Lue keskustelun säännöt.
Tätä minä inhoan "omat rajansa" löytäneissä ihmisissä
07.12.2024 |
Siinä ei mitään, jos omat rajat löytäessään sanoo selvän ei:n kaikenlaiselle yksipuoliselle palvelemiselle. Tuollaiselle kuuluukin sanoa ei. Kenenkään tehtävä ei ole olla toisten kynnysmatto, likaämpäri tai apupoika.
Oma kokemus taas on ollut, että osa näistä omien rajojensa löytäjistä muuttuu ihan kamaliksi ihmisiksi. En tarkoita sellaista tavallista rajojen pitämistä (kieltäytymistä esimerkiksi ikävistä asioista), vaan ihan hirveää vaativuutta toisia kohtaan. Toisissa ei kestetä enää mitään huonoja puolia ja katkaistaan välit vedoten omiin rajoihin. Kokemusta on esimerkiksi ihmisistä, jotka ovat katkaisseet pitkäaikaisiin ystäviin välit, koska yksi kylään tullut ystävä kehtasi istua sohvan käsinojalla, toinen ei antanut kummilapselle kyllin kallista syntymäpäivälahjaa ja kolmas ei kestänyt ystävänsä sairastumista. Jos toinen ihminen on millään tavalla vajavainen tai tarvitseva, niin heti lyödään liinat kiinni ja katkaistaan välit. Katoaa siis täysin käsitys siitä, millaiset omat rajat ovat kohtuullisia ja millaiset eivät. Ei kukaan ole täydellinen, eikä kaikista pikkuasioista tarvitse vetää jumalatonta palkokasvia nenäänsä.
Kommentit (479)
Ystävyyssuhteet ovat parhaimmillaan vapaaehtoisia ja perustuvat molempien haluun olla ystäviä toisilleen. Jos tämä halu syystä tai toisesta lakkaa, ystävyys päättyy. Ei kukaan toinen päätä toisen rajoista tai haluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa ihmissuhteita kuin hirsitaloa: väleissä on oltava ilmarako, "hajurako", että ilma kiertää ja rakenne pysyy terveenä.
Ihmisuhteet pilataan usein sillä että toinen pyrkii tukkimaan tilkitsemään toiselta hapen. Kun toinen sanoo nyt ei sovi ja silti pitää tunkea, se mädättää kuvion perusrunkoa.
Terveet suhteet säilyy vain jos annetaan jokaiselle se oma tila. Kuunnellaan nyt ei sovi vaikka se tulisi hennolla äänellä. Jos hento sanoo ei, hänen ei tarvi perustella. Kunnioittakaa itseänne ja toisianne. Joskus yritetään saada toinen pelastamaan itsensä itseltään, mutta se ei toimi. Siis kukaan muu ei voi pelastaa sinua itseltäsi.
Harmillista että et ole kasvanut terveiden ihmissuhteiden ympäröimänä. Se tulee tekstistäsi ilmi. Todennäköisesti et ole itsekään pystyt terveisiin ihmisten välisiin suht
Eiköhän tuota tee netissä jotkut aivan muut? 😀
"Katoaa täysin käsitys siitä, millaiset omat rajat ovat kohtuullisia ja millaiset eivät"
Kuka tämän määrittelee? Sinäkö? Kun tämä just on se ongelma. Jokainen saa päättää itse tämän asian ja jos se ei sitten sulle sovi niin älä ole tekemisissä. Aloituksesi kuulostaa siltä, ettei aihe ole sulle tuttu siinä mielessä, että itse olisit joutunut opettelemaan rajojen vetoa.
Kyllä noissa "muuttunut kamalaksi ihmiseksi" on kyse siitä, että kun on ikänsä ollut muiden tallottavana, on se aika hyvä fiilis kun siihen ei enää suostukaan. Tää alotus on just sitä, mihin siinä pitää varautua. Mullekin on suututtu monta kertaa, kun oon vaan sanonut että ei enää käy. Eikä nämä just ole mitään "lähdetkö sunnuntaiaamuna muuttoavuks"-pyyntöjä vaan ihan vaikka et oon alkanut kommunikoimaan fiilikseni. Ei sitä tarvitse tehdä rumasti tai ilkeästi, sanonut vaan oman kantani, niin just nämä ketkä on tottunu että oon ihan super myötämielinen aina vetää sen "palkokasvin" nenäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyssuhteet ovat parhaimmillaan vapaaehtoisia ja perustuvat molempien haluun olla ystäviä toisilleen. Jos tämä halu syystä tai toisesta lakkaa, ystävyys päättyy. Ei kukaan toinen päätä toisen rajoista tai haluista.
Näinpä.
Nämä ystävyysjutut opitaan mallista samalla tavalla kuin muutkin ihmissuhteiden pohjat. Jos on oppinut vain riippuvuutta ja pakkoa, niin vaikea on ymmätää tätä vapaaehtoisuutta ja vapautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyssuhteet ovat parhaimmillaan vapaaehtoisia ja perustuvat molempien haluun olla ystäviä toisilleen. Jos tämä halu syystä tai toisesta lakkaa, ystävyys päättyy. Ei kukaan toinen päätä toisen rajoista tai haluista.
Näinpä.
Nämä ystävyysjutut opitaan mallista samalla tavalla kuin muutkin ihmissuhteiden pohjat. Jos on oppinut vain riippuvuutta ja pakkoa, niin vaikea on ymmätää tätä vapaaehtoisuutta ja vapautta.
Kuka on niin keskenkasvuinen että ajattelee vain ääripäiden kautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Missä on sanottu ettei olisi sellaisia tilanteita? Voitko lopettaa olkiukkoilun ja pysyä asiassa vaikka se selvästi on sinulle vaikeaa käsitellä."
Kommentissasi kerroit, että sinulle ystävyyssuhteet ovat pysyviä etkä halua mitään määräaikaista elämääsi. Ja selvästi sieltä myös välittyi, että on väärin päättää ystävyyssuhde, kun ei olekaan enää kivaa. Mutta nähtävästi ymmärsin väärin ja näin ei nyt sitten olekaan. Ok.
Kertoo turvattomuudesta tämäkin, että kaiken pitäisi olla pysyvää ja ikuista.
Todellisuudessa kaikki, aivan kaikki tässä maailmassa on jollain tavalla väliakaista tai vähintään muuttaa muotoaan. Siksi täytyy ihmisen mielenkin joustaa.
Kyllä. Ihmisetkin muuttuvat joten on typerää odottaa, että ihmissuhteet olisivat aina ikuisia. Jos kokee kaikki muut kuin elinikäiset ihmissuhteet turhana, siitä olisi hyvä kommunikoida etukäteen, koska ei kukaan pysty kenellekään sellaista lupaamaan. Itse en lähtisi minkäänlaiseen suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on tuollaisia odotuksia.
Jos joku väittää "löytäneen rajansa" ihan kertaheitolla, hän vasta etsii rajojaan. Usein juuri sellaiset, jotka ovat antaneet muiden hyväksikäyttää itseään, muuttuvat rajojen etsimisen alkuvaiheessa hyväksi käyttäjiksi. Osa rajojaan etsivistä löytää itselleen sopivan tasapainon tässä asiassa.
Hyvä ihmissuhde on sellainen, josta kumpikin osapuoli kokee hyötyvänsä, eikä sitä toiselle annettua hyötyä koeta taakaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ystävyys voi toimia, jos toinen haluaa sen katkaista oli syy mikä hyvänsä.
Opetatko asenteen että kaikkia voi talloa myös jälkipolville jos sulla sellaista on.
Se, että ei pidä yhteytttä, ei ole tallomista. Ei kukaan aikuinen itsevaltainen ihminen ole oikeutettu huomioon joltain toiselta aikuiselta.
Olen eri, mutta aika moni kyllä tuntuu ajattelevan, ettei voi vain pikkuhiljaa pitää vähemmän yhteyttä. Vaan ne välit täytyy ihan oikeasti katkoa suurieleisesti, ÄLÄ SOITA MULLE ENÄÄ IKINÄ, ja asia varmistetaan haukkumalla se toinen maanrakoon.
Kuten sanoin ylempänä, se on helppoa. Loukkaamalla toista ei yleensä tarvitse pelätä, että se enää yrittäisi varovaisesti ottaa yhteyttä myöhemmin, vaan asia tulee ker
Outoa kuvitella, että hyvässä ja tasapainoisessa suhteessa laitettais välit noin dramaattisesti poikki. Eiköhän siinä ole ollut takana sitä, että toisen pehmeämmin ilmaistut viestit jää kuulumatta. Sitten pitää sanoa niin suoraan, että ei ole paluuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ystävyys voi toimia, jos toinen haluaa sen katkaista oli syy mikä hyvänsä.
Opetatko asenteen että kaikkia voi talloa myös jälkipolville jos sulla sellaista on.
? Eihän tavistallaajalla edes riitä aika kaikkien tuttavuuksien/ystävyyksien pitämiseen arjen pyörityksen lomassa. Pakkohan ihmisiä elämästään on rajata. Ei se mitään tallomista ole. Eikä henkilökohtainen loukkaus. Toisten kanssa synkkaa paremmin kuin toisten. Ei sen kummempaa.
En ainakaan itse haluaisi kuvitella olevani jonkun ystävä ja tämä henkilö vaan puolipakolla pitäisi minua elämässään jonkun kumman velvollisuuden vuoksi. Kun ketään ei saa jättää. Olisi erittäin epätervettä toimintaa.
Aika kaukana on monen ajatusmaailma omastani ystävyyden suhteen. Ehkä juuri tästä syystä ihmiset eivät päästä toisia lähelleen kovin helposti. Onko näin, että monella ikäviä kokemuksia "ystävistä" jotka "tulevat liian lähelle" estelyistä huolimatta, tai kokemuksia "ystävistä" joista on ollut vaikea päästä eroon.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan arkena ruokakaupassakin näkee näitä varttuneita, omien puolien pitämisen oppineita. Kohdellaan muita kuin ilmaa ja sellaisella asenteella, että millään muulla ei ole mitään väliä jos itseä väsyttää.
Eiköhän nuo tyypit ole olleet sellaisia syntymästään asti. Ovat niitä, jotka ovat tallanneet niitä kynnysmattoja.
On myös niitä joista epäonnistuneen terapian kautta on kaivettu nuo piirteet esiin.
Miten tämä siis ilmenee siellä ruokakaupassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan arkena ruokakaupassakin näkee näitä varttuneita, omien puolien pitämisen oppineita. Kohdellaan muita kuin ilmaa ja sellaisella asenteella, että millään muulla ei ole mitään väliä jos itseä väsyttää.
Eiköhän nuo tyypit ole olleet sellaisia syntymästään asti. Ovat niitä, jotka ovat tallanneet niitä kynnysmattoja.
On myös niitä joista epäonnistuneen terapian kautta on kaivettu nuo piirteet esiin.
Miten tämä siis ilmenee siellä ruokakaupassa?
Minäkin haluaisin tähän vastauksen.
Sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei aseta rajoja tai katkaise välejä ilman mitään syytä. Aina siihen on syy.
Nämä minä olen niin kiltti ja ilman mitään syytä laitettiin rajat ja katkaistiin välit ovat juuri niitä toksisia energiasyöppöjä jotka eivät näe mitään vikaa itsessään.
Tunnen tällaisia ihmisiä. Vaaditaan loputtomasti aikaa ja huomiota. Aina pitäisi olla saatavilla ystävyys/sukulaisuus on velvollisuus heitä kohtaan. Tungetaan kylään kysymättä, puututaan toisten yksityisiin asioihin ja juorutaan niistä kaikille. Sitten ihmetellään, mikä ihme sille toiselle tuli kun minä vain hyvää hyvyyttäni kaiken tarkoitin. Sitten loukkaanutaan, kun toinen ei ole enää kynnysmatto ja palvelija ja vika on aina muissa 🤯
Mutta kyllä välejä ihan oikeasti katkotaan myös ilman sellaista syytä, mitä tässä luettelet.
Varmaan tämä on jonkinlaista savustamista ulos porukasta ja samalla saa ärsyttävästä tyypistä kaiken tarvittavan hyödyn niin kauan kuin tämä vielä mukana roikkuu. Usein kynnysmatoksi joutunut muuttuu myös hiljaisemmaksi ja passiivisemmaksi joten se kaikkein akuutein ärsyttävyyskin mahdollisesti vähenee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ystävyys voi toimia, jos toinen haluaa sen katkaista oli syy mikä hyvänsä.
Opetatko asenteen että kaikkia voi talloa myös jälkipolville jos sulla sellaista on.
Se, että ei pidä yhteytttä, ei ole tallomista. Ei kukaan aikuinen itsevaltainen ihminen ole oikeutettu huomioon joltain toiselta aikuiselta.
Olen eri, mutta aika moni kyllä tuntuu ajattelevan, ettei voi vain pikkuhiljaa pitää vähemmän yhteyttä. Vaan ne välit täytyy ihan oikeasti katkoa suurieleisesti, ÄLÄ SOITA MULLE ENÄÄ IKINÄ, ja asia varmistetaan haukkumalla se toinen maanrakoon.
Kuten sanoin ylempänä, se on helppoa. Loukkaamalla toista ei yleensä tarvitse pelätä, että se enää yrittäisi varovais
"Outoa kuvitella, että hyvässä ja tasapainoisessa suhteessa laitettais välit noin dramaattisesti poikki. Eiköhän siinä ole ollut takana sitä, että toisen pehmeämmin ilmaistut viestit jää kuulumatta. Sitten pitää sanoa niin suoraan, että ei ole paluuta. "
Mutta pointtini olikin, että ne "pehmeämmin ilmaistut viestit" ovat usein passiivis-aggressiivista vihjailua. Ja ne eivät tosiaan mene usein perille, koska monet ihmiset lukevat toisiaan ihan helvetin huonosti.
Edelleenkin, en tarkoita tällä, että kenenkään pitäisi pakottaa itseään olemaan kenenkään toisen kaveri velvollisuudentunnosta. Enkä tarkoita tällä myöskään, että pitäisi sietää mitään hyväksikäyttäjiä ja narsisteja. Maailmassa on paljon yksinäisiä ihmisiä, jotka ovat ihan kivoja, mutta jonkin pienen vian takia eivät oikein "kelpaa kenellekään". Ehkä joku on yksinäisyytensä takia vähän epätoivoiselta ja takertuvalta vaikuttava. Ehkä joku puhuu liikaa. Tai joku liian vähän. Oikeasti aika pienet asiat ärsyttävät monia ihmisiä nykyään. Joku soittelee liikaa, koska on kasvanut sellaiseen malliin, että läheisiin ihmisiin ollaan usein yhteydessä. Jonkun mielestä toinen "puhuu aina itsestään", ja omasta mielestään se omista asioistaan pälpättävä toinen yrittää vain keksiä sanottavaa, kun juttukaveri ei kerro itsestään oikein mitään. Kaikki eivät tule toimeen keskenään, vaikka tarkoitus olisi hyvä, ja se on ihan ok.
Näistä kaikista pienistä ärsyttävistä konflikteista kavereiden, sukulaisten jne. välillä näkyy tällä palstallakin esimerkkejä ihan joka päivä.
Kukaan ei tietystikään katko välejä sellaisiin ihmisiin, jotka haluavat pitää lähellään. Ei se ole hyvä suhde, jos toinen osapuoli ei sitä halua. Mutta olen vain huomannut sen, että nykyään yritetään päästä eroon aika julmilla ja dramaattisilla tavoilla myös sellaisista ihmisistä, jotka eivät ole ns. tehneet mitään pahaa. Minusta välien totaalinen katkominen puskista on erittäin överi tapa ratkoa useimpia näistä pienistä konflikteista ihmisten välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rajat ovat henkilökohtaisia ja tarkoittaa sitä, että ei tee enempää kuin mihin kykenee. Tottakai menen tärkeisiin läheisten juhliin vaikka olisi pää kipeä ja vastaan tärkeisiin läheisten yhteydenottoihin vaikka väsyttäisi.
Rajat olen vetänyt siihen, että en päivystä puhelimella 24/7 kuuntelemassa kenekään turhia draamoja. En mene puolituttujen kissanristiäisiin, jos on voimat vähissä ja tärkeämpääkin tekemistä. Normaali ihminen ymmärtää sen, että kukaan ei voi olla aina saatavilla.
Erityäin hyvin sanottu - ja rajattu.
Mutta pointtini olikin, että ne "pehmeämmin ilmaistut viestit" ovat usein passiivis-aggressiivista vihjailua. Ja ne eivät tosiaan mene usein perille, koska monet ihmiset lukevat toisiaan ihan helvetin huonosti.
Tämä. Kun se rajaton ihminen ihan oikeasti ei välttämättä uskalla sanoa yhtään mitään. Hän voi ihan kirjaimellisesti vastata ein sijaan kyllä, ja olla vilpittömästi sitä mieltä, että kyllä toisen olisi ilmeestä tai jostain pitänyt tajuta sen tarkoittavan ei. Ja joka ei sen vertaa tajua, on toisen rajoja kunnioittamaton törppö. Hän voi jopa oikein hymyillen vakuutella, että oikeasti ei haittaa mitään ja hän tekee/auttaa/osallistuu tosi mielellään. Ja selän takana jupista, että pitäisihän sen ymmärtää, että olisi hänellä tässä vähän muutakin tekemistä. Että hittoako meni edes kysymään.
Nimim. been there. Vasta opettelen, että epäreilumpaa kuin jonkin asian kysyminen, on minulta antaa valheellinen vastaus.
Mikähän siinäkin on, että jotkut opettaa lapsilleen että joku toinen paikka on parempi kuin toinen.
Mulla meni välit poikki tällaiseen rajojensa löytäjään, joka tuli väittämään että alistan häntä. Oli käynyt oikein kurssin tätä varten. Jonkin mielenterveyskurssin. Yhtäkkiä minusta sukeutui alistaja, jota en missään nimessä niellyt. En ole koskaan halunnut alistaa ketään. Hän vaan veti palkokasvit sieraimiin parista sanomisistani. No, hän olikin mielenterveyspotilas. Ei ole ikävä, eikä koskaan ole ollutkaan ikävä.
Kuinkahan yleistä tämä oikein on? Ei taida olla minkäänlaista dataa tästä. Onhan noita sekopää puolisoitakin jotka eivät millään meinaa päästää irti.
Itse en draamaillut, alkanut räyhätä tai katkonut välejä, mutta lopetin nöyrän ja mukavaa tunnelmaa kannattelevan koiranpentukäytöksen ja etäännytin itseni emotionaalisesti yhdestä kaveriporukasta. Eli nähdään edelleen, mutta olen nyt heidän seurassaan paljon entistä hiljaisempi, en jaa juuri mitään henkilökohtaisia asioita, en vitsaile enkä oikein aloita keskusteluja. Puhun pinnallisista, asiallisista asioista ja olen paljon pelkän kuuntelijan roolissa. He saavat sitten itse päättää että olenko liian tylsä heidän seuraansa. Itse haluan vain tehdä selväksi, että jos minun kaikki ideani, sanomiseni ja tekemiseni mitätöidään automaattisesti, niin aion myös sitten suhtautua yhteiseloomme mitättömällä panostuksella.
En nyt jaksa tarkemmin avata mitkä asiat tähän ratkaisuun johti. Ollaan tunnettu pikkulapsista asti ja ryhmädynamiikka on kehittynyt sellaiseksi kuin on. Ja minun terveiden rajojen puute on tavalla tai toisella seurannut mukana alusta asti
Tarkoitatko nyt kiusaajia vai kiusattuja? Kiusaajat eivät osaa olla ilman vastakkainasettelua. Kiusatut voi elää ihan hyvää elämää muiden kuin kiusaajien kanssa. Se että osaa elää ilman vastakkainasettelua tietysti suututtaa kiusaajia mutta riidanhaastajiin on oikeus ottaa etäisyyttä.