Lue keskustelun säännöt.
Tätä minä inhoan "omat rajansa" löytäneissä ihmisissä
07.12.2024 |
Siinä ei mitään, jos omat rajat löytäessään sanoo selvän ei:n kaikenlaiselle yksipuoliselle palvelemiselle. Tuollaiselle kuuluukin sanoa ei. Kenenkään tehtävä ei ole olla toisten kynnysmatto, likaämpäri tai apupoika.
Oma kokemus taas on ollut, että osa näistä omien rajojensa löytäjistä muuttuu ihan kamaliksi ihmisiksi. En tarkoita sellaista tavallista rajojen pitämistä (kieltäytymistä esimerkiksi ikävistä asioista), vaan ihan hirveää vaativuutta toisia kohtaan. Toisissa ei kestetä enää mitään huonoja puolia ja katkaistaan välit vedoten omiin rajoihin. Kokemusta on esimerkiksi ihmisistä, jotka ovat katkaisseet pitkäaikaisiin ystäviin välit, koska yksi kylään tullut ystävä kehtasi istua sohvan käsinojalla, toinen ei antanut kummilapselle kyllin kallista syntymäpäivälahjaa ja kolmas ei kestänyt ystävänsä sairastumista. Jos toinen ihminen on millään tavalla vajavainen tai tarvitseva, niin heti lyödään liinat kiinni ja katkaistaan välit. Katoaa siis täysin käsitys siitä, millaiset omat rajat ovat kohtuullisia ja millaiset eivät. Ei kukaan ole täydellinen, eikä kaikista pikkuasioista tarvitse vetää jumalatonta palkokasvia nenäänsä.
Kommentit (479)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveripiirissä näitä rajansa löytäneitä yhdistää melko epävakaa mielenterveys. Jatkuvaa kriiseilyä, mutta vika on aina muissa eikä heissä itsessään ikinä.
Traumataustahan heillä on jo lapsuudesta.
Monesti läheisriippuvaisia sekä ylimiellyttämisen taipumuksia.
Sitten heilahtavat toiseen ääripäähän.
Käytöksessä narsistisia tai jopa sosiopaattisia piirteitä sen jälkeen.
Mutta loppu viimein ovat hyvin onnettomia ihmisiä. Kaikesta ulospäin näytellystä voimaantumisen kulisseista huolimatta.
Jos traumatausta on lapsuudesta, vika on ollut sitten vanhemmissa, ei siinä lapsessa itsessään.
Aikuinen ihminen on vastuussa omasta käytöksestään. Ei voi piiloutua kokemansa lapsuuden taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sitä, miksi rajojen asettajat saavat kritisoida vapaasti muita ihmisiä, ja kun heitä itseään kritisoi, he raivostuvat täysin. Miksi se kritiikin anto ei voi olla siis tasapuolista. Jos rajoja asettaa, kummallakin pitää olla mahdollisuus kritikkiin ja tasa-arvoiseen keskusteluun.
Ei tarvitse. Se rajojen ylittäminen on jatkunut jo vuosikymmeniä, kaikkina noina kertoina VUOSIKYMMENTEN AJAN sinulla oli tilaisuus tehdä toisin. Mutta et tehnyt. Siinä sun kritiikin antotilaisuutesi meni. Ei ystävyys ole mikään avioliitto jossa on tahdottu Jumalan ja seurakunnan läsnäollessa ja jonka pitäisi jatkua juuri niin kauan kuin JUURI SINÄ haluat. Kun näistä rajojen asettamistilanteista hyvin hyvin harvoin on tarkoituksenakaan päästä enää tekemisiin sen rajojen ylittämisen kanssa. Katsos kun ei enää kiinnosta kun viimein silmäni aukesivat, viimein. Kiitos näkemiin.
Onko sinulla kaikki hyvin? Nyt vaikuttaa että triggeroiduit itsellesi tuntemattoman sanoista tällä kommenttipalstalla.
Tätä ketjua kun lukee, niin tulee sellainen käsitys, että rajojen vedot ei ole ainoita vaikuttimia joidenkin keskustelijoiden ihmissuhdeongelmissa..
Erikoista. Kun minä löysin rajani niin ei mun tarvinnut katkaista välejä keneenkään vaan muut katkoi ne minuun. Ja ei, en todellakaan muuttunut ilkeäksi tai mitään erilaisuutta sietämättömäksi vaan ainoastaan ihmiseksi, jolle ei enää käynyt kaikki mitä muut ehdotti ja keksi vaatia.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua kun lukee, niin tulee sellainen käsitys, että rajojen vedot ei ole ainoita vaikuttimia joidenkin keskustelijoiden ihmissuhdeongelmissa..
Hyviä ja osuvia havaintoja ketjun kommenteista teit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tää ole ihan loogista? Ihminen, jolle on lapsena opetettu terveet rajat, on noudattanut niitä aina. Jos ihminen löytää rajansa, hän on ollut joko liian kiltti tai sitten hän käyttää muotisanaa vain tekosyynä. Liian kiltiksi kasvatettu ei oikeasti tiedä, missä menee terveet rajat vaan hän joutuu sen opettelemaan, mutta tukena ei ole aikuista (ehkä joillain terapeutti kuitenkin).
Mun rajan vedot ovat olleet tyyliin: "Ei ei ole ok että minä nukun kylmässä ullakkokomerossa tehden kotitöitä samalla kun sisarukseni saavat aivan toisenlaisen kohtelun". Olen siis ilmaissut etten vieraile kotipuolessa, jos minua kohdellaan kuin jotain sadun Tuhkimoa. Tämä on toiminut siten, että ihmissuhteistani on tullut terveempiä. Aika harva suhde on mennyt katki, mutta etäisyyttä on saattanut joutua ottamaan. Yksi sisarus ei enää pidä yhteyttä: kerroin että vastaisuudessa toivon vastavuoroista suhdetta ja asiallista kohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi itkette noiden rajat vetäneiden perään, jos he mielestänne ovat valheellisia, persoonallisuushäiriöisiä kiukuttelijoita? Eivätkö he ole tehneet teille palveluksen, kun ottavat itse etäisyyttä?
Tätä samaa ihmettelen. Itsetunto saanut luultavasti kolauksen, kun joku ei enää haluakaan olla näiden ihanien ihmisten ystävä. Ne toistuvat tekosyyt tarkoittavat, että älä ota enää yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Eikös tää ole ihan loogista? Ihminen, jolle on lapsena opetettu terveet rajat, on noudattanut niitä aina. Jos ihminen löytää rajansa, hän on ollut joko liian kiltti tai sitten hän käyttää muotisanaa vain tekosyynä. Liian kiltiksi kasvatettu ei oikeasti tiedä, missä menee terveet rajat vaan hän joutuu sen opettelemaan, mutta tukena ei ole aikuista (ehkä joillain terapeutti kuitenkin).
Näin se on. Mutta se vaikkapa liian kiltin rajojensa löytäminen ei oikeuta toisten kanssaihmisten loukkamiseen taikka törkeään käytökseen heitä kohtaan. Sellainen on p*skaa käytöstä. Piste.
Tämä asia unohtuu usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tää ole ihan loogista? Ihminen, jolle on lapsena opetettu terveet rajat, on noudattanut niitä aina. Jos ihminen löytää rajansa, hän on ollut joko liian kiltti tai sitten hän käyttää muotisanaa vain tekosyynä. Liian kiltiksi kasvatettu ei oikeasti tiedä, missä menee terveet rajat vaan hän joutuu sen opettelemaan, mutta tukena ei ole aikuista (ehkä joillain terapeutti kuitenkin).
Näin se on. Mutta se vaikkapa liian kiltin rajojensa löytäminen ei oikeuta toisten kanssaihmisten loukkamiseen taikka törkeään käytökseen heitä kohtaan. Sellainen on p*skaa käytöstä. Piste.
Tämä asia unohtuu usein.
Pata kattilaa soimaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua kauraa!
Hämmentää, miten perusystävällisestä ihmisestä voi kuoriutua ihan kamala kiukkupussi, joka sanoo kaikille kaikkeen ei.
No hämmentäähän se, kun on vuosikausia, jopa vuosikymmeniä ollut sinulle mieliksi ihan vaan välttääkseen käninää ja riitaa siitä kuinka hankala olet, ja nyt kun ei enää siedäkään moista paskaa ja uskaltaa sanoa ei, on sekin väärin.
Kuka on niin valheellinen että patoaa omia tunteitaan vuosia tai vuosikymmeniä?
Usko pois. Meitä on. Nyt hävettää =(
En vaan tajunnut ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tää ole ihan loogista? Ihminen, jolle on lapsena opetettu terveet rajat, on noudattanut niitä aina. Jos ihminen löytää rajansa, hän on ollut joko liian kiltti tai sitten hän käyttää muotisanaa vain tekosyynä. Liian kiltiksi kasvatettu ei oikeasti tiedä, missä menee terveet rajat vaan hän joutuu sen opettelemaan, mutta tukena ei ole aikuista (ehkä joillain terapeutti kuitenkin).
Näin se on. Mutta se vaikkapa liian kiltin rajojensa löytäminen ei oikeuta toisten kanssaihmisten loukkamiseen taikka törkeään käytökseen heitä kohtaan. Sellainen on p*skaa käytöstä. Piste.
Tämä asia unohtuu usein.
Pata kattilaa soimaa
Vaikka niin jos se oloasi parantaa.
Tällaista julistavat ihmiset ovat löytäneet omat rajansa, mutta eivät muiden ihmisten rajoja, eli tallovat mennen tullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Olin itsekin ihan kohtuuton siinä vaiheessa kun vihdoinkin uskalsin vetää rajat. Itse asiassa potkaisin oikeastaan kaikki ihmiset elämästäni siinä vaiheessa pois.
Elin 20 vuotta täysin erakkona, kunnes opettelin taas olemaan ihmisten kanssa tekemisissä, tällä kertaa terveeltä pohjalta. Tiedän, kuulostaa todella creepyltä, mutta mun piti oikeasti mennä itteeni ja opetella ymmärtämään muitakin. Toki olin työelämässä koko tuon ajan, eli ihmisten kanssa tekemisissä, enkä elänyt yksin luolassa.
Mutta minusta tuli täysin mahdoton siinä vaiheessa kun tajusin tämän "rajojen vetämisen". En nyt jaksa selittää sitä sen enempää, koska en tykkää muistella niitä asioita, mutta tunnistan ilmiön. Liian kilttinä olemisen ja siitä purkautumisen. Siinä vaiheessa ihmisestä tulee todella hankala kapinoija.
Miksei voi vain terveesti asettaa rajoja, miksi pitää riehua ja haukkua.
No häh, ei voi piiloutua juu mutta vaikeaa se on oppia aikuisenakaan enää niitä käytöstaitoja jos lapsena on ollut traumaa. Sitä ei vaan tiedä siitä normaali elämästä.
Itse olin aivan hukassa pitkän aikaa ja terapiassa kävin monta vuotta. Se ei korvaa niitä lapsuuden normi kokemuksia. Kovaa työtä joka päivä ja silti onnistun huomaamattani loukkaamaan joskus ihmisiä niin että en tiedä mitä tehnyt väärin. Rajoja minulla ei ollut pienenä ollenkaan, vaikea asettaa niitä omille lapsille vaikka parhaani yritän. Armoa nyt vähän traumoja kärsineille, harvat täällä kuitenkaan selviää ilman kolhuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi itkette noiden rajat vetäneiden perään, jos he mielestänne ovat valheellisia, persoonallisuushäiriöisiä kiukuttelijoita? Eivätkö he ole tehneet teille palveluksen, kun ottavat itse etäisyyttä?
Tätä samaa ihmettelen. Itsetunto saanut luultavasti kolauksen, kun joku ei enää haluakaan olla näiden ihanien ihmisten ystävä. Ne toistuvat tekosyyt tarkoittavat, että älä ota enää yhteyttä.
Niille jotka valittavat määräilevästä ns. rajat vetäneestä ystävästä, tekisi hyvää vetää ne omatkin rajat. Sitten ovat nämä iilimadot, jotka kiukuttelevat, kun eivät saakaan jatkaa tuttaviensa verenimemistä, koska kokevat itse vain olevansa vastavuoroisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Olin itsekin ihan kohtuuton siinä vaiheessa kun vihdoinkin uskalsin vetää rajat. Itse asiassa potkaisin oikeastaan kaikki ihmiset elämästäni siinä vaiheessa pois.
Elin 20 vuotta täysin erakkona, kunnes opettelin taas olemaan ihmisten kanssa tekemisissä, tällä kertaa terveeltä pohjalta. Tiedän, kuulostaa todella creepyltä, mutta mun piti oikeasti mennä itteeni ja opetella ymmärtämään muitakin. Toki olin työelämässä koko tuon ajan, eli ihmisten kanssa tekemisissä, enkä elänyt yksin luolassa.
Mutta minusta tuli täysin mahdoton siinä vaiheessa kun tajusin tämän "rajojen vetämisen". En nyt jaksa selittää sitä sen enempää, koska en tykkää muistella niitä asioita, mutta tunnistan ilmiön. Liian kilttinä olemisen ja siitä purkautumisen. Siinä vaiheessa ihmisestä tulee todella hankala kapinoija.
Miksei voi vain terveesti asettaa r
Tämä itseäkin ihmetyttää. Miksi ylikiltin purkautuminen tapahtuu muita tallomalla? Onko inhimillisyys ja aito empatia heistä kadonnut pysyvästi? Vai miksi ovat hankalia kapinoijia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tää ole ihan loogista? Ihminen, jolle on lapsena opetettu terveet rajat, on noudattanut niitä aina. Jos ihminen löytää rajansa, hän on ollut joko liian kiltti tai sitten hän käyttää muotisanaa vain tekosyynä. Liian kiltiksi kasvatettu ei oikeasti tiedä, missä menee terveet rajat vaan hän joutuu sen opettelemaan, mutta tukena ei ole aikuista (ehkä joillain terapeutti kuitenkin).
Näin se on. Mutta se vaikkapa liian kiltin rajojensa löytäminen ei oikeuta toisten kanssaihmisten loukkamiseen taikka törkeään käytökseen heitä kohtaan. Sellainen on p*skaa käytöstä. Piste.
Tämä asia unohtuu usein.
Pata kattilaa soimaa
Vaikka niin jos se oloasi parantaa.
Sun oloasi parantaisi niiden rajojen vetäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi itkette noiden rajat vetäneiden perään, jos he mielestänne ovat valheellisia, persoonallisuushäiriöisiä kiukuttelijoita? Eivätkö he ole tehneet teille palveluksen, kun ottavat itse etäisyyttä?
Tätä samaa ihmettelen. Itsetunto saanut luultavasti kolauksen, kun joku ei enää haluakaan olla näiden ihanien ihmisten ystävä. Ne toistuvat tekosyyt tarkoittavat, että älä ota enää yhteyttä.
Ja jälleen kerran ilmentyy piilottelu. Ei kyetä sanomaan asioita suoraan ja rehellisesti vaan piiloudutaan tekosyiden taakse.
Missä on sanottu että diagnoosin saaneita ovat? Taidat nyt ylitulkita asioita ketjussa.