Tätä minä inhoan "omat rajansa" löytäneissä ihmisissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan arkena ruokakaupassakin näkee näitä varttuneita, omien puolien pitämisen oppineita. Kohdellaan muita kuin ilmaa ja sellaisella asenteella, että millään muulla ei ole mitään väliä jos itseä väsyttää.

Eiköhän nuo tyypit ole olleet sellaisia syntymästään asti. Ovat niitä, jotka ovat tallanneet niitä kynnysmattoja.

On myös niitä joista epäonnistuneen terapian kautta on kaivettu nuo piirteet esiin.

Kun yleensä sitä ihmiset katsovat jonkin verran huonoakin käytöstä läpi sormien. Johan saisit oudon maineen jos älähtäist ekasta huonosta käytöksestä ja sitten huomaat yhtäkkiä että näitähän kertyy ja kertyy niin sitten ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin katkaista välit jos haluat muutosta!

Tietysti! Pointti onkin se, ettei käytöksen tarvitse olla huonoa. Se voi olla ihan normaali kysymys siitä, voitko heittää minunkin lapseni harrastukseen. Ei kysyjä tiedä, ettei toinen ollut sillä kertaa viemässä edes omaansa, vaan meinasi kysyä samaa. Mutta sen sijaan että kertoisi tämän kysyjälle, järjestää vimmalla kuljetuksen molemmille jotta voi vastata kyllä. Ja ahdistuu, kun aina hän järkkää ja joustaa, samalla vakuuttaen, että ei tästä ollut ollenkaan vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ihminen, joka ajattelee ystävyyssuhteet tms olevan vain väliaikainen ja voimassa niin kauan, kun on joku yhdistävä elämänvaihe:

Ilmoitathan tämän jo alussa toiselle osapuolelle. Minua ei kiinnosta "ystävyys", jossa ollaan vain väliaikaisesti sen aikaa, kun on tismalleen sama elämäntilanne tai kiva vaihe. Minulle ystävyys on lähtökohtaisesti pysyvää ja yhdessä jaetaan ilot ja surut. En halua mitään määräaikaisystäviä elämääni, menee kaikki vaivannäkö ihan hukkaan, kun toinen lähtee kävelemään.

Aika naiivia. Et voi tietää mikä ystävyys kestää eliniän ennen kuin elät eliniän. Kaikki eivät tule elämääsi jäädäkseen vaikka kuinka haluaisivat, ja vaikka sinä haluaisit. 

Sinä olet aika lapsen tasolle jäänyt.

 

Missä on kukaan sanonut että vastentahtoisesti? Ylitulkintaa teet

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ihminen, joka ajattelee ystävyyssuhteet tms olevan vain väliaikainen ja voimassa niin kauan, kun on joku yhdistävä elämänvaihe:

Ilmoitathan tämän jo alussa toiselle osapuolelle. Minua ei kiinnosta "ystävyys", jossa ollaan vain väliaikaisesti sen aikaa, kun on tismalleen sama elämäntilanne tai kiva vaihe. Minulle ystävyys on lähtökohtaisesti pysyvää ja yhdessä jaetaan ilot ja surut. En halua mitään määräaikaisystäviä elämääni, menee kaikki vaivannäkö ihan hukkaan, kun toinen lähtee kävelemään.

Kaikki vaivannäkö menee hukkaan kun toinen lähtee kävelemään? Eli kyse on sinusta ja sinun vaivannäöstäsi ja sinun resursseistasi, ei sen toisen. 

Esim. Joka toinen pari eroaa resurssien satsaamisesta ja kaikesta vaivannäöstä huolimatta. Hekin varmasti lupasivat jakaa aina ilot ja surut keskenään, mutta päätyivät silti eroon. Eikä valitettavasti aina molempien osapuolten toiveesta. Suhteen purkamiseen riittää toisen osapuolen toive. Ketään ei voi väkisin pitää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ihminen, joka ajattelee ystävyyssuhteet tms olevan vain väliaikainen ja voimassa niin kauan, kun on joku yhdistävä elämänvaihe:

Ilmoitathan tämän jo alussa toiselle osapuolelle. Minua ei kiinnosta "ystävyys", jossa ollaan vain väliaikaisesti sen aikaa, kun on tismalleen sama elämäntilanne tai kiva vaihe. Minulle ystävyys on lähtökohtaisesti pysyvää ja yhdessä jaetaan ilot ja surut. En halua mitään määräaikaisystäviä elämääni, menee kaikki vaivannäkö ihan hukkaan, kun toinen lähtee kävelemään.

Kaikki vaivannäkö menee hukkaan kun toinen lähtee kävelemään? Eli kyse on sinusta ja sinun vaivannäöstäsi ja sinun resursseistasi, ei sen toisen. 

Esim. Joka toinen pari eroaa resurssien satsaamisesta ja kaikesta vaivannäöstä huolimatta. Hekin varmasti lupasivat jakaa aina ilot ja surut keskenään, mutta päätyivät silti eroon. Eikä val

Hmm, miten parisuhteet liittyvät tähän ketjuun? Mistä sulla on tarve sekoitttaa ne tähän? Etkö pysty havainnoimaan asioita muuta kuin niiden kautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ihminen, joka ajattelee ystävyyssuhteet tms olevan vain väliaikainen ja voimassa niin kauan, kun on joku yhdistävä elämänvaihe:

Ilmoitathan tämän jo alussa toiselle osapuolelle. Minua ei kiinnosta "ystävyys", jossa ollaan vain väliaikaisesti sen aikaa, kun on tismalleen sama elämäntilanne tai kiva vaihe. Minulle ystävyys on lähtökohtaisesti pysyvää ja yhdessä jaetaan ilot ja surut. En halua mitään määräaikaisystäviä elämääni, menee kaikki vaivannäkö ihan hukkaan, kun toinen lähtee kävelemään.

Kaikki vaivannäkö menee hukkaan kun toinen lähtee kävelemään? Eli kyse on sinusta ja sinun vaivannäöstäsi ja sinun resursseistasi, ei sen toisen. 

Esim. Joka toinen pari eroaa resurssien satsaamisesta ja kaikesta vaivannäöstä huolimatta. Hekin varmasti lupasivat jakaa aina ilot ja surut keskenään, mutta päätyivät silti eroon. Eikä val

Olen eri. Oli ystävä, jonka kanssa oli yhdistävä tekijä. Nähtiin usean kerran viikossa ja puhuttiin hyvin syvällisiä ja yksityisiä asioita. Monta vuotta. 

Kun se yhdistävä tekijä lakkasi, loppui ystävyys. Minä kuvittelin, että olisimme ystävät ilman sitä alkuasetelmaakin. Itse pidän ystävät tilanteista huolimatta. Minä olin vain ajanviete.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ihminen, joka ajattelee ystävyyssuhteet tms olevan vain väliaikainen ja voimassa niin kauan, kun on joku yhdistävä elämänvaihe:

Ilmoitathan tämän jo alussa toiselle osapuolelle. Minua ei kiinnosta "ystävyys", jossa ollaan vain väliaikaisesti sen aikaa, kun on tismalleen sama elämäntilanne tai kiva vaihe. Minulle ystävyys on lähtökohtaisesti pysyvää ja yhdessä jaetaan ilot ja surut. En halua mitään määräaikaisystäviä elämääni, menee kaikki vaivannäkö ihan hukkaan, kun toinen lähtee kävelemään.

Kaikki vaivannäkö menee hukkaan kun toinen lähtee kävelemään? Eli kyse on sinusta ja sinun vaivannäöstäsi ja sinun resursseistasi, ei sen toisen. 

Esim. Joka toinen pari eroaa resurssien satsaamisesta ja kaikesta vaivannäöstä huolimatta. Hekin varmasti lupasivat jakaa aina ilot ja surut ke

 

Niinpä. Jotkut pitävät ihmisiä käyttöesineinä. Kuin Ikean pöytinä.

Toisaalta se, ettei vain jaksa tai huvita on mennyt jo vähän ylikin. Oikein ylpeänä kerrotaan, ettei minun tarvitse osallistua juhliin, jos ei ole fiilistä. Pidän itsestäni huolen ja kuuntelen itseäni.

Helposti kuormittuvana pidän ajatuksesta. Mutta samalla ymmärrän, ettei elämä toimi periaatteella mitään ei ole pakko jos ei haluu. Kyllä siihen kuuluu myös kohteliaat käytöstavat ja muiden huomiointi. Jos läheinen panostaa järjestämällä juhlat ja kutsuu minut, kyllä minulla pitää olla hyvä syy jos kieltäydyn. Liian usein kuulee, että jotakin järjestetään ja juuri kukaan ei tule. Tietysti voi sohvallaan jupista, että parempi vaan kun ei edes järjestetä, mutta ei se oikein yhteisöllisyyden ja ihan kollektiivisen mielenterveydenkään kannalta ole kenenkään etu.

Se, ettei kuormita itseään liikaa, ei tarkoita, ettei kuormita ollenkaan.

Ne, joiden ystävyyteen kuuluu välittäminen, pysyvät ystävinä. On kurja tilanne, kun toinen välittää ja toinen viettää aikaa ja käyttää toista sen aikaa kun haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta se, ettei vain jaksa tai huvita on mennyt jo vähän ylikin. Oikein ylpeänä kerrotaan, ettei minun tarvitse osallistua juhliin, jos ei ole fiilistä. Pidän itsestäni huolen ja kuuntelen itseäni.

Helposti kuormittuvana pidän ajatuksesta. Mutta samalla ymmärrän, ettei elämä toimi periaatteella mitään ei ole pakko jos ei haluu. Kyllä siihen kuuluu myös kohteliaat käytöstavat ja muiden huomiointi. Jos läheinen panostaa järjestämällä juhlat ja kutsuu minut, kyllä minulla pitää olla hyvä syy jos kieltäydyn. Liian usein kuulee, että jotakin järjestetään ja juuri kukaan ei tule. Tietysti voi sohvallaan jupista, että parempi vaan kun ei edes järjestetä, mutta ei se oikein yhteisöllisyyden ja ihan kollektiivisen mielenterveydenkään kannalta ole kenenkään etu.

Se, ettei kuormita itseään liikaa, ei tarkoita, ettei kuormita ollenkaan.

Niinpä. Sitten jäädään vain someen huutelemaan kun ei kyetä kohtaamaan ihmisiä aidosti ja rehellisesti. 

Alkoholi on usein sellainen yhdistävä tekijä, minkä lopettamisen yhteydessä lakkaa myös ihmissuhde. Tosi moni kuvaa, miten koko kaveripiiri menee sen myötä uusiksi, halusi tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ihminen, joka ajattelee ystävyyssuhteet tms olevan vain väliaikainen ja voimassa niin kauan, kun on joku yhdistävä elämänvaihe:

Ilmoitathan tämän jo alussa toiselle osapuolelle. Minua ei kiinnosta "ystävyys", jossa ollaan vain väliaikaisesti sen aikaa, kun on tismalleen sama elämäntilanne tai kiva vaihe. Minulle ystävyys on lähtökohtaisesti pysyvää ja yhdessä jaetaan ilot ja surut. En halua mitään määräaikaisystäviä elämääni, menee kaikki vaivannäkö ihan hukkaan, kun toinen lähtee kävelemään.

Kaikki vaivannäkö menee hukkaan kun toinen lähtee kävelemään? Eli kyse on sinusta ja sinun vaivannäöstäsi ja sinun resursseistasi, ei sen toisen. 

Esim. Joka toinen pari eroaa resurssien satsaamisesta ja kaikesta vaivannäöstä huolimatta. Hekin varmasti lupasivat jakaa aina ilot ja surut ke

Koen molemmat yhtä merkityksellisinä ihmissuhteina, niin ystävyyssuhteen kuin parisuhteen. Olisi outoa ajatella, että on normaalia, että parisuhde päättyy ja kumppani vaihtuu elämän aikana, mutta ystävyyssuhde sen sijaan olisi ikuinen, eikä koskaan lakkaisi, eikä voisi löytää uutta ystävää. Eiköhän lähtökohtaisesti moni kuitenkin toivo molempien ihmissuhteiden olevan mahdollisimman kestäviä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ihminen, joka ajattelee ystävyyssuhteet tms olevan vain väliaikainen ja voimassa niin kauan, kun on joku yhdistävä elämänvaihe:

Ilmoitathan tämän jo alussa toiselle osapuolelle. Minua ei kiinnosta "ystävyys", jossa ollaan vain väliaikaisesti sen aikaa, kun on tismalleen sama elämäntilanne tai kiva vaihe. Minulle ystävyys on lähtökohtaisesti pysyvää ja yhdessä jaetaan ilot ja surut. En halua mitään määräaikaisystäviä elämääni, menee kaikki vaivannäkö ihan hukkaan, kun toinen lähtee kävelemään.

Kaikki vaivannäkö menee hukkaan kun toinen lähtee kävelemään? Eli kyse on sinusta ja sinun vaivannäöstäsi ja sinun resursseistasi, ei sen toisen. 

Esim. Joka toinen pari eroaa resurssien satsaamisesta ja kaikesta vaivannäöstä huolimatta. Hekin varmasti lupasivat jakaa aina ilot ja surut ke

Näin valitettavasti joskus käy. Niin ystävyys- kuin parisuhteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta se, ettei vain jaksa tai huvita on mennyt jo vähän ylikin. Oikein ylpeänä kerrotaan, ettei minun tarvitse osallistua juhliin, jos ei ole fiilistä. Pidän itsestäni huolen ja kuuntelen itseäni.

Helposti kuormittuvana pidän ajatuksesta. Mutta samalla ymmärrän, ettei elämä toimi periaatteella mitään ei ole pakko jos ei haluu. Kyllä siihen kuuluu myös kohteliaat käytöstavat ja muiden huomiointi. Jos läheinen panostaa järjestämällä juhlat ja kutsuu minut, kyllä minulla pitää olla hyvä syy jos kieltäydyn. Liian usein kuulee, että jotakin järjestetään ja juuri kukaan ei tule. Tietysti voi sohvallaan jupista, että parempi vaan kun ei edes järjestetä, mutta ei se oikein yhteisöllisyyden ja ihan kollektiivisen mielenterveydenkään kannalta ole kenenkään etu.

Se, ettei kuormita itseään liikaa, ei tarkoita, ettei kuormita ollenkaan.

Hyviä pointteja.

Juhlista ja illanvietosta sen verran, että elämme sosiaalisessa kulttuurissamme aikaa, jossa odotellaan aina vaan parempia menoja/kutsuja, siksi mennään kutsuttuna juhliin vain, jos ei ole ilmaantunut sille ajankohdalle parempaakaan tekemistä. Tämä on vähän huono juttu.

Toki minusta on pelkästään hyvä, ettei kuormita itseään asioilla/ihmisillä/menoilla, jotka eivät kiinnosta tai ole hyväksi. On pakko mennä töihin ja huolehtia lapsista ja vanhenevista vanhemmista joten vapaa-aikaa ei ole mielestäni pakko suorittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet ihminen, joka ajattelee ystävyyssuhteet tms olevan vain väliaikainen ja voimassa niin kauan, kun on joku yhdistävä elämänvaihe:

Ilmoitathan tämän jo alussa toiselle osapuolelle. Minua ei kiinnosta "ystävyys", jossa ollaan vain väliaikaisesti sen aikaa, kun on tismalleen sama elämäntilanne tai kiva vaihe. Minulle ystävyys on lähtökohtaisesti pysyvää ja yhdessä jaetaan ilot ja surut. En halua mitään määräaikaisystäviä elämääni, menee kaikki vaivannäkö ihan hukkaan, kun toinen lähtee kävelemään.

Kaikki vaivannäkö menee hukkaan kun toinen lähtee kävelemään? Eli kyse on sinusta ja sinun vaivannäöstäsi ja sinun resursseistasi, ei sen toisen. 

Esim. Joka toinen pari eroaa resurssien satsaamisesta ja kaikesta vaivannäöstä huolimatta.

 

Monesti ihmiset joiden ystävyys- ja parisuhteet vaihtuvat tiuhaan tahtiin elämänsä aikana verrattuna normaaliväestöön ovat loppu viimein hyvin onnettomia. Kaikesta kulissien ylläpidosta sosiaalisessa mediassa huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Oppikaa laittamaan ne rajat. Huorittelu ym ruma kielenkäyttö ei ole ok. Kähmiminen/runkkaaminen/parittelu muiden läsnäollessa ei ole ok. Diagnoisoiminen ilman pätevyyttä ei ole ok. Toisen päälle karkaaminen ei ole ok. Toisten pihalle tai kotiin ei tulla ilman lupaa eikä toisten asioita levitellä muille. Toisten kotia ei ole ok sisustaa tai siivota ilman lupaa. Toisen ihmissuhteilla ei ole ok kiristää. Toisen työssäkäyntiä tai kotirauhaa ei ole ok häiritä.

Minuakin ärsyttää todella, jos joku vieras alkaa vaikka pyyhkiä keittiössä pöytää tai pestä astioita, mutta purskahdin kyllä nauruun, että tuollainen käytös rinnastetaan viestissä siihen että runkataan tai paritellaan (!!!) muiden läsnäollessa 🤣

Vierailija kirjoitti:

Alkoholi on usein sellainen yhdistävä tekijä, minkä lopettamisen yhteydessä lakkaa myös ihmissuhde. Tosi moni kuvaa, miten koko kaveripiiri menee sen myötä uusiksi, halusi tai ei.

Näin minulle aikoinaan kävi kun lopetin juomisen. Huomasin, ettei juomattomuuteni ollut heille ok. Minulle heidän juomisensa oli ok ja kävin illanistujaiaisss ja tanssimassa heidän ksnssaan kuten ennenkin. Minua painostettiin juomaan ja minulle ilkeiltiin yms. Ystävyydet vähitellen loppuivat kun pidin kiinni juomattomuudestani ja löysin omanlaisia, parempia ystävyyksiä tilalle. Joskus ystävyyksien pitää loppua jotta sopivampia tulee tilalle. 

Heikot yksilöt tarvitsee saada alistaa muita, jotta itse tuntisivat olevansa jotain. Jos on sitten löytynyt tähän tarkoitukseen jo valmiiksi huonossa hapessa oleva henkilö, kynnysmatto, niin jos tämä tallottu henkilö esittää minkäänlaista omaa tahtoa tai ilmaisee erimielisyyttä, se herättää kiusaajan raivon.

Nuo suhteet ei voi koskaan loppua ellei kiusattu laita rajoja eli pyri pois. Esim: jos nainen haluaa erota, mies voi vaikka tappaa. Joskus väkivalta on kestänyt kauan mutta jos kohde kuitenkin pysyy vielä hengissä, se todellakin raivostuttaa kiusaajaa. Rikoksen kohteella on kuitenkin oikeus omaan elämäänsä. Usein se edellyttää muutosta ja se suututtaa kiusaajia, jotka ei kykene muutokseen.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei aseta rajoja tai katkaise välejä ilman mitään syytä. Aina siihen on syy.

Nämä minä olen niin kiltti ja ilman mitään syytä laitettiin rajat ja katkaistiin välit ovat juuri niitä toksisia energiasyöppöjä jotka eivät näe mitään vikaa itsessään. 

Tunnen tällaisia ihmisiä. Vaaditaan loputtomasti aikaa ja huomiota. Aina pitäisi olla saatavilla ystävyys/sukulaisuus on velvollisuus heitä kohtaan. Tungetaan kylään kysymättä, puututaan toisten yksityisiin asioihin ja juorutaan niistä kaikille. Sitten ihmetellään, mikä ihme sille toiselle tuli kun minä vain hyvää hyvyyttäni kaiken tarkoitin. Sitten loukkaanutaan, kun toinen ei ole enää kynnysmatto ja palvelija ja vika on aina muissa 🤯

Mutta kyllä välejä ihan oikeasti katkotaan myös ilman sellaista syytä, mitä tässä luettelet.

Joskus ihmisillä on tuttavia, jotka koetaan ärsyttävinä tai rasittavina, vaikka he eivät ole mitenkään pahoja ihmisiä. Ei ole toksisia alistajia jne. vaan se "rasittava tyyppi" voi itsekin olla skenaarion kynnysmatto. Välit katkotaan dramaattisesti siksi, että se on helppoa. Ja samalla syy vieritetään sen "rasittavan tyypin" päälle, jottei itse tarvitse ajatella, että olisi ehkä voinut vähemmän julmastikin viilentää välejä.

En puhu tässä itsestäni, ihan sivusta olen nähnyt näitä tapauksia.

Rajat ovat henkilökohtaisia ja tarkoittaa sitä, että ei tee enempää kuin mihin kykenee. Tottakai menen tärkeisiin läheisten juhliin vaikka olisi pää kipeä ja vastaan tärkeisiin läheisten yhteydenottoihin vaikka väsyttäisi. 

Rajat olen vetänyt siihen, että en päivystä puhelimella 24/7 kuuntelemassa kenekään turhia draamoja. En mene puolituttujen kissanristiäisiin, jos on voimat vähissä ja tärkeämpääkin tekemistä. Normaali ihminen ymmärtää sen, että kukaan ei voi olla aina saatavilla.