LA lokakuussa 2007!
Heipat vaan kaikille!
Avaan nyt kaikille lapsettomuuden kokeneille, lokakuussa 2007 lasketun ajan omaaville ikioman väylän purkaa tuntemuksia ja kokemuksia. Olen lueskellut monista keskusteluketjusta, että nyt kaivattaisiin jo lokakuisten pinoa, joten tässä se tulee. ;)
Omaa taustaa: olen 32-vuotias ja mies pari vuotta nuorempi, asustelemme Pirkanmaalla. Aloitimme yrityksen 3 vuotta sitten tammikuussa 2004 ja missään vaiheessa mitään selkeää ongelmaa lapsettomuuteen ei testeistä löytynyt. Viime kesänä sain kyllä thyroxin-lääkityksen lievän kilpirauhasen vajaatoiminnan takia mutta sekään ei tuntunut ongelmaamme selittävän kun kierrotkin olivat normaalit. Kilpparirvot saatiin nopeasti normalisoitua ja väsymys, hajamielisyys, ummetus ym. oireet helpottuivat hienosti. Hoitoina alkaen keväästä 2005 meille tehtiin jokunen clomi-kierto, yhteensä 4 inseminaatiota (3 Väestöliitossa ja 1 TAYS:ssa), joista viimeinen oli Menopur-pistoksilla ja Pregnylillä avustettu. Yhtäkään plussaa ei näiden vuosien ja hoitojen aikana saatu ja ainakin oma mieli alkoi olla varsin matalalla. Myös endometrioosin mahdollisuus kangasteli taustalla, kivut viime aikoina olivat lisääntyneet ja olin valmis hakeutumaan laparoskopiaan varmuuden vuoksi.
Nyt tammikuussa, lähes vuosi lähetteen saamisesta, pääsimme viimein aloittamaan TAYS:ssa 1. IVF-hoidon pitkän kaavan mukaan. Synarela-sumutteella aloitettiin ja sitten Puregonia 125 yksikköä pistellen. Lääkkeiden kanssa pelaaminen meni tosi helposti ja jaksoin henkisesti hyvin ¿ sitä oikein ihmettelin kun olen niin ailahteleva. Tuloksena 30.1 tehdyssä punktiossa oli n. 16 rakkulaa, joista osa oli kuitenkin tyhjiä ja raakoja. Soluja saatiin talteen 6 kpl, joista 5 hedelmöittyi normaalisti. Jännitys oli käsin kosketeltava kun odotimme tietoa juuri tuosta hedelmöittymisestä ja jakaantumisesta. Kävikin niin, että vain 2 kpl jakaantui normaalisti 4-soluiseksi, II-luokkaiseksi siirtopäivään mennessä. Loput 3 solua olivat jakaantuneet liian nopeasti ja luokitukset olivat 3- ja 4-luokkaa. Pakkaseen ei siis jäänyt yhtään ja se hieman harmitti.
Kahden solun siirto tehtiin 1.2 ja tasan 2 viikkoa myöhemmin tuloksena elämäni ensimmäinen [b] +++PLUSSA+++! [/b] En uskaltanut aiemmista kotitestailuista " katkeroituneena" tehdä testiä kotona lainkaan vaan menin labraan otattamaan kvantitatiivisen HCG-arvon pp 14. Seuraavana päivänä saimmekin jymytiedon, tulos oli [b] 296! [/b] Voi sitä onnen tunnetta! Siitä 6 päivää myöhemmin arvo oli 2500 eli tuplaantunut nätisti joka 2. päivä. Nyt sitten jännätään, ovatko molemmat alkiot tarttuneet vaiko vain yksi. Ultra on TAYS:ssa 8.3 eli melkein 2 viikkoa tässä olisi kärvisteltävä. Tietysti tässä kovasti miehen kanssa jännitellään, meneekö kaikki hyvin mutta sitä toivotaan kovasti. Olemme kyllä tietoisia alkuviikkojen riskeistä mutta jo munasolujen hedelmöittyminen omilla soluillamme, niiden jakaantuminen, siirtoon pääsy ja raskauden alku on ollut todella suuri riemuvoitto kaikkien epäilyiden ja seinälle maalattujen pirujen jälkeen.
Olotila on ollut hyvä ja vessakäynnit eivät enää ole niin kauheita. Lugesteronia käytän 3x2 kpl päivittäin. Tosin siirron jälkeen ihan tämän viikon puoleen väliin asti kestänyt turvotus vatsassa on ollut melkoisen kova. Olen joutunut hakemaan kaapista 2 vuotta vanhat farkut, joita käytin 8 kg sitten! Ennen plussatestiä kun menkkojen alkua odottelin/pelkäsin, oli varsin kovia hetkittäisiä menkkakouristuksia muutaman päivän ajan. Ne vaimenivat sitten onneksi ja nyt on enää " vaivana" ¿ lievenemään päin - vetämisen/painon tunne vasemmassa munasarjassa, jonka takia ylösnousut, aivastukset, yskimiset ja naurahtamiset tekevät välillä kipeää. Epäilenkin, että siirron jälkeen tuli lievää hyperstimulaatiota ja olen yrittänyt juoda nämä viikot entistä enemmän. Jännä, miten pp6 ja pp7 olivat jo paljon helpompi päiviä tuon turvotuksen ja kivun suhteen mutta sitten oireet palasivat yhtäkkiä takaisin. Silloin aloinkin toivomaan alkanutta raskautta entistä enemmän, kun kuulemma hyperin oireet voimistuvat HCG:n noustessa¿ Myös pp4 vastaisena yönä kohdun suulla ollut vihlova kipu, johon heräsin kesken unien, herätti toiveet kiinnittymisestä. Mutta olin ihan tarpeeksi kokenut ¿oireita¿ kolmen vuoden nega-kierroissa, joten mihinkään ei voinut tietenkään luottaa.
Muita satunnaisia oireita plussaamisen jälkeen ovat pistokset kainaloissa (nyt enää vähemmän), lisääntynyt vessassa käynti, jännä pistely häpyluun luona, runsas valkovuoto alkaen pp4, rinnat ovat hieman kasvaneet, väsyttää hieman enemmän, syke käy välillä ylhäällä¿ eli niitä tavallisia. Kilpirauhasarvot oli harmittavasti huonontuneet yhtä huonolle tasolle kuin kesällä ennen lääkitystä (TSH 5.6), joten eilisestä alkaen lääkitys 1,5-kertaistettiin. Joulukuussa TSH oli ollut enää 0.6 joten lääkärin mukaan nousun syynä on selvästi tämä alkanut raskaus. LA olisi ymmärtääkseni 23.10.07.
Voisin onnessani jorista vaikka kuinka kauan mutta nyt annan estradin teille kaikille muille, äskettäin plussanneille. [b] Ihan mielettömästi onnea joka ikiselle, toivottavasti hyppäätte sankoin joukoin pinoon kertomaan omat kokemuksenne ja fiiliksenne. [/b]
Lilium, rv 5+4
Kommentit (212)
Mulla alko äsken vuoto. Ei oo mitään runsasta, mutta vähän ihan kirkasta verta tuli äsken ja nyt vaaleenpunasta jää paperiin kun pyyhkii. Kipuja ei oo. Tiedän että niukka vuoto alkuraskaudessa ei välttämättä tarkota mitään pahaa, mutta kun mulla ei oo aikasemmin ollu mitään vuotoja niin itkuhan siinä pääsi. Mä en tiedä mistä löydän voimaa tai edes halua jatkaa tätä elämää jos tää nyt menee kesken.
surullinen mingu 6+4
Vielä ei ole mitään peruuttamatonta tapahtunut. Ota ihan rauhallisesti ja seuraa tilannetta. Pidän peukkuja täällä päässä että on vain välivuotoa. Ja jos vuoto jatkuu, soita heti aamusta lääkärille.
Itseäni jännittää huominen ultra. Joka toinen hetki olen varma ettei sieltä löydy kuin tyhjä istukka, hetken päästä taas juttelen vatsalle että anna nyt sykkeen näkyä, että voi alkaa olemaan ihan oikeasti raskaana! Onneksi aika on aamulla, ei tarvitse jännittää koko päivää.
Ikävä kyllä voin sanoa, että tiedän miltä sinusta tuntuu. Jos vuoto ei lopu tai kivut alkaa, niin mene heti päivystykseen. Siellä ne pystyy kattomaan onko kaikki ok. Ainakin niin saat rauhan. Nyt kaikki lääkärit sanois, että älä stressaa. Mutta yritäppä olla stressaamatta.
Mulla on itselläni nyt ensimmäinen raskaus, joka on mennyt pidemmälle kuin tuo. Keskenmenoja takana on tosi monta. Jokaisesta on jotenkin selvitty, vaikka välillä on tehnyt todella tiukkaa. Kaksi kaavintaa synnytysosastolla tuntui elämän lopulta, eikä hoitsut oikein tahtoneet ymmärtää miksi mä laukkaan tupakalla ja muutenkin oli vaikeeta olla huoneessa (vaikka oli oma yksityinen huone).
Ennen ivf-hoidon aloitusta olin ihan varma, että ei tämäkään kestä. Ja jos tämä ei kestä, niin mä en haluu enää ikinä hoitoja. Mutta katsotaan nyt. Kyllä mä taidan lisää hoitoja sittenkin ottaa, jos tämä ei kestä.
On tää kuitenkin ollut niin ihanaa, kun joka kuukautisia endo kipuja ei ole ollenkaan.... Jo pelkästään niiden kipujen häviäminen on ollut minulle tosi iloinen juttu, raskaus siinä sivussa myös.
Meillähän oli alussa ongelmia siitä, että minä EN HALUNNUT TÄTÄ LASTA OLLENKAAN... Äijä hehkutti kaverilleen, kun meille tulee vauva ja mä mietin, että josko tämä menis äkkiä kesken (hirveetä sanoa tämä ääneen nyt). Mutta nyt pikku hiljaa olen alkanut ajatella, että tämä voisi sitten kuitenkin olla ihan kiva juttu. Kaverini totesi, että se on vaan minulla ollut sellainen tuki, että jos tämä menee kesken, niin enpähän ole ainakaan toivonut liikoja. Silloin se ei voi sattua niin kovin... ai ei vai...
Selkäkipuahan minulla oli tuossa yhdessä välissä tällä viikolla. Pelkäsin jo, että se on menoa nyt. Mutta kipu hävis (onneksi), joten kaipa se tästä.
Tsemppiä meille kaikille!
Ei sitä kestäny kun hetken sillon aamupäivällä. Tai sen selkeen kirkkaan veren jota tuli vaan tosi vähän, jälkeen tuli pari tuntia vaaleenpunasta pyyhittäessä ja sit loppu kokonaan.. Mitähän lie.. Mutta nyt näyttää siltä että voin odottaa keskiviikon ultraa jännittyneenä.
Marvikille onnea huomiseen ja tule kertomaan kuulumisia sitten!
Kiitos teille tsempistä! tää palsta on todellakin oikea henkireikä, kuten moni onkin jo aikaisemmin todennut!
Mingu, tsemppiä sinne tuhrujen kanssa! Mulla oli ruskehtavaa veristä vuotoa 5+0 ihan kertaalleen, sitten 6+0 kirkasta vuotoa, joka ensin näytti runsaalta ja säikäytti pahasti mutta loppui heti ja oliskohan seuraavaan aamuun tullut aivan vähän vaaleaa silloin tällöin pyyhkiessä. Paniikissa käytiin ultrassa 6+0 ja kaikki oli ok, vaikka sikiö olikin niin pieni ettei sykettä sillä laitteella nähty. Sen jälkeen oli tasan viikon välein muutamia veriviiruja kahdesti, ja 7+5 ultrassa klinikassa kaikki oli just niinkuin pitääkin. Toistaiseksi mitään vuotoja ei enää ole ollut. Ensimmäinen ultrannut lääkäri arveli vuodon olleen viatonta ja peräisin kohdunsuulta, ei kohdusta sisältä. Tosi monella on jotain pientä vuotoa.
Se on kyllä totta niinkuin joku mainitsikin (olikohan lillastiina), että nyt kun endokivut on poissa, on elämä aika auvoisaa. Mulla kyllä on lähes päivittäin ainakin jotain pientä kipua jossain, usein tuossa oikealla alavatsalla tutussa kohdassa, jsosa on todettu olevan umpilisäkkeessä endoa. Siltikään nämä pienet pistokset ja jomotukset ei ole mitään verrattuna kuukautiskipuihin joiden aikaan yleensä on pitänyt elää kahden eri särkylääkkeen voimin useampi päivä.
Täälläkin tosiaan pahoinvointi on palannut kuvioihin. Viime viikon sinnittelin töissä mutta tänä aamuna alkoi taas epäilyttää tämä pärjääminen. Tulin kuitenkin töihin kokeilemaan ja jos on aivan kamalaa niin jään sitten huomisesta taas pois.
Eka neuvola perjantaina, sitä ollaan jännäilty yhdessä viikonlopun ajan. Eipä siellä varmaankaan mitään kovin olennaista tapahdu vielä, mutta on mukavaa päästä katselemaan paikkaa ja tutustumaan omaan terkkariin.
Hyvää viikonalkua kaikille
Kimberly rv9+1
Ensimmäinen ultra on takana. Kohdussä näkyi 9 mm papu, jonka sydän sykki kovin. Kaksosia meille ei sitten tule, on se varmaan parempikin tämänikäiselle ensisynnyttäjälle.
Äitiyskortin ja kuvien kanssa nyt tultiin kotiin ihmettelemään. Seuraavaksi soitto neuvolaan aikaa varaamaan.
Nyt saan olla ihan oikeasti raskaana! Seuraavaksi sitten Monoliisan kuulumiset.
-marvik- rv 7+ 0
Onnea paljon! Oli pakko tulla kesken työpäivän tänne lukemaan, kun arvasin että sulta on uutisia.
Mulla tuhruilu alkoi taas yöllä ja kesti aamuun, mutta nyt taas ei tuu mitään. Kipuja ei edelleenkään oo ja aika rauhallisin mielin olen pystyny oleen. Mitä nyt koko yön juoksin vessassa tarkistelemassa tilannetta... Tissit on taas entistä kipeemmät joten se ainakin lupaa hyvää. Ajattelin että jos keskiviikkona ultrassa on kaikki ok, niin täytyy varmaan käydä ostamassa jotkut rinnanlämmittimet, heti kun on vähänkin vetoo tai joutuu pidempään oleen ulkona niin alkaa aivan järkyttävä särky. Kun ei oikein kehtais kävellä tuolla ulkona kädet tisseillä...
-mingu rv6+5-
Ajattelin heti että miltä kaupan myyjän ilme mahtaisi olla kun menisit kysymään fleecerintaliivejä! Tai villaisia! Voisikohan untuvarintsikoita vaikka teettää? Alkaa seksikkyys olemaan kaukana tässä hommassa :D
Lyhyesti vielä omaa napaa. Neuvola on 4.4. ja Jorviin soitan tänään niskapoimu-ultran. Kyl tää tästä konkretisoituu koko ajan...
Piti alkaa taas kirjoittelemaan kuulumisia pikkuisen tauon jälkeen, kun mulla on tänään jotenkin huono päivä ja on ihan pakko saada purkaa näitä ajatuksiaan johonkin :( En tiedä mistä tämä epävarmuus yhtäkkiä iski, mutta tuntuu että pitäisi päästä pian taas johonkin tarkistuttamaan onko pikkuinen edelleen ok. Ekasta ultrasta on ¿jo¿ kaksi viikkoa ja seuraavaan (np-)ultraan on aikaa VIELÄ kolme viikkoa ja ties mitä kaikkea sillä välillä ehtii/on jo ehtinyt tapahtua :( Mitään järkevää syytä tälle ololle ei ainakaan toistaiseksi ole, koska olotilassa ei ole tapahtunut kummempia muutoksia (etova olo jatkuu, rinnat on arat, maha on turvoksissa jne.). Ja nyt kun nimenomaan pitäisi pysyä tyynenä ja luottavaisena, jottei mitään ikävää tapahtuisikaan. Ahdistavaa aikaa tämä alkuraskaus joka tapauksessa on, kun pitäisi vaan kaikella tahdonvoimalla uskoa siihen, että kaikki menee hyvin vaikkei siitä ole olemassa mitään todisteita tai takeita. Argh. Helpottaa onneksi vähän kun saa purnata :)
Parin viikon päästä (rv 11+1) olisi kuitenkin seuraava neuvola/lääkärikäynti ja pientä toivetta elättelen, että silloin saataisiin jo sydänäänet dopplerilla kuuluviin ja sen myötä vähän mielenrauhaa tähän tilanteeseen. Se riskihän tuossa tietysti on, että jos ei äänet kuulu niin paniikki iskee varmasti¿ Mutta siihenkin on aikaa vielä, joten turha kai miettiä sitä vielä.
Meni nyt (taas kerran...) tosi omanapaiseksi tilitykseksi, mutta vilkutukset kuitenkin kaikille ja mukava(mpa)a viikkoa itse kullekin!!
EE (rv 9+0 -> ainut piristys tälle päivälle, että voi sanoa olevansa ¿jo¿ kymmenennellä viikolla :))
Aluksi, Marvik mä kuolen nauruun noiden fleecetissiliivijuttujes takia!
Ultrassa käyty ja kaikki oli ok! =) YKSI tyyppihän se siellä hengaili ja mittaa oli ~9mm. Tuntui hyvältä nähdä sykkivä sydän, nyt tuntuu että voin nauttia tästä kaikesta täysillä.
Mingulle kovasti tsemppiä keskiviikon odotteluun!!!
-Monoliisa- rv 6+5
Ihania uutisia täällä, hyviä ultrakuulumisia Monoliisalla ja marvikilla, onnea!
Hienoa kuulla myös että mingulla on vuoto loppunut. Onneksi pääset keskiviikkona ultraan vielä varmistelemaan, oman mielenrauhan takia varmasti tulee erinomaiseen aikaan tuo tsekkaus!
Kimberly oli menossa ensi perjantaina neuvolaan, niin minäkin :) Täyttelin tuossa viikonloppuna lappusia alkoholinkäytöstä sun muusta, ja lueskelin, että mitä kaikkea sitä saa ja ei saa syödä. Odotan kyllä innolla, kun sit saa taas lisää tietoa kaikista asioista. Vaikka paljon on lähipiirissä ihmisillä lapsia, niin ei kaikista yksityiskohdista kuitenkaan aina kuule. Ja vielä en viitsi kysellä, kun tästä meidän raskaudesta ei vielä kovin moni tiedä. Vaikka arvailee kyllä, juuri kuulin yhdeltä kaverilta, joka tietää raskaudesta, että toinen kaveri oli veikkaillut olisinko raskaana kun maha niin pömpöttää... no kai se pömpöttää kun on niin turvoksisssa!
EmmaEmilia, tää alkuraskaus menee kyllä aivan järjettömän hitaasti! Kun mitään ei vielä oikein voi suunnitella, eikä mihinkään varautua JOS jotain tapahtuukin. Mä odotan sitä viikkoa 12 kuin kuuta nousevaa, vaikkakin tiedän, että eihän se keskenmenoriski siihen lopu, ja sitten alkaa taas uudet pelot. Onneksi on näitä välitavoitteita, kuten neuvoloita sun muita, että on aina joku lyhyen aikavälin tavoite mitä odottaa. Tsemppiä sinulle sinne kymmenennelle viikolle, se on kohta yhdestoista ja ennen kuin huomaatkaan kolmaskymmenes yhdeksäs!
Niskapoimu-ultra-aikaa en ole vielä varannut, kun mun on töistä vähän paha soittaa salaa, ja sinne on vaan se tietty kellonaika, joten täytyy vähän kytätä sopivaa väliä. Enköhän tällä viikolla saa senkin hoidettua. AJattelin kyllä yrittää sinne heti kun viikot tulee täyteen, eli käytännössä heti pääsiäisen jälkeen, että saa taas vähän lisää mielenrauhaa...
Reipasta viikkoa!
-bianco
Heips!
Ajattelin minäkin listautua tähän pinoon, kun tuo edellinen pinokin kuivahti kasaan (taitaapa tässä pinossa ollakin suurin osa meistä siellä olleista :). Meillä oli viime viikolla eka ultra ja siellä pieni 16 mm kokoinen kaveri meille esittäytyi, niisk! Ehkäpä tässä nyt voi vähän hengähtää, vaikka niinkuin täälläkin on aiheesta keskusteltu, on vaikea lopettaa pelkäämistä aivan kokonaan.
Me ollaan jo kaksilapsinen perhe uudelta maalta, ja kolmas (ja vika ;) nyt ehkä tuloillaan. Kaksi ekaa on saatu ekalla ICSIllä ja sen PASilla, ja nyt tämä raskaus käynnistyi IVFn tuloksena. Iältään ollaan jo 35 paikkeilla, ja vähän hirvittää kromosomiriskit sun muut sen takia. Pidän tätä raskautta suoranaisena ihmeenä, kun hoidon tuloksena saatiin vain 1 kaksisoluinen siirtokelpoinen alkio. Lääkärikin " haukkui" jähmeähköksi. Toiveet ei siis todellakaan olleet korkealla. Ehkä siksi tämä on tuntunutkin niin vaikealta tajuta :).
Yritän nyt päästä kärryille teidän muiden vaiheista. Huomasin, että verenvuotoja on täälläkin ollut. Mullakin oli pari kertaa, mutta tosi niukasti, ja onneksi lyhyen aikaa. Hermoja raastavaa jokatapauksessa, johtui ne mistä hyvänsä. Mun PAS raskaudessa vuotoja oli viikkoja. Välillä vuosi kuin härän kurkusta ja välillä pientä tuhrua. Tuli siinä heitettyä useammankin kerran kirves kaivoon, ja tekstailtua tutuille varmasta keskenmenosta. Ihme, että keskenmenoa ei kuitenkaan tapahtunut! Että tosiaankin kaikki on mahdollista :).
t. Meri rv 8+5 (la 17.10)
Voi että taas säikytti! Mulla oli tänään eka neuvola ja just parituntia ennen sitä alko vuotaa vähän sellast enemmänki ruskeeta ku punasta. Sit rupes tietysti alaselkää polttelee ja olin ihan varma et tää on lopun alkua, vatsaki alko tuntuu kipeeltä! Neuvolaan nyt sitten menin kuiteskin ja terkkarikin sanoi, että pitäsköhän meidän nyt ollenkaan ottaa sua tänne " kirjoihin ja kansiin" jos menee kesken. Mutta otti sit kuiteskin, kun sinne asti olin mennyt. Harmitti kun sydänääniäkään ei yritetty kuunnella, kun eivät vielä tässä vaiheessa kuiteskaan kuulu. Olisin vaan niin kovasti halunnut kuulla, että kaikki on kunnossa. Terkkarin luota tultua piti tietysti heti mennä veskiin tarkastamaan tilanne, eikä mitään ollut vuotanut, kotiin tulleessa sama juttu eikä onneksi vieläkään mitään. Nyt olen rampannut vähänväliä tarkistamassa tilanteen eikä vuotoa ole näkynyt, onneksi! Oli taas " säikyttelyvuoto" . Alavatsa on kyllä kipeän ja aran tuntunen, jospa pikkunen siellä yrittää tehdä itsellen vähän rajummin ottein tilaa :)
Mun pitäs nyt miettiä haluanko riskiraskausseulontaan vai en. Jos en halua, niin sit ei pääse kun vasta rakenneultraan 18 viikolla ja sehän on ihan älyttömän pitkä aika odottaa! Riskiraskausseulaan taas kuuluu verikoe np-ultran lisäksi enkä ole varma haluanko sitä verikoetta. Vaikea valinta. Ehkä sitten päädyn kuiteskin siihen riskiraskausseulontaan, kun haluan nähdä vaavin jo aikasemmin kun 18 viikolla.Mulla on tää viikko aikaa miettiä.
Lopuksi onnea kaikille tänään iloisia ultrakuulumisia saaneille.
Terveisin Nevalaine 8+0
Voitteko uskoa, että eilen minulle soitettiin yhdestä työpaikasta, johon olin hakenut lähes 3 kuukautta sitten! Siis niin mun tuuria, kaikki hyvä tulee samaan sumaan ja sitten pitää tehdä valintoja... Sieltä soitetaan tänään uudelleen, mutta ajattelin kertoa tilanteen. Eilen olin niin hämmästynyt, että olin tosi varovainen puheissa. Tuskin haluavat ottaa työhön henkilöä, joka jää kohta taas pois ties kuinka pitkäksi aikaa. Olisi ollut kyllä mielenkiintoinen homma, uusia haasteita. Harmittaa.
EE, toivottavasti ahdistus on jo hellittänyt. Jotenkin kuvittelisin että tuo kuuluu asiaan, meille kaikille varmasti vuorollamme tulee nämä vaiheet, varmasti useastikin!
Monoliisallahan oli just päiviä vastaava tyyppi, 6+5. Meillä oli papu samankokoinen 7+0:ssa, mutta en huolestunut parin päivän heitosta. Eikö olo tosiaankin huojentunut! Raskauspahoinvointikin ikään kuin väheni kertaheitolla :o)
Kiitos Bianco onnitteluista! Saitko ennakkoon laput neuvolasta postitse? Minulle ei tästä mitään puhuttu, kehoitettiin vain varaamaan tunti ensimmäiseen käyntiin.
Tuosta keskenemonriskistä vielä. Lääkäri sanoi, että eilinen ultra pudotti keskenmenoriskin alle 10 %:n. Normaaliraskauksissa kuulemma pidetään tuota viikkoa 12 rajana, koska yleensä ennen sitä ei ultraa tehdä. Mutta meidän tapauksissamme, kun ultra tehdään jo aikaisemmin, voidaan riskin pieneneminen nähdä jo aiemmin (sydämen syke on ilmeisesti yksi kriteeri).
Meri, hyvä kun vihdoinkin liityit seuraamme, tervetuloa! Laitatko vielä pinopäivityksen tänne, niin saadaan sunkin nimi joukkoon. On meitä kyllä mieletön määrä. Mutta tosi hyvä juttu, täällä ainakin riittää kirjoittajia.
Vielä tähän Nevalaisen mainitsemaan riskiraskausseulontaan. Olemme menossa np-ultraan ihan varmasti, mutta lapsivesitutkimusta en tiedä... Luulin kuuluvani riskiryhmään, kun olen 37-vuotias ensisynnyttäjä, mutta ikäraja onkin 40. Kunta halutessani kyllä tarjoaa kaikki seulonnat, siellä ikäraja on juuri tämä 37. Jotain hyötyä siitä että täytin helmikuussa tuon rajan... Mitä siinä verikokeessa tutkitaan?
Le Cheilella on tänään ultra ja Mingulla huomenna. Tulkaahan kertomaan kuulumiset!
Pakko kait se on keskittyä töihin, viikon meilit purkamatta...
Eli nyt heti aamusta käväisin ultrassa ja siellä kaikki hyvin. Minähän en siitä osannut tulkita oikein mitään, mutta lääkäri kyllä sanoi että sydän sykkii hyvin ja oikean kokoinen on. Sain uuden lasketun ajan ja raskauspäivätkin vähenivät, kun Oulun systeemi onkin laskea siirtopäivästä alkaen...
Niskapoimu-ultra ja rakenneultrakin on varattu, nyt pitää varata neuvolasta aika. Se onkin kiva kun neuvola on tuossa kadun toisella puolella :-) Ei ole pitkä matka kulkea.
MAYA79 LA 1.10 #1
Lillastina LA 2.10 ultra 21.3 vko 9+?
Kalevi LA 11.10. - 2. ultra 15.3. vko
Kimberly LA 14.10 #1
Luppis77 LA 14.10 #1 -2.ultra 14.3. vko 9+3
EmmaEmilia LA 15.10 # 1
Miikuli LA 19.10 #1 - 2. ultra 13.3. vko 8+5
Nevalaine LA 23.10 #3 - ultra 5.3 vko 7+0
santes76 LA 23.10 #2 - ultra 5.3. vko 7+0
Bianco LA 23.10 #1 - ultra 7.3 vko 7+1
Lilium LA 25.10 #1 ¿ 2. ultra 12.4 vko 12+2
Daran LA 29.10 #1 - 2. ultra 17.4.
Marvik LA 29.10 #1 - ultra 12.3. vko 7+0
Vilja LA 29.10. - ultra 14.3. vko 7+2
-tähti- LA 30.10 #1
Cupcake LA 30.10. #1 - ultra 15.3. vko 7+2
Le Cheile LA 30.10 #2 - ultra 13.3. vko 6+6
Tuuve LA 31.10 #1
Mingu LA 31.10 #1 - ultra 14.3. vko 7+0
Monoliisa LA 31.10. # 1 - ultra 12.3. vko 6+5
Siinä verikokeessa tutkitaan sikiön kehityshäiriön riskiä (21-trisomia, Downin syndrooma, mongoloidismi) eli se täydentää np-ultraa. Jos niissä löytyy poikkeavuuksia , pääsee lapsivesitutkimukseen, joka on tietenkin vapaaehtoinen. 40- vuotiaille äideille tarjotaan automaattisesti lapsivesitutkimusta, mutta ei ole pakollinen.
Moikka kaikille ja onnea mielettömästi ihania ultrauutisia saaneille! :) Meillä tänään joku kontrolliultra, en tiedä miksi, mutta kaikki edelleen hyvin. Pituutta oli 26mm, vastaten viikkoja 9+1. Lääkärin mukaan muutaman päivän heitot eivät ole ihmeellisiä näissä jutuissa. Seuraavaksi niskapoimu-ultra ja nyt tarttisi varata sitä aikaa sinne neuvolaan. Äitiyskortti saatiin mukaan ja laskettu aika muuttui päivällä 20.10. Tosin lääkärin mukaan neuvolassa voi LA taas muuttua. Paluumatkalla ykäsin kiitokset sairaalan hissin lattialle... Eli oireita edelleen fahvasti. Lääkäri totesi, että kyllä se siinä viikon 15 vaiheilla yleensä viimestään hellittää...Ihanan huumorintajuinen tyyppi. Kertoili omasta alkuraskaudestaan ja kuinka hän selvisi mm. töiden suhteen.
Eilinen meni taas torkkuessa, mutta tänään sain itseni kevyelle kävelylle aamupäivällä. Kotiin palattuani yhtäkkiä maailma musteni ja oli aivan tipalla, etten pyörtyny kunnolla siihen paikkaan. Ei kun makuulle ja jalat ylös, mutta toista tuntia kohtaus kesti. Nyt sitten seuraa lähete äitipolin sisätautilääkärille. Eräs taustasairauteni voi nimittäin kuulemma aiheuttaa hankaluuksia raskausaikana... Kun muutoin on ollutkin niin leppoisaa.....Huoh. Mutta en valita. Onneksi olen säästynyt tuhruilta.Sympatiseeraan kyllä pinon tuhruilijoita ihan kympillä. Tsemppiä teille!
t. miikuli 8+5
MAYA79 LA 1.10 #1
Lillastina LA 2.10 ultra 21.3 vko 9+?
Kalevi LA 11.10. - 2. ultra 15.3. vko
Kimberly LA 14.10 #1
Luppis77 LA 14.10 #1 -2.ultra 14.3. vko 9+3
EmmaEmilia LA 15.10 # 1
Miikuli LA 20.10 #1 - 3.(niskapoimu)ultra 5.4 vko 12+0
Nevalaine LA 23.10 #3 - ultra 5.3 vko 7+0
santes76 LA 23.10 #2 - ultra 5.3. vko 7+0
Bianco LA 23.10 #1 - ultra 7.3 vko 7+1
Lilium LA 25.10 #1 ¿ 2. ultra 12.4 vko 12+2
Daran LA 29.10 #1 - 2. ultra 17.4.
Marvik LA 29.10 #1 - ultra 12.3. vko 7+0
Vilja LA 29.10. - ultra 14.3. vko 7+2
-tähti- LA 30.10 #1
Cupcake LA 30.10. #1 - ultra 15.3. vko 7+2
Le Cheile LA 30.10 #2 - ultra 13.3. vko 6+6
Tuuve LA 31.10 #1
Mingu LA 31.10 #1 - ultra 14.3. vko 7+0
Monoliisa LA 31.10. # 1 - ultra 12.3. vko 6+5
Onko teille muille tullut muuten ikään kuin murrosikä uudelleen? Minä en edes teininä kärsinyt mitenkään suuresti finneistä, jonkin verran kasvoissa. Nyt sen sijaan selkä ja rinta kukkivat komeasti. Jopa mieheni, joka yleensä ei huomaa mitään, kysyi onko minulla jotain ihottumaa selässä... Samoin hiukset rasvoittuvat pikavauhtia...
Daran
Aloitin just tammikuussa uudessa työssä edellisen ohessa. Piti katsoa koeaika, että millainen homma se on. Tarkoitus oli sanoa itseni irti huonopalkkaisesta ja vaativasta päivätyöstä ja jäädä tähän iltatyöhön kesän jälkeen pelkästään. Jos kerran saa saman palkan ja voi istua persiillään suunnilleen 8 tuntia pari kertaa viikossa. Lisäksi olisi jäänyt kaikki bensakulut yms pois. Eli huomattavasti parempi homma. No nyt ei voi tehdä niin, kun jään päivätyöstä kesäkuussa ensin kesälomalle ja sen jälkeen suoraan mammalomalle, joten se siitä.
Toisekseen iltatyössä on se haittapuoli, että jos siellä sattuu jotain, niin miten luulen mahani kanssa hoitamaan pelastus/elvytys tms hommat... No nyt toisaalta onneksi tulee päivätyön tuntien kanssa ongelma ja on pakko sanoa tuo iltatyö irti... Mutta niistä rahoista on ollut niin hyvä säästää ensi syksyn hankintoihin rahaa...
Toisaalta haluis ottaa vähän rauhallisemmin, mutta toisaalta tuossa on ollut hyvä sauma kerätä vähän jemmaan kotiin jäämistä varten... ja luulis sen nyt jotenkin vaikuttavan mammarahaankin...
Pää hajoo, kun yrittää miettiä näitä työhommeleita järkevästi...
Ihanaa lukea onnellisia ultrauutisia, onnea kaikille! :)
Lilium muistanko oikein että sulle tehtiin tuoresiirto? Toivottavasti tuo turvotus on tosiaan ' vain' nestettä ja laskee siitä pikaisesti itsellään. Mulle ainakin hyperistä sanottiin että toipuminen on tosi yksilöllistä ja alkanut raskaus hidastaa toipumista. Mulle ei siis tuoresiirtoa tehty kun hyperin riski oli niin suuri ja pohjanmaan kautta se sitten käytiinkin.
Pahoinvointi jyllää täällä! Jouduin ottamaan töistä sairaslomaa kun en pärjännyt tän olon kanssa siellä, onko kohtalotovereita? Ei tosiaan ole mitään aamupahoinvointia, ihan 24h on seurana :P Mut onpahan oireita että siellä se pieni itsestään ilmoittelee!
Perustin yhteisön tuonne MSNlle, jos ketään yhtään kiinnostaa niin olisi mukava saada sinnekin keskustelua! Tervetuloa :)
http://groups.msn.com/LokakuunOdottajat
Cupcake 6+4