LA lokakuussa 2007!
Heipat vaan kaikille!
Avaan nyt kaikille lapsettomuuden kokeneille, lokakuussa 2007 lasketun ajan omaaville ikioman väylän purkaa tuntemuksia ja kokemuksia. Olen lueskellut monista keskusteluketjusta, että nyt kaivattaisiin jo lokakuisten pinoa, joten tässä se tulee. ;)
Omaa taustaa: olen 32-vuotias ja mies pari vuotta nuorempi, asustelemme Pirkanmaalla. Aloitimme yrityksen 3 vuotta sitten tammikuussa 2004 ja missään vaiheessa mitään selkeää ongelmaa lapsettomuuteen ei testeistä löytynyt. Viime kesänä sain kyllä thyroxin-lääkityksen lievän kilpirauhasen vajaatoiminnan takia mutta sekään ei tuntunut ongelmaamme selittävän kun kierrotkin olivat normaalit. Kilpparirvot saatiin nopeasti normalisoitua ja väsymys, hajamielisyys, ummetus ym. oireet helpottuivat hienosti. Hoitoina alkaen keväästä 2005 meille tehtiin jokunen clomi-kierto, yhteensä 4 inseminaatiota (3 Väestöliitossa ja 1 TAYS:ssa), joista viimeinen oli Menopur-pistoksilla ja Pregnylillä avustettu. Yhtäkään plussaa ei näiden vuosien ja hoitojen aikana saatu ja ainakin oma mieli alkoi olla varsin matalalla. Myös endometrioosin mahdollisuus kangasteli taustalla, kivut viime aikoina olivat lisääntyneet ja olin valmis hakeutumaan laparoskopiaan varmuuden vuoksi.
Nyt tammikuussa, lähes vuosi lähetteen saamisesta, pääsimme viimein aloittamaan TAYS:ssa 1. IVF-hoidon pitkän kaavan mukaan. Synarela-sumutteella aloitettiin ja sitten Puregonia 125 yksikköä pistellen. Lääkkeiden kanssa pelaaminen meni tosi helposti ja jaksoin henkisesti hyvin ¿ sitä oikein ihmettelin kun olen niin ailahteleva. Tuloksena 30.1 tehdyssä punktiossa oli n. 16 rakkulaa, joista osa oli kuitenkin tyhjiä ja raakoja. Soluja saatiin talteen 6 kpl, joista 5 hedelmöittyi normaalisti. Jännitys oli käsin kosketeltava kun odotimme tietoa juuri tuosta hedelmöittymisestä ja jakaantumisesta. Kävikin niin, että vain 2 kpl jakaantui normaalisti 4-soluiseksi, II-luokkaiseksi siirtopäivään mennessä. Loput 3 solua olivat jakaantuneet liian nopeasti ja luokitukset olivat 3- ja 4-luokkaa. Pakkaseen ei siis jäänyt yhtään ja se hieman harmitti.
Kahden solun siirto tehtiin 1.2 ja tasan 2 viikkoa myöhemmin tuloksena elämäni ensimmäinen [b] +++PLUSSA+++! [/b] En uskaltanut aiemmista kotitestailuista " katkeroituneena" tehdä testiä kotona lainkaan vaan menin labraan otattamaan kvantitatiivisen HCG-arvon pp 14. Seuraavana päivänä saimmekin jymytiedon, tulos oli [b] 296! [/b] Voi sitä onnen tunnetta! Siitä 6 päivää myöhemmin arvo oli 2500 eli tuplaantunut nätisti joka 2. päivä. Nyt sitten jännätään, ovatko molemmat alkiot tarttuneet vaiko vain yksi. Ultra on TAYS:ssa 8.3 eli melkein 2 viikkoa tässä olisi kärvisteltävä. Tietysti tässä kovasti miehen kanssa jännitellään, meneekö kaikki hyvin mutta sitä toivotaan kovasti. Olemme kyllä tietoisia alkuviikkojen riskeistä mutta jo munasolujen hedelmöittyminen omilla soluillamme, niiden jakaantuminen, siirtoon pääsy ja raskauden alku on ollut todella suuri riemuvoitto kaikkien epäilyiden ja seinälle maalattujen pirujen jälkeen.
Olotila on ollut hyvä ja vessakäynnit eivät enää ole niin kauheita. Lugesteronia käytän 3x2 kpl päivittäin. Tosin siirron jälkeen ihan tämän viikon puoleen väliin asti kestänyt turvotus vatsassa on ollut melkoisen kova. Olen joutunut hakemaan kaapista 2 vuotta vanhat farkut, joita käytin 8 kg sitten! Ennen plussatestiä kun menkkojen alkua odottelin/pelkäsin, oli varsin kovia hetkittäisiä menkkakouristuksia muutaman päivän ajan. Ne vaimenivat sitten onneksi ja nyt on enää " vaivana" ¿ lievenemään päin - vetämisen/painon tunne vasemmassa munasarjassa, jonka takia ylösnousut, aivastukset, yskimiset ja naurahtamiset tekevät välillä kipeää. Epäilenkin, että siirron jälkeen tuli lievää hyperstimulaatiota ja olen yrittänyt juoda nämä viikot entistä enemmän. Jännä, miten pp6 ja pp7 olivat jo paljon helpompi päiviä tuon turvotuksen ja kivun suhteen mutta sitten oireet palasivat yhtäkkiä takaisin. Silloin aloinkin toivomaan alkanutta raskautta entistä enemmän, kun kuulemma hyperin oireet voimistuvat HCG:n noustessa¿ Myös pp4 vastaisena yönä kohdun suulla ollut vihlova kipu, johon heräsin kesken unien, herätti toiveet kiinnittymisestä. Mutta olin ihan tarpeeksi kokenut ¿oireita¿ kolmen vuoden nega-kierroissa, joten mihinkään ei voinut tietenkään luottaa.
Muita satunnaisia oireita plussaamisen jälkeen ovat pistokset kainaloissa (nyt enää vähemmän), lisääntynyt vessassa käynti, jännä pistely häpyluun luona, runsas valkovuoto alkaen pp4, rinnat ovat hieman kasvaneet, väsyttää hieman enemmän, syke käy välillä ylhäällä¿ eli niitä tavallisia. Kilpirauhasarvot oli harmittavasti huonontuneet yhtä huonolle tasolle kuin kesällä ennen lääkitystä (TSH 5.6), joten eilisestä alkaen lääkitys 1,5-kertaistettiin. Joulukuussa TSH oli ollut enää 0.6 joten lääkärin mukaan nousun syynä on selvästi tämä alkanut raskaus. LA olisi ymmärtääkseni 23.10.07.
Voisin onnessani jorista vaikka kuinka kauan mutta nyt annan estradin teille kaikille muille, äskettäin plussanneille. [b] Ihan mielettömästi onnea joka ikiselle, toivottavasti hyppäätte sankoin joukoin pinoon kertomaan omat kokemuksenne ja fiiliksenne. [/b]
Lilium, rv 5+4
Kommentit (212)
Luppis77, Mingu ja Vilja tulkaahan kertomaan ultra kuulumisia.....
MAYA79 LA 1.10 #1
Lillastina LA 2.10 ultra 21.3 vko 9+?
Kalevi LA 11.10. - 2. ultra 15.3. vko
Kimberly LA 14.10 #1
Luppis77 LA 14.10 #1 -2.ultra 14.3. vko 9+3
EmmaEmilia LA 15.10 # 1
Miikuli LA 20.10 #1 - 3.(niskapoimu)ultra 5.4 vko 12+0
Nevalaine LA 23.10 #3 - ultra 5.3 vko 7+0
santes76 LA 23.10 #2 - ultra 5.3. vko 7+0
Bianco LA 23.10 #1 - ultra 7.3 vko 7+1
Lilium LA 25.10 #1 ¿ 2. ultra 12.4 vko 12+2
Daran LA 29.10 #1 - 2. ultra 17.4.
Marvik LA 29.10 #1 - ultra 12.3. vko 7+0
Vilja LA 29.10. - ultra 14.3. vko 7+2
-tähti- LA 30.10 #1
Cupcake LA 30.10. #1 - ultra 15.3. vko 7+2
Le Cheile LA 30.10 #2 - 2.ultra vko 12
Tuuve LA 31.10 #1
Mingu LA 31.10 #1 - ultra 14.3. vko 7+0
Monoliisa LA 31.10. # 1 - ultra 12.3. vko 6+5
Moi kaikille ja onnittelut hienoista ultrakuulumisista! Toivottavasti tänään satelee vielä hiukan lisää niitä.
Täällä ollaan aika samoissa tunnelmissa kuin EmmaEmilia. Jotenkin tuntuu, että kun ultrasta on 2vkoa aikaa, niin epävarmuus vaan kasvaa ja tulee mietittyä, että onkohan kaikki hyvin..oireet ei oo muuttuneet miksikään, mutta silti pelottaa. Eka neuvola tosiaan ylihuomenna, mutta se ei varmaan mitään kerro, koska viikkoja on silloin vasta 9+6 ja jos sydänääniä edes yritetään kuunnella, niin todennäköisempää on varmaan etteivät vielä kuulu..olen kyllä samaa mieltä, että tämä alkuraskaus on tosi ahdistavaa aikaa. Välillä tuntuu siltä, että voisi mennä johonkin ultraan yksityiselle vain mielenrauhan takia..
Olen nyt sinnitellyt töissä tämän viikon ja huomenna onneksi viimeinen työpäivä tällä viikolla. On kyllä aika masentavaa kun tunnit kuluu hitaasti ja ihmisten edessä pitää keskittyä suurimman osan ajasta siihen, että ei yökkäyttäisi..Välillä tuntuu melko turhalta edes olla töissä ja tehdä hommat puolittain.
Olen alkanut myös huomaamaan aika rajujakin mielialan vaihteluita. Maanantaina tuntui siltä, että oikein masensi ja koin työnikin epäkiinnostavaksi ja aivan turhaksi aivan yllättäen. Miehelle tiuskin päivittäin ja sitten itkeä tihrustan perään tätä ilkeyttäni. Mies kyllä suhtautuu tosi hyvin tähän onneksi. Väsymys on aivan ihme luokkaa, iltaisin pitää mennä nukkumaan 8-9 välillä että jaksaa työaamuina herätä kuudelta. Välillä tuntuu, että henkinen väsykin painaa jo.
Onko muilla tällaisia tuntemuksia? Mietin tuossa miehelle eilen, että onkohan tämä ainoastaan hormoneista johtuvaa vai voiko tämä jatkuva epävarmuus ja edeltävät lähes kolmen vuoden toivomiset ja pettymiset jotenki pahentaa tätä oloa? Mitä te ajattelette? Tuntuu vaan, että jo vuosia ollaan odotettu sitä hetkeä, kun saisi vihdoin iloita onnistumisesta..
Kertoilkaahan lisää kivoja uutisia, jos se täälläkin päin mieli piristyisi
Kimberly rv 9+4 (viimeksi kirjoittaessani laitoin taas väärin nuo viikot..no, sinne päin kuitenki)
Ja onneksi hyviä sellaisia!
Yksi pikku kaveri näkyi, mittaa oli n.9,5mm, vastasi viikkoja ja mikä tärkeintä: Sydän sykki lujaa! Kyllä siinä tuli tippa silmään sekä itsellä että miehellä. Kyselin myös tuosta keskenmenoriskistä ja se kuulemma tippui alle 10%. Nyt uskaltaa jo iloita. Vatsakivuillekin löytyi syy: vasemmalla oli 1 3cm kokoinen kysta ja oikealla 2 samankokoista. Ei siis senkään puolesta syytä huoleen.
Meilläpäin saa vain yhden ultran neuvolassa n. viikolla 15, joten ajattelin kyllä käydä yksityisellä ihan oman mielenrauhan takaamiseksi ja onhan sitä pientä kiva nähdäkin!
Kävin myös etsimässä niitä tissin lämmittimiä ja löysinkin, mutta jätin vielä kauppaan, kun ilmat nyt koko ajan lämpenee niin ehkä tää särky pian helpottaa..
Oon ihan pihalla kaikkien kuulumisista, mut sit ku tää väsymys ja pahaolo helpottaa, niin musta tulee taas aktiivinen..
Täällä mennään vko:lla 11+2 ja ekassa neuvolassa oltiin tänään, mies oli mukana, en tiiä otanko seuraaviin neuvoloihin mukaan, aikas turhaa..Mut ihanaa et se nyt ekalla kerralla oli mukana!
neuvolatäti oli sellanen reilu viiskymppinen nainen ja jotenki tuntu et se piti mua ihan lapsena.. mut muuten ihan ok..toivottavasti;)
Tuhruilut jatkuu satunnaisesti, nytkin tulee sellasta tumman keltasta vuotoa, vaik en mä sitä kyllä enää tuhruks laske..mut selkeesti vähenemään päin.
Vänkäsin neuvolatädin kanssa siitä et voidaanko kuunnella sydänäänet, ku sanoin et kyllähän näillä viikoilla pitäs kuulua, sen mielest vasta
vko:lla 12. No lopulta se suostu ja kauan se niitä etsi ja siellä se jyskytti 158:aaaa, ai että mikä helpotus!!!!! eli ei tuhrut sitä vielä oo vieny mukanaan..ai nii hb oli laskenu 117, mulla aina yleensä yli 130..
Sellasta, mun kunto on täysin nollassa, olin viikon saikulla kun sairastin karmeen flunssan ja vielä yskä ja nuha jatkuu. Ehkä tää tästä..
Np-ultra on ens to 22.3, jänskää...
maya ja rusina vko 11+2
Kimberly@: TIEDÄN TUNTEEN...
Nyt on ollut jo muutaman viikon, että voisin tehdä ihan mitä tahansa paitsi töitä... Pitäis jaksaa sen muutaman kuukauden vielä ja sitten se helpottais... Just nyt tekis hyvää ihan muutaman päivän saikkukin... onneks ensi tiistaina on neuvolalääkäri (jospa se antais muutaman päivän) tai jos tuo flunssa vihdoinkin saisi otteen minusta.
Jos jotain positiivista haluaa hakea, niin onneksi me ei nähdä äijän kanssa kovin usein tällä hetkellä (jalkapallokausi on jo alkanut...), joten en pysty hänelle kiukuttelemaan. Suurimman osan päivää mua ketuttaa, masentaa, väsyttää tai jotain muuta. Välillä tekis mieli mennä ulos huutamaan kurkku suorana kaikki mahdolliset kirosanat. Mutta luulen, että tämä on vain näiden hormoonien vika, joten kaipa tämä tästä. Ei tää voi ikuisesti jatkua näin...
Onneksi sentään olen pahoinvoinnilta säästynyt, ainakin vielä.... Joten se puoli ainakin on helpompaa mulle.
Verenpaineen alhaisuus alkaa jo vaikuttaa (kai). Nyt särkee päätä jo 3 päivää... tai siis voishan tämä olla tuota flunssaakin... jospa se sittenkin olisi tulossa....
Lillastina rv 11+1
Huh, tuossa toissapäivänä säikähdin aamulla kunnolla, kun nyt ne tuhrut ilmestyivät täälläkin kehiin. Eli tiistaiaamuna kun menin vessaan, niin tuli ruskeaa verta paperiin. Kyllä väänsi vatsasta, kun sitä katselin ja näin jo sieluni silmillä meidät taas kliniklla jonottamassa... Mutta tuhrut vähenivät päivän mittaan loppuivat sitten eilisen aikana kokonaan. Eli toistaiseksi huokaisen helpotuksesta, vaikka vähän huolettaakin vielä, varsinkin kun raskausoireet ovat vähentyneet tämän vikon aikana varsin selkeästi. Tekisi aika paljon mieli mennä taas ultraan tarkistamaan onko kaikki kunnossa, mutta ehkä en vielä mene. Sitten jos tuhrua tulee uudelleen, niin laitan harkintaan.
Sellaista tilitystä heti aluksi, sain pois sydämeltäni, niin nyt voi keskittyä kommentoimaan muittenkin hienoja juttuja.
Eli mainioita ultrakuulumisia oli monellakin, ainakin Daranilla, miikulilla, Le Cheilella ja Mingulla, onnea kaikille reippaista sydänäänistä!
Marvik: me saatiin tosiaan kotiin sellainen pino papereita, kaikkea infoa mitä saa syödä ja mitä ei, ohjeet ultra-aikojen tilaamiseksi, esitietokaavake joka pitää täyttää perjantaiksi ja alkoholinkäyttölappusia. Mullekin sanottiin, että ekassa neuvolassa menee noin tunnin verran.
Miten Marvik työpaikan kanssa kävi - miten suhtautuivat kun kerroit? Eihän se välttämättä tarkoita, etteivätkö haluaisi sua kuitenkin ottaa?
Lillastinalla oli myös työhuolia. Tsemppiä tuohon valintaan. Mulla on vähän toisenlainen tilanne: työ, jota oikeasti rakastan ja josta nautin sekä kaupan päälle ihanat työkaverit, ja jo nyt tuntuu tylsältä että kohta pitää jäädä siitä yhteisöstä ja tekemisestä pois. Tiedän, että kyllä sitten elämään tulee taas uutta sisältöä, mutta juuri nyt on vaikea kuvitella itseään kotona kaiket päivät...
Kiva Maya et neuvolatäti oli edes lähtökohtaisesti suhteellisen fiksu ihminen, mä vähän jännään kun kavereilta oon kuullut aika extreme-kokemuksia siitä, jos ei neuvolatädin kanssa kulje ajatukset ihan samaa latua... Ihanaa, että saitte sydänäänet kuulumaan!
Mutta sellaista näin keskiviikon kunniaksi! Huominen vielä, ja sitten pääsee sinne neuvolaan, taas yksi etappi eteenpäin! Ja josko saisin vaikka huomenna varattua sen np-ultra-ajankin, tai sitten viimeistään perjantaina.
Bianco 8+1
Daran, Miikuli, Mingu ja Le_Cheile, onnittelut onnistuneesta ultrasta. Täytyy tunnustaa että vähän sydän kurkussa olen lueskellut täällä josko joku vielä meistä putoaa joukosta. Onneksi ei tähän mennessä niin ole käynyt eikä toivottavasti käykään! Ón tää sen verran mahtava pino.
Nevalaine, väännätkö rautalangasta tyhmälle ensisynnyttäjälle. Otetaanhan se verikoe äidiltä? On varmasti tyhmä kysymys, mutta kun tuntuu ihmeelliseltä että pystyisivät äidin verestä katsomaan riskit noin tarkkaan... Kyllä lääketiede on ihmeellistä!
Lillastina, onko sulla mahdollisuus mennä siihen iltatyöhön äitiysloman jälkeen? Siis siihenhän työhön kannattaa jäädä mistä saa paremman palkan, eikö äitiysraha määräydy kuitenkin sen mukaan. Vitsit kun tiedän näistä asioista vielä niin vähän...
Pahoinvointi ja v***tus vaan näyttää täällä jatkuvan. En tiedä oliko pahoinvointi mulla enemmän korvien välissä, mutta maanantaisen ultran jälkeen pahoinvointiaallot vähenivät radikaalisti. Nyt tulee paha olo vain jos on nälkä, eli lähinnä aamuisin. Hajut tietysti on asia erikseen. Työkaveri kyseli onko mulla krapula kun melkein yökkäilin hänen currytonnikalasäilykkeelleen ;o) Oli muuten kamalan limaisen näköinen ja se haju... Enpä vielä viitsinyt kertoa oikeaa syytä, sen vielä ehtii.
Bianco, kunnilla näyttää olevan erilaiset käytännöt. Minulle ei ainakaan mainittu että jotain materiaalia tulisi. Puhelimessa kysyi tupakanpoltosta, johon sitten totesi ettei kohdallani ole syytä mihinkään toimenpiteisiin (olen polttanut ainoastaan alkoholin kanssa ja nythän sitä ongelmaa ei ole).
Olen yrittänyt varata sitä np-ultraa nyt kahtena päivänä. Jorvissa on niin idioottimainen puhelinjärjestelmä, että kun soittoaikana sinne soittaa, pääset joko jonoon tai sitten se tuuttaa varattua. Jos olet onnekas ja pääset jonoon, katkeaa yhteys kolmen minuutin päästä jos ei vastata! Siis aivan älytöntä ajanhaaskausta soittajalle kun ensin epätoivoisesti soitat numeroon päästäksesi jonoon ja kun olet jonossa menee puhelu poikki ja taas kuuntelet seuraavan puolen tunnin ajan varattu-tuuttausta. Ja kun soittaika loppuu, tulee vastaaja päälle. En siis ole päässyt kumpanakaan päivänä läpi. Vaikuttaa todella alkeelliselta systeemiltä. Grrrrrr....
Niin, ja se työpaikka. Kerroin heti puhelun alussa tilanteen. Juttu meni nyt sitten niin, että minut halutaan tavata joka tapauksessa ja haastattelu on ensi maanantaina! Taitavat olla epätoivoisia siellä... Saa nähdä miten käy. Toisaalta haluaisin paikan, kaipaan vaihtelua, mutta toisaalta olisi aika turvallista jäädä nykyisestä paikasta äitiyslomalle. Palkankorotus ei kyllä olisi pahitteeksi...
Huomenna menen projektin päätöspippaloihin syömään kunnolla ja nauttimaan teatterista. En vielä ole keksinyt hyvää syytä juomattomuudelle, onko hyviä ideoita?
Tsemppiä tuleville neuvolakäynneille ja ultrille!
-marvik- rv 7+2
Onneksi. Ois se aika hurjaa jos vauvasta alettas tökkiä. Kyllä lääketiede on todellakin ihmeellistä!
Luin viestinne ja toivottelen onnea ultrassa hyviä uutisia saaneille ja voimia kaikille, jotka kamppailevat olojensa kanssa. Itse olen niin huonovointinen, että jäin sairauslomalle. Se helpotti jotenkin tosi paljon, kun on tässä nyt sinnitellyt oireiden kanssa. Mutta ultrauutisiin!
Olimme eilen ultrassa ja kaksi pientä sydämensykettä saatiin ihailtavaksemme. Toinen oli 10,5 mm ja vastasi siten suurin piirtein 7+2. Toinen sen sijaan oli vaikeasti mitattavissa kohdun yläosassa, ja mitaksi saatiin vain 6,5mm, mikä voi osittain selittyä siis mittavirheellä. JOka tapauksessa uudelleen ultraan kahden viikon kuluttua, koska on syytä seurata miten vauvelit lähtevät kehittymään.
Olen suoraan sanottuna aika mykistynyt ja vähän kauhuissani. Mutta myös onnellinen tästä ihmeestä. Yritän antaa tunteille aikaa, ja itselleni sopeutua ajatukseen.
VOidaan paksusti!
Onnittelut Viljalle kaksista sykkeistä! Kyllä siihen ajatukseen varmasti tottuu ja orientoituu raskausaikana. On se kuitenkin sen 9kk pitkä aika!
Marvik, mulla on sama juttu, että pelkään kanssa aina, että joku laittaa huonoja kuulumisia raskauden suhteen. On niin kiva ja aktiivinen pino! Ollaan niin samassa veneessä kaikki!
Työhuolista sen verran; itsehän olen oleskellut sairaslomalla useamman viikon, koska töistä ei kerta kaikkiaan tulisi mitään. Henkisesti tämä on kyllä todella raskasta aikaa monillakin tavoin. Juuri se pelko, että jotakin käy, ja toisaalta ahdistus ja harmitus tästä jatkuvasta 24h pahasta olosta. Hermot on kyllä tiukilla ja mietin kauhulla, että haluanko enää ikinä tulla raskaaksi. Olen aina haaveillut suurperheestä, mutta nyt tuntuisi mahdottomalta hoitaa vielä muita lapsia tähän päälle.. Eikä ole mummoa auttelemassa lähimaastossa.. No, tulevaisuus näyttää mitä tuo tullessaan.
Itse tein ennen saikkuani siis sijaisuutta, joka nyt sitten katkesi saikun vuoksi. Sijaisuus olisi toki jatkunut, mutta koska sisälsi niin paljon kehittämistä ja pitkäjänteisyyttä vaativia osasia, suostuin suosiolla siihen, että sijaisuus laitettiin uudelleen hakuun. Olisinhan kuitenkin viimeistään syksyllä jäänyt pois, kun sijaisuus olisi jatkunut ainakin vielä parisen vuotta. Enkä usko, että haluaisin kuitenkaan viedä esim. vuoden vanhaa vielä hoitoon.
Nyt onkin siis auki, pystyykö työskentelemään ennen äitiyslomaa, ja jos pystyy, niin mistä töitä. Edellinen (nais)työnantajani ei todellakaan onnitellut raskauteni johdosta. Totesi vaan, että " no, sulla muuttuu sitten kuviot" ja pahoitteli omaa tilannettaan, kun on vaikea saada pätevää sijaista...
Kyllä me naiset ollaan sitten lojaaleja toisillemme aina välillä! Hänelläkin omat lapset tehtyinä ja oli tietoinen vaikeuksistamme raskaaksi tulemisen suhteen.
Äitiyspäivärahan määrä on myös toistaiseksi arvoitus. jos olen oikein ymmärtänyt, lasketaan se vuoden 2005 verotuksessa vahvistettujen ansiotulojen pohjalta (tai jotain). Olen kuitenkin yrittänyt lohduttautua, että minimimäärilläkin on toisten pakko tulla toimeen. Ja meillä sentään isäntä käy työssä. Olenkin jo aloittanut nuukailun, rahaa ei mene juuri mihinkään ylimääräiseen. Meillä on ajatus, että esikoiselle (hui!) hankitaan ainakin vaunut uutena ja ne menevät sitten mahd.seuraavalle.. (mutta elämässähän tämä lapsen teko ei tietenkään mene suunnitelmien mukaan) ja mikäli tästä ensimmäisestä kierroksesta ei tule siis pysyvää mörköä.
Monia hyvin ristiriitaisia ajatuksia siis päässä pyörii, mutta niistä ei oikein voi vielä kelleen puhua.. Itselläni on kyllä neuvola 20.3, joten toivon, että siellä voisi saada hieman myös tukea ja keskusteluapua asioiden selventämiseksi. Nyt vain päivä kerrallaan.
Pärjäillään! Miikuli 9+0
Ihan ensin, onnittelut hyville utrauutisille, ihanaa että täältä löytyi taas hyviä uutisia. Toivottavasti meistä kenenkään ei tarvitse täältä poistua. Vilja, kyllä se ajatus pääsee mukaan niihin kaksosiin! ;) Onnea!
Itse olin jo ihan asennoitunut ennen ultraa siihen että molemmat alkiot olisivat kiinnittyneet ja kyselinkin lääkäriltä että voiko se toinen vielä jostain pöllähtää, mihin lääkäri totesi että ei kyllä voi. Vähän siinä sitten hihiteltiin mun tyhmille kysymyksille, heh. =)
Työpaikka-asiaa...
Itselläni on vakituinen työ ja tykkään tosi paljon työstäni, MUTTA sain juuri tietää ettei tämä bisnes välttämättä kannata, joten tässä saattaa käydä niin, ettei minulla ole töitä enää äitiysloman jälkeen. Ei sinänsä hätää, koska tie on turvattu sinne asti, kunhan tämä lapsi nyt pysyy mahassa, eikä mene kesken, sittenhän mulla vasta paniikki iskee!!! Luojan kiitos olen raskaana joten tämä uutinen töiden suhteen ei tuntunut niin pahalta. En suostu stressaamaan koska se voi vaikuttaa neagtiivisesti koko raskauteeni.
Se on vielä pakko sanoa, että pitihän tämä arvata. Juuri kun saa yhden asian kuntoon, toinen alkaa reistailemaan. Murrr. =(
Kaikesta huolimatta, hyvillä mielin ollaan eikä paha olo vaivaa, pieni huoli tietty takaraivossa jyskyttää miten tässä käy, mutta ehkä on kuitenkin parempi olla maalailematta piruja seinille...
Haleja ystäväiset, ihanaa saada pohtia näitä asioita teidän kanssanne, helpottaa kummasti.
-Monoliisa- rv 7+1
...eka neuvola 30.3.
Onnea kaikille ultrassa olleille ja hyviä uutisia kuulleille. Meillä oli siis tänään tuo ultra ja semmoinen pieni papuhan se siellä oli, sniif. Pieni sydän pompotti hurjaa vauhtia ja pituutta kaverilla oli 9,9mm vastasi viikkoa 7 eli ihan oikean kokoinen. Yksi siellä oli eli ei tule kaksosia.
Le Cheile 6+6