Tätä minä inhoan "omat rajansa" löytäneissä ihmisissä
Siinä ei mitään, jos omat rajat löytäessään sanoo selvän ei:n kaikenlaiselle yksipuoliselle palvelemiselle. Tuollaiselle kuuluukin sanoa ei. Kenenkään tehtävä ei ole olla toisten kynnysmatto, likaämpäri tai apupoika.
Oma kokemus taas on ollut, että osa näistä omien rajojensa löytäjistä muuttuu ihan kamaliksi ihmisiksi. En tarkoita sellaista tavallista rajojen pitämistä (kieltäytymistä esimerkiksi ikävistä asioista), vaan ihan hirveää vaativuutta toisia kohtaan. Toisissa ei kestetä enää mitään huonoja puolia ja katkaistaan välit vedoten omiin rajoihin. Kokemusta on esimerkiksi ihmisistä, jotka ovat katkaisseet pitkäaikaisiin ystäviin välit, koska yksi kylään tullut ystävä kehtasi istua sohvan käsinojalla, toinen ei antanut kummilapselle kyllin kallista syntymäpäivälahjaa ja kolmas ei kestänyt ystävänsä sairastumista. Jos toinen ihminen on millään tavalla vajavainen tai tarvitseva, niin heti lyödään liinat kiinni ja katkaistaan välit. Katoaa siis täysin käsitys siitä, millaiset omat rajat ovat kohtuullisia ja millaiset eivät. Ei kukaan ole täydellinen, eikä kaikista pikkuasioista tarvitse vetää jumalatonta palkokasvia nenäänsä.
Kommentit (479)
En ymmärrä sitä, miksi rajojen asettajat saavat kritisoida vapaasti muita ihmisiä, ja kun heitä itseään kritisoi, he raivostuvat täysin. Miksi se kritiikin anto ei voi olla siis tasapuolista. Jos rajoja asettaa, kummallakin pitää olla mahdollisuus kritikkiin ja tasa-arvoiseen keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Meillekin kävi näin. Olimme tuttavapariskunnan kotona käymässä ja toinen omista lapsista ei suostunut syömään. Erehdyin sanomaan että "pitää syödä että kasvaa". En tajunnut että tämä loukkasi niin kovasti tuttavapariskunnan rouvaa, että hän laittoi välit poikki. Heidän omalla lapsellaan on siis kasvuhäiriö, nuorempi lapsi on pidempi kuin 2v vanhempi.
Enää ei tervehditä edes kuntosalilla. Hän ilmoitti suoraan että poistaa negatiiviset ihmiset elämästään.
No olithan sinä törppö kommentillasi.
Itse on ollut pakko vetää yhden ihmisen kanssa tiukat rajat ja rajoittaa näkemistä. On hyvin vaativa ja aina jotain vailla. Hyvin itsekeskeinen ja kaikki pyörii hänen ympärillään, tai sitten muiden haukkumisessa ja arvostelussa. Hänen seuransa saa minut uupumaan ja ahdistuneeksi. Vastavuoroisuus puuttuu täysin. En ole koskaan saanut häneltä apua missään, vaikka olen hänen hyväkseen tehnyt paljon. Nyt olen tehnyt täyden stopin. Olosuhteiden pakosta joudumme kuitenkin välillä näkemään.
Vierailija kirjoitti:
Kaveripiirissä näitä rajansa löytäneitä yhdistää melko epävakaa mielenterveys. Jatkuvaa kriiseilyä, mutta vika on aina muissa eikä heissä itsessään ikinä.
Ok. Mulla oli ennen jatkuvaa kriiseilyä, rajattomaksi kun mut oli kasvatettu. Kylläpäs kriisit väheni kun aloin pitää puoleni ja vetää niitä rajoja sille, mitä otan vastaan ja mihin taivun. Ehkä sunkin kavereiden epävakaa mielenterveys on seurausta siitä ettei niitä rajoja ole ollut?
Vierailija kirjoitti:
Jos ei toisissa kestä normaaleja vikoja ja virheitä, niin kohta ei ole elämässä enää yhtäkään pitkäaikaista ystävää/tuttavaa. Se vaan on niin, että kaikki tekee virheitä ja kaikissa on hankalia piirteitä ja puolia.
Jos joku on ihan mahdoton, niin toki rajat on syytäkin pitää.
Ei se vikojen määrä ole kuitenkaan mikään vakio. Kyllä ystävyyden saa lopettaa, jos se ei ole (enää) sopiva, tai jos löytää paremmin yhteensopivia ystäviä myöhemmin elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vieras paskantaa lattialle (karrikoidusti), en minä koittele omia rajojani vaan vieras koitteelee minun rajoja. Muille asetetut rajat on ihan toinen asia.
Minusta esimerkki on huono. Kuka tahansa tietää, ettei lattialle paskota. Jos taas tuohon kohdalle vaihtaisi jonkun muun asian, josta voi olla eri näkemyksiä, niin eipä vieras välttämättä tiedä koettelevansa sinun rajojasi, jos sinä et sitä hänelle kerro. Eikä kannattaisi kerrasta suuttua. Eri asia sitten, jos vieras tietää, että sinun luonasi ei sitten saa tehdä asiaa x ja tekisi silti.
Jos ihminen levitää lattialle ruusuja, suklaata, kultarahoja... Minä en silloin koittele OMIA RAJOJANI, HÄN KOITTELEE MINUN RAJOJA. Tietääkö kaikki sivuston käyttäjät varmasti ettei lattialle väännetä torttua? Jeesus toiset on niin......
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajojen opettelu on tärkeä prosessi kun etsitään rauhallisuutta omaan elämään. Alkuun ne ovat todella joustamattomat ja kankeat, koska niitä opetellaan. Niiden ei kuitenkaan kuuluisi jäädä sellaiseksi, vaan sitten kun ihminen on päässyt eteen päin ja antanut itselleen anteeksi, niin hän alkaa ymmärtämään myös muiden erehtyvyyden ja inhimillisyyden. Näin kasvaa aidosti eteen päin. Harmi, että jotkut jäävät ilmeisesti polulla kesken.
Ja se pitää myös mainita, ettei myöskään ap:lla tunnu olevan empatiaa, tämän prosessin ymmärtämiseen. Se ottaa aikansa ja sitä pitäisi tukea ja myös rohkaista. Voi toki suoraan ottaa myös puheeksi sen, että tukee rajojen kasvua, mutta myös inhimillisyyden kasvua.
Empatiaa voi suoda jos ihminen ei raj
Ammattiloukkaantuja on siis mielestäsi sellainen joka ei pidä toisten ihmisten tahallista loukkaamista omia rajojaan savuverhona käyttäen hyväksyttävänä?
Mitä ihmettä?
Pakko olla lopulta kamala, kun vähemmällä ei uskota, että ei on ei. Vängätään ja uhriudutaan, kun ei enää päästäkään pyyhkimään jalkoja kynnysmattoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveripiirissä näitä rajansa löytäneitä yhdistää melko epävakaa mielenterveys. Jatkuvaa kriiseilyä, mutta vika on aina muissa eikä heissä itsessään ikinä.
Traumataustahan heillä on jo lapsuudesta.
Monesti läheisriippuvaisia sekä ylimiellyttämisen taipumuksia.
Sitten heilahtavat toiseen ääripäähän.
Käytöksessä narsistisia tai jopa sosiopaattisia piirteitä sen jälkeen.
Mutta loppu viimein ovat hyvin onnettomia ihmisiä. Kaikesta ulospäin näytellystä voimaantumisen kulisseista huolimatta.
Jos traumatausta on lapsuudesta, vika on ollut sitten vanhemmissa, ei siinä lapsessa itsessään.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sitä, miksi rajojen asettajat saavat kritisoida vapaasti muita ihmisiä, ja kun heitä itseään kritisoi, he raivostuvat täysin. Miksi se kritiikin anto ei voi olla siis tasapuolista. Jos rajoja asettaa, kummallakin pitää olla mahdollisuus kritikkiin ja tasa-arvoiseen keskusteluun.
Näitä rajojen asettajiahan on kritisoitu, nälvitty, hyväksikäytetty ja piikitelty ihan huolella kunnes heillä on vihdoin tullut raja vastaan ja osanneet nousta vastaan. Eli mielestäsi tilanteen pitäisi saada jatkua niin että rajojen asettajien tulisi tyytyä kohtaloonsa ja alistua huonoon kohteluun hamaan tappiin asti?
Se voi tulla näille nälvijöille yllätyksenä, että nyt on heidän vuoronsa ottaa vastaan sitä kritiikkiä. Kun ne rajat on vihdoin asetettu niin ne saa pysyäkin, jos vastapuoli ei älyä tehdä myönnytyksiä. Sitten ehkä onnistuu tasa-arvoinen keskustelu. Mutta epäilen, nälvijän on vaikea omaksua uutta roolia.
Omassa tapauksessani olin nälvimisen ja ainaisen kritiikin kohde. Kun kerrankin sanoin vastaan, ystävyys loppui siihen paikkaan.
Noh, löysin rajani ja totesin etten ole kaveripiirin ainoana auton omistavana enää ilmainen taksikuski kenellekään. Arvaatkaapa millainen äläkä siitä nousi? Todennäköisesti täälläkin haukuttu. Taksin saa rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sitä, miksi rajojen asettajat saavat kritisoida vapaasti muita ihmisiä, ja kun heitä itseään kritisoi, he raivostuvat täysin. Miksi se kritiikin anto ei voi olla siis tasapuolista. Jos rajoja asettaa, kummallakin pitää olla mahdollisuus kritikkiin ja tasa-arvoiseen keskusteluun.
Näitä rajojen asettajiahan on kritisoitu, nälvitty, hyväksikäytetty ja piikitelty ihan huolella kunnes heillä on vihdoin tullut raja vastaan ja osanneet nousta vastaan. Eli mielestäsi tilanteen pitäisi saada jatkua niin että rajojen asettajien tulisi tyytyä kohtaloonsa ja alistua huonoon kohteluun hamaan tappiin asti?
Se voi tulla näille nälvijöille yllätyksenä, että nyt on heidän vuoronsa ottaa vastaan sitä kritiikkiä. Kun ne rajat on vihdoin asetettu niin ne saa pysyäkin, jos vastapuoli ei älyä tehdä myönnytyksiä. Sitten ehkä onnistuu tasa-arvoinen keskustelu. Mutta epäi
Ei. Vaan syy on siinä miksi on piilotellut itseään. On ollut valheellinen. Kyllä normaali ihminen on oppinut viimeistään parikymppisenä vetämään rajansa ja kommunikoimaan niistä toisille ihmisille.
Jos ei ole niin syyllinen asioihin löytyy peiliin katsomalla eikä niistä muista ihmisistä. Se peiliin katsominen voi olla kivuliasta. Jotkut eivät siihen elämässään aidosti kykene koskaan.
Jotenkin vaikea uskoa, että kukaan alkaisi haukkua ystäväänsä jos tämä ei suostu olemaan jatkuvasti ilmainen autokuski. Siis tällaisen pitäisi olla hyvin persoonallisuushäiriöinen ihminen, ja sitten että sellaisia olisi kaikki kaverit..lienee tilastollisesti mahdotonta. Todennäköisempää on, että se "haukuttu" on itse jotenkin ylitulkinnut kaikkien muiden reaktiot/puheet.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Vaan syy on siinä miksi on piilotellut itseään. On ollut valheellinen. Kyllä normaali ihminen on oppinut viimeistään parikymppisenä vetämään rajansa ja kommunikoimaan niistä toisille ihmisille.
Jos ei ole niin syyllinen asioihin löytyy peiliin katsomalla eikä niistä muista ihmisistä. Se peiliin katsominen voi olla kivuliasta. Jotkut eivät siihen elämässään aidosti kykene koskaan.
Ei vaan juurihan tuolla aikaisemmin joku toivoi pikkuasioita annettavan anteeksi. No niitä on kertynyt vuosikymmenten varrella niin että sitten se kuppi jossain kohtaa menee nurin jopa ihan olemattomasta. Kun tosiaalta se käytös on ollut jopa niin törkeää ettei siitä voi edes ruveta toista ojentamaan kasvojaan menettämättä vaan sen toisen tulisi jo lähtökohtaisesti käyttäytyä hyvin.
Miksi itkette noiden rajat vetäneiden perään, jos he mielestänne ovat valheellisia, persoonallisuushäiriöisiä kiukuttelijoita? Eivätkö he ole tehneet teille palveluksen, kun ottavat itse etäisyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vaikea uskoa, että kukaan alkaisi haukkua ystäväänsä jos tämä ei suostu olemaan jatkuvasti ilmainen autokuski. Siis tällaisen pitäisi olla hyvin persoonallisuushäiriöinen ihminen, ja sitten että sellaisia olisi kaikki kaverit..lienee tilastollisesti mahdotonta. Todennäköisempää on, että se "haukuttu" on itse jotenkin ylitulkinnut kaikkien muiden reaktiot/puheet.
Tämäpä juuri. Omien tunteidensa piilottelija ylitulkitsee.
Kasaa listaa kanssaihmisten sanoista.
Ja sitten kun tarpeeksi kauan padonnut pahaa oloaan sisälleen niin alkaa käyttäytymään itse täysin rajattomasti.
Vedoten tietenkin rajojen asettamiseen.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sitä, miksi rajojen asettajat saavat kritisoida vapaasti muita ihmisiä, ja kun heitä itseään kritisoi, he raivostuvat täysin. Miksi se kritiikin anto ei voi olla siis tasapuolista. Jos rajoja asettaa, kummallakin pitää olla mahdollisuus kritikkiin ja tasa-arvoiseen keskusteluun.
Ei tarvitse. Se rajojen ylittäminen on jatkunut jo vuosikymmeniä, kaikkina noina kertoina VUOSIKYMMENTEN AJAN sinulla oli tilaisuus tehdä toisin. Mutta et tehnyt. Siinä sun kritiikin antotilaisuutesi meni. Ei ystävyys ole mikään avioliitto jossa on tahdottu Jumalan ja seurakunnan läsnäollessa ja jonka pitäisi jatkua juuri niin kauan kuin JUURI SINÄ haluat. Kun näistä rajojen asettamistilanteista hyvin hyvin harvoin on tarkoituksenakaan päästä enää tekemisiin sen rajojen ylittämisen kanssa. Katsos kun ei enää kiinnosta kun viimein silmäni aukesivat, viimein. Kiitos näkemiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua kauraa!
Hämmentää, miten perusystävällisestä ihmisestä voi kuoriutua ihan kamala kiukkupussi, joka sanoo kaikille kaikkeen ei.
No hämmentäähän se, kun on vuosikausia, jopa vuosikymmeniä ollut sinulle mieliksi ihan vaan välttääkseen käninää ja riitaa siitä kuinka hankala olet, ja nyt kun ei enää siedäkään moista paskaa ja uskaltaa sanoa ei, on sekin väärin.
Kuka on niin valheellinen että patoaa omia tunteitaan vuosia tai vuosikymmeniä?
Ota se peili käteen viimein. Sinunlaisesi ei ymmärrä että viet kaiken energian ja tilan. Toinen ei tule kuulluksi eikä nähdyksi, ja jos tuleekin, tulee mitätöidyksi, jonka sinäkin kommentillasi juuri todistit
Joten mikä tässäkin nyt sitten on ongelma? Sinä pääsit eroon valheellisesta ihmisestä ja se toinen pääsi eroon sinusta. Kaikki ovat tyytyväisiä ja hommat on just niin kuin niiden pitääkin olla.
Et ymmärrä. Kun voimavarat ovat riittävän vähissä, ei silloin ole mahdollisuutta yrittää selittää asioita ihmiselle, jonka kyky myötätuntoon on noin rajallinen. Eikä se tosiaan ole kenenkään vika, elämä vain on epäreilu.