LA lokakuussa 2007!
Heipat vaan kaikille!
Avaan nyt kaikille lapsettomuuden kokeneille, lokakuussa 2007 lasketun ajan omaaville ikioman väylän purkaa tuntemuksia ja kokemuksia. Olen lueskellut monista keskusteluketjusta, että nyt kaivattaisiin jo lokakuisten pinoa, joten tässä se tulee. ;)
Omaa taustaa: olen 32-vuotias ja mies pari vuotta nuorempi, asustelemme Pirkanmaalla. Aloitimme yrityksen 3 vuotta sitten tammikuussa 2004 ja missään vaiheessa mitään selkeää ongelmaa lapsettomuuteen ei testeistä löytynyt. Viime kesänä sain kyllä thyroxin-lääkityksen lievän kilpirauhasen vajaatoiminnan takia mutta sekään ei tuntunut ongelmaamme selittävän kun kierrotkin olivat normaalit. Kilpparirvot saatiin nopeasti normalisoitua ja väsymys, hajamielisyys, ummetus ym. oireet helpottuivat hienosti. Hoitoina alkaen keväästä 2005 meille tehtiin jokunen clomi-kierto, yhteensä 4 inseminaatiota (3 Väestöliitossa ja 1 TAYS:ssa), joista viimeinen oli Menopur-pistoksilla ja Pregnylillä avustettu. Yhtäkään plussaa ei näiden vuosien ja hoitojen aikana saatu ja ainakin oma mieli alkoi olla varsin matalalla. Myös endometrioosin mahdollisuus kangasteli taustalla, kivut viime aikoina olivat lisääntyneet ja olin valmis hakeutumaan laparoskopiaan varmuuden vuoksi.
Nyt tammikuussa, lähes vuosi lähetteen saamisesta, pääsimme viimein aloittamaan TAYS:ssa 1. IVF-hoidon pitkän kaavan mukaan. Synarela-sumutteella aloitettiin ja sitten Puregonia 125 yksikköä pistellen. Lääkkeiden kanssa pelaaminen meni tosi helposti ja jaksoin henkisesti hyvin ¿ sitä oikein ihmettelin kun olen niin ailahteleva. Tuloksena 30.1 tehdyssä punktiossa oli n. 16 rakkulaa, joista osa oli kuitenkin tyhjiä ja raakoja. Soluja saatiin talteen 6 kpl, joista 5 hedelmöittyi normaalisti. Jännitys oli käsin kosketeltava kun odotimme tietoa juuri tuosta hedelmöittymisestä ja jakaantumisesta. Kävikin niin, että vain 2 kpl jakaantui normaalisti 4-soluiseksi, II-luokkaiseksi siirtopäivään mennessä. Loput 3 solua olivat jakaantuneet liian nopeasti ja luokitukset olivat 3- ja 4-luokkaa. Pakkaseen ei siis jäänyt yhtään ja se hieman harmitti.
Kahden solun siirto tehtiin 1.2 ja tasan 2 viikkoa myöhemmin tuloksena elämäni ensimmäinen [b] +++PLUSSA+++! [/b] En uskaltanut aiemmista kotitestailuista " katkeroituneena" tehdä testiä kotona lainkaan vaan menin labraan otattamaan kvantitatiivisen HCG-arvon pp 14. Seuraavana päivänä saimmekin jymytiedon, tulos oli [b] 296! [/b] Voi sitä onnen tunnetta! Siitä 6 päivää myöhemmin arvo oli 2500 eli tuplaantunut nätisti joka 2. päivä. Nyt sitten jännätään, ovatko molemmat alkiot tarttuneet vaiko vain yksi. Ultra on TAYS:ssa 8.3 eli melkein 2 viikkoa tässä olisi kärvisteltävä. Tietysti tässä kovasti miehen kanssa jännitellään, meneekö kaikki hyvin mutta sitä toivotaan kovasti. Olemme kyllä tietoisia alkuviikkojen riskeistä mutta jo munasolujen hedelmöittyminen omilla soluillamme, niiden jakaantuminen, siirtoon pääsy ja raskauden alku on ollut todella suuri riemuvoitto kaikkien epäilyiden ja seinälle maalattujen pirujen jälkeen.
Olotila on ollut hyvä ja vessakäynnit eivät enää ole niin kauheita. Lugesteronia käytän 3x2 kpl päivittäin. Tosin siirron jälkeen ihan tämän viikon puoleen väliin asti kestänyt turvotus vatsassa on ollut melkoisen kova. Olen joutunut hakemaan kaapista 2 vuotta vanhat farkut, joita käytin 8 kg sitten! Ennen plussatestiä kun menkkojen alkua odottelin/pelkäsin, oli varsin kovia hetkittäisiä menkkakouristuksia muutaman päivän ajan. Ne vaimenivat sitten onneksi ja nyt on enää " vaivana" ¿ lievenemään päin - vetämisen/painon tunne vasemmassa munasarjassa, jonka takia ylösnousut, aivastukset, yskimiset ja naurahtamiset tekevät välillä kipeää. Epäilenkin, että siirron jälkeen tuli lievää hyperstimulaatiota ja olen yrittänyt juoda nämä viikot entistä enemmän. Jännä, miten pp6 ja pp7 olivat jo paljon helpompi päiviä tuon turvotuksen ja kivun suhteen mutta sitten oireet palasivat yhtäkkiä takaisin. Silloin aloinkin toivomaan alkanutta raskautta entistä enemmän, kun kuulemma hyperin oireet voimistuvat HCG:n noustessa¿ Myös pp4 vastaisena yönä kohdun suulla ollut vihlova kipu, johon heräsin kesken unien, herätti toiveet kiinnittymisestä. Mutta olin ihan tarpeeksi kokenut ¿oireita¿ kolmen vuoden nega-kierroissa, joten mihinkään ei voinut tietenkään luottaa.
Muita satunnaisia oireita plussaamisen jälkeen ovat pistokset kainaloissa (nyt enää vähemmän), lisääntynyt vessassa käynti, jännä pistely häpyluun luona, runsas valkovuoto alkaen pp4, rinnat ovat hieman kasvaneet, väsyttää hieman enemmän, syke käy välillä ylhäällä¿ eli niitä tavallisia. Kilpirauhasarvot oli harmittavasti huonontuneet yhtä huonolle tasolle kuin kesällä ennen lääkitystä (TSH 5.6), joten eilisestä alkaen lääkitys 1,5-kertaistettiin. Joulukuussa TSH oli ollut enää 0.6 joten lääkärin mukaan nousun syynä on selvästi tämä alkanut raskaus. LA olisi ymmärtääkseni 23.10.07.
Voisin onnessani jorista vaikka kuinka kauan mutta nyt annan estradin teille kaikille muille, äskettäin plussanneille. [b] Ihan mielettömästi onnea joka ikiselle, toivottavasti hyppäätte sankoin joukoin pinoon kertomaan omat kokemuksenne ja fiiliksenne. [/b]
Lilium, rv 5+4
Kommentit (212)
Minäkin voisin tänne ilmoittautua, kun eilen oli eka ultra ja se vähän helpotti tätä kamalaa epävarmuutta. Sieltä siis todellakin löytyi se pikkuinen ihan oikeasta paikasta ja kooltaan viikkoja vastaavana. Pieni sydän löi vinhasti ja kyyneleet silmissä sitä tuijottelin kuvaruudulta :) Viikkoja on tällä hetkellä kasassa 7+1 ja hieman epäuskoinen olo on edelleen kaikesta huolimatta. Lääkäri kyllä totesi, että keskenmenoriski tippui tuon ultran myötä viiteen prosenttiin ja kovasti haluan siihen ajatukseen takertua :)
Meidän taustoista sen verran, että ollaan miehen kanssa molemmat 27 (tänä vuonna tulee kyllä vuosi lisää, mutta siis toistaiseksi). Kyseessä on tosiaan ihan ensimmäinen raskaus ja sitä alettiin yrittämään tammikuussa 2005. Melkein vuosi yritettiin kotikonstein, kunnes loppuvuodesta hankkiuduttiin tutkimuksiin ja karu selitys lapsettomuudelle löytyikin heti: miehellä ei ole lainkaan omia siittiöitä. Tilannetta yritettiin korjata kahdella eri hormonikuurilla ja aikaa siihen kului yhteensä melkein 8 kk. Lopputulos oli kuitenkin yhtä tyhjän kanssa, mutta toisaalta hyvä, että noin pitkän ¿sulatteluajan¿ kuluessa oltiin jo ehditty tottua ajatukseen lahjasiittiöistä ja oltiin sitten heti valmiit siirtymään asiassa eteenpäin. Mulle tehtiin sitten syksyn 2006 aikana neljä inssiä, aluksi luomukiertoon ja sitten vähitellen lääkitystä lisäten. Kolme kertaa oli ihan optimaalinen tilanne ajoituksen ym. suhteen, mutta plussaa ei vain kuulunut. Sitten alkoi jo painaa päälle pelko uuden hedelmöityshoitolain vaikutuksista 1.9.2007 alkaen eli tuolloinhan lahjasiittiöiden saatavuus todennäköisesti vähenee radikaalisti ja meidän toiveet lapsesta siinä samalla. Vuodenvaihteessa meillä oli jo katseet siirtymässä adoptioon ja oltiin päätetty, että syksyyn asti yritetään näillä hoidoilla ja sitten aletaan pikkuhiljaa luopua haaveesta että meille syntyisi oma lapsi. Siirryttiin sitten suuremmitta odotteluitta ivf:ään ja sumuttelut aloitin joulukuun lopulla 2006. Kaikki meni todella hyvin, punktiossa saatiin 25 munasolua, joista 17 hedelmöittyi. Lopulta pakkaseen saatiin 7 top-alkiota ja yksi siirrettiin. Eli tämä ekan ivf:n tuoresiirto tuotti sitten elämäni ensimmäisen plussan, joka toivottavasti pysyisi nyt matkassa loppuun asti.
Oireita on ollut monenlaisia ja pääosin ihan ne perinteiset. Etova olo ja vellominen mahassa alkoi jo pari päivää ennen plussaa ja on jatkunut melkein jokapäiväisenä, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Välillä maha on tosi turvoksissa ja välillä ihan sekaisin (useimmilla kai on ummetusta, mutta mulla päinvastoin!). Myös vähän menkkakipujen tyylisiä jomotuksia/vihlaisuja on ollut välillä, mutta ne on vähentyneet viime päivinä. Rinnat on arat ja väsymys ihan hirveä. Tuntuu, että yleiskunto on romahtanut ihan täysin ja puuskutan jo pienestäkin fyysisestä rasituksesta. Siinä varmaan ne selkeimmät, mutta kaikenlaista muuta pientäkin on havaittavissa, kuten se, että pinna palaa välillä tosi helposti (mies kyllä väittää että se kuuluu perusluonteeseenkin :)) Mutta yritän nyt nauttia kaikesta vaikka välillä vähän vaikealta tuntuukin ja kyllähän sitä kestää mitä vaan, että joskus sen pienen nyytin saisi kotiin kantaa.
Kiva, että täällä on aktiivinen pino pystyssä, jossa on muitakin samassa tilanteessa ja voi vaihdella kuulumisia ja tuntemuksia. Oikein ihanaa alkuraskauden ¿hurmaa¿ siis kaikille!
EE
EmmaEmilia LA 15.10, # 1
Nevalaine LA 21.10 #3
Lilium LA 23.10 #1
Daran LA 24.10. #1
Auris LA 29.10 #2
Marvik LA 29.10 #1
Le Cheile LA 31.10 #2
Tuuve LA 31.10. #1
Mingu LA 31.10. #1
Monoliisa LA 31.10 #1
Mukaan ilmoittaudun minäkin! Taustaa: Olemme 29 v pari, jolla lapsettomuutta takana melkein kaksi vuotta. Hoidot aloitettiin marraskuussa 2005 Terolutilla, jonka jäleen olen syönyt clomeja, pistellyt pregnyliä ja menopureja. Itselläni hormonitasot eivät vastanneet normaaleja ja miehen siittiöiden laatu, määrä ja liikkuvuuskin olivat aika kehnoja. Nyt kuitenkin toisesta inssistä plussasin ekan kerran elämässäni!!! Varmuuden vuoksi on tullut tehtyä kolme kotitestiä, mutta edelleen olen hirmuisen epävarma onko tuulimuna vai mikä. Eka ultra to, 1.3! Oreita on ollut kyllä laidasta laitaan ja nytkin istun pakastemansikoiden ja oksuämpärin kanssa tätä kirjoittelemassa...
Määräaikainen työni päättyi kolme viikkoa sitten, enkä todellakaan ole jaksanut edes ajatella työn tekoa tällä hetkellä... En käsitä miten ihmset jaksaa sen etovan olon kanssa tehdä töitä! Kyllä on sitkeitä sissejä! :)
En jaksanut lukea ohjeita kuinka sen tekstin kopioimisen voisi tehdä, mutta itse arvioin LA:n olevan 19.10. Ps. eikö ketään häiritse nämä vilkkuvat kuvat täällä sivustojen reunoissa? Huh kuinka lisäävät kuvotusta...
Tsemppiä kaikille kanssasisarille ja kertoilkaahan työkii sitten ultrakuulumisia viimestään!! :)
Miikuli rv 7+4(?)
Miikuli lisättynä mukaan meitä on jo 11 ja uskoisin että muita tuosta toisesta pinosta liittyy vielä mukaan. Tervetuloa minunkin puolestani!
Miikuli taitaa olla pinon ensimmäinen inssiläinen? Hyvä että saadaan inssiläisiä mukaan, antaa toivoa kevyempienkin hoitojen onnistumisesta.
Joko muilla on oksetusta? Vielä ei ole allekirjoittanut oksentanut, satunnaisia hyvin pieniä vellomisia on ollut. Rinnat ovat kyllä kipeytyneet, olo on kuin taannoin murrosiän kynnyksellä, kun rintojen kasvamisen myötä ne eivät sietäneet hipaisuakaan. Ja tunnistan tuon EE:n väsymyksen ja kunnon romahtamisen. Se tuli ilmi jo piinapäivien aikaan, jolloin kyllä laitoin sen punktiosta toipumisen piikkiin. Vielä kun oli takana ne naikkarilla käynti... Hormonien vaikutuksista tuo pinnan kärähtäminen on tuttua, onneksi mies ymmärtää suhtautua siihen huumorilla kun tästä jo etukäteen varoittelin.
Toinen ääripää hormoneista tuli sunnuntaina kun katseltiin hauskoja kotivideoita kovalevyltä. Miehellä oli hirmuisen hauskaa laskettelukommelluksia katsellessa. Hän selaili tapahtumia edestakaisin ja käkätti ihan hysteerisenä. No, eivät ne niin minuun iskeneet, mutta kun katsoin miehen hihittäviä kasvoja jokin minussa repesi. Aloin nauramaan ihan hysteerisesti. Niin hysteerisesti että kyyneleet valuivat pitkin poskia ja ulkopuolinen ei olisi osannut päätellä itkenkö vai nauranko. Nauru oli ennemminkin ulvomista ja se aina vain jatkui heti kun vilkaisinkaan miestä. Rauhoituin vasta kun älysin olla katsomatta häntä. En ikinä ennen ole saanut sellaista kohtausta. Mieskin jo varoitteli että sillä ulvonnalla tulee vielä keskenmeno! No, toivottavasti ei tule samanlaista kohtausta julkisilla paikoilla, silloin saattaa olla valkotakkiset hyvin pian paikalla!
Miikuli, toivottavasti olosi paranee pian. Pakko kyllä tunnustaa että hihittelin sun huokauksille... Jatkossa voisit vaikka pienentää selainikkunaa sen verran että kuvat jäävät piiloon. Se saattaisi auttaa ;o)
-marvik- rv 5+1
Ompa tosi kiva, että meitä on täällä pinossa jo näin paljon! Saadaan matkan varrella vaihdella kuulumisia. Toivotaan, että kaikkien kyytiläiset pysyvät matkassa mukana lokakuulle, ja saadaan suloisia syyskääröjä;)
Meille kuuluu aika samanlaista kuin viime päiviin yleensä. Viluttaa, väsyttää ja aivastuttaa.
Tekisi niin mieli kertoa tytölle, että hänestä tulee isosisko! Hän ku on jo niin pitkään odottanut siskoa tai veljeä. Tai lähinnä pikkusiskoa, jos saa valita... Missä vaiheessa Le Cheile ja Nevalaine, aiotte lapsillenne kertoa? Mä oon aatellu, että odotan 9.3. ultran ja sen jälkeen kerron jos kaikki on hyvin.
Eipä nyt kummempia.
-Auris- rv 5+1
LOKAKUISET:
EmmaEmilia LA 15.10, # 1
Miikuli LA 19.10 #1
Nevalaine LA 21.10 #3
Lilium LA 23.10 #1
Daran LA 24.10. #1
Auris LA 29.10 #2
Marvik LA 29.10 #1
Le Cheile LA 31.10 #2
Tuuve LA 31.10. #1
Mingu LA 31.10. #1
Monoliisa LA 31.10 #1
Kyllä osaa väsyttää! Koulupäivän jälkeen olen aivan kuitti, ei väliä onko ollut lyhyt vai pitkä päivä, puuskutan oikein kun pyörällä väännän eteenpäin... Ja minulla kuitenkin pitäisi olla ihan ok kunto kun pyörällä liikun paljon. Onneksi ensi viikolla on hiihtoloma, saa rauhassa olla väsynyt :-) Toisaalta tämä väsymys on myös aika ihanaa kun tietää mistä se johtuu.
Tuon hedelmöityspäivän laskurin mukaan la olisi 26.10. mutta odotellaan nyt mitä ultrassa sanotan. Sinnekin on vielä kaksi viikkoa...
Daran rv5+4
Hei!
Vielä kerran onnittelut kaikille plussanneille!
Piinailin tuolla lapsettomissa vkon 5 pinossa ja plussasin ystävänpäivänä! Eli olen 30 vuotias ja mies on 32 vuotias. Kohtapuoleen taas mittari liikahtaa yhdellä vuodella eteenpäin. Taustoista vielä sen verran, että 2002 jätettiin ehkäisy pois ja 2003 tutkimuksiin ja julkisella jonottamaan. Loppuvuodesta tehtiin 1.ivf, joka muuttui icsiksi. Tuoresiirto nega mutta 2. pas tuotti tuloksen ja tyttö syntyi 2004 syksyllä. 2005 aloimme haaveilla toisesta lapsesta (pakkaseen jäi 14 munista!), ja hoidot aloitimme silloin. Negoja tuli ja toisinaan ei päästy edes siirtoon. Keväällä 2006 2. ivf (icsi) josta nega. Pakkasukot
selvisivät sulatuksesta mtta eivät lähteneet jakautumaan ja olo alkoi olla epätoivoinen. Pakkasen ollessa tyhjä oli vuorossa 3. ivf (icsi) heti tämän vuoden alusta. Saaliina 28 munasolua, joista 20 kypsää ja 14 hedelmöittyi. 31.1. siirrettiin 2 ja malttamattomana testasin jo 14.2. ja tuloksena oli plussa. Ultra on 5.3. ja silloin selviää montako meille tulee. LA 22.10. Lugeja laitoin viralliseen testipäivään (16.2) 3*1, ultraan saakka 2*1 ja siitä viikon ajan 1*1.
Oireista sen verran, että etova olo on lähes jatkuva, hajut käy herkästi nenään, väsyttää vietävästi (vaikka päivään mahtuu hyperaktiivisia jaksojakin), häpyluuta vihloo välillä ja rinnoista erottuu verisuonet selkeästi. Niin ja liikkuminen puuskututtaa.Puhumattakaan herkkyydestä, itku on aika herkässä! Päätäkin särkee toisinaan (voi johtua lugeista tai jännittyneistä hartioista) jne. Täytyy myöntää, että oireet on tässä raskaudessa erilaiset kuin edellisessä, siltä osin ainakin että nyt tuo paha olo vaivaa lähes jatkuvasti.
Nyt ollaan koko perhe lomalla (hiihtoloma-aika täällä Keski-Suomessa) ja lepoa tarvitsenkin. Oltiin sukuloimassa ja olipa salailu tässä raskaudessa, kun etoo ja väsyttää. Äiti kysyikin minulta suoraan tänään, että olenko raskaana. En tunnustanut, vielä, mutta ehkä ultran jälkeen kerrotaan... Nyt siis ollaan palattu kotiin ja heti piti tulla katsomaan onko lokakuisille omaa pinoa. Ja kyllä oli mukava yllätys löytää pino ja päästä turisemaan omasta olosta sekä lukemaan muiden kirjoituksia. Olen siis jäänyt koukkuun palstaan, kun nyt kirjauduin lapsettomuus puolelle. Olen taustaillut palstaa lähes koko lapsettomuusaikani ja nyt vasta otin itseäni niskasta kiinni ja aloin kirjoittaamaan tunnoistani tänne. Aivan ihana henkireikä, ainakin minulle. Ei olla kerrottu lapsettomuudesta oikein kellekään, pari minun kaveria tietää asiasta mutta vertaistuki on puuttunut. No niin, aika lähteä iltatoimiin tytön kanssa. Kuulumisiin!
santes, rv 6+1
LOKAKUISET:
EmmaEmilia LA 15.10, # 1
Miikuli LA 19.10 #1
Nevalaine LA 21.10 #3
Lilium LA 23.10 #1
Daran LA 24.10. #1
Auris LA 29.10 #2
Marvik LA 29.10 #1
Le Cheile LA 31.10 #2
Tuuve LA 31.10. #1
Mingu LA 31.10. #1
Monoliisa LA 31.10 #1
santes76 LA 22.10.#2
Liitynpä minäkin kasvavaan joukkoon, paljonhan plussanneita jo löytyykin!
Meillä yritys alkoi 3/05, ja tutkimuksiin hakeuduttiin lokakuussa 06. Selittämättömästi lapsettomia ollaan. Ensimmäinen inssi joulukuussa tuotti negan, mutta 30.1. tehty toinen inssi sitten plussan. Eli la on 23.10., jos kyytiläinen pysyy matkassa. Ultra on ensi viikon keskiviikkona, joten viikon verran tässä pitää vielä jännittää ylipäänsä sitä, onko siellä mitään...
Kivempi kuitenkin jännätä teidän kanssanne! Reipasta viikon alkua kaikille!
Bianco
--
EmmaEmilia LA 15.10, # 1
Miikuli LA 19.10 #1
Nevalaine LA 21.10 #3
Lilium LA 23.10 #1
Bianco LA 23.10. #1
Daran LA 24.10. #1
Auris LA 29.10 #2
Marvik LA 29.10 #1
Le Cheile LA 31.10 #2
Tuuve LA 31.10. #1
Mingu LA 31.10. #1
Monoliisa LA 31.10 #1
santes76 LA 22.10.#2
Tulin taas kuulumisia kertomaan.
Auris kyseli, et millon meinataan kertoa lapsille vauvasta. Mä meinasin kyllä odottaa ihan tonne rv 12 asti, kun suurin keskenmenonriski on ohi ja mahakin alkaa jo sillon pyöristymään (vaik musta tuntuu et on pyöristyny nyt jo kun turvottaa). Vähän kyllä kauhistuttaa vanhemmalle tytölle(5-v) kertoa, kun ei oikeen tykkää pienistä vauvoista! Sillonkin kun pikkusisko syntyi, niin pelkäsi sitä ja vauva kun itki, hänkin itki tai meni pöydän alle tai oven taakse piiloon. Aika hassua, vaikka sillon se ei hassulta tuntunutkaan, mua ihan itketti kun pelkäsi vauvaa. Kerran kysy et millon tuo viedään takasin! No, kyllähän se siitä sitten pian tottui ja nyt ovat niin tärkeitä toisilleen.
Perjantaina olisi " tyttöjen" saunailta enkä mä tiedä mitä mä keksisin, kun en halua vielä kertoa raskaudesta. Tarjolla on kuiteskin siideriä ja kun mä en ota, niin kyselyjä tulee kuiteskin. Jospa yrittäs lääkekuurilla huijata. Maanantaina sitten paljastaisin, että olen raskaana jos ultrassa on kaikki hyvin.
Välillä kyllä tuntuu että en taidakkaan enää olla raskaana tai on tuulimuna, kun pientä tuhruvuotoa tulee sillontällön. Pahaa oloakaan ei oo enää ollut niinku sillon ihan alkuviikoilla. Ainoat oireet on menkkamaiset jomotukset ja alaselän jomotus, huimaus ja palelu. Rinnatkaan ei ole kipeät, paitsi nännit.
Vielä ois piinapäiviä jälellä kunnes selviää onko masussa mitä vai ei.
Eipä tässä tälläkertaa muuta. Kiva kun on saatu näin paljon odottajia mukaan :)
nevalaine 6+2
Piipahdan täällä elokuisten palstalla, kun selailin täällä ja huomasin Marvikin plussanneen! Onnea onnea! Piinailtiin muistaakseni syyskuussa yhtä aikaa. Onnea muillekin plussanneille!
Saararebekka rv 17+2/ 17+5
Ja oireet tuntuu kuin hävinneen vain jonnekkin. Inhottavaa tämä piinaaminen, jännittäminen jne. Pientä alavatsan nippailua on, mutta siinä kaikki. Toki on meillä ainakin hirmu varhaista vielä sanoa yhtään mitään, mutta sitä niin odottaa, että kaiken näköiset oireet tulisivat ja olo tuntuisi oikein raskaalta, tiedätte varmaan mitä tarkoita.
Onko kaikki teistä menossa muuten alkuraskauden ultraan ja milloin aiotte mennä siis riviviikkoa ajatellen? Muistelen käyneeni alkuraskauden ultrassa viimeksi vikkolla 7 ja se kyllä antoi hieman rauhaisamman tunteen , kun näki kuinka se pieni sydän pamppaili kuin tuikkiva tähti iltataivaalla.
Muistaakseni Nevalaine kirjoitti oliko se tällä palstalla vai tuolla PAS palstalla, että ennustaja eukko sanoi, että kaksi lasta tulee ja nyt kun kolmas raskaus on, niin pelottaa. Lohdutukseksesi sanon, että meille yks mokoma ennustaja eukko vain totes, että niin kaikille ei noita omia lapsia ole suotu. Tekis mieli soittaa ja sanoa, että siellä se yksi tuhisee päiväunilla pinnasängyssä =) Eli ei kannata uskoa noita ennustuksia, kunhan omasta päästään keksivät suurin osa ainakin.
Piti kommentoida jotain muutakin, mutta nyt kyllä unohtu täysin.
Le Cheile rv5
kertomisesta oli puhetta. Itse ajattelin kertoa sitten kun alkaa näkymään ja ensimmäiset utelevat. Muutamalle tyttökaverille olen kertonut, jotka ovat myötä eläneet meidän prosessia. Mun vanhempia nähdään vasta heinäkuussa, joten jos raskaus sinne saakka johtaa, niin sitten näkevät, kun lomalle menen =) Mahtaa olla ylläri, koska tietävät meidän vaikeuksista saada lasta jne.
Meillä on kanssa tuossa maaliskuun puolessa välissä tyttöjen ilta ja ajattelin juoda spriteä vodka/spritenä =) Yks tytöistä tietää eli on mun kanssa menossa mukana, olen aina juonut vodkaa ja jotain limpparia sekaan eli ei sen suhteen ole mikään ongelma.
Tämmöistä tällä kertaa. Tulkaa muutkin kirjoittelemaan nippailuja ja nappailuja.
Le Cheile
Eipä tässä oikeestaan kummallisempaa, tänään on taas ollu menkkamaisia jomotuksia. Lisäks huomasin että nännit ja nännipihat on suurentunu melkoisesti, rakkaan mieheni sanoja lainatakseni mulla on monsterinännit..;) Kauheesti ei oo tissit kipeet kuitenkaan. Tänään olin ekaa päivää töissä neljän päivän vapaiden jälkeen ja jotenkin sumussa vaan menee koko ajan. Vanhustyötä teen ja pitäis perehtyä heidän asioihinsa ja kuunnella niin koko ajan huomaa että onkin ajatellu ihan omia juttujaan eikä oo hajuakaan mistä puhutaan. Ja väsy iski kyllä totaalisesti kesken päivän... Voi kun menis kaks viikkoo nopeesti että pääsis sinne ultraan!
Ai niin, tervetuloa uudet mukaan ja paljon onnea kaikille tasapuolisesti! Meitähän on jo todella paljon!
Eilen ja toissapäivänä oli ekaa kertaa klassisia oireita: väsymystä, rintojen piukeilua, pökrä olo ja melkein vähän ello olo. Ja tänään: ei mitään! Huhhuh. Oltiin eilen uimassa, ja mies jo sanoi, että siellä se kaveri taitaa uida, uimahallissa tätä nykyä... Pitäisi kai olla tyytyväinen aina kun oireita ei ole, mutta kun ei osaa.
Moro vaan!
Olipa kiva ylläri kun tulin palstaa kuikuilemaan kiireisen koulupäivän ja eilisen välipäivän jälkeen ja sain todeta, miten monta uutta nassua tänne onkaan ehtinyt pinoutua. Kiva kiva! Tasapuolisen hurrrrjasti onnea kaikille plussanneille. On tämä vaan niin ihmeellistä että pitää edelleen nipistellä itseään.
Jokunen kommentoi, ettei ole juurikaan oireita. Mulla on aikalailla sama juttu, ainakaan mitään voimakasta ei ole mikä saisi vakuuttuneeksi että tuolla masussa todellakin joku kasvaa. Nooo, jotain pientä nippailua mahassa silloin tällöin, väsyttää tosi paljon, päätä särkee välillä (kofeiinin puutetta?) ja niinkuin Mingukin kommentoi, niin nännit ovat aika monsterit täälläkin. ,) Eilen olin vahingossa syömättä ihan liian pitkään, 6h jonka aikana söin vain pienen välipalapatukan. Sitten kun sain jotain murua rinnan alle, niin tuli ihan kamalan tyhjä olo vatsaan, kouristi niin kuin en olisi moneen päivään saanut ruokaa. Vaikka olin just syönyt. Sillon oli hetken kieltämättä vähän heikko olo mutta mutta eipä sitten tämän ihmeempää. Olen tietysti kiitollinen, ettei ello olo vaivaa. Mutta silti tässä vähän epäuskoisena odotellaan ensi viikon torstain ultraa. Sillon olisi 7+2 menossa, joten sydämen syke tulisi näkyä jos kaikki on kunnossa. Sitä siis odotellaan ja jännitellään! Hassua muuten, kun sitä tässä voivottelee " oireettomuutta" niin heti kun tulee vähän kovempi vihlaisu niin melkein säikähtää sen tarkoittavan jotain tosi huonoa. I feel like a freak!
Nyt on taas ihan naatti olo kun takana on 8h erään kouluhomman vääntämistä ryhmässä. Huh huh. Eikä tullut vielä edes valmista... Monta muutakin kouluprojektia odottaa aloittamistaan ja valmistumistaan ja kaikkien pitäisi olla valmiina ihan tällä tai ensi viikolla. Mistähän sitä oikein kiskoisi energiaa? Haluaisi vaan kaatua sohvalle tai jo suoraan sänkyyn uinumaan. Aamuisinkin on tosi vaikea nousta, jopa normaalia vaikeampaa, joten tilanne on lähes kaaottinen kun pitäisi jonnekin ehtiä aikaisin aamusta! Taas sitä sitten juostaan bussille... tai yritän pikakävellä kun jotenkin pelottaa pelkkä juokseminenkin saati haasteellisempi urheilu. Ja aika lailla laittaa mullakin puuskuttamaan pieni tahdin nopeutus!
Oletteko muuten jatkaneet liikuntaharrastuksianne ihan normaalisti? Itse on ole käynyt salilla, en edes missään helpossa cross trainer-laitteessa sitten piikitysten, eli yli kuukauteen! Nyt ei kyllä tunnu olevan aikaa eikä energiaakaan mutta pakko tässä on ryhdistäytyä viimestään ultran jälkeen. Liikuntahan vaan tekee hyvää. Ja jäsenmaksutkin salille juoksevat koko ajan...
Kiva saada myös tuttuja tänne, esim. Daran ja Santes76, teitä jo kaipailinkin. ;) (Oltiin samassa IVF-pinossa) Kiva päästä tutustumaan paremmin myös teihin muihin!
Lilium, rv 6+1
Mukavaa torstaita kaikille!
Piti tulla ihan kommentoimaan, että voi jestas sentään mihin nälkäkouristuskohtakseen heräsin viime yönä 02.30! Ensin kuvittelin näkeväni unta siitä, että mulla on ihan törkee nälkä mutta sitten heräsin ja tajusin olotilan olevan totisinta totta. Oli ihan vaikea nousta sängystä kun mahaa jotenkin kouristeli ja tietysti nukutti tuohon aikaan yöstä ihan kamalasti. No, ei kun keittiöön, jossa vapisevin käsin kuorin appelsiinin ja tungin pieninä palasina suuhun. Siinä hetkessä tajusin, että kyllä tässä tosiaan raskaana ollaan. Kädet edelleen vapisten palottelin appelsiinia ja yritin jauhaa sitä suusta alas. Onneksi ei tullut oksu mutta kyllä huonoa teki. Sitten seuraavaksi muroja naamaan (pakko oli saada jotain helppoa ja nopeeta) ja vielä pieni jugurtti. Sitten alkoikin elämä voittaa ja pääsin takaisin nukkumaan.
Huh huh, olipa siis melkoinen kokemus. Samantyyppinen olotila mulle iski tiistaina oltuani 6h kiireiden takia lähes syömättä ja saatuani jo alas pari leipäpalasta. Mutta nyt nälkä vissiin ehti pahentua nukkuessani noin pahaksi että ihan vapisin! Neuvoisinkin teitä muita tekemään viisaammin ja syömään jotain kuitupitoista, nälkää pitävää vielä ennen nukkumaan menoa ettei kävisi näin. Ruisleipää, leseitä vaikka jugurtissa jne, moni varmaan tietää tästä enemmän. Mulla oli kyllä ihan täysi olo illalla, oltiin naposteltu miehen kanssa poikkeuksellisesti joululahjaksi saamiamme suklaakonvehteja ja lisäksi jotain jugurttia loppuillasta. No eihän tuollainen taida juuri nälkää pitää! Joten vaatii tämä totuttelua kun en ole tottunut illasta juuri syömään. Uskon tosin nopeasti siihen tottuvani, normaalist olen oikein suursyömäri... Ennen plussatestiä olen ollut kesästä asti reippaalla laihdutuskuurilla ensi kesän häitä varten ja päivän kalorimäärä on ollut 1500 siis pitkän aikaa. Nyt onkin sitten keskityttävä edelleen syömään terveellisesti mutta USEAMMIN!
Nyt on olotila taas normaali aamupalan jälkeen. Edessä taas yksi työntäyteinen koulupäivä. Ihanaa, enää viikko ultraan ja sitten alkaakin viimeisen tentin jälkeen 9 päivän talviloma!
Kivaa päivän jatkoa kaikille!
Lilium rv 6+2
Ja kiitos Saararebekka onnitteluista! Mahtavaa kun vanhat piiniskaverit muistavat vielä :o) Yritin tässä jokin aika sitten etsiä meidän vanhaa pinoa, mutta se on jo kadonnut näiltä sivuilta. Olisin tarkistanut ketkä kaikki tuolloin plussasivat. Mukava huomata että sinulla on raskaus edennyt hyvin.
Jäin tänään kotiin kun vatsassa on outo tunne. Olen jo aiemmin huomannut, ettei alavatsa oikein tykkää pitkäaikaisesta istumisesta. Nyt kun työn päälle pitää vielä istua illat luennolla, on vatsa tehnyt vastalauseen. Eilen alkoi kivistämään sen verran, että jätin kouluillan väliin. Vatsaa kouristelee (menkkamaisia tuntemuksia), on vähän turvoksissa, munasarjoja kivistää ja tulee aaltomaisia pahoinvointikohtauksia. Lämpöäkin on jonkin verran. Oksentanut en ole, eikä minkäänlaista vuotoa ole ollut. Illalla olin niin puhki, etten jaksanut edes kunnolla syödä. Hain pienen laatikollisen puita eteisestä takkaan ja sen jälkeen vatsaa kouristeli... Päätin sitten ottaa tänään iisisti, joten otin sairaslomapäivän. Minä kun teen näyttöpäätetyötä, joten istumista ei voi välttää.
Nyt sitten huolestuttaa. Mitä jos nämä ovatkin keskenmenon alkuoireita? Vanhat konkarit, kertokaa että tämä voi kuulua asiaan! Huoh, 1,5 viikkoa vielä ultraan, joka on rv 7+ 0. Voi kun nyt pysyisi sisällä tuo vauvanalku(alut)...
Jaaha, vatsa taas kertoo ettei tykkää istumisesta, joten pitää lopettaa.
Parempaa vointia teille muille!
Huolestunut Marvik, rv 5+3
Vihdoinkin uskaltaudun lokakuisiin tuolta varovaisten pinosta, tänään kävimme ultrassa, jossa näkyi 13mm pitkä papu, jonka sydän sykki villisti.
Taustasta sen verran, että olen 28v ja mies 29, asumme eteläisessä/läntisessä Suomessa ja vauvaa on toivottu kesästä 2004 lähtien. Lapsettomuuden syynä on laajalle levinnyt endometrioosi, jonka vuoksi noin vuosi sitten siirryttiin suoraan tutkimusten ja laparoskopian jälkeen ivf-hoitoihin. 1. ivf tehtiin 4/06, mutta siirtoon ei päästy hyperin vuoksi. Pakkaseen selvisi 14 alkiota 7:ssä oljessa. Toisesta siirrosta sai alkunsa raskaus, joka meni alkumetreillä kesken. Nyt viidennestä siirrosta, jossa kaksi siirrettiin, alkoi raskaus ja yksi siis kyydissä. Yksi olki jäi pakkaseen, kun viisi siirtoa on tehty ja kerran jouduttiin sulattamaan kaksi olkea.
Raskausoireita on ollut aika alusta lähtien, viime viikolla pahoinvointi yltyi niin, etten enää tällä viikolla jaksanut töissä, vaan muutaman päivän olen ollut pois. Oksentaa ei juuri tarvi, mutta ei oikein jaksa tehdä mitään ja syödä pitää koko ajan jotain. koviakin mahakipuja ja mahanväänteitä on ollut, liittyvätkö endometrioosiin, en tiedä. Maha on myös sekaisin, ja epäilenkin, että osa kivuista on suolistoperäisiä. väsy on myös kova.
Laskettu aika olisi 14.10., joten toivotaan, että saamme turvallisesti sinne asti jatkaa masumatkaa.
Huikea pino jo kertymässä, pitää paremmalla ajalla tutustua paremmin (nyt miehen isä käymässä, enkä uskalla kauan kirjoittaa, sukulaiset ei vielä tiedä asiasta).
Turvallista matkaa kaikille
Kimberly ja papu rv 7+5 tai rv7+4
Kuulumisia näin torstai-iltapäivään... Le_Cheile kyseli alkuraskauden ultraan menosta. Oon tainnut siitä jo mainitakin, mä oon menossa viikolla 7 (eli taitaa tarkasti olla ens viikon pe 6+4), mahtaakohan syke jo näkyä silloin? Esikoisen aikana kävin 7+3 ja silloin näkyi jo syke. Neuvolassa kuultiin äänet vasta 10+ viikolla.
On ollut aika stressaava päivä tänään. Olin aamulla työhaastattelussa. Sitä sitten piti jännittää etukäteen, ja takana on siis huonosti nukuttu yö. Ens viikon tiistaina saa tietää, onko valittu toimeen... 4 tointa on avoinna, joihin yhteensä 10 haastateltiin. Liekö sitten tuo väsymys vai mitä, mutta jotenkin oon ollut kiukkuinen tänään. Yleensä ennen menkkojen alkua on vastaavaa, ja mulla oli tätä samanlaista ennen plussatestiä, eli 1½viikkoa sitten. Mulla on aika selkeet PMS-oireet ennen menkkoja, tuo kiukkuisuus on yks niistä... Toivotaan, että tää on vain väsymyksestä johtuvaa ja stressin laukeamista.
Raskauoireita on niitä samoja, mitä nyt vähän siis on. Vilu on päällimmäisenä oireena tai vaihtoehtoisesti kuumat aallot, aivastelu (oli ekassakin raskaudessa) ja rinnat ihan lievästi arat. Siinähän niitä.
Mutta, sori jos tuli taas vanhan kertausta. Mutta kun tää olo ei oo juuri miksikään tästä muuttunut, niin samaa asiaa tulee vatvottua moneen kertaan.
Eikä kait muuta.
T: Auris
PS: Voi kun se ens viikko tulis pian, aika moni meistä on menossa ens viikolla ultraan. Sitten saadaan taas lisää kuulumisia...
Vilu senkun jatkuu ja Auriksen tapaan välillä on myös kuumia aaltoja. Eilen töissä yks työkaveri (joka ei tiedä tästä) sano että jos mulla on alkanu vaihdevuodet vähän aikasessa kun välillä lisäsin vaatetta päälle ja hetken päästä vähensin taas. Hymyilin vaan takas että ehkä sitten niin... Tänään töissä joku oli jättäny mukavasti kahvinkeittimen päälle ruokkiksella ja pahaks onnenks satuin oleen just minä, joka parin tunnin päästä meni ekana sinne meidän taukohuoneeseen.. Se haju oli kaamea... Ei oo kyllä ollu vielä mitään mun kuvotukset tähän asti siihen verrattuna! Järkyttävä olo pitkän aikaa sen jälkeen!
Auris, muistelisin lukeneeni jostain että syke voi näkyä jo tuolloin kun sulla on ultra. Mulla se eka ultra on viikolla 7+0 ja silloin kai ainakin pitäis näkyä. Toivottavasti!
Täytyy nyt lopettaa, en lämpene sitten millään täytyy vissiin mennä oikein peiton alle hetkeks...
Mingu rv5+1
Nevalaine LA 21.10 #3
Lilium LA 23.10 #1
Daran LA 24.10. #1
Auris LA 29.10 #2
Marvik LA 29.10 #1
Le Cheile LA 31.10 #2
Tuuve LA 31.10. #1
Mingu LA 31.10. #1