Lue keskustelun säännöt.
Tätä minä inhoan "omat rajansa" löytäneissä ihmisissä
07.12.2024 |
Siinä ei mitään, jos omat rajat löytäessään sanoo selvän ei:n kaikenlaiselle yksipuoliselle palvelemiselle. Tuollaiselle kuuluukin sanoa ei. Kenenkään tehtävä ei ole olla toisten kynnysmatto, likaämpäri tai apupoika.
Oma kokemus taas on ollut, että osa näistä omien rajojensa löytäjistä muuttuu ihan kamaliksi ihmisiksi. En tarkoita sellaista tavallista rajojen pitämistä (kieltäytymistä esimerkiksi ikävistä asioista), vaan ihan hirveää vaativuutta toisia kohtaan. Toisissa ei kestetä enää mitään huonoja puolia ja katkaistaan välit vedoten omiin rajoihin. Kokemusta on esimerkiksi ihmisistä, jotka ovat katkaisseet pitkäaikaisiin ystäviin välit, koska yksi kylään tullut ystävä kehtasi istua sohvan käsinojalla, toinen ei antanut kummilapselle kyllin kallista syntymäpäivälahjaa ja kolmas ei kestänyt ystävänsä sairastumista. Jos toinen ihminen on millään tavalla vajavainen tai tarvitseva, niin heti lyödään liinat kiinni ja katkaistaan välit. Katoaa siis täysin käsitys siitä, millaiset omat rajat ovat kohtuullisia ja millaiset eivät. Ei kukaan ole täydellinen, eikä kaikista pikkuasioista tarvitse vetää jumalatonta palkokasvia nenäänsä.
Kommentit (479)
Nro 440: "Olen monestakin kohdasta samaa mieltä kanssasi tuosta, että kun ihminen on kadvatettu kiltiksi, se rajojen pitäminen on vaikeampaa ja voi sitten mennä yli.
Mutta: olen kuitenkin sitä mieltä että sen rajojen vetämisen voi aloittaa myös fiksusti keskustelemalla- toki aina löytyy niitä joille sekään ei sovi mutta kannattaa yrittää.
Monet näistä aggressiivisesti rajansa vetäneistä on myös itse olleet muiden hyväksikäyttäjiä koska on oletus että apua voi vaan kysyä ilman tilannetajua.
Mielestäni hyvät sosiaaliset taidot omaava ihminen tajuaa myös oman negatiivisen vaikutuksensa toiseen ja osaa olla näissä tilanteissa tilannetajuinen.
Ehkä tässä keskustelussa on kyse myös tahdittomista ja huonot sosiaaliset taidot omaavista rajojen vetäjistä"
Mä olen ihan samaaa mieltä ja jos mulla olisi ollut yli 30 vuotta sitten nykyinen elämänkokemukseni, olisin ehkä tehnytkin niin. Mutta silloin tuntui yksinkertaisemmalta repäistä kerralla eikä alkaa jokaisen kohdalla vääntää ratakiskosta, miksi en enää tee näin ja noin, vaikka aina ennenkin olen tehnyt näin ja noin. Miksi mun olisi pitänyt käyttää aikaani siihen, että selitän ja perustelen toiselle, miksi en enää halua olla hyväksikäytettävissä. Mulla oli kuitenkin kaksi pientä lasta hoidettavana eikä ihan oikeasti olisi ollut kiinnostustakaan selittää puhelimessa ihmisille, miksi se, tämä ja tuo ei mulle enää käy. Jos elettäisiin nykypäivää, laittaisin varmaan vaan Facebookissa seinälleni julkaisun, jossa perustelisin asian. Siitä voisi sitten tutut lukea, miksi ei enää käy. Mutta ysärin alussa olisi pitänyt jokaiselle selittää erikseen puhelimessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten se rajojen ylittäjä ei ole koskaan tahditon on ja huono sosiaalisten tilanteiden kanssa...
Kirjoitin tuonne aiemmin mutta oman kokemukseni kertomassa tapauksessa se rajojen vetäjä oli se itse rajaton ja huono sosiaalisissa tilanteissa vaikka halusi uskoa toisin.
Ehkä hän näki oman rajattomuutensa peilistä mutta kuvitteli sen heijastuksen tulevan jostain toisesta ihmisestä.
Useinhan ihmiset inhoavat muissa ihmisissä juuri niitä piirteitä joita itsessään inhoavat.
Rajojen ylittäminen esim kertaöuontoisesti on huonoa käytöstä johon varmaan jokainen on joskus saattanut sortua, mutta rajattomuus on siitä astetta pahempaa sorttia- eli rajaton käyttäytyy törpösti lähes jatkuvasti tajuamatta sosiaalisia tilanteita.
Tunnen kaltaisesi sukulaisen, jota oma perhe kohteli huonosti ja epäreilusti. Puolustin tätä ihmistä ja autoin elämän myrskyissä. Hän piti minusta ja minun perheestäni kunnes mitä ilmeisimmin vinksahti aikuisena ja alkoi etsiä minusta ja perheestäni vikoja katkoen lopulta välit.
Lyhyesti sanottuna syy oli se, että hän oli asettanut meille kauheasti odotuksia ja kuvitelmia, joita me emme voineetkaan täyttää. Syytteli myös minun sanoneen jotain rumaa hänestä- tosin nämä "sanomiseni" oli täysin hänen omia kuvitelmiaan eikä oikeita ajatuksia edes.
Terapiassa minusta sai kuitenkin leivottua nätisti syyllisen kaikkeen kun kertoi kuvitelmansa tosina... Ja oli hyvä syy katkaista siis välit.
Rajansa kaikella, myös sillä aiheettomalla rajojen vetämisellä. Enkä tarkoita tätä kenelle vastasin vaan sukulaistani.
Tuo on hyvä sanapari tuo "aiheeton rajojen vetäminen". Sillä todellakin on ihmisiä, jotka vetävät rajoja, vaikka sille ei ole mitään aihetta.
Minulla on täsmälleen sama kokemus kuin lainaamallani. Olin hyvä ystävä ihmiselle, jolla ei liiemmin ollut ystäviä. Olen samalla tavalla päätellyt, että toisella syntyi minua kohtaan niin suuret odotukset, että pettymys oli väistämätön. Ja se johti syyttelyyn, joka sisälsi juuri noita sinunkin mainitsemia kuviteltuja syyttelyn aiheita, jotka olivat hyvin epäloogisia, mm. minun syyttämistä hänen ongelmistaan, vaikka ongelmat olivat hänellä jo silloin, kun tutustuimme.
Ja auta armias, kun hänellä terapia alkoi, niin kävi selväksi, että hän kertoo terapeutille omaa tarinaansa, joka on hyvin pitkälti mielikuvituksen tuotetta. Jutuissa alkoi toistumaan sama kuvio, eli kun hän koki syyllistyneensä johonkin, vaikkapa tuohon rajattomuuteen, niin hän syytti terapiassa minua rajattomuudesta. Ja terapeutti kehotti vetämään minulle tiukemmat rajat.
Tuo aiheeton rajojen vetäminen johti tietenkin siihen, että minä en voinut tehdä enää mitään oikein, vaan vaikka miten superkorrektin kohteliaasti olisin kommunikoinut, niin vastaan tuli syytöksiä rajojen ylittämisestä ja väärin tekemisestä. Näin ollen kanssakäymisen edellytykset kuihtuivat pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten se rajojen ylittäjä ei ole koskaan tahditon on ja huono sosiaalisten tilanteiden kanssa...
Kirjoitin tuonne aiemmin mutta oman kokemukseni kertomassa tapauksessa se rajojen vetäjä oli se itse rajaton ja huono sosiaalisissa tilanteissa vaikka halusi uskoa toisin.
Ehkä hän näki oman rajattomuutensa peilistä mutta kuvitteli sen heijastuksen tulevan jostain toisesta ihmisestä.
Useinhan ihmiset inhoavat muissa ihmisissä juuri niitä piirteitä joita itsessään inhoavat.
Rajojen ylittäminen esim kertaöuontoisesti on huonoa käytöstä johon varmaan jokainen on joskus saattanut sortua, mutta rajattomuus on siitä astetta pahempaa sorttia- eli rajaton käyttäytyy törpösti lähes jatkuvasti tajuamatta sosiaalisia tilanteita.
Sitä kutsutaan projisoinniksi, kun näkee peilistä oman toimintansa, mutta kuvittelee sen tulevan toisesta ihmisestä.
Jokainen saa rajansa vetää juuri sinne, minne tykkää.
Minullakin ystävä veti rajat minulle, eikä aikonut olla minun kanssani enää tekemisissä. Kauan oltiinkin erillään. Sitten pyysin häneltä anteeksi ja taas ollaan ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa rajansa vetää juuri sinne, minne tykkää.
Minullakin ystävä veti rajat minulle, eikä aikonut olla minun kanssani enää tekemisissä. Kauan oltiinkin erillään. Sitten pyysin häneltä anteeksi ja taas ollaan ystäviä.
Mitä pyysit anteeksi? "Anteeksi, että kohtelin sinua mielestäsi huonosti vuonna 2010, vaikka tapasimme vuonna 2020."
Täällä on meitä, joilta rajojen vetäjä on vaatimassa noinkin järkevää anteeksipyyntöä. Oletko sitä mieltä, että jos vain pyytäisin anteeksi, niin sitten kaikki olisi hyvin?
Rajat on terveitä, mutta jos niitä käytetään noin, että ystävät ja tutut hermostuvat ja kokevat epäreiluiksi, niin silloin kyse on jostain muusta. Monella tämä on vain yksi esimerkki haparoivasta otteesta elämään ja sen hallintaan, rajan vetäjät ovat varmasti myös enkelikorttien ja muun huuhaan uhreja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rajaton voi tarkoittaa kahta asiaa. Semmoista ihmistä, joka suostuu kaikkeen ja myötäilee toisia, mutta toisaalta myös jyräävää ihmistä, joka ei ollenkaan hyväksy, että muillakin ihmisillä on oma tahto ja omat prioriteettinsa. Nämä kaksi menevät tässäkin keskustelussa iloisesti sekaisin.
.
Vierailija kirjoitti:
Rajat on terveitä, mutta jos niitä käytetään noin, että ystävät ja tutut hermostuvat ja kokevat epäreiluiksi, niin silloin kyse on jostain muusta. Monella tämä on vain yksi esimerkki haparoivasta otteesta elämään ja sen hallintaan, rajan vetäjät ovat varmasti myös enkelikorttien ja muun huuhaan uhreja.
Nope.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä yhdistää kaikkia tuntemiani "löysin rajani ja katkaisen välit suhun (ainakin hetkeksi, sitten kun päätän palata)" -tapauksia:
Kukaan heistä ei _kertaakaan_ ole sanonut sille välien katkaisun kohteelle, että joku asia toisen käytöksessään nyppisi ja antaisi toiselle mahdollisuuden korjata tapansa. Sen sijaan ärtymystä kerätään hiljaa mielessä ja lopuksi todetaan, että yhteydenpito loppui nyt. Ei edes anneta toiselle mahdollisuutta korjata asiaa.
Minusta on todella törkeää, jos toisen dumppaa ilman, että antaa toiselle mitään mahdollisuutta muuttaa tapaansa. Mistä se toinen voi tietää, että joku asia vaivaa sinua, jos et hänelle sitä kerro? Ja onko sekään kovin reilua, että jättää toisen eikä anna mahdollisuutta korjata käytöstä? Ja en nyt tarkoita mitään "lupaan etten p ahoinpitele sua enää" tyylisiä juttuja, vaan just näitä "istuit väärälle tuolille kotonani/et kysynyt mummoni kuulumisia" tms.
Minulla on ollut aina vaikeuksia pitää rajojani, mutta olen yrittänyt nyt opetella. Kun tapasin uuden kaverin ja alun mukavuuden jälkeen hän alkoi ensin tehdä ohareita ilmoittamatta, annoin ne olla, mutta sitten alkoi lokkeilemaan monin eri tavoin, niin siitä sitten jo lopulta poltin pinnani ja annoin mahdollisuuden korjata käytöstään, sanomalla että tulehan lainaamiesi tuomisten kanssa sitten ensi kerralla kun olet taas kylään tulossa. Olen tässä odottanut kohta vuoden, joten rajojen veto meni tällä kertaa kyllä oikein. Siis oikeesti luulin kaveriksi ja kyse on muutaman kympin jutuista, niin näin helposti tulin heivatuksi kun hieman rajanvetoa väläytinkin?!?! :D
Vierailija kirjoitti:
Rajat on terveitä, mutta jos niitä käytetään noin, että ystävät ja tutut hermostuvat ja kokevat epäreiluiksi, niin silloin kyse on jostain muusta. Monella tämä on vain yksi esimerkki haparoivasta otteesta elämään ja sen hallintaan, rajan vetäjät ovat varmasti myös enkelikorttien ja muun huuhaan uhreja.
Tai sitten tutut ja ystävät tottuneet, että tämä yksi on aina käytettävissä, kun tarvitaan ilmaista autokuskia, lapsenvahtia, lemmikkihotellia, muuttoapua yms yms (ja toki pahastutaan jos tämä ilmainen työntekijä, anteeksi siis ystävä, on joskus kipeä eikä pääsekään). Niin tokihan se voi tuntua epäreilulta, että yhtäkkiä näin ei enää olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajat on terveitä, mutta jos niitä käytetään noin, että ystävät ja tutut hermostuvat ja kokevat epäreiluiksi, niin silloin kyse on jostain muusta. Monella tämä on vain yksi esimerkki haparoivasta otteesta elämään ja sen hallintaan, rajan vetäjät ovat varmasti myös enkelikorttien ja muun huuhaan uhreja.
Tai sitten tutut ja ystävät tottuneet, että tämä yksi on aina käytettävissä, kun tarvitaan ilmaista autokuskia, lapsenvahtia, lemmikkihotellia, muuttoapua yms yms (ja toki pahastutaan jos tämä ilmainen työntekijä, anteeksi siis ystävä, on joskus kipeä eikä pääsekään). Niin tokihan se voi tuntua epäreilulta, että yhtäkkiä näin ei enää olekaan.
Meillä se meni toisinpäin- minä ja puolisoni oltiin vuosikausia se kuski/kissanhoitaja/kukkienkastelija/ taulujen seinään laittaja/ muuttoapu/pankki.... Aina kiitokset oli vuolaat ja kova sääliuikutus kuinka hänkin haluaisi niin kovasti joskus auttaa, muistakaa sitten kysyä kyllä minä autan kun vaan tarvitsette...
Kunnes kysyin apua- kouluikäisten lasten seuraksi olisi tarvinnut tulla että olisimme käyneet puolisoni kanssa konsertissa joka kesti noin 3 tuntia.
Tämä aiemmin jatkuvasti auteltava veti tässä kohtaa itse ne rajat ja puhui ikään kuin olisi autellut meitä jatkuvasti... (Eka kerta noinviiteen vuoteen kun pyysimme mitään)
Mekin sitten vedimme rajat. Ei olla enää tekemisissä hänen aloitteestaan, koska emme ole hänen käyttöhyödykkeitään enää- ei siis ole enää syytä viettää muutenkaan aikaa yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajat on terveitä, mutta jos niitä käytetään noin, että ystävät ja tutut hermostuvat ja kokevat epäreiluiksi, niin silloin kyse on jostain muusta. Monella tämä on vain yksi esimerkki haparoivasta otteesta elämään ja sen hallintaan, rajan vetäjät ovat varmasti myös enkelikorttien ja muun huuhaan uhreja.
Tai sitten tutut ja ystävät tottuneet, että tämä yksi on aina käytettävissä, kun tarvitaan ilmaista autokuskia, lapsenvahtia, lemmikkihotellia, muuttoapua yms yms (ja toki pahastutaan jos tämä ilmainen työntekijä, anteeksi siis ystävä, on joskus kipeä eikä pääsekään). Niin tokihan se voi tuntua epäreilulta, että yhtäkkiä näin ei enää olekaan.
Meillä se meni toisinpäin- minä ja puolisoni oltiin vuosikausia se kuski/kissanhoitaja/kukkienkastelija/ taulujen seinään laittaja/ muuttoapu/pankki.... Aina kiitokset oli vuolaat ja kova sääliuikutus kuinka hänkin haluaisi niin kovasti joskus auttaa, muistakaa sitten kysyä kyllä minä autan kun vaan tarvitsette...
Kunnes kysyin apua- kouluikäisten lasten seuraksi olisi tarvinnut tulla että olisimme käyneet puolisoni kanssa konsertissa joka kesti noin 3 tuntia.
Tämä aiemmin jatkuvasti auteltava veti tässä kohtaa itse ne rajat ja puhui ikään kuin olisi autellut meitä jatkuvasti... (Eka kerta noinviiteen vuoteen kun pyysimme mitään)
Mekin sitten vedimme rajat. Ei olla enää tekemisissä hänen aloitteestaan, koska emme ole hänen käyttöhyödykkeitään enää- ei siis ole enää syytä viettää muutenkaan aikaa yhdessä
Kiinnostaisi, että miten tuo tilanne mennyt.
Siis että olette pyytäneet lapsenhoitajaksi, niin onko kieltäytynyt johonkin hyvään syyhyn vedoten, ja tästä alkanut syyllistäminen siitä kuinka olette pyyteettömästi häntä aina auttaneet yms.?
Tätä meinaan tehty itselleni, että autetaan jossain asiassa ilmeisesti sillä tarkoitusperällä, että jatkossa olen sitten kiitoksenvelassa ja helvetti irti, jos kehtaan kieltäytyä jostain mitä itse pyytävät.
Olenkin oppinut, ettei kannata ottaa pientäkään apua vastaan keneltäkään, niin ei ole sitten jatkossa toiselle palvelusväkeä kiitollisuusvelan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tämä aiemmin jatkuvasti auteltava veti tässä kohtaa itse ne rajat ja puhui ikään kuin olisi autellut meitä jatkuvasti... (Eka kerta noinviiteen vuoteen kun pyysimme mitään)"
Tähän vielä tartun, että joskus ihmiset eivät huomaa miten paljon avautuvat toiselle. Itselleni on kipattu niskaan kaikki elämän kurjuus, kuinka huonosti menee puolison kanssa ja ero varmaan tarttis ottaa, kuinka taloudellisesti on vaikeaa, lasten kanssa on vaikeaa, se toinen kaveri on tosi vaikea, töissä on vaikeaa.
Vaikkei sitä itse näe, niin se on pitkän ajan kuluessa tosi kuormittavaa, mutta silti sitä ei välttämättä edes nähdä minään apuna, että toinen ottaa sen kaiken vastaan, jotta tämä toinen voi muiden läheisten kanssa sitten keskittyä rentoon yhdessäoloon.
Ettei olisi jostain sellaisesta kyse tässä. Itse olen nykyään nauttinut suuresti yksinolosta, koska jostain syystä minusta tulee uusissakin ihmissuhteissa aina se, jolle avaudutaan kipaten se koko elämän negatiivisten asioiden kuorma. Ja kun olen tästä sanonut, etten jaksa nyt kuunnella, niin ei ole kuulema varmasti mitään liikaa avauduttu jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajat on terveitä, mutta jos niitä käytetään noin, että ystävät ja tutut hermostuvat ja kokevat epäreiluiksi, niin silloin kyse on jostain muusta. Monella tämä on vain yksi esimerkki haparoivasta otteesta elämään ja sen hallintaan, rajan vetäjät ovat varmasti myös enkelikorttien ja muun huuhaan uhreja.
Tai sitten tutut ja ystävät tottuneet, että tämä yksi on aina käytettävissä, kun tarvitaan ilmaista autokuskia, lapsenvahtia, lemmikkihotellia, muuttoapua yms yms (ja toki pahastutaan jos tämä ilmainen työntekijä, anteeksi siis ystävä, on joskus kipeä eikä pääsekään). Niin tokihan se voi tuntua epäreilulta, että yhtäkkiä näin ei enää olekaan.
Meillä se meni toisinpäin- minä ja puolisoni oltiin vuosikausia se kuski/kissanhoitaja/ku
Todellakaan emme laskeneet mitään kiitollisuudenvelkakorttien varaan- en yleensä edes kehtaa pyytää apua vaikka sitä tarjottaisiin suoraan! Tämä ihminen kyllä itse hoki kuinka hän on nyt kiitollisuudenvelassa, ja joka kerta sanottiin että ei ole. Yleensäkin pidän ihmisten auttamisesta enkä laske mitään kertoja. Enkä edes loukkaantunut tuosta kiektäytymisestä, vaan enemmänkin tavasta jolla se tehtiin.
Tilanne jossa tämän avunpyynnön tein, oli seuraavanlainen:
Jälleen kerran tämä ihminen oli korostanut kuinka häneltä pitää pyytää apua. Varailin konserttilippuja ja kysyin jo tuossa vaiheessa alustavasti voiko tämä ihminen tulla lasten seuraksi siksi aikaa. Hän vastasi että voi tulla mikäli työvuorot sallivat mutta pyysi vielä muistuttamaan asiasta noin 3 viikkoa ennen jotta saa mahdollisesti työvuoroihin vielä vaikuttaa.- palasin siis asiaan kuten oli sovittu. Vastaus oli että en vielä tiedä vuoroja mutta palataan asiaan lähempänä. Palattiin asiaan taas lähempänä ja vastaus oli sitten näin; minulla on tuolloin muuta menoa!
Myin liput pois koska muitakaan tukiverkkoja ei tuolla hetkellä ollut.
Kuulin jälkeenpäin kuinka tämä ihminen oli tuona konserttipäivänä mennyt yllätyskylään yhteiselle tutulle ja pitänyt siellä kovaa meteliä omista rajoistaan ja oman ajan ansaitsemisesta ja kuinka hän on nyt päässyt juuri ansaitulle lomalle. Hänellä siis todella oli juuri alkanut loma eikä sen suurempia suunnitelmia ollut (koska yllätyskyläily) mutta koki ilmeisesti häpeää tästä että kieltäytyi tekemistään tyhjistä lupauksista huolimatta.
Olen pohtinut ja ehkäpä hän koki tuon useamman kerran kyselyn painostavana- mutta olihan hän toisaalta itse pyytänyt muistuttamaan asiasta. Ehkä häntä hävetti että oli unohtanut koko lupauksen päivämäärineen?
Asiallisesti olisi voinut kyllä kieltäytyä ja olisin hyväksynyt ilman muuta- esimerkiksi näin: pahoittelut, olin unohtanut koko jutun ja minulla alkaa tuolloin loma- kevät on ollut aika raskas töissä jne...
En kyllä ymmärrä miksi edes kyselet tätä? Koska haluat etsiä minusta niitä vikoja? Varmasti kaikista löytyy mutta tuossa tilanteessa en kyllä ollut missään kohtaa tahditon tai vaativa, palasin asiaan kuten oli sovittu!!!
Vierailija kirjoitti:
"Tämä aiemmin jatkuvasti auteltava veti tässä kohtaa itse ne rajat ja puhui ikään kuin olisi autellut meitä jatkuvasti... (Eka kerta noinviiteen vuoteen kun pyysimme mitään)"
Tähän vielä tartun, että joskus ihmiset eivät huomaa miten paljon avautuvat toiselle. Itselleni on kipattu niskaan kaikki elämän kurjuus, kuinka huonosti menee puolison kanssa ja ero varmaan tarttis ottaa, kuinka taloudellisesti on vaikeaa, lasten kanssa on vaikeaa, se toinen kaveri on tosi vaikea, töissä on vaikeaa.
Vaikkei sitä itse näe, niin se on pitkän ajan kuluessa tosi kuormittavaa, mutta silti sitä ei välttämättä edes nähdä minään apuna, että toinen ottaa sen kaiken vastaan, jotta tämä toinen voi muiden läheisten kanssa sitten keskittyä rentoon yhdessäoloon.
Ettei olisi jostain sellaisesta kyse tässä. Itse olen nykyään nauttinut suuresti yksinolosta, koska jostain syystä minusta tulee uusissakin ihmissuhteissa aina se, jolle avauduta
Tämä kyseinen ihminen kyllä itse kaatoi ne vaikeat asiat minun niskaani- vesivahinko, talousvaikeudet yms... Mutta kielsi erikseen muita puhumasta negatiivisista asioista, vaikka niitäkin oli aiemmin jaettu.
Vastavuoroisessa ystävyydessä on välillä myös raskaita asioita mutta ei se toinen voi niitä yksinään asettaa.
Miksi minä sitten tuhlasin energiaani jos tuo ihminen sai itse kaataa minulle raskaat asiansa? Melko yksipuolista
Vierailija kirjoitti:
"Tämä aiemmin jatkuvasti auteltava veti tässä kohtaa itse ne rajat ja puhui ikään kuin olisi autellut meitä jatkuvasti... (Eka kerta noinviiteen vuoteen kun pyysimme mitään)"
Tähän vielä tartun, että joskus ihmiset eivät huomaa miten paljon avautuvat toiselle. Itselleni on kipattu niskaan kaikki elämän kurjuus, kuinka huonosti menee puolison kanssa ja ero varmaan tarttis ottaa, kuinka taloudellisesti on vaikeaa, lasten kanssa on vaikeaa, se toinen kaveri on tosi vaikea, töissä on vaikeaa.
Vaikkei sitä itse näe, niin se on pitkän ajan kuluessa tosi kuormittavaa, mutta silti sitä ei välttämättä edes nähdä minään apuna, että toinen ottaa sen kaiken vastaan, jotta tämä toinen voi muiden läheisten kanssa sitten keskittyä rentoon yhdessäoloon.
Ettei olisi jostain sellaisesta kyse tässä. Itse olen nykyään nauttinut suuresti yksinolosta, koska jostain syystä minusta tulee uusissakin ihmissuhteissa aina se, jolle avauduttu
Ei ollut kyse tästä. Minullekin on avauduttu mutta toiseen suuntaan se ei ollutkaan sallittua. Muutenkin tällä ihmisellä oli minua ja puolisoani kohtaan todella kovat odotukset ja kuvitelmat mutta ilmeisesti tuotimme pettymyksen kun emme suurinpiirtein adoptoineet häntä emmekä olleetkaan valmiit ottamaan vastaan hänen oikkujaan sellaisenaan.
Jälkikäteen olen huomannut kuinka yksipuolista se ystävyys oikeastaan oli, mutta silti oli hyviäkin hetkiä joita kaipaan toisinaan
On myös ihmisiä, jotka itse kaatavat muiden niskaan ongelmansa ja pyytelevät tuon tuostakin apua- mutta eivät ole valmiita ottamaan muilta vastaan muuta kuin päivänpaistetta, skumppaa ja ruusuntuoksua. Jos joku erehtyy näille uniikeille lumihiutaleille sitten sanomaan jonkun ikävämmän asian tai pyytämään pientä apua, niin tällainen sitten katkaisee välit "koska tuo toinen ylitti hänen rajansa".
Näin minä sen koin ja en suinkaan ole ainoa jolla tästä ihmisestä on sama kokemus.
Näyttätyy uusille tuttavuuksilla aivan ihanana, auttavaisena ja empaattisena ihmisenä mutta moni kakku päältä kaunis (vanha sanonta)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajat on terveitä, mutta jos niitä käytetään noin, että ystävät ja tutut hermostuvat ja kokevat epäreiluiksi, niin silloin kyse on jostain muusta. Monella tämä on vain yksi esimerkki haparoivasta otteesta elämään ja sen hallintaan, rajan vetäjät ovat varmasti myös enkelikorttien ja muun huuhaan uhreja.
Tai sitten tutut ja ystävät tottuneet, että tämä yksi on aina käytettävissä, kun tarvitaan ilmaista autokuskia, lapsenvahtia, lemmikkihotellia, muuttoapua yms yms (ja toki pahastutaan jos tämä ilmainen työntekijä, anteeksi siis ystävä, on joskus kipeä eikä pääsekään). Niin tokihan se voi tuntua epäreilulta, että yhtäkkiä näin ei enää olekaan.
Meillä se meni toisinpäin- minä ja pu
Todellakaan emme laskeneet mitään kiitollisuudenvelkakorttien varaan- en yleensä edes kehtaa pyytää apua vaikka sitä tarjottaisiin suoraan! Tämä ihminen kyllä itse hoki kuinka hän on nyt kiitollisuudenvelassa, ja joka kerta sanottiin että ei ole. Yleensäkin pidän ihmisten auttamisesta enkä laske mitään kertoja. Enkä edes loukkaantunut tuosta kiektäytymisestä, vaan enemmänkin tavasta jolla se tehtiin.
Tilanne jossa tämän avunpyynnön tein, oli seuraavanlainen:
Jälleen kerran tämä ihminen oli korostanut kuinka häneltä pitää pyytää apua. Varailin konserttilippuja ja kysyin jo tuossa vaiheessa alustavasti voiko tämä ihminen tulla lasten seuraksi siksi aikaa. Hän vastasi että voi tulla mikäli työvuorot sallivat mutta pyysi vielä muistuttamaan asiasta noin 3 viikkoa ennen jotta saa mahdollisesti työvuoroihin vielä vaikuttaa.- palasin siis asiaan kuten oli sovittu. Vastaus oli että en vielä tiedä vuoroja mutta palataan asiaan lähempänä. Palattiin asiaan taas lähempänä ja vastaus oli sitten näin; minulla on tuolloin muuta menoa!
Myin liput pois koska muitakaan tukiverkkoja ei tuolla hetkellä ollut.
Kuulin jälkeenpäin kuinka tämä ihminen oli tuona konserttipäivänä mennyt yllätyskylään yhteiselle tutulle ja pitänyt siellä kovaa meteliä omista rajoistaan ja oman ajan ansaitsemisesta ja kuinka hän on nyt päässyt juuri ansaitulle lomalle. Hänellä siis todella oli juuri alkanut loma eikä sen suurempia suunnitelmia ollut (koska yllätyskyläily) mutta koki ilmeisesti häpeää tästä että kieltäytyi tekemistään tyhjistä lupauksista huolimatta.
Olen pohtinut ja ehkäpä hän koki tuon useamman kerran kyselyn painostavana- mutta olihan hän toisaalta itse pyytänyt muistuttamaan asiasta. Ehkä häntä hävetti että oli unohtanut koko lupauksen päivämäärineen?
Asiallisesti olisi voinut kyllä kieltäytyä ja olisin hyväksynyt ilman muuta- esimerkiksi näin: pahoittelut, olin unohtanut koko jutun ja minulla alkaa tuolloin loma- kevät on ollut aika raskas töissä jne...
En kyllä ymmärrä miksi edes kyselet tätä? Koska haluat etsiä minusta niitä vikoja? Varmasti kaikista löytyy mutta tuossa tilanteessa en kyllä ollut missään kohtaa tahditon tai vaativa, palasin asiaan kuten oli sovittu!!!
Jos toisen vastaus asiaan on, ettei ole varmaa pääseekö, niin olisin itse lähtenyt selvittämään palkallista lastenhoitoapua, ja antanut toisen olla.
Jaa miksi kyselen? Koska asioilla on monesti eri näkökulmansa, ja itsekin kerroin kommentissa, miten itselleni annettu pienikin apu on jatkossa toiminut velvoitteena, että minun on autettava omista menoistani huolimatta, tai sitten olen itsekäs ja kiittämätön.
Jännä miten se rajojen ylittäjä ei ole koskaan tahditon on ja huono sosiaalisten tilanteiden kanssa...