halua vielä kertoa raskaudesta, ja oli aika haasteellista selvitä ruokapöydässä. Join noin puoli lasia viiniä, ja nyt on paha mieli siitäkin, vaikka järjellä tiedän, että sillä ei ole oikeasti mitään vaikutusta. Sitten kun siirrytiin baarin puolelle, oli helppo käydä tilaamassa sitten alkoholittomia, mutta tuon viinin kanssa se ei oikein onnistunut. Onneksi tällaisia tilaisuuksia ei ole lähiviikkoina tulossa lisää.
Tosi kiva idea lisätä listaan ultrapäiviä, on helppo seurata missä kukakin menee! Heti maanantaina Nevalaine ja santes pääsevätkin jännityksestä! Tässä taas listaa päivitettynä, lisäsin miikuli myös tuon sun ultrapäivän listaan. Mä oon tehnyt niin, että vaan maalaan sen siniseksi tuosta tekstin joukosta, otan hiiren oikealla " kopioi" ja sitten siirrän tähän omaan viestiini. En tiedä, onko olemassa jotain sofistikoituneempia tapoja, mutta tämä ainakin toimii :)
Mukavaa akavaa viikkoa kaikille jo vähän etukäteen!
Bianco 6+5
--
MAYA79 LA 1.10 #1
Kimberly LA 14.10 #1
EmmaEmilia LA 15.10 # 1
Miikuli LA 19.10 #1 - 2. ultra 13.3. vko 8+5
Nevalaine LA 21.10 #3 - ultra 5.3 vko 7+0
santes76 LA 22.10 #2 - ultra 5.3. viikolla 7+0
Lilium LA 23.10 #1 ¿ ultra 8.3 vko 7+2
Bianco LA 23.10 #1 - ultra 7.3 vko 7+1
Daran LA 24.10 #1
Auris LA 29.10 #2 - ultra 9.3. vko 6+4
Marvik LA 29.10 #1 - ultra 12.3. vko 7+0
Vilja LA 29.10. - ultra 14.3. vko 7+2
-tähti- LA 30.10 #1
Cupcake LA 30.10. #1 - ultra 15.3. vko 7+2
Le Cheile LA 31.10 #2
Tuuve LA 31.10 #1
Mingu LA 31.10 #1 - ultra 14.3. vko 7+0
Monoliisa LA 31.10 #1
kokeilenpa taas nyt sitten sitäkin keinoa.. Jos onnistuu niin ompa ihme. Olen ollut tällainen ATK-nero aina..
Aluksi heti voimia tuhruilijoille, toivotaan, että loppuu pian, itsekkin aina käy pelko sydämmessä vessassa, että jos jotain jää paperiin. Lääkärini kyllä sanoi, että vuodot ei merkkaa mitään, että joillakin tuhruilee koko raskauden ajan ja joillakin taas on kuukautiset ihan normaalisti.
En ole tänne vähään aikaan kirjoitellut, kun kaikki oireeni hävisivät ja pelon kanssa ole elänyt, että jotain on sattunut. Oliko se Mingu, joka kirjoittelin niin osuvasti, että oli niin kuin mun tekstiä ois lukenut. Miten sulla Mingu nyt menee? Mulla alkoi kuin salama kirkkaalta taivaalta yökötysolo tänään. Sängystä en päässyt ylös ennenkuin oli jukurtin napsassut suihin ja eilen tekemäni valkosipulikastike pastalle yökötti, niin paljon, että tänään sitä ei sit enää syötykkään. Jopa eilen syömäni, jonka tuoksu tulee ihon läpi (siis valkosipuli), niin yököttää, ei voi nukkua niin, että käsi on lähellä nenää. Hassua. Viime raskaudessa oksensin banaanin yksi aamu ulos ja en voinut syödä banaania koko raskauden aikana.
Peloista myös oli puhetta, että miten pärjää, kun lapsi on maailmassa ja miten se muuttaa elämään. No se muuttaa ja paljon, mutta ei sitä kannata pelätä, meillä ainakin on mennyt tuon esikoisen kanssa tosi ihanasti, no on kyllä super kiltti poika, mutta niin sitä vain ihminen sopeutuu elämään ensi kaksin ja sitten vähä useamman kanssa, jos onnea on =)
Nyt lähdetään mummolaan katsomaan mummoa ja pappaa ja heidän koiraansa.
Le Cheile 5+4
auttaa pahoinvointiin. Sain siskoltani aikoinaan ohjeen, että jos syö tomaattia tai juo tomaattimehua ennenkuin nousee sängystä, niin se auttaa kummasti pahoinvointiin.
Kannattaa kokeilla.
Auris, mulla oli etovaa oloa muutamina päivinä ennen plussatestiä, sitten se katosi ja nyt on sillon tällön etovaa oloa, ei läheskään joka päivä.
Daran, nuo on ihan normaaleja ajatuksia, älä pelästy. Mulla oli kumpaakin tyttöä odottaessa samanlaisia ajatuksia. Välillä ajattelin, et en kyllä ois tätä tahtonukkaan, vaikka kovasti olin vauvaa aikasemmin toivonut. Toisena päivänä olin taas ihan onnessani odotuksesta. Esikoisen synnyttyä siinä kotona imettäessäni itkin, että tätäkö mun elämä nyt on!!! Kyllä ne on ihan sallittuja tunteita. Olen muilta kuullut ihan samoja juttuja.
Huomenna ultraan.........
Terveisin Nevalaine
...helpolla tää alkanut raskaus ei etene... Tänään aloin vuotaa ihan kunnolla verta, tuoss joskus klo14 aikaan. Vessareissun yhteydessä tuli iso tummanpunainen " möntti" paperiin, ja itkuhan siitä tuli, kun olin varman että siinä se meidän vauvanalku oli... Vertakin lorotti pönttöön ihan reilusti...
Soitin päivystykseen, ja pääsin käymään äitipolilla ultrassa. Olin varma, että se on selvä keskenmeno. Mutta... Kohdussa näkyi ruskuaispussi ja sikiökaiku, mutta ei vielä sykettä, viikkoja kuitenkin vasta 5+6. Eli vuoto oli jotain muuta??? Sain koko ens viikon saikkua, siihen klinikan ultraan asti, eli 9.3. saakka. Alamahalla juilii, ihan kuin kunnon menkat olis just alkamassa. Äsken taas lorahti verta vessareissulla ja hyytymää tuli vieläkin. Mitä lie sitten nuo möntit ja vuoto...???
MAYA79!!! Sulla oli ollut juotain vastaavaa 6+1 viikolla. Kerrotko siitä mulle lisää. Sulla kuitenkin nyt kaikki ok. Olisi kiva vaihtaa kuulumisia tästä mieltä askarruttavasta aiheesta.
Eipä kai tässä nyt muuta. Toivotaan, että pikku huurunenä jaksaa jatkaa kyydissä epämääräisistä vuodoista huolimatta.
T: Auris, rv5+6
Heissan vaan kaikille!
Tulin vaan pikaisesti toivottamaan Nevalaiselle ja Santesille paljon paljon onnea huomiseen ultraan. NIIIIN kovasti sitä täällä itsekin odotellaan mutta vielä on torstaihin jokunen päivä. Mieskin tepastelee välillä hermostuneena ympäri kämppää ja harmittelee miten pitkä aika torstaihin vielä on. Suloista....
Monet ovat pohtineet tuota etomista. En tiedä kuvittelenko omat tunteeni, mutta äskeinen possunpihvi oli jo hajunakin yököttävä. Söin kyllä urheasti kun oli miehen tekemää mutta saman tien kun mies totesi ettei hänelle oikein maistu (ollut pakasteessa yli 6 kk joten toivottavasti ei nyt tule vatsanväänteitä tai jotain pahempaa) niin heitimme molemmat loput palat pois vaikka tuollaista aina yritämme välttää...oli vaan lihapaketti unohtunut pakasteeseen ja pitihän sitä kokeilla syödä. Muuten ei ole ollut pelkoa oksetuksesta ja eihän sitä monille tule ollenkaan. Joten ollaan me sen puolesta oireettomat ihan rauhallisin mielin, eiks juu?
Ruoasta puheenollen, luin jostain että pakastevihannekset tulee kuumentaa listeriavaaran välttämiseksi. Tietäisikö joku, riittääkö siihen ihan mikrossa kuumennus vai pitääkö oikein vedessä keittää? Meillä on tapana syödä noita joka lämpimällä aterialla ja aina olen vain mikrossa lämmittänyt... kiva jos joku osaisi auttaa, en haluaisi ottaa mitään riskejä minkään suhteen!
Tuhruttelusta kärsiville sellainen juttu, että äidilläni oli kuulemma paljonkin vuotoa minua odottaessaan eikä siitä mitään ongelmaa ollut koitunut. Lääkäri oli vaan todennut äidin murheisiin silloin 70-luvulla, että vauva pysyy siellä jos on pysyäkseen... Ei varmaan kauheasti moinen tokaisu mieltä lämmittänyt mutta yleistähän tuo on. Toivottavasti kuitenkin kaikkoaa teiltä kaikilta mahdollisimman pian, ei tietenkään ole mukavaa huolehtia siitäkin tässä kaiken muun jännittämisen keskellä.
Mutta nyt minä tyttö yritän jatkaa tenttikirjan referointia vaikkei se yhtään nappaiskaan. Pari muutakin isoa juttua ensi viikolle koulun puolesta tiedossa, joten pitää yrittää keskittyä niiden hoitamiseen kunnialla ja sittenhän se torstai jo koittaakin. Nyt siis hommiin...
Lillukka rv 6+5
Pelottavaa ja ahdistavaa tollanen vuoto :( Ottivatko uuden hCGn? Tiedän et se on mahdotonta mut yritä keskittyä ajattelemaan että siellä se vauva kasvaa ja tekee tilaa. Se on siellä kyydissä todistetusti eikä mokoma vuoto sitä hätkäytä. Lähetän sulle voimia ja mielenrauhaa!
Meilläkin täällä vuoto jatkuu ja eilen alkoi helvetillinen kutina - oikein ärhäkkä hiiva :P Näinköhän sillä on tekemistä tän vuodon kanssa?
Noista tunteista, me ollaan yritetty raskautua useita vuosia ja se on ollut kaikkien toiveiden täyttymys ja elämän suurin asia niin pitkään. Silti nyt kun olen raskaana tulee pelkoja ja ajatuksia että mitä mä olen mennyt tekemään?! Kuinka me pärjätään? Kestääkö talous? Entäs parisuhde? Onko musta vanhemmaksi ollenkaan? Miten mä pärjään sen kanssa et en saa tehdä mitä haluan silloin kun haluan? Mä luulen et noi tuntemukset kuuluu asiaan ja valmistaa meitä vanhemmuuteen.
Ihanaa sunnuntaita leidit!
Cupcake & Kyytiläinen 5+5
...kaikille, ristiriitaisista ajatuksista. Hyvä etten ole ainoa. Minä en itse asiassa tässä vaiheessa ahdistu vanhemmuudesta (vielä) vaan nimenomaan raskausajasta. Pelkään että saan hirveän määrän vaivoja ja kipuja, enkä pysty elämään normaalisti. Mutta ei kai tässä auta muu kuin toivoa parasta, harvemmassa kai ne tosi hankalat raskaudet ovat...
Aurikselle voimia myös täältä, todella ahdistavaa varmasti :-(
Paljon jaksamisia sinne, en nyt yht' äkkiä muista, että siirrettiinkö sulla yks vai kaks alkiota? Tulin vain ajatelleeksi, että jos se toinen ois poistunut tuon glöntin myötä. Sitten tuli mieleen, että onko nyt sun kuukautisten aika eli kuulutko niihin joilla vuotaa kunnolla kuukautisten aikaan?
Voimia
Le Cheile
Moikka kaikille lokakuisille ja onnittelut! Siirryn vihdoin tuosta toisesta pinosta tänne teidän mukaan, onpas meitä komea sakki! Mulla on takana vko nettipimentoa, joten vasta nyt pääsin raapustamaan..
Eli hieman taustaa: Olen 32v. ja mies 33v. asustelemme Pirkanmaalla ja olemme toista kierrosta hoidoissa Taysissa. Esikoinen, poika -04 sai alkunsa ekasta inssistä ja p2. tahkottiin oikein urakalla.
Mulla taustalla vaikea pco, yrityksen aloitimme -01 alunalkaen.
Eli, saimme vihdoin 5. inssistä plussan jonka tein 29.1. Ekassa ultrassa kävimme 21.2. rv silloin 6+6 ja kaikki oli hienosti, sydän
äänet saivat liikkuttumaan onnesta.
Nyt vkot 8+3 ja seuraava ultra on 15.3. Olo on hämmentyneen onnellinen, oireita jatkuva väsymys ja ruokatankkaus parin tunnin välein, muuten vellova olo valtaan tämän emännän. Juu ja tissit ne ovat edelleen kovin arat, samoin mieli ailahtelee kovin. Mutta ei valiteta!
Hienoa lukea teidän aktiivien tuntemuksia, itse kun olen kovin laiska kirjoittelemaan säännöllisesti. Toivotaan että tiputtelusta kärsivät saavat unohtaa murheet ja kaikilla meillä on tuhinakäärö lokakuussa!!
t.kalevi
Ai niin, mun LA on 11.10. viitsiikö joku viisaampi lisätä mut listaan?
Auriksille rauhallista mieltä ja kimppatoivoa, että vuoto loppuisi pian! Ja kiva kuulla pian tänään ultraan päässeiden kuulumisia!
MAYA79 LA 1.10 #1
Kalevi LA 13.10. - 2. ultra 15.3. vko
Kimberly LA 14.10 #1
EmmaEmilia LA 15.10 # 1
Miikuli LA 19.10 #1 - 2. ultra 13.3. vko 8+5
Nevalaine LA 21.10 #3 - ultra 5.3 vko 7+0
santes76 LA 22.10 #2 - ultra 5.3. vko 7+0
Lilium LA 23.10 #1 ¿ ultra 8.3 vko 7+2
Bianco LA 23.10 #1 - ultra 7.3 vko 7+1
Daran LA 24.10 #1
Auris LA 29.10 #2 - ultra 9.3. vko 6+4
Marvik LA 29.10 #1 - ultra 12.3. vko 7+0
Vilja LA 29.10. - ultra 14.3. vko 7+2
-tähti- LA 30.10 #1
Cupcake LA 30.10. #1 - ultra 15.3. vko 7+2
Le Cheile LA 31.10 #2
Tuuve LA 31.10 #1
Mingu LA 31.10 #1 - ultra 14.3. vko 7+0
Monoliisa LA 31.10 #1
MAYA79 LA 1.10 #1
Kalevi LA 11.10. - 2. ultra 15.3. vko
Kimberly LA 14.10 #1
EmmaEmilia LA 15.10 # 1
Miikuli LA 19.10 #1 - 2. ultra 13.3. vko 8+5
Nevalaine LA 21.10 #3 - ultra 5.3 vko 7+0
santes76 LA 22.10 #2 - ultra 5.3. vko 7+0
Lilium LA 23.10 #1 ¿ ultra 8.3 vko 7+2
Bianco LA 23.10 #1 - ultra 7.3 vko 7+1
Daran LA 24.10 #1
Auris LA 29.10 #2 - ultra 9.3. vko 6+4
Marvik LA 29.10 #1 - ultra 12.3. vko 7+0
Vilja LA 29.10. - ultra 14.3. vko 7+2
-tähti- LA 30.10 #1
Cupcake LA 30.10. #1 - ultra 15.3. vko 7+2
Le Cheile LA 31.10 #2
Tuuve LA 31.10 #1
Mingu LA 31.10 #1 - ultra 14.3. vko 7+0
Monoliisa LA 31.10 #1
...jahka toipuu sunnuntaisesta keskenmenosta...
Eli... iltapäivän gynekäynnin jälkeen vatsakivut (aaltoilevat, kipeät) lisääntyivät, samoin vuoto runsastui huomattavasti. Kunnon hyytymiä lorahteli pönttöön ja alkionkin näin pöntössä hulahtaneena (kuvailisin sitä kuivattuna, mutta silti kosteana aprikoosina).
Nyt on vuoto enää vähäistä. Omalle gynelle meen tarkastukseen keskiviikkona.
Pakkaseen jäi vielä 8 alkiota. Niillä jatketaan, jahka tästä kroppa ja mieli toipuu.
Ei kai tässä muuta. Toivotaan, että teidän muiden kyytiläiset pysyy matkassa.
Halauksin: Auris
MAYA79 LA 1.10 #1
Kalevi LA 11.10. - 2. ultra 15.3. vko
Kimberly LA 14.10 #1
EmmaEmilia LA 15.10 # 1
Miikuli LA 19.10 #1 - 2. ultra 13.3. vko 8+5
Nevalaine LA 21.10 #3 - ultra 5.3 vko 7+0
santes76 LA 22.10 #2 - ultra 5.3. vko 7+0
Lilium LA 23.10 #1 ¿ ultra 8.3 vko 7+2
Bianco LA 23.10 #1 - ultra 7.3 vko 7+1
Daran LA 24.10 #1
Marvik LA 29.10 #1 - ultra 12.3. vko 7+0
Vilja LA 29.10. - ultra 14.3. vko 7+2
-tähti- LA 30.10 #1
Cupcake LA 30.10. #1 - ultra 15.3. vko 7+2
Le Cheile LA 31.10 #2
Tuuve LA 31.10 #1
Mingu LA 31.10 #1 - ultra 14.3. vko 7+0
Monoliisa LA 31.10 #1
Mulla ei varmaan ole vuoden päästä enää edes hampaita suussa, kun koko ajan mussutan jotain, eikä ksylitoli-purkka maistu nyt ollenkaan (yleensä käytännössä koko ajan purkka suussa). Eli tehokkaasti etoo myös täällä, aika lailla non-stoppina. Eihän se kivaa ole, mutta oksentanut en sentään ole.
Sanokaa etten ole ainut, jolla on ristiriitaisia ajatuksia raskaudesta? Välillä olen ihan intona että jee jee, raskaana ollaan. Välillä tuijotan tyhjyyteen ja mietin että mitä hittoa sitä on tullut tehtyä. Sit tietysti tulee syyllisyys noista ajatuksista, ihan kuin niillä nyt keskenmenon saisi aikaan...
Daran ja suolakeksipaketti :-) (Tämä auttaa minulla hetkellisesti etomiseen!)