Miten menee, jos 12-vuotias vuoroviikkolapsi haluaa asua vain toisella vanhemmalla?

Siis haluan, että ex mies eli lapsen isä hoitaa tasan puolet. 

12-vuotiadta kuunnellaan, mutta hän ei päätä. Onnistuisiko mm. lähemmäs muutto, jotta ei vuoroviikot ei vaikuta kaverisuhteisiin ja koulumatkaan.

Miten hän perustelee halunsa?

Isä asuu lähellä. Isän perheeseen on syntynyt vauva ja heidän arki ja aikataulut pyörii vauvan ympärillä. Luulen, että lapsi kokee olonsa ulkopuoliseksi siellä.

Asunto on aika pieni ja käsittääkseninöisin herää vauvan itkuun, isä ja puoliso väsyneitä ja ehkä vauvakuplassa, pitää olla hiljaa kun vauva nukkuu jne.

Ei mitään sen vakavampaa, tyttö vaan ei halua asua siellä vaikka vauvasta pitääkin.

Lapsi saa päättää,  kun on 12-vuotias. Valitettavasti seurasin tätä läheltä ystävän erotessa ja lasta ei voi pakottaa toisen vanhemman luo 

Ai miten menee tuolloin ? Huonosti. Kysymys ei tätä tarkoittanut muttta...

Lapsia pitäisi oikeasti kuunnella enemmän koska se toinen vanhempi voi olla hommaan ihan kelvoton. Vrt Hesarin juttu jossa isä kielsi lapselta erityistuen koulussa

Miksi ihmeessä pakottaisit lapsen toiselle vanhemmalle vastoin hänen tahtoaan? Aika julmaa. Tietenkin lapsen pitää voida vaikuttaa asiaan. Pahimmassa tapauksessa tuntee, ettei kumpikaan vanhempi halua häntä. 

Voithan kysyä lastenvalvojalta asiasta, tietenkin myös neuvotella lapsen isän kanssa .

Vierailija kirjoitti:

Asunto on aika pieni ja käsittääkseninöisin herää vauvan itkuun, isä ja puoliso väsyneitä ja ehkä vauvakuplassa, pitää olla hiljaa kun vauva nukkuu jne.

Ei mitään sen vakavampaa, tyttö vaan ei halua asua siellä vaikka vauvasta pitääkin.

Millainen äiti ei tällaisessa tilanteessa kuuntele lastaan? Lapsiparka. Itse äitinä en voisi kuvitellakaan, että lapsi joutuisi olemaan vastoin tahtoaan joka toinen viikko vasten tahtoaan pois luotani vain siksi, että oma mukavuus.

Välittääkö siitä lapsesta kukaan?

"Haluan, että ex-mies hoitaa tasan puolet". Kuulostaa hirveältä, anteeksi. Kyse on lapsestasi.

Lapsi on aina kirjoilla vain yhdessä paikassa ja yhdessä koulussa, joten ei voi asua sekä Hämeenlinnassa ja Tampereella. Käräjät ovat tähän oikea ratkaisu. Lasta kuullaan. 

Valtataistelu exän kanssa on tärkeintä. Lapsen hyvinvointi sivuseikka. Järkyttävää.

Ehkä sen lapsen voi antaa lastenkotiin, niin kumpikin vanhempi pääsee riesasta eroon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asunto on aika pieni ja käsittääkseninöisin herää vauvan itkuun, isä ja puoliso väsyneitä ja ehkä vauvakuplassa, pitää olla hiljaa kun vauva nukkuu jne.

Ei mitään sen vakavampaa, tyttö vaan ei halua asua siellä vaikka vauvasta pitääkin.

Millainen äiti ei tällaisessa tilanteessa kuuntele lastaan? Lapsiparka. Itse äitinä en voisi kuvitellakaan, että lapsi joutuisi olemaan vastoin tahtoaan joka toinen viikko vasten tahtoaan pois luotani vain siksi, että oma mukavuus.

Välittääkö siitä lapsesta kukaan?

Ei ydinperheessäkään vanhempaa lasta heivata kotoa pois, jos tulee pikkusisarus. Lapsen isän pitää huomioida paremmin vanhempi lapsensa ja muuttaa perheelle paremmin sopivaan asuntoon.

Tuo onkin yleinen virheluulo että 12v saisi valita asuinpaikkansa. Tämä on mahdollista tilanteessa joissa kumpikin vanhempi on halukas ottamaan lapsen ns kokonaan luokseen asumaan, tuolloin voi oikeudessa/sovittelussa syntyä tilanne jossa 12v mielipide asiasta ratkaisee lopputuloksen. Myös tuota nuoremman näkökanta kuullaan kun lapsen asioista päätetään/sovitaan, mutta 12v mielipiteellä on nuorempien mielipiteitä painavampi arvo ja sen vastaisesti ei tulisi tuossa tilanteessa päättää.

Olen eronnut nyt jo aikuisen lapseni isästä kun lapsemme oli taapero. Lapsi ei muista aikaa jona asuimme kaikki yhdessä. Peruskouluajan lapsi asui vuoroviikoin.

Vuosien varrella oli useita tilanteita joissa  kimpaantunut murrosikäinen esim ilmoitti muuttavansa isän luo asumaan - lapset kyllä tietävät näistä asioista paljonkin ja ovat kartalla siitä miten eroasiat ja asumisasiat saattavat mennä. Kiukuspäissään koettavat yhtä sun toista. Meillä oli näistäkin isä kanssa yhteinen linja, noihin puheisiin vastattiin että lapsi ei päätä asumisestaan vaan ensisijainen linjaus on vanhempien yhdessä tekemä sopimus asioista. Ellei se ole lapsen edun vastainen (sovussa tehdyt sopimukset kai melko harvoin ovat) niin lapsi ei sitä voi muuttaa. Aikuiset todellakin päättävät.

En tosin itse koskaan pakottaisi lasta puoliksi asumaan toiselle vanhemmalle ellei hän sinne halua. Tuo ajattelu että "isän pitää hoitaa tasan puolet koska tahdon niin" unohtaa sen lapsen tulokulman (hänen elämästään siinä on kyse) ja lisäksi minua kiinnostaisi tuossa tilanteessa että miksi lapsi ei siellä isällään viihdy. Oletko selvittänyt sitä kunnolla? Lapsi toiveineen ja oloineen tulee aina ensin, esim. jos lapsi isäviikoilla halusi tulla koulusta luokseni oli aina tervetullut. Jos tuollainen iso lapsi tuntee olonsa toisessa kodissa paremmaksi ja tämän rauhassa ilmaisee, on kyllä brutaalia että se ei sinulle sovi koska isä pääsisi helpommalla kuin minä. 

12- vuotiasta ei voi pakolla kukaan hakea muualle kuin lastenkotiin. Koittaa nyt jutella keskenänsä ja käydä todentamassa lapsen puheet vaikkapa lastenvalvojalla. Jos sopimus löytyy tarkoittaa 12- vuotiaan kohdalla että ei voida panna täytäntöön jos lapsi vastustaa. Kysy asiaa asianajajalta, älä täältä.

Laki sanoo, että 12v lapsi saa kieltäytyä tapaamisista etävanhemman kanssa. 12v ei kuitenkaan pärjää vielä yksin. Jos olet hyvissä väleissä eksän kanssa, voisitte sopia jonkin järjestelyn, joka on 12v:lle vähemmän ärsyttävä kuin nykyinen. Onhan se vauvan itkuun herääminen häiritsevää, voi vaikuttaa kouluunkin. 12v myös on melko omatoiminen monessa asiassa. Tai ainakin voisi halutessaan olla. Voisi koittaa diiliä, että olisi sinun luona yötä enemmän esim. arkena, jos sopii paremmin sinun rytmiin ja esim. osallistuu ruuanlaittoon/kotitöihin enemmän niinä päivinä, kun normaalisti olisi isällä tms. Jotain, missä kaikki voittaa.

12v ei yksin päätä tuosta jos vanhemmat ovat yhdessä sopineet vuoroviikoista ja kumpikin vanhempi haluaa että lapsi asuu vuorotellen. Etävanhemman tapaamiset ovat eri asia, jos toista vanhempaa nähdään harvemmin niin tapaamisiin ei ole pakko mennä mutta sovittua vuoroviikkoasumista ei pysty lapsi lopettamaan. 

Voiko lapsen isällä asumista vähentää? Lapsi menisi vaikka joka toinen viikonloppu ja osalla koulujen lomista koko lomaksi isän luokse? Näin lapsen läheinen yhteys isään ja puolisisarukseen säilyisi ja sinä saisit välillä huolettoman/rauhallisen viikonlopun/loman.